On selvää,että kanttorin tulee olla ammattitaitoinen muusikko.Tämän lisäksi ortodoksisen kirkkolauluperinteen ja jumalanpalveluselämän syvällinen tuntemus on välttämätöntä.Useimmat kanttorit täyttävät nämä kriteerit.
Toisaalta,loistavat kapellimestarit ja kuoronjohtajat (esim.Karajan,Celibidache,Boulez....) ovat/ovat olleet poikkeuksellisen karismaattisia henkilöitä ja selkeitä johtajahahmoja.
Nimenomaan tällainen karismaattinen johtajuus tekee Jarmo Lehdosta ainutlaatuisen kanttorin.
Tämän johdosta on todellinen ilo laulaa hänen johdollansa!
Toisaalta,loistavat kapellimestarit ja kuoronjohtajat (esim.Karajan,Celibidache,Boulez....) ovat/ovat olleet poikkeuksellisen karismaattisia henkilöitä ja selkeitä johtajahahmoja.
Nimenomaan tällainen karismaattinen johtajuus tekee Jarmo Lehdosta ainutlaatuisen kanttorin.
Tämän johdosta on todellinen ilo laulaa hänen johdollansa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
saavat läpi aloitteensa, jotta te saatte pitää gurunne, joka mitä ilmeisemmin onkin vain hamunnut lisää gloriaa hakemalla piruuttaan muualle!
Lehto ottaa virkavapaata vuodeksi ja palaa sitten takaisin helsinkiin niin että turha on vikistä uspenskin porukoiden messias tulee takaisin.
on poissa, täällä veikataan, että korkeintaan vuoden loppuun...
Karismaattinen johtajuus ja loistavat musiikin lahjat tekevät kanttorin siinä olen ihan samaa mieltä. Näin on meidänkin srk:ssa.
Liekö joku sopimattomasti maininnut jonkun nimen tai nimikirjaimet, jotka kaikki tunnistavat - tai ainakin luulevat tunnistavansa! Ei silti, epäkorrektiahan se onkin mainita nimeltä, paitsi noita säveltäjiä, joista ei taida olla enää puolustautumaan!
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että ortodoksisen kirkkolauluperinteen ja jumalanpalveluselämän syvällinen tuntemus on hyvälle kanttorille välttämätöntä. Kirkkomme lähihistoriassakin on ollut muutamia henkilöitä, joilla näiden ominaisuuksien lisäksi on ollut luontaista karismaa. Heistä voisi mainita esimerkiksi Pekka Torhamon ja edesmenneet Risto Matsin ja Hannu Konosen, jotka kaikki tunsivat syvällisesti ortodoksisen kirkkolauluperinteen ja ymmärsivät tehtävänsä hengellisenä palvelutehtävänä.
Ilmeisesti jonkinasteinen lavasäteily on tarpeen, mutta sitä ei pidä olla myöskään liikaa.
Ortodoksisen kirkon etiikkaan kuuluu itsekorostuksen ja hengellisen ylpeyden välttäminen. Toisinaan tuntuu siltä, että Uspenskin katedraalissa kirkkolaulusta on tehty itsetarkoitus ja sen johtajasta puolijumala. Tällä ei ole mitään tekemistä kirkon perinteen kanssa. Niin ikään hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluisivat hyvät sosiaaliset taidot. Ylimielisyydellään täällä mainittu Uspenskin kanttori ei ole piitannut hengellisen esimiehensä kirkkoherran huomautuksista eikä siksi ansaitse sitä kunnioitusta, jota hänelle osoittavat vain hänen armoonsa päässeet harvalukuiset laulajat, joista monet eivät edelleenkään kuulu ortodoksiseen kirkkoon. On totta, ettei liturginen elämä toimi ilman kirkkolaulua, mutta kirkkolaulu ei ole liioin sen tärkein elementti.
Vuosia sitten KP arkkipiispa Paavali, suuri rukoilija, kilvoittelija ja karismaattinen kuoronjohtaja nimesi musiikkiperintönsä jatkajaksi Jarmo Lehdon. Paavalin ilmeinen toivomus oli, että JL jatkaisi hänen työtään kirkkokunnan laulun kehittäjänä ja myös kirkkomuusikkokoulutuksen jatkajana. JL ei kuitenkaan ollut vähääkään kiinnostunut kirkkomusiikin opetuksen kehittämisestä, vaikka hänelle tarjottiin siihen mahdollisuus. Sen sijaan hän hakeutui muihin tehtäviin Helsinkiin ja Joensuun koulutuksen kehittijäksi valittiin muita henkilöitä. Helsingissä JL katsoi Tikkurilan kirkon olevan liian pieni areena ja siksi hän tunki itsensä väkisin Uspenskiin, heittäen samalla katedraalin kuorosta pois 90% sen kokeneista, musikaalisista ja hengellisetkin arvot sisäistäneistä laulajista. Kaikki tämä tapahtui hyvin nopeasti ja tapahtuneen seurauksia puidaan edelleenkin seurakunnassa. Valitettavasti ja ikävin seurauksin. Koska kirkollinen kutsumus ei ollut JL:lle merkityksellinen asia, hän kahmi itselleen myös maallisten kuorojen johtajatehtäviä.
Viimeisen vuoden aikana JL on kehittänyt katedraalin kuorosta Novospasskin tapaista populaarikuoroa, jossa rahanteosta ja taiteesta on tullut pääasia, ortodoksisen hengellisyyden jäädessä sivuseikaksi. Tästä kertovat osallistumiset kuorokilpailuihin ja näyttävä konserttikiertue, jossa urkumusiikki ja valoesitykset on ympätty teennäiseksi lisäksi ortodoksisen kirkkolaulun traditioon. Ei tarvita suurtakaan asiantuntemusta ymmärtää, etteivät nämä ainekset kirkkolauluun lainkaan kuulu.
