Adventistien suurin eksytys ja hirvittävin harha on väittää uskovien joutuvan Jumalan eteen ilman Kristusta puolustajana ja Välittäjänä. Lainaus Ellen G. Whitelta:
”Kun Jeesus jättää pyhäkön, pimeys peittää maan asukkaat. TUONA KAUHEANA AIKANA VANHURSKAIDEN TÄYTYY ELÄÄ PYHÄN JUMALAN KASVOJEN EDESSÄ ILMAN VÄLITTÄJÄÄ…Ne, jotka eivät ennen ahdistuksen aikaa valmistaudu Jumalan päivää varten, eivät voi tehdä sitä tuona aikana eivätkä myöhemminkään. Kaikkien sellaisten tila on toivoton…Pian on yllämme ’ahdistuksen aika’, jonka kaltaista ei ole ollut …TUON KOETUKSEN AIKANA TÄYTYY JOKAISEN SIELUN SEISTÄ YKSINÄÄN JUMALAN EDESSÄ”
”Jeesus oli pitänyt isänsä käskyt, eikä hänessä ollut mitään syntiä, jota saatana olisi voinut käyttää hyväkseen. Tällaisessa tilassa täytyy niiden olla, jotka tulevat pysymään vahvoina ahdistuksen aikana…Tuon ahdistuksen aikana täytyy jokaisen meistä seistä yksinään Jumalan edessä.”
Ellen G. White: ’Suuri taistelu’ (ss. 597-604)
”Kun Jeesus jättää pyhäkön, pimeys peittää maan asukkaat. TUONA KAUHEANA AIKANA VANHURSKAIDEN TÄYTYY ELÄÄ PYHÄN JUMALAN KASVOJEN EDESSÄ ILMAN VÄLITTÄJÄÄ…Ne, jotka eivät ennen ahdistuksen aikaa valmistaudu Jumalan päivää varten, eivät voi tehdä sitä tuona aikana eivätkä myöhemminkään. Kaikkien sellaisten tila on toivoton…Pian on yllämme ’ahdistuksen aika’, jonka kaltaista ei ole ollut …TUON KOETUKSEN AIKANA TÄYTYY JOKAISEN SIELUN SEISTÄ YKSINÄÄN JUMALAN EDESSÄ”
”Jeesus oli pitänyt isänsä käskyt, eikä hänessä ollut mitään syntiä, jota saatana olisi voinut käyttää hyväkseen. Tällaisessa tilassa täytyy niiden olla, jotka tulevat pysymään vahvoina ahdistuksen aikana…Tuon ahdistuksen aikana täytyy jokaisen meistä seistä yksinään Jumalan edessä.”
Ellen G. White: ’Suuri taistelu’ (ss. 597-604)
Vastaukset 31
Vanhimmat
joten todellisuudessa et usko Raamatun sivuilla puhuvaa Jumalaa.
Raamattua lukeva ja Jumalaan uskova ei moista ilmoitusta löydä yksin Raamatusta! Tuon rakennelman ujuttaminen Raamatun tekstiin vaatii Raamatun ulkopuolista oletusta ja siitä kumpuavaa yksittäiseen tekstin sovittamista.
tässä. Ilm. 15:8 "Jumalan kirkkaus ja voima täytti temppelin savulla, niin ettei KUKAAN voinut mennä sisälle temppeliin, ennen kuin nuo seitsemän enkeliä olivat panneet seitsemän vitsausta täytäntöön."
Heprealaiskirjeen mukaan meitä kehotetaan uskossa astumaan pyhäkköön armoistuimen eteen. Tuossa sanotaan, että tulee aika, jolloin se ei enää ole mahdollista.
yx advari
Sinun lukutapasi on kouluesimerkki tekstin väärinkäytöstä, joka tarkoittaa, että poimitaan jokin teema jostain tekstistä välittämättä sen asiayhteydestä. Muita klassisia esimerkkejä tämän luonteisista lukutavoista on: Juudas meni ja hirttäytyi … mene ja tee samoin!
