Haipola on huolissaan edustajien pienestä keskimääräisestä myynnistä.
Haipolan kannattaa ymmärtää se, että verkostoijaksi pääsee helposti. Se ei yleensä maksa mitään, tai kustannukset ovat noin 30 euroa jonka lisäksi vaikka yksi näytetuote 20 eurolla omaan käyttöön. Siis 50 euron kustannuksilla yrittäjäksi. Itse tosin suosittelen ettei yhtiö ottaisi mitään kustannuksia edustajaksi ryhtyviltä, sehän on mahdollista tehdä nykyajan teknologian avulla. Tällöin toki ei kannata antaa edustajalle alennuksia tuotteista ennen kuin hän on hankkinut riittävästi asiakkaita, koska muutoin jokainen asiakas rekisteröityy edustajaksi jolloin tuotemyynnin kate poistuu varsinaisilta myyjiltä.
Koska edustaksi pääseminen on halpaa ja helppoa, moni kokeilee edustajuutta eikä välttämättä edes myy mitään koskaan. Tällaisia edustajia on suurin osa kokeilijoista, joten keskimääräinen myynti laskee erittäin paljon.
Toinen asia on se, että verkostomarkkinointi antaa mahdollisuuden lisäansioiden tekemiseen ilman että edustaja joutuu sitoutumaan työaikoihin yms. Esimerkiksi kotona lasten kanssa olevalle äidille tai muussa työssä olevalle sillä on todellista merkitystä. Jos tarvitsee satasen, myy tarpeellisen määrän tuotteita. Kuluja ei pääse syntymään muutamaa euroa enempää. Erittäin pieniriskistä ja järkevää.
Haipola jotenkin väheksyy sitä että jotkut haluavat tehdä ”bisnestä”. Moni kokee hyvin mielekkääksi sen että voi harjoittaa sivutoimista yritystoimintaa ja haaveilla ja kasvaa ehkä päätoimiseksi vapaaksi yrittäjäksi. Joillekin se, että saa tehtyä yhden kaupan, on valtava energiapiikki. Tiedän erään joka möi heti ensimmäisillä kotikutsuillaan sen verran että ansaitsi siitä kulujen jälkeen 200 euroa. Hän ei ollut myynyt koskaan aikaisemmin yhtään mitään. Selkäranka suorenee ja tuo energiaa. Haipola ei ymmärrä suoramyynnissä onnistumisen tuomaa euforiaa.
Joillekin on tärkeää saada pari kymppiä tienestiä ylimääräistä. Joillekin 300 euron lisääntynyt tulo nykyisten tulojen päälle on juhlaa. Jos kaikki tulot menevät elatukseen eikä mitään jää säästöön, oli tulot 1000 tai 4000 euroa kuukaudessa nettona, niin jos saa 300 euroa sivutuloa, on se paljon rahaa.
Haipola kirjoittaa että lopettavien myyjien määrä on jokin ongelma, että ei voi olla niin että 50 % lopettaa. Hän ei ymmärrä sitä, miten helppo on edustajaksi ryhtyä, ja miten helppo on lopettaa. Kun kukaan ei vaadi tekemään mitään, ei ole pakko tehdä mitään, saa kokeilla ja lopettaa, eikä kukaan valita siitä. Lopettamisprosentilla ei ole väliä. Tietysti on parempi että edustajapysyvyys paranee, onhan edustajan kouluttaminen ja ohjaaminen aikaa ja rahaakin vievää työtä, mitä useampi pysyy, sen parempi. Mutta kun on helppo aloittaa ja helppo lopettaa eikä ketään vaadita tekemään mitään, on lopettavien määrä väkisin iso.
Myyjien määrän rajoittaminen ei ole mikään ratkaisu liiketoiminnassa jossa saa vapaasti ryhtyä edustajaksi. Haipolan esimerkki lähiön kotikutsuista ei ole toimiva. Haipolan kannattaa ymmärtää sellainen asia että vapaassa markkinataloudessa toimiva yritys voi ottaa jokaisen joka haluaa tai jonka haluaa yhteistyökumppanikseen myymään tuotteita. Jotkut onnistuvat siinä, toiset eivät.
Verkostoijan markkina-alueena on kaikki maat joissa yhtiö toimii. Luonnollisesti myyntiä on helpointa tehdä samalla kielialueella, kuten suomalaiselle Suomessa. Markkina-alue ei ole jokin lähiö tai edes kaupunki, vaan koko Suomi. Jos edustaja haluaa myyntityöllään kokopäiväistä ansiotasoa, toimii hän aivan kuten ei-verkostointimyyjätkin, eli matkustamista saattaa olla paljonkin. Pääkaupunkiseudulla matkustamisen tarve on vähäistä, 30 kilometrin säteellä löytyy suunnilleen miljoona potentiaalista asiakasta, joten myyjiä mahtuu paljon. Ja julkinen liikenne on toimiva. Ja puhelimet sekä internet on keksitty ja aika yleisesti käytössä.
Monitasoisesti palkkioituun suoramyyntiin ei kuulu sellainen että lopettavaa tai vähän myyvää edustajaa moititaan ja syrjitään tai haukutaan häviäjäksi. Se kuuluu muussa myyntityössä kyllä usein kuvioon, mutta ei verkostomarkkinoinnissa. Se ei ole mitenkään verkostomarkkinoinnin luonnetta kuvaavaa. Verkostomarkkinoinnissa tyypillisesti kehutaan ja arvostetaan sellaistakin myyjää joka myy vain satasella tai tonnilla. Ei-verkostointi-myyntityössä sellaiselle annetaan kenkää.
