Järkevää Karjalan palautus -keskustelua voidaan käydä kahdella eri teemalla:
1. Millä edellytyksillä Venäjä voisi haluta palauttaa sille luovutetuja alueita takaisin Suomen hallintaan?
2. Tulisiko Suomen ottaa luovutetut alueet jälleen hallintaansa, mikäli Venäjä niitä Suomelle omasta halustaan tarjoaa?
Kolmas keskustelun aihe, tulisiko Suomen ottaa Venäjälle luovutetut alueet jälleen hallintaansa, vaikkei Venäjä niitä Suomelle omasta halustaan tarjoa, ei nimittäin vaikuttaisi lainkaan ajankohtaiselta eikä järkevältä keskustelun aiheelta. Tästähän me nykysuomalaiset lienemme kansakuntana varsin yksimielisiä: Ei. Suomen ei pidä Venäjältä alueita pakolla yrittämän.
Millaisia näkökulmia esitätte kahteen ensin mainittuun aihepiiriin?
1. Millä edellytyksillä Venäjä voisi haluta palauttaa sille luovutetuja alueita takaisin Suomen hallintaan?
2. Tulisiko Suomen ottaa luovutetut alueet jälleen hallintaansa, mikäli Venäjä niitä Suomelle omasta halustaan tarjoaa?
Kolmas keskustelun aihe, tulisiko Suomen ottaa Venäjälle luovutetut alueet jälleen hallintaansa, vaikkei Venäjä niitä Suomelle omasta halustaan tarjoa, ei nimittäin vaikuttaisi lainkaan ajankohtaiselta eikä järkevältä keskustelun aiheelta. Tästähän me nykysuomalaiset lienemme kansakuntana varsin yksimielisiä: Ei. Suomen ei pidä Venäjältä alueita pakolla yrittämän.
Millaisia näkökulmia esitätte kahteen ensin mainittuun aihepiiriin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksei nämä karjalakiihkoilijat voisi ruveta ampumaan toisiaan, kuin vuonna 1918 konsanaan?
Onko sinulla ongelma ? BÖPI ?
Ajatuksesi on täysin älytön.
1. Oliko ne Karjala-kiihkoilijat, jotka ampuivat toisiaan 1918?
2. Keitä ovat "karjalakiihkoilijat"? Saako Karjalasta puhua olematta kiihkoilija? Kuka päättää missä menee kihkoilun raja?
3. Miksi Karjala-asiassa pitäisi ketään ruveta ampumaan? Mitä asiaa se edistäisi? Karjalan palautumistako?
Kohtiin 1 ja 3. vastaus on myönteinen kyllä. Suomi-sukuisuuden Karjala-ihanteen myrkyttämät ja sokaisemat jääkärit ampuivat jopa toisiaan voiton jälkeenkin (Toivo Kuula 1918 Viipurissa)
Edellisellä kerralla 1939-44 kun Karjala-kysymys oli kovin korkealla maassamme ammuttiin oikein helvetisti. Etkö sitä tiennyt?
Kolme setääni makaa siksi sankarihaudoissa, kun piti puollustaa jotakin helvetin vonkuvan ja marisevan karjalaisukon lammasta Taipaleessa ja Vuosalmella.
Keskusteluahan pääsee dominoimaan se, joka alusta alkaen saa - kuten pikkulasta huijaten - sanelemaan vaihtoehdot.
"Otatko salmiakki- vai hedelmätikkarin?" Suklaata ei edes tarjottu...
Yritän silti vastata myös näissä sanelemissasi raameissa:
1. Venäjä voisi yrittää korjata Stalinin-Hitlerin syntejä palauttamalla alueet, jotka noiden nykyään jo yksiselitteisesti tuomittavien diktaattorien toimesta anastettiin. Kyseessä olisi omantunnon asia - jos nyt valtioilla on omaatuntoa.
Onko valtioilla omaatuntoa - vaiko vain taloudellisia intressejä?
2. Suomen tulisi tarjouksesta neuvotella, kiittää eleestä, mutta hyväksyä se vain osittain.
Omassa visiossani Viipurin kaupunkia ei enää otettaisi takaisin, eikä Kannasta, eikä oikein Laatokan Karjalaakaan.
Ainoa palautettu "kaupunki" olisi Sortavala, joka myös jatkaisi toimintaansa itsenäisenä kaupunkina.
Muut takaisinliitettävät alueet liitettäisiin Suomen rajanpinnan kuntien alueisiin, kuntia kun on Suomessa riittämiin ja niitä muutenkin jo yhdistellään isommiksi kokonaisuuksiksi.
Täten alueliitoksilla olemassa olevin kuntiin myös lievennetään sitä palautuksen jälkeistä ilmiötä, että uudet, nousevat, palatetun Karjalan alueet eivät syö kannattavuutta Itä-Suomen nykyisiltä kunnilta. Nämä saisivat lisäalueista itselleen piristyksen, eivät kilpailijaa.
Se suklaatikkari tässä tapauksessa ?????