Vakavasti otettuna Ilmestyskirjan 15 luvun kerronta myötäilee 2Ms40.34,35; 2Aik5.13; Jes6.1-4 vrt. Hes10) Hes43.5 ja 44.4 Herran kirkkaus täyttää temppelin, joka viittaa vastaavaan ajatukseen kuin Ilmestyskirja, ettei Jumalan läheisyydessä saata olla edes taivaallisia olentoja. Ilm15.8 esittää Jumalan läsnäolon temppelissä olevan syy ja seuraus suhteessa siihen, ettei temppeliin voinut mennä KOSKA Jumala itse on toimeenpaneva tuomionsa, eikä kukaan muu! Toki välitystyö päättyy, mutta kyse ei ole ihmiskunnan pelastukseen liittyvä, sillä se on jo kohdannut loppunsa, samoin kuin vetoomukset Jumalan tuomion täytäntöönpanolle (15.7 vrt. 6.10).
Ilmestyskirjan 15 luvun temppelikuvausta edeltää kuva, jossa pelastetut ovat kristallimeren rannalla laulamassa Mooseksen ja Karitsan laulua. Tämä puolestaan myötäilee Exodus tapahtumasarjaa, jolloin Jumalan kansa johdettiin pelastukseen meren toiselle rannalle kun taas vihollisen joukot tuhoutuivat.
EGW oli tuossa asiassa väärässä. En usko, että kukaan voi elää sekunttiakaan ilman Välittäjää, sillä jokainen on syntinen, jolla on taipumus pahaan.
Toivoisin, että ei kukaan, edes adventistikaan, tuota Ellen Whiten ajatusta enää uskoisi, sillä sille ei löydy Raamatusta mitään tukea. En ainakaan minä ole löytänyt.
1.Tim.2:5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Hepr.8:6. Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
Hepr.9:15. Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.
"Luvattua iankaikkista perintöä" emme saa ilman Välimiestä. Meillä ei ole mitään omia ansioita Jumalalle esitettäväksi missään elämämme vaiheessa, ei edes "loppuhetkillä", vaan ainoastaan Kristuksen (Välimiehemme) ansiot kelpaavat Jumalalle.
Kiitos, Timo Karppi järkevistä ja selkeistä ajatuksista.
Ilahduttavaa, että Timo Karpilla näyttää olevan polla kirkkaana (en ole sitä aiempien kirjoitustenkaan perusteella epäillyt) ja evankeliumi selkeänä mielessä. Toivottavasti monelta muultakin adventistilta löytyy samanlaista itsenäistä ajattelua.
nimittäin kirkas polla, jolla voi ajatella itsenäisesti.
Monella muulla on vain valkaistu polla, valo-valkoinen, moninkertaisesti aivopesty. Kykenemätön itsenäisesti saamaan Raamatusta mitään merkittävää selville.
Asian voi testata ottamalla Raamatun esille, aukaisemalla sen umpimähkään ja kysymällä adventistilta, "kuinka selität?"
Mietin tässä, miltä mahtaa tuntua entisestä tai nykyisestä adventistista, joka pääsee näkemyksineen maailman suosioon. Hienolta varmaan!?
Eipä tuo tulkinta kovin sekulaariselta kuulosta, päinvastoin!
Matteuksen evankeliumi
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne JOKA PÄIVÄ maailman loppuun asti."
Kyseinen Suuri Taistelu-kirjan kohta voi vain näyttää kärjistetyn esityksensä takia ongelmalliselta, mutta se perustuu kuitenkin Raamatun ilmoitukseen.
On luonnolllista, että kerran koittaa aika, jolloin Jeesus lopettaa tehtävänsä Taivaallisessa Pyhäkössä meidän Välittäjänämme, koska hän valmistautuu palaamaan tänne toisessa tulemuksessaan ja kun hän toteuttaa sen kaikkien enkeleittensä kanssa.
Ja kun Jeesus lopettaa Välittäjän tehtävänsä, tarkoittaa se armonajan päättymistä ja siten seuraava ratkaiseva ja tilannetta selvittävä raamatunkohta astuu voimaan,ks. Ilm. 22:11 "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen."
Onko tämän jakeen valossa niillä, jotka olivat ennen armonajan päättymistä pelastavassa uskossa, mitään pelättävää? Ei tietenkään, sillä Herran lupaus on, että "pyhä pyhittyköön edelleen".
