Huonotapainen hevonen

...ongelmaksi on kuitenkin ajan kanssa muodostunut myös se, että kun hevosta on läimäisty usein kaulalle, se ei anna koskea itseensä muutenkaan. Varsinkin kaulaan koskemista se inhoaa.

Tässä siis uusi dilemma... Kuinka saisin sen surullisen kuuluisan luottamuksen välillemme? Eikö ole muuta konstia kuin väkivallalla ja uhkailuilla valta-asemansa takaaminen?

Asiaa pohdittuani, olen nimittäin tullut vakaaseen johtopäätökseen siitä, että juuri luottamuspula on syy huonoihin väleihimme.

Ainoa ihminen, jota hevosemme tottelee, on isäni. Sivustakatselijana voin kuitenkin sanoa, että tuo "luottamus" on varsin pinnallista.

Nostankin esille vielä yhden ongelman; hevosemme on erittäin pakkomielteinen ruokaa kohtaan. Heinien vieminen sille on kirjaimellisesti hengenvaaralista. Se rynnii, uhkailee kääntämällä takapäätään ruokkijaa kohden ja luimií.

Kyllä minulla on ongelmia=)... Jaksaisitteko vielä auttaa?

Aasieaasie kirjoitti:

...ongelmaksi on kuitenkin ajan kanssa muodostunut myös se, että kun hevosta on läimäisty usein kaulalle, se ei anna koskea itseensä muutenkaan. Varsinkin kaulaan koskemista se inhoaa.

Tässä siis uusi dilemma... Kuinka saisin sen surullisen kuuluisan luottamuksen välillemme? Eikö ole muuta konstia kuin väkivallalla ja uhkailuilla valta-asemansa takaaminen?

Asiaa pohdittuani, olen nimittäin tullut vakaaseen johtopäätökseen siitä, että juuri luottamuspula on syy huonoihin väleihimme.

Ainoa ihminen, jota hevosemme tottelee, on isäni. Sivustakatselijana voin kuitenkin sanoa, että tuo "luottamus" on varsin pinnallista.

Nostankin esille vielä yhden ongelman; hevosemme on erittäin pakkomielteinen ruokaa kohtaan. Heinien vieminen sille on kirjaimellisesti hengenvaaralista. Se rynnii, uhkailee kääntämällä takapäätään ruokkijaa kohden ja luimií.

Kyllä minulla on ongelmia=)... Jaksaisitteko vielä auttaa?

Lue lisää

On muitakin keinoja kuin lyöminen:
voit napsauttaa sormiasi jos hevonen yrittää näykkäistä ja samalla
sanoa että ei saa purra.
Sanomisen on oltava napakkaa,muttei liian
jottei se hevonen ala pelätä ja silloin ystävyyden muodostumista
on turha odottaakkaan.
Itselläni on vuonis joka on ollut mulla 9 kk,
mutta emme vielä kunnolla luota toisiimme eli
voi olla että sinä ja suokki ette LUOTA toisiinne!
ensin luottamus sen perässä ystävyys

Lukisitko tuon minun toisen viestini ("Kiitos, mutta..."), jos osaisit antaa vähän jelppiä siihenkin=)..

Hevonen on myös äärettömän kärsimätön. Kun otan sen kiinni, hetken päästä se alkaa riuhtomaan päätään ja aukomaan solmuja, heiluttamaan häntäänsä vihaisesti ja nostamaan takajalkaansa.. Pelkään sitä niin paljon, etten aina uskalla harjata sen takapäätä lainkaan.
Se ei ole ikinä potkaissut, mutta ei hirveästi kiinnosta mennä yllyttämään sitä=)...

Kiitän kovasti näistä edellisistä vinkeistä!

Aasieaasie kirjoitti:

Lukisitko tuon minun toisen viestini ("Kiitos, mutta..."), jos osaisit antaa vähän jelppiä siihenkin=)..

Hevonen on myös äärettömän kärsimätön. Kun otan sen kiinni, hetken päästä se alkaa riuhtomaan päätään ja aukomaan solmuja, heiluttamaan häntäänsä vihaisesti ja nostamaan takajalkaansa.. Pelkään sitä niin paljon, etten aina uskalla harjata sen takapäätä lainkaan.
Se ei ole ikinä potkaissut, mutta ei hirveästi kiinnosta mennä yllyttämään sitä=)...

Kiitän kovasti näistä edellisistä vinkeistä!

Lue lisää

Ja haluaisin vielä lisätä, että läpsiminen on minun toimestani lopetettu jo vuosia sitten.

Voisiko se läpsiminen kuitenkin olla taustalla huonoihin väleihimme...? Niin kuin jo sanoin, hevosemmme ei pidä silittelystä, tai harjaamisesta. (paitsi kaulaa saa kyllä harjata, siitä se tykkää.. mutta, kun sitä nimen omaan SILITTÄÄ kaulalle, hyvä että se ei pure)

Tuota noin, noin paljon ei herkuilla saa palkita, jos haluaa pysyviä ja hyviä tuloksia. Ellei ole ensin opettanut hevoselle luopumista, ja ellei hallitse erilaisia kouluttamismuotoja ja tiedä mitä tekee.

Hyvää tarkoitit toki, ja kukin toimii tyylillään. :) Itselläni kuitenkin on ihan erilaiset lähestymistavat ja paljon kokemusta hevosista ja niiden kouluttamisesta.

Toimikaa toki tavalla joka toimii, mutta sanonpa vain että olen hieman eri mieltä tämän viestin kirjoittajan kanssa. :)

minäpävainjoo kirjoitti:

Tuota noin, noin paljon ei herkuilla saa palkita, jos haluaa pysyviä ja hyviä tuloksia. Ellei ole ensin opettanut hevoselle luopumista, ja ellei hallitse erilaisia kouluttamismuotoja ja tiedä mitä tekee.