Haipolan kannattaa ymmärtää se, että verkostoijaksi pääsee helposti. Se ei yleensä maksa mitään, tai kustannukset ovat noin 30 euroa jonka lisäksi vaikka yksi näytetuote 20 eurolla omaan käyttöön. Siis 50 euron kustannuksilla yrittäjäksi. Itse tosin suosittelen ettei yhtiö ottaisi mitään kustannuksia edustajaksi ryhtyviltä, sehän on mahdollista tehdä nykyajan teknologian avulla. Tällöin toki ei kannata antaa edustajalle alennuksia tuotteista ennen kuin hän on hankkinut riittävästi asiakkaita, koska muutoin jokainen asiakas rekisteröityy edustajaksi jolloin tuotemyynnin kate poistuu varsinaisilta myyjiltä.
Koska edustaksi pääseminen on halpaa ja helppoa, moni kokeilee edustajuutta eikä välttämättä edes myy mitään koskaan. Tällaisia edustajia on suurin osa kokeilijoista, joten keskimääräinen myynti laskee erittäin paljon.
Toinen asia on se, että verkostomarkkinointi antaa mahdollisuuden lisäansioiden tekemiseen ilman että edustaja joutuu sitoutumaan työaikoihin yms. Esimerkiksi kotona lasten kanssa olevalle äidille tai muussa työssä olevalle sillä on todellista merkitystä. Jos tarvitsee satasen, myy tarpeellisen määrän tuotteita. Kuluja ei pääse syntymään muutamaa euroa enempää. Erittäin pieniriskistä ja järkevää.
Haipola jotenkin väheksyy sitä että jotkut haluavat tehdä ”bisnestä”. Moni kokee hyvin mielekkääksi sen että voi harjoittaa sivutoimista yritystoimintaa ja haaveilla ja kasvaa ehkä päätoimiseksi vapaaksi yrittäjäksi. Joillekin se, että saa tehtyä yhden kaupan, on valtava energiapiikki. Tiedän erään joka möi heti ensimmäisillä kotikutsuillaan sen verran että ansaitsi siitä kulujen jälkeen 200 euroa. Hän ei ollut myynyt koskaan aikaisemmin yhtään mitään. Selkäranka suorenee ja tuo energiaa. Haipola ei ymmärrä suoramyynnissä onnistumisen tuomaa euforiaa.
Joillekin on tärkeää saada pari kymppiä tienestiä ylimääräistä. Joillekin 300 euron lisääntynyt tulo nykyisten tulojen päälle on juhlaa. Jos kaikki tulot menevät elatukseen eikä mitään jää säästöön, oli tulot 1000 tai 4000 euroa kuukaudessa nettona, niin jos saa 300 euroa sivutuloa, on se paljon rahaa.
Haipola kirjoittaa että lopettavien myyjien määrä on jokin ongelma, että ei voi olla niin että 50 % lopettaa. Hän ei ymmärrä sitä, miten helppo on edustajaksi ryhtyä, ja miten helppo on lopettaa. Kun kukaan ei vaadi tekemään mitään, ei ole pakko tehdä mitään, saa kokeilla ja lopettaa, eikä kukaan valita siitä. Lopettamisprosentilla ei ole väliä. Tietysti on parempi että edustajapysyvyys paranee, onhan edustajan kouluttaminen ja ohjaaminen aikaa ja rahaakin vievää työtä, mitä useampi pysyy, sen parempi. Mutta kun on helppo aloittaa ja helppo lopettaa eikä ketään vaadita tekemään mitään, on lopettavien määrä väkisin iso.
Myyjien määrän rajoittaminen ei ole mikään ratkaisu liiketoiminnassa jossa saa vapaasti ryhtyä edustajaksi. Haipolan esimerkki lähiön kotikutsuista ei ole toimiva. Haipolan kannattaa ymmärtää sellainen asia että vapaassa markkinataloudessa toimiva yritys voi ottaa jokaisen joka haluaa tai jonka haluaa yhteistyökumppanikseen myymään tuotteita. Jotkut onnistuvat siinä, toiset eivät.
Verkostoijan markkina-alueena on kaikki maat joissa yhtiö toimii. Luonnollisesti myyntiä on helpointa tehdä samalla kielialueella, kuten suomalaiselle Suomessa. Markkina-alue ei ole jokin lähiö tai edes kaupunki, vaan koko Suomi. Jos edustaja haluaa myyntityöllään kokopäiväistä ansiotasoa, toimii hän aivan kuten ei-verkostointimyyjätkin, eli matkustamista saattaa olla paljonkin. Pääkaupunkiseudulla matkustamisen tarve on vähäistä, 30 kilometrin säteellä löytyy suunnilleen miljoona potentiaalista asiakasta, joten myyjiä mahtuu paljon. Ja julkinen liikenne on toimiva. Ja puhelimet sekä internet on keksitty ja aika yleisesti käytössä.
Monitasoisesti palkkioituun suoramyyntiin ei kuulu sellainen että lopettavaa tai vähän myyvää edustajaa moititaan ja syrjitään tai haukutaan häviäjäksi. Se kuuluu muussa myyntityössä kyllä usein kuvioon, mutta ei verkostomarkkinoinnissa. Se ei ole mitenkään verkostomarkkinoinnin luonnetta kuvaavaa. Verkostomarkkinoinnissa tyypillisesti kehutaan ja arvostetaan sellaistakin myyjää joka myy vain satasella tai tonnilla. Ei-verkostointi-myyntityössä sellaiselle annetaan kenkää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.