Vaikka ei armonajan päättymisen jälkeen uskovilla olekaan enää Välittäjää Taivaassa, niin heillä on kuitenkin se vastaava turva, joka oli kerran juutalaisilla Egyptissä, kun hävittäjäenkeli tappoi kaikki Egyptin esikoiset.
Heidän "sydämensä ovipielet" on vihmottu pyhän Jumalan Karitsan verellä, Kristuksen verellä, jonka suojissa olemme niin Jumalan edessä kuin hänen lakinsa edessä.
Tuo Whiten välittämä profetia vain kehoittaa valitsemaan Kristuksen veriuhrin pelastukseksemme ja hänet Elämämme Herraksi niin pian kuin mahdollista, sillä emme koskaan tiedä, koska koittaa viimeinen armonpäivä tai koska koittaa viimeinen elossaolon päivämme.
Näinollen en näe ko. kohdassa mitään harhaa vaan erittäin syvää raamatullista opetusta pelastuksen kiireellisyydestä, sillä kerran koittaa aika, josta kertoo Aamos 8:12 "Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä."
Avoimesti todettuna, tuo esitys on jokseenkin tökeröä Ilmestyskirjan tekstin väärinkäyttöä! Lainaus on osa Ilmestyskirjan lopputervehdystä ja näin ollen se liittyy olennaisesti alkuperäiselle kulijakunnalle, niin kuin luonnollisesti myös kaikille, jotka sen ovat lukeneet, tähän päivään asti.
1. Ensinnäkin, kirjaa EI pidä sinetöidä, sillä kaiken loppu on käsillä.
2. Toinen pointti on se, että koska loppu on lähellä EI pidä herpaantua vaan rohkaistua pysymään uskollisena Jumalalle ja elämään vanhurskaasti jumalattomienkin keskellä!
3. Kolmanneksi, jokainen on loppujen lopuksi saava tekojensa mukaan, siksi EI kannata hermostua vaikka todellisuus juuri nyt vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta.
4. Neljänneksi, kaiken takuumiehenä toimii itse A & O, toisin sanoen, odotukset koskien tulevaa EI ole ainoastaan haihattelevaa toiveajattelua!
5. Viidenneksi, esitettyyn maailmankuvaan EI ole mitään lisättävää, eikä poisotettavaa.
6. Kuudenneksi, kaivattu muutos tapahtuu todella pian, siitä EI ole epäilystä.
7. Seitsemänneksi, Jeesuksen armosta riittää kaikille, kenenkään EI tarvitse pelätä jäävänsä osattomaksi.
Ilm22.10–21
kun heprealaiskirjeessä sanotaan Jeesuksen menneen jo heti kuolemansa jälkeen kaikkein pyhimpään ja ettei hän sinne enää toista kertaa tule menemään=tule kuolemaan tänne maan päälle toista kertaa??! Jokainen, jolla on vähäinenkin järki ja silmät päässä voi tuosta kirjeestä selvästi lukea Jeesuksen jo käyneen kaikkein pyhimmässä! Hän ei siis todellakaan toimita siellä yhtään mitään tutkivaa tuomiota vuoden 1845 jälkeen!!
Kirje heprealaisille 9:12
Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut OMAN verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, ASTUNUT sissään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.
jae 15:
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.
jae 25:
Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin taivaallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien.
Luku 10:19:
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä.
Suosittelen lämpimästi JOKAISTA lukemaan heprealaiskirjeen, jos miettii tutkivan tuomion "oikeutusta". Koska sitä ei ole.
Linkki oheistettuun viestiin on kaiketi kadonnut bittiavaruuteen kun Timo Flink on poistanut omia viestejänsä, mutta kun se nyt kuitenkin löytyi muistista, liitän sen sopivana vastineena kysymykseesi?
Gneesioadv. T. Flinkille
Kirjoittanut: nimiadventisti 27.10.2006 klo 09.05
Et näköjään osaa käsitellä todellisia teologisia kysymyksiä. Toisaalta se on kaiketi ymmärrettävää, adventistinen teologiahan on vielä iältään lapsen kengissä. Kun tunnustus saa ympärilleen vuosirenkaita, joudutaan moniarvoistuvan yhteisönkin kanssa toimimaan eri tavalla. Tunnustus muuttuu väistämättä symbolisemmaksi ja suuntaa antavammaksi ja dialogi tulee välttämättömäksi. Jokaisella on omat syynsä kuulua adventtikirkkoon. Adventtikirkko ei ole paperi.