Hyvää tarkoitit toki, ja kukin toimii tyylillään. :) Itselläni kuitenkin on ihan erilaiset lähestymistavat ja paljon kokemusta hevosista ja niiden kouluttamisesta.

Toimikaa toki tavalla joka toimii, mutta sanonpa vain että olen hieman eri mieltä tämän viestin kirjoittajan kanssa. :)

Lue lisää

...kaikille ideoille, joita voin vain saada. Jos voit sanoa jotain, mitä ihan taviskin osaisi tehdä, niin pyydän, tee se :)!

Aasieaasie kirjoitti:

Lukisitko tuon minun toisen viestini ("Kiitos, mutta..."), jos osaisit antaa vähän jelppiä siihenkin=)..

Hevonen on myös äärettömän kärsimätön. Kun otan sen kiinni, hetken päästä se alkaa riuhtomaan päätään ja aukomaan solmuja, heiluttamaan häntäänsä vihaisesti ja nostamaan takajalkaansa.. Pelkään sitä niin paljon, etten aina uskalla harjata sen takapäätä lainkaan.
Se ei ole ikinä potkaissut, mutta ei hirveästi kiinnosta mennä yllyttämään sitä=)...

Kiitän kovasti näistä edellisistä vinkeistä!

Lue lisää

eli hevonen ei huomattavasti luota sinuun.
koita saada hevonen aluksi rauhoittumaan silittämällä,ja sitten harjaat.jos ei auta,pyydä ystäväsi auttamaan,ja ystäväsi silittelisi sitä esim.mahan alta,tai antaisi jotain syötävää,saattaa olla että hevonen unohtaa harjaamisen ja keskittyy ruokailuun. ja jos se rimpuilee paljon taluttaessa kannattaa laittaa erittäin lyhyelle se riimunaru ja kun hevonen rimpuilee,kiskaiset hieman riimua ja otat hevosta etujalasta hennosti kiinni(hevonen rauhoittuu ainakin minulla) ja pysäytät hevosen ja otat siis etujalasta hennosti kiinni ja liu'utat kätesi sen jalkaa pitkin kavion luo,jolloin se nostaa kavionsa ylös,silloin otat sitä kaviosta ja pidät sen jalkaa ylhäällä. sitten päästät irti ja liu'utat kätesi jalkaa pitkin ylös,(hevonen keskittyy olla paikoillaan) ja silloin annat sille esim. porkkanan,jolloin se tietää että kun rauhoittuu,se saa palkkion.kokeilet tuota,ja joka toinen kerta annat herkun,sillä hevosen pitää oppia tottelemaan ilman herkkuja,tai hevonen oppii että kun tekee sen ja tämän se saa herkun,ja käyttää sitä hyväkseen,ja myöhemmin aloittaa sen taas. eli kysy jos tuo ei tepsi,täältä löytyy vielä tuhansia ohjeita!

Aasieaasie kirjoitti:

...kaikille ideoille, joita voin vain saada. Jos voit sanoa jotain, mitä ihan taviskin osaisi tehdä, niin pyydän, tee se :)!

kannattaa tehdä ihan johtajuusjuttuja hevosen kanssa. näillä neuvoilla mitä sulle on jo annettu ja jos onnistuu sen jälkeen taluttaminen, kannattaa tehdä talutusharjoituksia. eli esim kuljet hevosen vierellä, pysähdyt vaikka samalla ääntä käyttäen niin hevonen tietää mitä on tulossa (mun hevosella toimii, osaa jonkin verran äänikomentoja) ja voit heilauttaa riimunnarua ja sitten tömpsäytät jalkojasi samalla kun pysähdyt. eli niin että jalka vähän tömpsähtää maahan tavallista kovemmin. vaikee selittää 8DD eli teet vaan selvän pysähdyksen. Olis hyvä jos saisit taluttaa hevosta niin ett riimunnaru on löysällä. hevosen tulisi pysähtyä taaksesi, korkeintaan turpa saa tulla ohitsesi. peruutuksiä myös esim kävelemällä kohti, tai työntämällä hellästi turvasta , tai ryntäistä (itse käytän myös äänikomentoa), riippuu toki hevosesta mutta omallani toimii jos riimunnaru on vähän löysällä, olet hevosen edessä ja heilutat riimunnarua.. siis kätesi menee oikee-vasen-oikee.. niin että riimunnaru heiluu hevosen alla nii se alkaa väistää sitä.
kolmas juttu on se että menet hevosen vierelle, pidät toiselle kädellä riimusta tai riimunnarusta kiinni ettei hevonen lähde eteenpäin ja vapaalla narun päällä näpäytät tai heilutat teet ympyrää hevosen takapään kohdalla että se väistää takajaloillaan. Voi tehdä myös vaan kädellä työntämällä. kun hevosen sisäpuolen takajalka menee hevosen mahan alta eli ulkopuolen jalan etupuolelta se kunnioittaa sinua, jos se menee ulkopuolelta, on siis hevosen takimmaisena jalkana eliiih ulkotakajalan takaa niin se ei kunnioita sinua. Tätä voi tehdä esim kun sitä harjaa ja käskee sen väistää. Hevoselle on alistumista jos kuljet sen kaulan ali! Hevonen alistuu kun pää on alempana. Tähän kaikkeen sinulla pitää olla johtajan asenne! et saisi pelätä ollenkaan koska hevonen huomaa sen heti. pitää olla jämäkkä. oma hevoseni huomaa heti kun pelkään ja alkaa temppuilemaan ja ajattelee ettei tuosta ole johtajaksi.
liinassa työskentely auttaa myös. itse teen pyöröaitauksessa. juoksutan niin kauan että alistuu, sitten käännyn poispäin ja odotan että tulee luo, jos ei tule, juoksutan hetken ja sitten käännyn pois päin, jätän sen huomioitta ja kehun kun tulee luo.
Tässä kaikessa on muistettava aina kehuminen! joskus voi käyttää apuna herkkuja! (:

