Mielestäni täällä voitaisiin jutella myös hyvän kondiittorin ominaisuuksista, sillä sellainen asia on hyvin tärkeä kaikille maksaville asiakkaille. Kuten kanttorin pitää osata laulaa ja johtaa kuoroa, kondittiorin pitää vastaavasti osata valmistaa herkullista kreemiä, jota lisätään aina runsaasti. Sokeria ei saa kuitenkaan lisätä liikaa, sillä se ei saa peittää marjojen ja hedelmien omaa makua. Ja kinuskikuorrutus on tehtävä niin, että siihen pystyy tavallisella leivoslusikalla tarvitsematta turvautua terävään veitseen. Paljon on tälläkin alalla opittavaa ja parannettavaa, jos jollakin on vielä lisäehdotuksia, niitä voi hyvin kirjoitella tähän jatkoksi.
Hyvän kondiittorin ominaisuuksista
maksava asiakas
221506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
tarvitaan aika harvoin, lähinnä vain juhlapyhinä, ja silloinkin kakut ja leivokset voidaan ostaa leipomosta, joten seurakuntien ei tarvitse palkata sokerileipuria.
Jokaisessa seurakunnassa on sen sijaan oma kirkkoleivänpaistajansa, joka leipoo ja paistaa kirkkoleivät. Ne säilytetään nykyään yleensä pakastettuina ja sulatetaan sitten ennen käyttöä. Kirkkoleivän paistajan tehtävä kuului ennen papin leskille. Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan kirkkoleipien valmistajan tulee olla "siveä henkilö".
Olen saanut maistella useiden eri leipojien kirkkoleipiä ja eroja on kuin yöllä ja päivällä! Miten voikin samoista aineksista saada aikaan niin erilaisia leipomuksia. Toisen ovat käyneeltä maistuvia kuivakkaita ja sitkaita, toisen taas mannalta maistuvia tuoreen pehmeitä ja jotkut siltä väliltä. Johtuneeko kirkkoleipien säillyttämisestä ja sulattamisen erilaisuudesta, jos on pakkasessa säilytetty.
Parhaat kirkkoleivät olen saanut itä-Suomessa, jossa muuan pappi itse paistaa kirkkoleivän aamulla ennen palvelusta! Ja kun on vähälukuinen kirkkoväki saa sitä reilusti vielä kirkkokahveillakin useimmiten. Sinnepä taas suunnistan...
Jokaisella leipurilla on oma käsialansa. Siitä huolimatta on parasta seurakuntamme oman emännän itse leipomat ja laittamat leivonnaiset, leivät ja muut. Kaupan tai leipomon tuote on aina eri makuinen kuin "kotona leivottu"! Tämä on minun vankkumaton mielipiteeni.
On kirkkoleivillä eroa näyssä ja maussa. Joissain seurakunnissa vähän pompan nappia isompia, lähinnä kuivia kakkaroita. Joissain seurakunnissa vähän reilumpia, mutta verrattuna kreikkalaisiin kirkkoleipiin melko vaatimattomia...
Kukapa jaksaa syödä imelää sokeria pelkästään?
Vaihtelu virkistää, varsinkin musiikissa. Tällä en tarkoita todellakaan sitä, että on kaksi kuoroa. Hyvä ja huono, jotka sitten vuorottelevat.
Alavireisyys ja tavaton siirappisuus latistavat.
siinä, missä kuoron johtokin. Sokerileipuri osaa rakentaa sokerikuorrutuksesta, kermavaahdosta tai marssipaanista yms aineksista hienoja luomuksia.
Jos haluatte kakkunne halvemmalla tilatkaa ne jostain ammattikoululta, jossa on kondiittorikoulu. Minä tilasin kerran erästä kirkollista tilaisuutta varten täytekakun, jonka koristeena oli kirkkomme kuva. Kondiittorioppilaat olivat rakentaneet sen hyvin suurella hartaudella. Kakku oli todella hieno!
Mieltäni ilahduttaa tämä keskustelunavaus, sillä ehkä jopa kanttorin perustehtäviä enemmän on mieltäni jo pitkään askarruttanut juuri tämä kreemikysymys. Kuinka paksulti on tarpeeksi ja onko siinä jo liikaa? Kinuskikuorrutuksen onnistuit mielestäni kiteyttämään erinomaisesti. Se jäi avauksessasi kuitenkin askarruttamaan, että ethän kuitenkaan samasta kakusta puhu, siitä jossa on sekä kinuskikuorrutus että marjat ja hedelmät. Tämä ei mielestäni sovi.
sehän on täysin makuasia! Sitäpaitsi, riippuu myöskin marjoista, mitä laatua ja lajia ovat; Kuvitteleppa juuri kuvatunlainen kinuskikuorrutus ja kesänkypsät kotimaiset mansikat, ripaus vaniljalla maustettua kermavaahtoa! Kyllä sopii minun suuhuni ihan hyvin. Toisaalta taas, mansikat, vadelmat ja kermavaahto, aaah... Mustikkaa en dikkaa kakussa laisinkaan, menee veteläksi ja vetiseksi, ellei ole keitetty kiisseliksi. Mitä mieltä olette tästä?
leivotussa levypiirakassa. Tämä on vankka mielipiteeni. Sellaisen tekemiseen ei sokerileipuria tarvita.