Onneksi Suomessa on kuitenkin kirkon palkkalistoilla työntekijöitä, jotka ovat ymmärtäneet välittävän teologian merkityksen. Välittävällä teologialla tarkoitan tässä sitä, että ymmärtää substanssin ja muodon välisen eron eikä siten sementoidu tiettyihin sanallisiin ilmaisuihin. Esimerkkinä mainitsisin ns. pyhäkköopin. Varsin monet teologit olisivat valmiit luopumaan vuosiluvusta 1844, ja tyytymään siihen mitä heprealaiskirje kertoo asiasta. Toisin sanoen vuosiluku on kuriositeetti ja Jeesuksen takaisintuloa edeltävä tuomio on assertio.
Adventistinen identiteetti on kirkon instituutiopoolin rummuttama illuusio. Todellinen adventistinen identiteetti on se, mikä toteutuu yhteisössä, ei paperilla. Tällä en tarkoita sitä, että tunnustukset joutaisivat romukoppaan. Yhteisön ja tunnustuksen välillä on jatkuva interaktio, joka mahdollistaa sen, että puhe dynaamisesta "nykyisen totuuden" omaavasta yhteisöstä on millään tavalla relevantti. Mitä taas käsitykseesi Suomen adventtikirkon liberaalisesta ilmastosta tulee, se kaiketi voidaan laittaa varsin lyhyen adventistisen taustasi piikkiin. Joka maasta toki löytyy kaltaisiasi fundamentalisteja. Yhteisöjen todellisuus saattaa kuitenkin olla toinen. Eurooppalaisella kartalla, josta minulla on kokemuksia, suomalainen adventismi ei ole mitenkään poikkeuksellisen liberaalia.
heprealaiskirje ei puhu suuresta sovituspäivästä, vaan pyhäkön vihkimisjuhlasta. Se jättää suuren sovituspäivän täyttymisen kokonaan tulevaisuuteen, siis Danielin kirjan 1844.
Eikä kukaan väitä, että Kristus uhraisi itseään taivaassa. Ei pyhäkköopissa sellaista väitetä. Uhri annettiin golgatalla. Suuri sovituspäivä sisältää muutakin kuin uhrin.
Flink edustaa kirkon virallista kantaa, vaikka nimiadvari oli mitä mieltä tahansa. Eikä se ole kuriositeetti. 1844 on assertio.
Juuri noin ymmärrän itsekin. Irralliset lainaukset voivat saada minkä tahansa asian näyttämään epätodelliselta, mutta syvällisempi tutkiminen paljastaa asian todellisen merkityksen.
Perinteisessä adventistisessa tutkiva tuomio -selityksessä voisi mahdollisesti olla vikana, että se pohjautuu milleriläiseen selittämisperinteeseen, jossa Raamattua pidettiin jonkinlaisena profetiapalapelinä, ja jossa tekstien tekstiyhteyttä ei tarvinnut ottaa ollenkaan huomioon. Tarrauduttiin yksittäisiin sanoihin, joihin etsittiin selitystä muualta Raamatusta. Näin ajauduttiin, ja ajaudutaan, akrobaattisiin selityssuorituksiin, jotka hyppelevät raamatunpaikasta toiseen keinotekoisin perustein.
Haastavimmat ongelmat koskevat juuri heprealaiskirjeen tulkintaa ja Dan8.14 selitystä.
Tuo Heprealaiskirjeen 9. luku kannattaisi lukea kokonaan. Se nimittäin soveltaa hyvin selkeästi Jom Kippuria taivaalliseen pyhäkköön. Siinä opetetaan kädestä pitäen, minkälaiset osastot temppelissä oli, ja milloin niihin mentiin. Ja sitten selvästi osoitetaan, että Jeesus on jo mennyt kertakaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja kuinka Jom Kippurin vertauskuvan on täytetty.
Heprealaiskirje ei missään anna tukea kaksivaiheiselle palvelukselle taivaallisessa pyhäkössä, vaan pikemminkin päinvastoin.