"Hevosen käyttäytyessä häijysti ja vaarallisesti (kunnon puremisyritys, potkiminen tai seinään runttaus) ihmisen reagoinnin on oltava supernopea, kuuluva ja riittävän voimaperäinen. Jalan polkaisu maahan, käsien nostaminen ylös (ja yhteen lyöminen) ja tarvittaessa vielä kunnollinen ääniavu. Hevosen tulee oikeasti säikähtää sen verran että ottaa askelta poispäin. "

kiitän aivan suunnattomasti näistä ohjeista!!!!
Varsinkin edellä oleva kohta (ja niin moni muu (: )osuu ongelman ytimeen.

Lisäksi tuo "piittaamattomuus" hepan pikku äksyilyyn oli verenpainetta säästävä ohje.

Kiitos!

"Teillä hevonen pitää kertomasi perusteella itseään arvojärjestyksessä teitä korkeammalla. Se kertoo rynnimällä, mitä nopeutta reittiä hänen mielestään kuuluu kulkea taluttaessa. Näykkimällä se huomauttelee ettei häneen saa koskea ilman lupaa. Ruokkijan kimppuun hyökkimällä se ilmoittaa ettei tämä ole tervetullut samoille eväille. "

Osuit ehdottomasti naulankantaan ongelmassani, kiitos.

Tästä haluaisin kuitenkin kysyä lisää:"Elä anna hevoselle makupaloja kädetä ollenkaan."
Riittääkö palkinnoksi, siis pelkkä rapsuttelu?
Meillä on ollut tapana, että hevonen saa palan leipää kun se on valjastettu, ennen kuin lähdetään matkaan. pitäisikö tästä siis luopua? Entäpä kun hevonen otetaan riimuihin laitumelta. Ei palkintoa kädestä?

Toisaalta olen kyllä huomannut, että tuo leivän tms. tarjoaminen saa sen usein käyttäytymään vain entistä vaikeammin ja rauhattomammin.

kiitos näistäkin vinkeistä!

Aasieaasie kirjoitti:

"Teillä hevonen pitää kertomasi perusteella itseään arvojärjestyksessä teitä korkeammalla. Se kertoo rynnimällä, mitä nopeutta reittiä hänen mielestään kuuluu kulkea taluttaessa. Näykkimällä se huomauttelee ettei häneen saa koskea ilman lupaa. Ruokkijan kimppuun hyökkimällä se ilmoittaa ettei tämä ole tervetullut samoille eväille. "

Osuit ehdottomasti naulankantaan ongelmassani, kiitos.

Tästä haluaisin kuitenkin kysyä lisää:"Elä anna hevoselle makupaloja kädetä ollenkaan."
Riittääkö palkinnoksi, siis pelkkä rapsuttelu?
Meillä on ollut tapana, että hevonen saa palan leipää kun se on valjastettu, ennen kuin lähdetään matkaan. pitäisikö tästä siis luopua? Entäpä kun hevonen otetaan riimuihin laitumelta. Ei palkintoa kädestä?

Toisaalta olen kyllä huomannut, että tuo leivän tms. tarjoaminen saa sen usein käyttäytymään vain entistä vaikeammin ja rauhattomammin.

kiitos näistäkin vinkeistä!

Lue lisää

Hevosien keskuudessa ruoka ei ole luonnollinen palkitsemis/rankaisukeino. Luonnossa hevoselle on suurin palkkio, kun laumassa ylempiarvoinen antaa sen olla seurassaan ilman ehtoja.

Ihmisten ja hevosten välississä suhteessa palkintona toimivat rauhalliset hetket, esim taluttaessa, kun hevonen kävelee rennosti taluttajan rinnalla taluttaja ei nyvi riimunarusta, töni hevosta yms.
Hoidettaessa tämä näkyy hoitajan rauhallisina ja varmoina otteina (viestität käytökselläsi, että sinun on mukava olla laumasi jäsenen lähellä ja toisaalta että, et koe tilannetta uhkaavana (siis teitä ei uhkaa mikään ulkopuolinen vaara)). Tämä olotila muuttuu salamannopeasti, kun hevonen alkaa uhitella (esim näykkäisee). Kun olet reagoinut uhitteluun ja palauttanut käskyvallan itsellesi, palaat rauhaaliseen "ilmapiiriin"

saman tyylisiä palkintoja on myös rauhalliset rapsuttelutuokiot, mielyttävällä äänellä lausutut kehut, monet hevoset ovat oppineet mieltämään myös taputtamisen positiiviseksi eleeksi.

Makupalojen antaminen on tilanne, jossa hyväksyt lauman alempiarvoisen jäsenen syömään "samalle kupille", kun teillä on vielä ongelmia siinä kumpi on pomo ja ongelmanne on vielä kärjistyneet ruokailutilanteisiin, niin miksi uhmaat tilannetta antamalla herkkupaloja?