Vain mummoni osasi leipoa sellaisen mustikkapiirakan! Ja uunilämpimänä sen nautiskelimme tietysti kylmän maidon keralla. Mustikat tietysti itsepoimittuina, ei torimyyjän edellisen päivän painuneita marjankuvatuksia, eihän!
Itseltäni on jäänyt jauhopeukalo puuttumaan tai se on niin keskellä kämmentä, että osaan pilata jopa lettutaikinan. Onneksi naapurustossa ja ystäväpiirissä tunnetaan tämä puutteeni ja saan nautiskella milloin kenenkin mestarileipurin tuotoksia. Toivotan muillekin jauhopeukalottomille sellaista onnea runsain määrin! Juuri palasi mieleen; naapurin mummeli tekee jotakuinkin samanlaista mustikkapiirakkaa, täytyypä vihjaista etten ole saanut pitkään aikaan "sellaista kuin mummoni teki", eiköhän ala naapurista kuulua leipomisen huiske ja jauhot pöllytä!
Niin, ehkäpä asiaa on tosiaan mahdollista lähestyä myös makunäkökulmasta, ei ainoastaan omastani eli yleisen sopivuuden ja säännöstelyn puolelta.
Ja kun oikein pinnistän, pystyn kyllä kuvittelemaan kinuskin ja mansikat jotka tosin omassa suussani vaihtuvat vadelmiksi. Mutta minä en ole koskaan onnistunut saamaan mustikkasoppaa pysymään kakun päällä, vaikken kauttalinjan oikein ole innostunut mustikasta kakkuni päällä ollenkaan, mikä vastauksena kysymykseesi todettakoon.
keitetyistä mustikoista! Eivät taitaisi siltikään pysyä ainakaan kakun päällä, jossakin välissä ehkä, jos taas kuorrutus on kyllin sitkas pitämään kiisselit aloillaan. Kyllä mustikka on paras perinteisessä pullapiirakassa, siitä olen aivan samaa mieltä!
Muuten olen sitä mieltä, että tämmöinen keskustelu on varsin virkistävä,vaihteeksi puhutaan hyvistä ja etenkin maukkaista aiheista, samaa ei voi sanoa guruista, saattavat olla jopa sitkaita,,,
Ei ehkä kinuskia ja marjoja samaan kakkuun, mutta kreemiä voi olla kinuskikuorrutuksenkin alla, tarkoitukseni ei kuitenkaan ole arvostella kenenkään makua. Nyt pääsiäisenä meillä voi olla niin monia vaihtoehtoja juhlia varten. Siksi ei pidäkään liian totisesti arvottaa erilaisia leivoksia ja täytekakkuja, käykää vain juhlapöytään ja iloitkaa läheistenne kanssa. Kristus on noussut kuolleista!
On sentään kiva, että täällä osataan lukea viestejä ennakkoluulottomasti. Miten olisikaan käynyt, jos olisin mennyt vierailemaan tuonne naapurien keskusteluun ja heittänyt sinne samanlaisen keskustelunavauksen. Eiköhän sieltä olisi pian tullut vastaukseksi, että se on niin turhaa, niin aivan turhaa se kinuskikuorrutus ja ihmisen pitää vain iäisyyteen pyrkiä eikä miettiä mitään kreemejä. Näin ainakin luulen, mutta en ole sitä mitenkään kokeella todentanut.
hauskimpia ja valitettavasti myös lihottavimpia! Mutta älkää nyt murehtiko, sillä nythän on pääsiäinen, vaan ahmikaa hyvällä halulla pashaa, kulitsheja, leivoksia ja täytekakkuja, ja kutsukaa ystävät luoksenne juhlimaan!
Miksi muuten Suomessa ei saa ostaa kulitshoja ja baboja leipomoista? Pasha onnistuu, mutta kulitsh ei koskaan. Olen onnettoman huono leipuri.
minä sentään osaan leipoa! Sitäpaitsi se siunaantuu aina uunissa niin, että kun pistän sinne yhden pullan, se kasvaa niin, että kolme perhettä syö sitä niiden kolmen pashan kanssa, jotka myös teen! Sen osaankin hyvin, on muuten herkullista, vaikka itse sen sanon!!! 'Tulkaa ensi Pääsiäisenä maistamaan!
pidetään mielessä tuo kutsu!