Perinteisessä selityksessä Dan 8:14 on selitetty irrallaan kontekstistaan. Teksti kertoo kuitenkin varsin selkeästi, mihin 2300 iltaa ja aamua liittyvät. Jakeet 9-12 kertovat "pienestä sarvesta", joka turmelee temppelin ja asettaa sinne väärän jumalanpalveluksen. Jakeessa 13 sitten kysytään, kuinka kauan, tämä temppelin turmeleminen kestää, ja vastaus on tuo 2300 iltaa ja aamua. 2300 iltaa ja aamua kuvaa siis jakeissa 9-12 kerrotun temppelin turmelemisen kestoa. Tämän jälkeen näky vielä selitetään, ja jakeissa 23-26 selitetään "pieni sarvi". Kyseessä on "häikäilemätön kuningas", joka nousee Kreikasta nousseiden neljän kuningaskunnan "vallan lopulla". Usein väitetään, että 8:14 ei kerro aikajakson alkamisajankohtaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Alkamisajankohta on se, kun "pieni sarvi"/"häikäilemätön kuningas" alkaa turmella pyhäkköä. Perinteinen selitys ei ota tätä tekstiyhteyttä ollenkaan huomioon, vaan etsii keinotekoisia selityksiä 9:stä luvusta, ja 3Ms 16. luvusta.
Kaiken monimutkaisen opetuksen jälkeen saattaa hämmästyä, kuinka selkeä tuo Dan8.14 lopulta on. Eikä se tarkoita sitä, että ilman muuta voitaisiin tietää, mitä kaikilla symboleilla jne. tarkoitetaan (mikä ei ole yllättävää, olihan Danielkin hämmentynyt), vaan nimenomaan se puoli on yllättävää miten se liittyy selkeästi näyn kerrontaan.
Adventismihan onkin deduktorinen!Heh!
Miksi adventistit eivät sitten tutki syvällisempiä merkityksiä vaan pitäytyvät deduktioon?
On adventisteja ja adventisteja! Adventistien keskuudessa pätevät samat lainalaisuudet kuin yleisestikin; islamista tunnemme lähinnä ääntä pitävät fundamentalistit, mutta se ei ole islam? Luterilaisuudesta uutiskynnyksen ylittävät kourallinen naispappivastustajia, mutta se ei ole luterilaisuutta? Amerikkalaisuus ei ole yhtä kuin GWB tai adventismi EGW? Samalla on todettava, että islam tarjoaa kasvualustaa fundamentalismille, lutherilaisuus herätysliikkeille, yhdysvallat sen presidenteille ja adventismi deduktiolle!
Paluu arjen ongelmiin olisi pyrkimystä nousta metatasolle, rakentavalla tavalla. Se voisi olla yksi tapa määritellä mitä ajattelu voisi olla vastakohtana deduktiolle ja päämäärättömälle visioinnille. Adventismi ei ole aivotonta!
Mutta adventismin opit eivät ole kristinuskoa. Sehän tässä on se ydin! Kritiikillä tavoitellaan eripuolilta osoittamaan adventismin oppien ja Raamatun välinen ristiriita. Lopputulos on kuitenkin tuo yksinkertainen toteamus. Lyhykäisyydessään ei tarvitsisi väittää kuin siitä!
yksi, niih, niih!
Osuit väärään niinkuin adventistit tulkinnoissaan aina eivät osu mihinkään.. kiitos silti henkevästä adventismintäyteisestä keskustelusta. Ei tätä voi enää katsella kauemmin.......
Adventismi on kuin Jaakob (paluumuuttaja) kun hänen piti kohdata Esau (kristinuskon muut varsinaiset jälkeläiset), ilman että luetaan näiden veljesten rooleihin liiaksi sisältöä, asetelmassa on samankaltaisuutta, määrättyyn pisteeseen asti.