Hevosellessi pitäisi olla palkkio valjastamisesta se, että pääsee lenkille (siis olemaan yhdessä laumanjohtajan kanssa). Tarhasta hakemisessa palkkion taas pitäisi olla että saa viettää aikaa laumanjohtajan kanssa, kävelemällä tämän kanssa sisälle.

agrologi kirjoitti:

Hevosien keskuudessa ruoka ei ole luonnollinen palkitsemis/rankaisukeino. Luonnossa hevoselle on suurin palkkio, kun laumassa ylempiarvoinen antaa sen olla seurassaan ilman ehtoja.

Ihmisten ja hevosten välississä suhteessa palkintona toimivat rauhalliset hetket, esim taluttaessa, kun hevonen kävelee rennosti taluttajan rinnalla taluttaja ei nyvi riimunarusta, töni hevosta yms.
Hoidettaessa tämä näkyy hoitajan rauhallisina ja varmoina otteina (viestität käytökselläsi, että sinun on mukava olla laumasi jäsenen lähellä ja toisaalta että, et koe tilannetta uhkaavana (siis teitä ei uhkaa mikään ulkopuolinen vaara)). Tämä olotila muuttuu salamannopeasti, kun hevonen alkaa uhitella (esim näykkäisee). Kun olet reagoinut uhitteluun ja palauttanut käskyvallan itsellesi, palaat rauhaaliseen "ilmapiiriin"

saman tyylisiä palkintoja on myös rauhalliset rapsuttelutuokiot, mielyttävällä äänellä lausutut kehut, monet hevoset ovat oppineet mieltämään myös taputtamisen positiiviseksi eleeksi.

Makupalojen antaminen on tilanne, jossa hyväksyt lauman alempiarvoisen jäsenen syömään "samalle kupille", kun teillä on vielä ongelmia siinä kumpi on pomo ja ongelmanne on vielä kärjistyneet ruokailutilanteisiin, niin miksi uhmaat tilannetta antamalla herkkupaloja?

Hevosellessi pitäisi olla palkkio valjastamisesta se, että pääsee lenkille (siis olemaan yhdessä laumanjohtajan kanssa). Tarhasta hakemisessa palkkion taas pitäisi olla että saa viettää aikaa laumanjohtajan kanssa, kävelemällä tämän kanssa sisälle.

Lue lisää

Oletan, että tämä kaikki seuraa siitä, kun olen ensin saanut parannettua välimme.

Ainakaan tällä hetkellä se ei tunnu olevan kovinkan riemastunut, kun haen sen laitumelta lämpimänä kesäpäivänä kesken syömisen ajoon.

Ruualla palkitseminen loppuu kuitenkin siis tähän. Voiko siitä kuitenkin olla joitain haittavaikutuksia tai voiko se mutkistaa tätä prosessia jollakin tavalla?

Onko normaalia, että hevonen kunnioittaa yhtä ihmistä ylitse muiden? Tämä ihminen on sille jonkinlainen "pomo", ja se luultavasti tuntee sijaitsevansa arvoasteikolla hänen jälkeensä.

Joudunko aina kilpailemaan hevoseni kanssa siitä, kumpi on korkeammalla arvoasteikolla?

Visiin useammatkin on sanoneet, että sitä hevosta pitää työnnellä harjaamisen aikana, jotta se muistaisi, että olen pomo.

Olenki aina miettiny, miks se suuttuu aina niin paljon kun työnnän sitä.
Se siis ajattelee, että mitäs se alempiarvoinen siinä pomottelee =).

Tottuuko se siihen sitten ajan kanssa? Miten usein uskallan siirrella sitä harjauksen aikana, jos se vaikuttaa vihaiselta aina kun teen niin?

Voiko tämä siirtely johtaa siihen, että se alka hyväksymään minut pomonaan vai siihen, että se alkaa inhoamaan minua entistä enemmän?

Aasieaasie kirjoitti:

Visiin useammatkin on sanoneet, että sitä hevosta pitää työnnellä harjaamisen aikana, jotta se muistaisi, että olen pomo.

Olenki aina miettiny, miks se suuttuu aina niin paljon kun työnnän sitä.
Se siis ajattelee, että mitäs se alempiarvoinen siinä pomottelee =).

Tottuuko se siihen sitten ajan kanssa? Miten usein uskallan siirrella sitä harjauksen aikana, jos se vaikuttaa vihaiselta aina kun teen niin?

Voiko tämä siirtely johtaa siihen, että se alka hyväksymään minut pomonaan vai siihen, että se alkaa inhoamaan minua entistä enemmän?

Lue lisää

Vielä haluaisin palata tähän näykkimiseen.

On siis ihan luvallista ja hyväksi karjaista, kun hevonen puree tai nostaa kädet ylös tai polkaista jalkaa, niin että hevonen jopa hieman perääntyy? Se ei siis pilaa suhdettamme, että se pelästyy ainakin, jos heti sen tilanteen jälkeen palaan takaisin normaaliin toimintaa?

Onko jotakin, lyömisen lisäksi, mitä en saa missään tapauksessa tässä tilanteessa tehdä? Jotain sellaista, mikä voisi jälleen pilata suhteemme.

Saan siis ihan kunnolla ylireagoida sen temppuihin. Eihän se sitten ala vihata tai pelätä minua?

Tuleeko kunnioitus siitä, kun näytän kuinka vihainen voin olla, jos se toimii ei-toivotulla tavalla? (Ja tietenkin rapsuttelusta ja hyväksymisestä.)

Ja vielä siitä, kun joku teistä kirjoitti, jotain että ei kannata kumarrella hevosen luona (En nyt just löytäny sitä kohtaa..=)).

Eli aina kannattaa näyttää mahdollisimman kookkaalta?

Juuri tässä kirjoituksessa esitelty arvojärjestysasia on todellakin kaiken A ja O. Tällä hetkellä hevonen on mielestään selvästi johtaja ja kohtelee sinua sen mukaisesti alempana laumanjäsenenä.