Muutama vuosi sitten Helsingissä vieraili Moskovan Patriarkaatin virallinen kuoro Drevnerusski Rospev karismaattisen johtajansa Anatoli Grindenkon kanssa. Grindenkolta kysyttiin, miksei hän aloita samantyyppistä kiertuetta kuin Novospasski oli Suomessa tehnyt. Tähän Grindenko vastasi, että hänen kuoronsa laulaa vain kirkkolaulua ja Jumalan kunniaksi, eikä tarkoitus ole tehdä bisnestä. Samansuuntaista nöyrää asennetta sopii odottaa myös Uspenskin katedraalin kuorolta, jolle äänenmuodostus tuntuu nyt olevan tärkeämpää kuin hengellinen palvelutehtävä.
milloin laulusta tulee itsetarkoitus ja samalla häviää se rukouksellisuus, jota kirkkolaulun parhaimmillaan tulee olla. Jo se, että laulaja, joka on aiemmin kelvannut laulamaan, muuttuu epäkelvoksi kanttorin vaihtuessa tuntuu pahalta. Ymmärrän, että joskus iän karttuessa ääni voi muuttua niin, ettei sen kuunteleminen ole nautittavaa mutta kuorolaisten rankkaaminen ei kuitenkaan saisi olla ikäkysymys, niinkuin olen ymmärtänyt joissakin kuoroissa olevan. Toisaalla keskustellaan samaan aikaan kanttorien iästä; joku pitää "lähiaikoina 50v täyttävää" vanhana, miten lienee... Kirkkokunnan kanttorikoulutukseen ehkä voitaisiin sisällyttää tietyt vuodet kanttorina toimineille pakollinen kertauskurssi, joka sisältäisi nimenomaan kirkkolaulun merkityksen muistuttamisen. On eri asia, jos jumalanpalveluslaulamisen hyvin hoitava kuoro pystyy myös laulamaan julkisesti ja sitä kautta ehkä hankkimaan köyhälle seurakunnalleen (en tarkoita Helsinkiä) vähän rahaa kuoron "kunnossapitämiseen", ts. välillä myös virkistykseen, mutta puolivillaisten levyjen suoltaminen markkinoille ei ole hyvää politiikkaa, se antaa jkummallisen kuvan kirkkolaulustamme ja kyvystämme arvioida sen laatua. Novospaskin tapaiseksi en toivo yhdenkään kuoromme edes ajattelevan pyrkiä, jumalanpalveluksissa laulaminen on kuitenkin jokaisen kirkkokuoron ensimmäinen ja arvokkain tehtävä. Jos sitä ei riittävästi arvosteta mennään hakoteille kunnian ja maineen tavoittelussa.
On täysin selvää, että kanttorinne Uspenskissa
piiloutuu kuoron hallituksen ja erityisesti kuoron puheenjohtajan selän taakse. sieltä on mukava tirkistellä pahaa maailmaan ottamatta itse mitään kantaa juuri mihinkään.
"Ylimielisyydellään täällä mainittu Uspenskin kanttori ei ole piitannut hengellisen esimiehensä kirkkoherran huomautuksista eikä siksi ansaitse sitä kunnioitusta, jota hänelle osoittavat vain hänen armoonsa päässeet harvalukuiset laulajat, joista monet eivät edelleenkään kuulu ortodoksiseen kirkkoon".JL ei kuitenkaan ollut vähääkään kiinnostunut kirkkomusiikin opetuksen kehittämisestä, vaikka hänelle tarjottiin siihen mahdollisuus. Hänet kutsuttiin Helsingin tehtäväänsä Vantaalta ja hänelle annettiin kaikki avaimet, kirkkoherran tuki ja työvälineet tehdä työtä musiikkikoulutuksessa.
Me kuorosta erotetut tulemma taistelemaan kaikin tavoin nykyisen kuoronjohtajan ala-arvoista toimintaa vastaan!
Käehä-ääninen
Turun kuoroon! Täällä on muutenkin rakentava ja kristillinen ilmapiiri.
potkita pois "yli-ikäiset", etenkin naiset, joilla ei ole tyttömäistä sopraanoa? Mitenkäs sinne tämmöiset kehäraakit kelpaisivat?
Jos Turussa ahkeroi harjoituksissa, eipä iän takia ajeta pois, Nääs kokeneet, ahkerat laulajat ovat monesti kuoron sydän. Itse erosin 60-vuotta täytettyäni, koska en enää jaksanut, fysiikka kertoi, että nyt vain naatiskelemaan toisten työstä yhtenä kirkkokansasta. Kyllä kuorosta voi lähteä ilman katkeruutta ja syyttelyä. Itsehän sen tuntee, milloin on aika. Itsekritiikkikin on hyvä ominaisuus, ja sen tunnistaminen, mihin omat voimat riittävät. Kun tämän ymmärtää, säilyttää hyvät välit rakkaaksi tulleeseen kuoroyhteisöön ja kanttoriin, toivoo sille hyvää, iloitsee menestyksestä...
Kaikki me tiedämme, että olet katkera, mutta mainostat itseäsi myös todellisena uskovaisena. Ei silloin saisi olla kateellinen. Silloin pitäisi myös osata antaa anteeksi, jos tuntee iltsensä loukatuksi. "Rakastakaa vihamiehiännekin", sanoo Eräs, joka kyllä antaa anteeksi.
Sairastut kohta omaan katkeruuteesi, ja sitä en sinulle halua enkä toivo!
Kirjoituksistasi, jotka toistuvat ssäännöllisesti eri nimimerkeillä huokuu kateus, katkeruus ja viha!