Jaakob lähetti edellänsä lahjan toisensa perään jos vain mahdollisesti hänen veljeänsä Esau hyväksyisi hänet lopulta, kun se aika koittaisi, jolloin he vääjäämättä ovat kohdakkain! Jaakob oli kasvanut suureksi ja merkittäväksi evakkoretkensä aikana, mutta Esaulla oli kotikenttäetu, hän oli Iisakin todellinen esikoinen ja koko perinnön laillinen haltija. Puolin ja toisin oli syvää epäluuloa, Jaakob oli jo osoittanut halunsa sivuuttaa veljensä ja omia itsellensä koko totuuden, Esaun hallinnoiman perinteen voiman edessä Jaakob vapisi kuin haavan lehti. Jaakob oli jo kerran, tyhjätaskuna, paennut ja nyt hän pelkäsi saman toistuvan.
Ne monet oppirikkaudet, jotka adventismi korpivaelluksensa aikana on kerännyt itsensä ympärille, ovat niitä puskureita, joihin muut uskovaiset törmäävät ennen kuin he kohtaavat aidon raadollisen adventismin. Mutta niin kuin vanha kertomus osoittaa, saman isän poikia he ovat.
Lopultakaan Jaakob ei joudu luopumaan siitä, mikä on tarttunut häneen matkan aikana ja vaikka Esau ojensi sovinnon kättä, niin Jaakob lähti toiseen suuntaan ja asettui Samariaan. (Joh4.12) Esau olisi ollut kykenevä sisällyttämään Jaakobin omaan maailmaansa, mutta Jaakob ei kyennyt elämään Esaun kanssa. Adventismin sisin olemus vieroksuu sulautumista, se on toiseuden ideologiaa ja sitä ohjaa omanlaisensa antagonismi, mikä leimaa sen olemusta.
Adventismi on ehdottomasti kristinuskoa, niin kuin Iisakin pojat olivat veljeksiä, mutta koska se kumpuaa erilaisesta kokemuksesta, sillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin etsiytyä oman katoksensa alle (Sukkot 1Ms33.17). Adventistille tämän tarinan miellyttäviä puolia on se kun Jeesus nostaa antisankarin, samarialaisen, sankarin roolin. Ikävänä puolena lienee vakiintuneen yhteisön epäluuloisuus, joka ei lopultakaan koskaan katoa, johtuen erilaisuudesta. Eihän Jaakob olisi ollut Jaakob ilman sitä perhettä, joka kasvoi hänen elämän vaiheista. Adventismin erilainen maailmankatsomus on oleellinen osa sen identiteettiä. Ota se pois, eikä sitä enää ole, mutta alunalkujaan kaikki on syntyisin samasta kantaisästä.
Huomaankin yllättäen keskustelevani kuhilaan kanssa. Vaihdat näköjään asiaa pois siitä kohdennetusta väitteestä johon sitten kirtokäynnin kautta johdatat takaisin. Väite oli ettei adventismin opit ole kristinuskoa;adventisteista en puhunut mitään. Kun esittelet aarteita, niin Jaakobin vaimojen aarrekätköistä löytyi epäjumalien kuvia. Kristinuskossa ei voi eikä saa olla muualta tullutta kuin Totuuden Ruhtinaalta, Jeesukselta Kristukselta lähtöisin ja nekin Apostolien kautta annettuina. On näinollen mahdottomuuskin adventistien aarteiden olemassaoloon muuten kuin epäjumalien kuvina. selvimmin tämä käy ilmi "adventismin totuutena" puhutun oppijoukon kohdalla. Jos olisi kyse alkuperäisestä, sen lähtöpaikkana ilmoitettaisiinkin Kristuksen totuus. Nimittäminen toisella "kotiseudulla" aarteiden väkisinkin on oltava toisesta lähteestä kuin "Iisakin kodista". adventismi on hakenut tosin sukukalleuksia suvun lähtökodista, mutta Aabraham oli nuo suvun kalleudet jättänyt taakseen ja luopunut niistä. Tuon luopumisen tilalle Oli Jumala antanut uudet rikkaudet koettelemisten jälkeen. "Iisakista sinä saat nimen jälkeläisillesi". Adventismilla ole mitään tarjottavanaan kristityille.Uskon aarteet tulevat vain Kristuksen kautta . Meidän alttarimme ei voi olla adventismin taltan lohkomista saastuneista kivistä ladottu. (5.Moos.27:5-6) Mehän puhumme siitä syystä, että puhumme adventistien kanssa heidän meille itsellemme tarjotusta tavarasta, ja siksi arvostelemme sitä.