Rynniminen talutettaessa, pureminen, äksyily ruoan kanssa ja muu vihainen ja huono käytös johtuvat yksinomaan siitä että hevonen pomottaa ja käskyttää sinua. "Älä koske minuun luvatta", "minä määrään miten ja minne kuljetaan", "kauemmas ruokani läheltä" ym. ovat sanomia joita se näin kertoo.

Jos ruokailutilanteissa kärjistyvä vihaisuus on suurin ongelma, suosittelen myös laittamaan ruoat aina kun mahdollista karsinaan silloin kun hevonen ei ole siellä. Jos ruokaa on annettava hevosen jo ollessa karsinassaan, laittakaa oveksi sellainen, jossa on kaurakauhan mentävä aukko ja sen alla syömälaari (jos tällaista systeemiä ei siis vielä ole). Heinät joko kaltereiden välistä (jos sellaiset on ovessa) tai ovea mahdollisimman vähän avaamalla. Tällaisista pakollisista ruokkimistilanteista, jossa hevonen pääsee käyttäytymään uhkaavasti, ei kannata tehdä puolen tunnin sirkusta huutamalla ja jahkaamalla ruoan annon kanssa. Jos hevonen pyrkii tulemaan väkisinkin päälle ovea vähänkin avattaessa, kannattaa huudon ja jalan polkemisen sijasta pyytää tosiaan joku tarpeeksi vahva henkilö pitämään hevosta mahdollisimman kaukana ovesta.

Mieleen putkahti vielä sellainen ajatus, että saako hevonen kauraa ja onko mahdollista että se saa sitä liikaa tai että vähäinenkin kauramäärä "menee päähän" hevosellasi, eli kuumentaa sitä kovasti? Kauran saaminen tekee joistakin hevosista "kuumia" ja hankalasti käsiteltäviä, toisin kuin vaikkapa vastaava valmiste racing prix.

Ruokkimisen ja hoitamisen lisäksi esille nousi myös talutusongelma. Tämä ei ole yhtään vähäteltävämpi ongelma kuin sisällä karsinassa kärjistyvät tilanteet.

Ratkaisuja rynnivän hevosen taluttamiseen voisivat olla suitset (painetta hevosen suuhun), käsineet (kädet eivät pääse hiertymään) ja raippa (tehostamaan sanomaa että päälle ei rynnitä). Vähemmän kontrollia ihmiselle antavat, mutta kuitenkin hyvä vaihtoehto voivat olla myös erityisen vahva riimu ja jämäkkä, joustamaton riimunnaru (ei perinteinen letittämällä langoista tehty versio joka venyy ja vanuu). Myös eräänlainen yhdestä ohuehkosta narusta tehty riimu (yleensä valkoinen), jossa on solmuja tietyissä kohdassa päätä (ilmeisesti hermopisteiden kohdalla) voisi teoriassa toimia. Tällaista riimua on käytettävä varoen, koska oikein hevosen päässä ollessaan se voi revittynä tuntua erittäin ikävältä ja saada aikaan vain lisää pyristelyä. Lisäavuksi voi myös aluksi ottaa kaverin kävelemään hevosen toiselle puollelle, mutta niin että vain toinen teistä taluttaa. Raipankin laittaisin vain taluttajalle.

Ensinnäkin taluttamalla liikkumista tulisi harjoittaa mahdollisimman paljon. Tällä en nyt tarkoita jatkuvaa tarhan ja tallin välillä sahaamista vaan ihan maneesissa/kentällä, pihalla ja tallin käytävilläkin liikuskelua. Toisinaan voi ihan ratsastuksenkin sijasta laittaa hevoselle kaikki varusteet päälle ja pitää tunnin-pari talutusharjoituksia. Eteenpäin ("Tule" tai "Mennään") ja taaksepäin ("Seis" "Peretä"), sivusuunnassa, mutkittelua, ympyröitä, seurataan välillä taluttajaa ihan olkapään kohdalla, välillä kauempana (jos mahdollista), pyöritetään hevosta taluttajan ympäri taluttajan ollessa paikallaan, opetetaan seuraamaan äänimerkistä (kuin koiraa: "Seuraa"), harjoitellaan pysähtymisiä (myös käskystä: "Seis") ja paikaltaan siirtymisiä niin kuin karsinassakin ("Seis" ja hevosen seistessä paikallaan painetaan ryntäisiin/sivuille/takamukseen jne: "Siirry"). Äänimerkkejä on käytettävä joka kerta tiettyä toimintaa pyydettäessä, jos haluaa hevosen joskus ymmärtävän pelkän äänikäskyn. Myös kävelynopeuden vaihtelut ovat olennainen osa harjoittelua. Sanomattakin on selvää että ihminen on aina se, joka määrää tahdin.

Tällaiset harjoitukset eivät sulje pois muuta käyttöä (hevonen ei mene rikki vaikka kaiken muun toiminnan lisäksi se joutuisikin kävelemään tunnin päivässä lisää rauhallisesti), eikä kävelytys ole esteenä muulle käytölle. Harjoitusten ei aina tarvitse olla pitkiä, koska niitä käytetään myös normaaleissa päivittäisissä talutuksissa.

Hevosen kärisivällisyyttäkin voi parantaa esim. siten että aina kun se haetaan tarhasta sisälle, kävelytetään sitä rauhallisesti ulkona 10-15min eikä rynnitä suoraan karsinaan luimistelemaan. Pidempiä, vaikkapa 30min käveltyksiä voisi harrastaa ennen varsinaista ratsastusta tai ajoa. Hevosen lihakset lämpenevät vähän ja se on joutunut jo olemaan kuuliainen hetken aikaa maastakäsin käsiteltynä. 1-2h pitkiä kävelytyksiä voisi tehdä 2-3 kertaa viikossa.