Iloista pääsiäistä teillekin.
Niin ei kannata mennä naapurien vieraaksi, siitä ei tiedä mitä ovat kakkuunsa panneet, tuskinpa vaan mitään kreemikerrosta on kinuskikakussa siellä.
Totisesti ei pidä liikaa rajoja vetää kakkujen ja leivosten välille, ovathan jälkimmäiset vain edellisiä pienemmässä koossa. Pysykööt marjat ja kinuskit omissa kakuissaan, ja me omilla palstoillamme!
odottelemaan hyvien, herkullisten leipomusten reseptejä näyttää keskustelu pahasti hiljenevän! Esimerkiksi "oikeaoppisen" pashan resepti olisi tervetullut, lehdissä on kaikenlaisia sovellutuksia, jotka eivät tunnu pashalta ollenkaan kevytkermoineen ja muine kotkotuksineen. Auttakaa, hyvät ihmiset, on vielä vieraita tulossa kun pääsiäisaikaa vietämme vielä, eikä kehno emäntä saa pashaa ja kulitsaa aikaiseksi!
Tässä on reseptikirjastani yli 20 vuotta sitten muistiin merkitsemäni Valamon luostarin pasha-ohje.
Kuumennettu pasha
250 g maitorahkaa, sen pitäisi olla mieluiten homogenoimatonta
3 kananmunan keltuaista
1 dl sokeria
1 dl voita
1 dl kuohukermaa
1 dl mantelirouhetta
2 tl vanilliinisokeria
1/2 dl rusinoita
1/2-1 dl hienonnettua appelsiininkuorta tai sukaattia
1/2 dl sitruunamehua
5 liivatelehteä
1. Sekoita rahka, keltuaiset ja sokeri pyöreäpohjaisessa kulhossa. Pane kulho vesihauteeseen kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päälle. Vatkaa kunnes kulhon sisältö sakenee. Tämä kestää aika kauan.
2. Purista kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet kuiviksi. Sekoita kuumaan rahkaan ja jäähdytä hieman. Lisää pehmeä voi, vaahdoksi vatkattu kerma ja mausteet.
3. Pane pasha valumaan sideharsolla vuorattuun pasha-muottiin.
4. Kumoa muotista tarjolle ja koristele esimerkiksi punaisella ruusulla, tuohuksella, kirsikoilla, ananasviipaleilla.
Huom. tämä annos on aika pieni, joten sitä pitää suurentaa tarpeen mukaan. Minun mielestäni rusinoiden lisäksi pashaan voi lisätä myös pilkottuja säilykekirsikoita tai muita hedelmiä.
Tässä hyvä alku kokoelmaani! Onko muita versioita? Entäpä kulitsa tai baba? Miten värjään munat tummanpunaisiksi? Kaikki tähänastiset kokeilut surkeasti epäonnistuneet. Odottelen...
jatkuuhan pääsiäisaika vieläkin ja juhlia voi!
Pashaa voi tehdä tälläkin reseptillä:
n. 1 kg rahkaa
n. 300 g voita, (pehmennetään mutta ei sulateta)
3-4 kpl munankeltuaisia (koosta riippuen)
n. 350 g sokeria
4 dl vispikermaa
1 sitruunan raastettu kuori ja maun mukaan mehuakin
n. 1 rlk vaniljasokeria
Voi vaahdotetaan sokerin ja keltuaisten kanssa, kerma vaahdotetaan,
vatkataan voi-sokeri-munavaahto rahkan joukkoon ja sen jälkeen myös kermavaahto, joka on maustettu vaniljasokerilla.
Maistellaan ja lisäillään mausteita maun mukaan (sukaattia, mantelirouhetta yms), sitten mätetään muotteihin (tarvitaan 3) ja annetaan valua seuraavaan päivään, kevyt paino (teevati riittää).
Tämän pashan huono puoli on se, että siitä tulee n. 2,5 muotillista mutta se ei säily, koska se on niin hyvää, että se syödään heti pois!
Aivan samalla tavalla kuin hyvä kanttori harjoittaa kuoronsa laulamaan Jumalan kunniaksi, samalla tavalla hyvä kondiittori haluaa ammattitaidollaan valmistaa mahdollisimman herkullisia leivonnaisia Jumalan kunniaksi ja kaikkien Hänen palvelijoidensa iloksi, jotta he voisivat paremmin nauttia hyvästä elämästä, joka on heille annettu.