no niih. Se sittten siitä niih, niih!
tsop, ei nyt sentään kaikki ole kuhilaita, mutta adventismi jättää jälkensä? Vastineesi on kerrassaan fantastinen, ainakin siinä mielessä, että voi kokea tulleensa kuulluksi! Aarrekätköjen epäjumalista sanoisin kuitenkin sen verran, että ne ovat ainoastaan potentiaalisesti epäjumalia, muttei niiden tarvitse sellaisiksi muodostua. Käytännössä niin taitaa kuitenkin usein käydä; sapatista, ruokavaliosta, elämäntapakysymyksistä ja eritysopeista muodostuu itseisarvoja, jolloin niiden välinearvollinen tehtävä vinoutuu itsessään tärkeäksi olevaiseksi, eli arkikielellä epäjumalaksi. Itseään mitenkään puolustamatta muistutan Jeesuksen sanasta; ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?” (Matt7.3)
Olisin taipuvainen ajatteleman siten, ettei tässä ole kenelläkään millä paukutella henkseleitä. Samalla huolenaiheesi on aiheellinen ja itsetutkistelun paikka tarpeen. Kaiken kaikkiaan tässä liikutaan veteen piirretyn viivan tuntumassa, sitä ei pidä kieltää.
Niin tämän osion aloittaja kuin minäkään emme puhuneet mitään tutkivasta tuomiosta.
Sinä vain nyt halusit taas keskustella tästä uudesta aiheesta.
Heprealaiskirjeen 7:25 ja 8:1,2 osoittavat kirkkaasti, että Jeesus toimii UL:n aikana taivaallisessa pyhäkössä meidän ja Isä-Jumalan välisenä Välimiehenä.
Samoin on täysin johdonmukaista, että se taivaallinen oikeusistuin - joka kerran viimeisellä tuomiolla julistaa ihmissieluille joko ikuiseen kadotukseen/kuolemaan langettavat tai ikuiseen elämään vapauttavat tuomiot - valmistelee näitä tuomioita pitkään ja nimenomaan ennenkuin armonaika päättyy ja Jeesus saapuu kuningasten Kuninkaana päättämään tämän syntisen maailman historian.
Sensijaan tuo lainaamasi kohta, Hepr. 9:12 ei puhu kaikkeinpyhimmästä vaan alkutekstin mukaan vain taivaallisesta pyhäköstä. Heprealaiskirjeen 9. luvussa alkutekstin mukaan vain jakeessa 3 mainitaan nimenomaan taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhin.
Jeesus antoi uhrinsa vain kerran ja se riitti, mutta koko jumalallinen lunastussuunnitelma ei ollut siinä.
Siihen liittyi vielä Kristuksen ylösnousemus kolmantena päivänä, hänen taivaaseenastumisensa, Pyhän Hengen tulo Kristuksen seurakunnan toiseksi Puolustajaksi Kristusta korottaen, Kristuksen ylimmäispapillinen esirukous- ja muu palvelu seurakuntansa hyväksi kautta vuosisatojen ja sitten tämä taivaallinen oikeuskäsittely todistajakuntanaan enkelit ym. Ks. Daniel 7:9,10.
Ja tuon lunastussuunnitelman lopullinen finaali on Kristuksen tulemus ja Elämän ylösnousemus sen yhteydessä.
Joskus Ellen White tai adventistien kirjoitukset yleisesti, jopa itse Raamattu, voi olla lukijalleen todella hämmentäviä, silloin saattaa auttaa kun hetkeksi asettaa sivuun ismilukulasinsa!
Raamattu osoittaa miten turhaa voi olla käydä läpi kaikkea sitä, mitä on tehty väärin, koska suuretkin erehtyjät, kuten Daavid, teki myös jotakin sellaista, joka oli oikein, jolla lopun kaiken on ainoastaan merkitystä. Siksi suosittelisin, että edes ajoittain teologia jätettäisiin sivuun, Raamattua luettaessa, ja antaisimme Raamatun kertoa sen omaa tarinaa meille. Tarkkaavainen lukija voi panna merkille, että esimerkiksi Jeesus liittää arkikokemuksen, leivän ja viinin siunaamisen aterialla, (Luuk24.30,31 vrt. 1Kor11.26,33) uskonnolliseen viitekehykseen, mutta muutoin hän ei käsittele opillisia tai Jumalanpalvelukseen liittyviä kysymyksiä. Se millä on merkitystä, on jossain aivan muussa.