Aasieaasie kirjoitti:

Oletan, että tämä kaikki seuraa siitä, kun olen ensin saanut parannettua välimme.

Ainakaan tällä hetkellä se ei tunnu olevan kovinkan riemastunut, kun haen sen laitumelta lämpimänä kesäpäivänä kesken syömisen ajoon.

Ruualla palkitseminen loppuu kuitenkin siis tähän. Voiko siitä kuitenkin olla joitain haittavaikutuksia tai voiko se mutkistaa tätä prosessia jollakin tavalla?

Onko normaalia, että hevonen kunnioittaa yhtä ihmistä ylitse muiden? Tämä ihminen on sille jonkinlainen "pomo", ja se luultavasti tuntee sijaitsevansa arvoasteikolla hänen jälkeensä.

Joudunko aina kilpailemaan hevoseni kanssa siitä, kumpi on korkeammalla arvoasteikolla?

Lue lisää

Olen agrologin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että ruoalla palkitseminen on pahasta. Hevoselle, joka käyttäytyy ruokintatilanteessa uhkaavasti ja muutenkin näykkii/puree, ei missään nimessä tulisi antaa mitään kädestä. Ikinä.

Kädestäruokinta vahvistaa hevosen mielikuvaa siitä, että ok tulla kysymättä ihmisen reviirille ja vielä hamuta hampailla makupalojen toivossa. Herkkupalojen antaminen itsessään ei toki ole kiellettyä, leivät ja porkkanat vain laitetaan vähäeleisesti ruokakippoon.

Ihmisen kunnioituksesta sen verran, että taisit alussa mainita isäsi pärjäävän hevosen kanssa paremmin mutta et ollut varma onko kyse hevosen kunnioituksesta vai pelkäämisestä. Jos haluat, voisitte kokeilla alkuun sitäkin että kun isäsi käsittelee hevosta, sinä olet mukana ja isäsi tavallaan ylempiarvoisena viestii hevoselle että olemalla hänen seurassaan, sinäkin olet korkella arvoasteikossa ja näin ollen hevosen yläpuolella. Sinun hoitaessasi hevosta ja sen käyttäytyessä huonosti sinä komennat ensin hevosta ja välittömästi sen jälkeen isäsi (hän tavallaan vahvistaa sinun asemasi johtajana).

Aasieaasie kirjoitti:

Visiin useammatkin on sanoneet, että sitä hevosta pitää työnnellä harjaamisen aikana, jotta se muistaisi, että olen pomo.

Olenki aina miettiny, miks se suuttuu aina niin paljon kun työnnän sitä.
Se siis ajattelee, että mitäs se alempiarvoinen siinä pomottelee =).

Tottuuko se siihen sitten ajan kanssa? Miten usein uskallan siirrella sitä harjauksen aikana, jos se vaikuttaa vihaiselta aina kun teen niin?

Voiko tämä siirtely johtaa siihen, että se alka hyväksymään minut pomonaan vai siihen, että se alkaa inhoamaan minua entistä enemmän?

Lue lisää

Alussa hevonen varmasti laittaa vastaan ja koettaa käyttäytyä, jos mahdollista, vielä vähän häijymmin kun huomaa että sen johtajanpaikka onkin kyseenalaistettu.

Määrätietoisen ja johdonmukaisen käytöksen ihmisen puolelta pitäisi johtaa ajan kanssa siihen että hevonen jättäytyy sille kuuluvalle tasolle. Hevosesta johtuen tämä vie viikkoja, kuukausia tai vuosia.

Mitä enemmän jaksat harjoitella hankalimpia asioita ja pääset niissä voitolle, sen nopeampaa edistyminen on. Hevonen on viisas ja oppivainen eläin ja tämä on yhtä paljon hyvä kuin huonokin asia. Huonojen tapojen oppimiseen ei mene kauan jos siihen on mahdollisuus ja pomottamaan taipuvainen eläin huomaa helposti tilanteet joissa pääsee niskan päälle. Toisaalta rauhalliseen ja turvalliseen elämään tottunut hevonen haluaakin pitää tilanteet yksinkertaisina, ei pyri johtajan asemaan kun nykyinen pomo hoitaa hommat napakasti ja "alistuu" ihmisen tahtoon kun tietää ettei johtaja väärinkäytä asemaansa.

Aasieaasie kirjoitti:

Vielä haluaisin palata tähän näykkimiseen.

On siis ihan luvallista ja hyväksi karjaista, kun hevonen puree tai nostaa kädet ylös tai polkaista jalkaa, niin että hevonen jopa hieman perääntyy? Se ei siis pilaa suhdettamme, että se pelästyy ainakin, jos heti sen tilanteen jälkeen palaan takaisin normaaliin toimintaa?

Onko jotakin, lyömisen lisäksi, mitä en saa missään tapauksessa tässä tilanteessa tehdä? Jotain sellaista, mikä voisi jälleen pilata suhteemme.

Saan siis ihan kunnolla ylireagoida sen temppuihin. Eihän se sitten ala vihata tai pelätä minua?

Tuleeko kunnioitus siitä, kun näytän kuinka vihainen voin olla, jos se toimii ei-toivotulla tavalla? (Ja tietenkin rapsuttelusta ja hyväksymisestä.)

Ja vielä siitä, kun joku teistä kirjoitti, jotain että ei kannata kumarrella hevosen luona (En nyt just löytäny sitä kohtaa..=)).

