Kristus ja hänen työnsä (Kol. 1:12-23)

KRISTUS JA HÄNEN TYÖNSÄ
Kol. 1:12-23

1:12 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
1:13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.
1:14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
1:17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
1:21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.
--
Kristus on ainut tie Jumalan luo. Muuta nimeä meille ei ole annettu, kuin Jeesus Kristus;
”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt 4:12).

Kolossan kristityille suuri vaara oli eri uskontojen sekoittaminen toisiinsa eli synkretismi.
Synkretistisellä liikkeellä oli tarkoitus sulattaa eri uskontoja toisiinsa kokoomalla yhteen arvokkaita ajatuksia ja eri uskonnoille yhteisiä hyviä piirteitä.
Tavoitteena oli luoda yhteinen maailman uskonto. Se halusi esiintyä myös tieteellisenä ja edustaa ihmiskunnan syvintä viisautta. Tällaisia liikkeitähän on paljon tänäkin päivänä. Näille liikkeille on tyypillistä väheksyä Jeesuksen merkitystä.
(Enemmän: http://fi.wikipedia.org/wiki/Englannin_kieli ).

Paavali tuo nyt tätä taustaa vasten esille sen, että Kristuksella on asema, jota ei voi rinnastaa mihinkään muuhun.
Tämä ainutlaatuisuus Hänellä on sekä luomistyössä (16) että pelastuksessa (13,14), sekä maailmankaikkeudessa (15,17) että kirkossa (18).

Nämä samat asiat on tallennettu mm. NIKEAN USKONTUNNUSTUKSEEN: ”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan.....,joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista...meidän edestämme ristiinnaulittiin, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä....”

Kristus on kirkon, seurakunnan pää. Hän on ensimmäinen kuolleista nousseitten joukossa; Hänessä ensimmäisenä kuolevaisuus pukeutui kuolemattomuuteen (18).
Jeesus kärsi ristillä ja vuodatti verensä meidänkin syntiemme tähden (14,20).

Sinäkin, joka et vielä tunne Jumalaa, katso Jeesusta Kristusta. Vain Hänen kauttaan me opimme tuntemaan Jumalaa ja vain Hänen kauttaan meillä on pääsy Jumalan tykö.

Muitten uskontojen perustajien ruumiit makaavat haudoissaan. Mutta meillä on kuolleista ylösnoussut Vapahtaja, Jeesus Kristus - Hän ELÄÄ. Kristus tuli ihmiseksi (22) sovittaakseen sinun ja minun syntimme. Me olemme syntisiä, mutta Jumalan kanssa sovitettuja (21). Sovitettuina me, joissa synti vielä asuu, olemme Jumalan edessä pyhiä ja vanhurskaita.

Tältä varmalta ja lujalta Kristus-perustalta, ”evankeliumin toivosta” voi helposti joutua pois (23).
Kolossalaisten vaarana oli ”toisenlainen evankeliumi”.
Tästä Paavali varoittaa enemmän, kun tutkimme Kolossalaiskirjettä eteenpäin (Kol. 2:8,18).
--
1) Jeesuksen muisto ihana on mieltä ilahduttava. Ei voisi kuulla kalliimpaa, ei veisata suloisempaa kuin nimeänsä ihanaa.

2) Vaan parhain manna, hunaja on hänen läsnäolonsa. Se sydänten on lohdutus, elämän alku, valkeus ja sielun pyhä riemastus.

3) Mun, Jeesus, anna tuntea rakkautesi suuruutta. Oi Jeesus, anteeksantaja ja taivaan kruunun kantaja, ainoa armon jakaja. (virsi 300).