Jeesuksen ehdottomasta tunnetuin kertomus on kertomus laupiaasta lähimmäisestä! Toinen, samanveroinen, on kertomus armahtavasta isästä ja kahdesta pojasta. Paavali saattoikin todeta, että lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Gal5.14) Samoin Jeesuksen oma veli Jaakob muotoili ydinkysymyksen näin: Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. (Jaak2.8)
Kyse ei olekaan siitä, mitä heprealaiskirje mahdollisesti opettaa pyhäkköpalveluksesta taikka kuinka tulkita 2300 iltaa ja aamua Danielin kirjasta. Onko Sapatti poistettu vai ei, ja mitä ruokia olisi hyvä syödä tai olla syömättä. Juutalaiselle Sapatin viettäminen oli yksi pelastuksen ehdoista. Siitä vapautuminen ehtona pelastukselle, kuten Jeesus teki, mitätöi heidän koko uskonnollisen konseptin. Juutalaiselle, ilman Sapattia, liitonmerkkiä, ei ollut millä esittää kelpaavuutta Jumalalle. Niinpä Jeesuksen opetus, että syntinen ihminen on kelpaava Jumalalle, vei pohjan lain tehtävältä, muutoin kuin synnin osoittajana. (Room8.1-3 vrt. Room3.20)
Eli, Sapatin viettäminen tai viettämättömyys ei kaiketi tee ihmisestä Jumalalle kelpaavampaa, koska ei ilmeisestikään ole yhtä ainutta oikeata tapaa täyttää tätä lain osiota. Oikeaoppisuuden määrittäminen on muutenkin osoittautunut mahdottomaksi (Joh4.20–24). Kristitty on vapautettu tästä voimattomasta yrityksestä päästä Jumalan yhteyteen, sillä elämä osoittaa kaikkien yritysten, Jumalan kanssa tai ilman olevan ponnettomia. Toisaalta Jeesus Kristus takaa, ettei yksikään, joka valitsee kulkea hänen viitoittamaansa tietä (Hep13 luku taitaakin olla tärkein kohta heprealaiskirjeessä), kohtaa kadotustuomiota. Miten se on mahdollista?
Kun juutalainen oli vakuuttunut siitä, että Jumalan käskyjä tuli ainakin pyrkiä noudattamaan, parhaan kykynsä mukaisesti, jotta tuomiolla olisi millä osoittaa, tekojen kirjasta, katetta uskollensa, niin myös Jeesus ohjeisti, millaiset lähtökohdat hänen opettamalla elämällä on:
”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi.” (Luuk6.37) Sen verran voimme peilata omaa hengellisyyttämme, että jos meiltä löytyy valmiutta sille, että kuka hyvänsä on tervetullut Jumalan valtakuntaan, emmekä ole omasta puolestamme sulkemassa ketään pois – niin silloin ilmeisestikin tapahtuu meille niin kuin toivoisimme lähimmäisellemme.
Kun tuhannen vuoden jälkeen, niin kuin Ilmestyskirja kertoo, niin suuret kuin pienet, seisovat valtaistuimen edessä ja kirjat avataan, niin ilman elämän kirjaa, teot puhuisivat meitä jokaista vastaan. (Ilm20.11,12) Jokainen, jonka nimi ei löydy elämän kirjasta, kohtaa kadotustuomionsa (jae 15) Nimeä ei raapusteta elämän kirjaan Sapattia viettämällä taikka moraalisella elämällä, niin hyviä kuin ne ovat itsessään. Paavali totesi sen tien lopultakin voimattomaksi. Jeesus kertoi hänen tiensä lähtökohdista; "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat." (Matt7.12,14) Tämä on se tie, joka vie elämään. Jos Sapatin viettäjät toivovat tulevansa tuomituiksi helvettiin, niin kuin jotkut heistä tuomitsevat sunnuntain viettäjiä, niin tapahtukoon heidän tahtonsa mukaisesti ja päinvastoin?