Eli aina kannattaa näyttää mahdollisimman kookkaalta?

Lue lisää

Kun hevonen tekee vakavan rikkeen (koettaa tosissaan purra) on seurauksen siitä oltava niin räväkkä että se siirtyy sinusta poispäin. Tämä siksi että hevonen siirtyessään komentajasta poispäin osoittaa "ymmärtäneensä" että tuli tehtyä pahasti väärin johtajaa kohtaan.

Luonnossa hevoset eivät keskustelemalla ratko välejään vaikka riitatilanteissa kovaa hirnuntaa ja suoranaista kiljuntaakin saattaa kuulua. Johtaja viestii korvillaan ja eleillään alempaa pysymään kauempana ja jos tämä ei tuota tulosta, seuraavaksi tulee hammasta tai kaviota. Ja alempiarvoinen joko saa osuman ja menee kauemmas tai kerkeää ennen osumaa väistää pois. Jos tässä tilanteessa oletettu alempiarvoinen ei väistäkään, se selvästi uhmaa johtajaa ja tuloksena on joko kovaotteinen kurinpalautus johtajan puolelta tai johtajan jääminen alakynteen ja pomon vaihto.

Tilanteessa jossa hevonen siis tunkeutuu sinun reviirillesi lupaa kysymättä, sinun esityksesi on oltava niin vaikuttava että hevonen kerrasta uskoo olevansa alempi ja väistyy pois. Pienempikokoisilla ihmisillä (usein siis lapsilla) koko tai voimat eivät suo lisäetua, joten on keksittävä niitä vastaavia keinoja saada itsensä kuuluviin ja näkyviin.

Idea ei ole siinä että hevonen alkaisi pelkäämään sinua, vaan se, että se tietää mitä varmasti seuraa huonosta käytöksestä. Tämä taas varmistetaan sillä, että turhasta ei saada sitä hermoromahdusta, pienet asiat jätetään huomiotta eikä mennä hevosen yllytyksestä huolimatta pomotuspeliin mukaan. Oikea ajoitus on se tärkein asia, 5 sekuntia liian myöhään aloitettu raivari ja hevonen ei ehkä enää huomaa syy-yhteyttä huonoon käytökseensä. Ja heti kun hevonen ottaa sen askelee poispäin, tilanne laukeaa, häsellys loppuu siihen ja rauha palaa.

Yksi neuvoja lisää kirjoitti:

Juuri tässä kirjoituksessa esitelty arvojärjestysasia on todellakin kaiken A ja O. Tällä hetkellä hevonen on mielestään selvästi johtaja ja kohtelee sinua sen mukaisesti alempana laumanjäsenenä.

Rynniminen talutettaessa, pureminen, äksyily ruoan kanssa ja muu vihainen ja huono käytös johtuvat yksinomaan siitä että hevonen pomottaa ja käskyttää sinua. "Älä koske minuun luvatta", "minä määrään miten ja minne kuljetaan", "kauemmas ruokani läheltä" ym. ovat sanomia joita se näin kertoo.

Jos ruokailutilanteissa kärjistyvä vihaisuus on suurin ongelma, suosittelen myös laittamaan ruoat aina kun mahdollista karsinaan silloin kun hevonen ei ole siellä. Jos ruokaa on annettava hevosen jo ollessa karsinassaan, laittakaa oveksi sellainen, jossa on kaurakauhan mentävä aukko ja sen alla syömälaari (jos tällaista systeemiä ei siis vielä ole). Heinät joko kaltereiden välistä (jos sellaiset on ovessa) tai ovea mahdollisimman vähän avaamalla. Tällaisista pakollisista ruokkimistilanteista, jossa hevonen pääsee käyttäytymään uhkaavasti, ei kannata tehdä puolen tunnin sirkusta huutamalla ja jahkaamalla ruoan annon kanssa. Jos hevonen pyrkii tulemaan väkisinkin päälle ovea vähänkin avattaessa, kannattaa huudon ja jalan polkemisen sijasta pyytää tosiaan joku tarpeeksi vahva henkilö pitämään hevosta mahdollisimman kaukana ovesta.

Mieleen putkahti vielä sellainen ajatus, että saako hevonen kauraa ja onko mahdollista että se saa sitä liikaa tai että vähäinenkin kauramäärä "menee päähän" hevosellasi, eli kuumentaa sitä kovasti? Kauran saaminen tekee joistakin hevosista "kuumia" ja hankalasti käsiteltäviä, toisin kuin vaikkapa vastaava valmiste racing prix.

Ruokkimisen ja hoitamisen lisäksi esille nousi myös talutusongelma. Tämä ei ole yhtään vähäteltävämpi ongelma kuin sisällä karsinassa kärjistyvät tilanteet.

Ratkaisuja rynnivän hevosen taluttamiseen voisivat olla suitset (painetta hevosen suuhun), käsineet (kädet eivät pääse hiertymään) ja raippa (tehostamaan sanomaa että päälle ei rynnitä). Vähemmän kontrollia ihmiselle antavat, mutta kuitenkin hyvä vaihtoehto voivat olla myös erityisen vahva riimu ja jämäkkä, joustamaton riimunnaru (ei perinteinen letittämällä langoista tehty versio joka venyy ja vanuu). Myös eräänlainen yhdestä ohuehkosta narusta tehty riimu (yleensä valkoinen), jossa on solmuja tietyissä kohdassa päätä (ilmeisesti hermopisteiden kohdalla) voisi teoriassa toimia. Tällaista riimua on käytettävä varoen, koska oikein hevosen päässä ollessaan se voi revittynä tuntua erittäin ikävältä ja saada aikaan vain lisää pyristelyä. Lisäavuksi voi myös aluksi ottaa kaverin kävelemään hevosen toiselle puollelle, mutta niin että vain toinen teistä taluttaa. Raipankin laittaisin vain taluttajalle.

Ensinnäkin taluttamalla liikkumista tulisi harjoittaa mahdollisimman paljon. Tällä en nyt tarkoita jatkuvaa tarhan ja tallin välillä sahaamista vaan ihan maneesissa/kentällä, pihalla ja tallin käytävilläkin liikuskelua. Toisinaan voi ihan ratsastuksenkin sijasta laittaa hevoselle kaikki varusteet päälle ja pitää tunnin-pari talutusharjoituksia. Eteenpäin ("Tule" tai "Mennään") ja taaksepäin ("Seis" "Peretä"), sivusuunnassa, mutkittelua, ympyröitä, seurataan välillä taluttajaa ihan olkapään kohdalla, välillä kauempana (jos mahdollista), pyöritetään hevosta taluttajan ympäri taluttajan ollessa paikallaan, opetetaan seuraamaan äänimerkistä (kuin koiraa: "Seuraa"), harjoitellaan pysähtymisiä (myös käskystä: "Seis") ja paikaltaan siirtymisiä niin kuin karsinassakin ("Seis" ja hevosen seistessä paikallaan painetaan ryntäisiin/sivuille/takamukseen jne: "Siirry"). Äänimerkkejä on käytettävä joka kerta tiettyä toimintaa pyydettäessä, jos haluaa hevosen joskus ymmärtävän pelkän äänikäskyn. Myös kävelynopeuden vaihtelut ovat olennainen osa harjoittelua. Sanomattakin on selvää että ihminen on aina se, joka määrää tahdin.

Tällaiset harjoitukset eivät sulje pois muuta käyttöä (hevonen ei mene rikki vaikka kaiken muun toiminnan lisäksi se joutuisikin kävelemään tunnin päivässä lisää rauhallisesti), eikä kävelytys ole esteenä muulle käytölle. Harjoitusten ei aina tarvitse olla pitkiä, koska niitä käytetään myös normaaleissa päivittäisissä talutuksissa.

Hevosen kärisivällisyyttäkin voi parantaa esim. siten että aina kun se haetaan tarhasta sisälle, kävelytetään sitä rauhallisesti ulkona 10-15min eikä rynnitä suoraan karsinaan luimistelemaan. Pidempiä, vaikkapa 30min käveltyksiä voisi harrastaa ennen varsinaista ratsastusta tai ajoa. Hevosen lihakset lämpenevät vähän ja se on joutunut jo olemaan kuuliainen hetken aikaa maastakäsin käsiteltynä. 1-2h pitkiä kävelytyksiä voisi tehdä 2-3 kertaa viikossa.

Lue lisää

Hevonen saa vain aika vähän kauraa iltaisin.. Vaihtamista tai vielä vähentämistäkin voisi varmasti kokeilla...=)

Tuohon taluttaessa rynnimiseen liittyy vielä sellainen ikävä piirre, että siinä vaiheessa, kun heppa päättää, että "nyt ei enää hyvita" se laskee päänsä alas ja nostaa sen aina vihasesti ylös. Samalla se helposti lähte käsistä.

Ongelma taluttaessa on vielä sekin, että hevosta kiinnostaa (varsinkin kesäsin) enemmän tienpientareen tms. syöminen kuin käveleminen minun kanssani. Se tekee kävelylakon ja siitä alkaa se pään laskeminen ja rynniminen ja kaikki, mistä olen tässä ehtinyt jo mainita.
Tätä ongelmaa korostaa vielä se, että kun huomaan sen alkavan temppuilla (varsinkin laskemaan sitä päätään, se on tosi pelottavaa. Näyttää, kun se olisi rynnimässä suoraan yli millä hetkellä tahansa), rupean pelkäämään sitä ja annan periksi, ettei se linttaisi minua.
Ehkä näillä jo esille tulleilla rauhoittelumenetelmillä, saan sen kuitenkin rauhoittumaan. Ja sitten kun minulla on johtajuus, se varmasti tottelee paremmin...

Kirjoitinkin jo asiaa sivuavasti tuolla talutus-kohdassa, mutta tähän vähän lisää.

Kärsimätöntä hevosta voi harjoittaa esim.

-pitämällä liioitellun pitkiä hoitotuokioita ja tekemällä kaiken liioitellun hitaasti ja rauhallisesti, venytellen ja haukotellen välillä itse (rauhoittavia signaaleita)
-sitomalla hevosen vaikka ulkona puomiin kiinni, ottamalla lähelle tuolin ja esim. lukemalla siinä puoli tuntia (jos hevonen alkaa ihan heittää volttia siinä niin napakka komennus)
-ratsulle voi laittaa varusteet päälle vaikkapa puoleksi tunniksi ja sitten riisua ne pois, ilman että on lähdetty minnekään

Hyvä aikamittari tällaisissa siedätyshoidoissa on se, kun hevonen alkaa lepuuttaa jalkaansa ja mahdollisesti laskee päätään vähän alas. Tällöin se on rauhoittunut ja hyväksynyt tilanteen. Annetaan hepan olla hetki rauhassa ilman että sitä pyydetään tekemään mitään ja viedään se rauhallisesti ja vähäeleisesti takaisin talliin/tarhaan.

Mitä enemmän tätäkin asiaa jaksaa harjoittaa, sitä paremmin ja nopeammin se menee perille ja hevonen oppii rentoutumaan kun huomaa että ei saakkaan sähellyksellään aikaiseksi nopeutettua lähtöä pois ikävästä hoitotilanteesta.