Moi. Olen 16 v. poika ja en vieläkään saa mielestäni paniikkikohtausta, jonka vuonna 1999 sain. Se oli kamala.
Luulin kuolevani. En tiedä mikä minuun silloin iski. Istuin sohvalla, kunnes tuli kamala olo. Sydämeni alkoi hakata täysillä, hengitykseni muuttui oudoksi... LUULIN KUOLEVANI! Pelkään joka päivä saavani sellaisen kohtauksen, se on kamala tunne kun luulee kuolevansa. Voin sanoa, että kävin rajamailla... luulin todella että kuolema tulee. Hädissäni sanoin äidille että soittaisi ambulanssin... hoin, että "kuolen, auttakaa". Se oli kamala kokemus, joka jätti traumat.
Kohtalotovereita?
Luulin kuolevani. En tiedä mikä minuun silloin iski. Istuin sohvalla, kunnes tuli kamala olo. Sydämeni alkoi hakata täysillä, hengitykseni muuttui oudoksi... LUULIN KUOLEVANI! Pelkään joka päivä saavani sellaisen kohtauksen, se on kamala tunne kun luulee kuolevansa. Voin sanoa, että kävin rajamailla... luulin todella että kuolema tulee. Hädissäni sanoin äidille että soittaisi ambulanssin... hoin, että "kuolen, auttakaa". Se oli kamala kokemus, joka jätti traumat.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuule kyllä meitä kohtalotovereita on tuhansia. Ja kaikkeen tottuu: ei se paniikkikohtaus enää niin kamalalta tunnu kun moisen saa kestää muutaman kerran viikossa. Onneksi nykyisin on olemassa jo lääkkeet: vielä 80-luvulla jolloin omat paniikkikohtaukseni alkoivat, ei kukaan tiennyt mistä oli kysymys eikä hoitoakaan siis ollut.
Joten ei hätiä, toimeen tullaan. >;)
Olen itsekin kokenut vastaavaa jo lähes 20 vuoden ajalta. Tilanteita on niin paljon että tässä ei niitä voi lyhyesti kertoa. Kerran olen mennyt ambulanssilla sairaalaa. kyllä niiden kanssa pärjää, kun on tarpeeksi karski luonne, eikä välitä pienistä juruista ollenkaan. Silloin pitää tutustua itseensä ja opetella hallitsemaan omia tunteita, rauhoittumaan ja rentoutumaan. Kyllä sitä voi elää täyspainoista elämää myös paniikkikohtauksien kanssa.
Hei!
Niinkuin jo varmaan huomasit, et ole ainoa asian kanssa painiva.
Itselläni raskas avioero (olen mies) puhkaisi mielenterveydellisiä häiriöitä, joista yksi olennaisin on ollut juuri paniikkihäiriö.
Alkuun koitin lääkkein hoitaa pulmaani, mutta ainakaan minun tapauksessani ne eivät aiheuttaneet muuta kuin pahempia ongelmia.Paniikkihäiriölääkkeisiin liittyy usein myös huomattavaa addiktiopotentiaalia, eli on täysin mahdollista jäädä lääkekoukkuun jossa vieroitusoireet ovat alkup. oireiden kopioita.
Hyvänä vaihtoehtona reseptilääkkeille on opetella mielenhallintaan perustuva balanssi, eli pyrit muodostamaan vaikeissa tilanteissa käsityksen jossa sinulla on kaikki hyvin eikä mitään pahaa voi tapahtua. Lisäksi löytyy monia hyviä luontaistuotteita joilla on havaittu edullisia psyykkisiä vaikutuksia.
Eli, oma tilanteeni pysyy kasassa lääkkeettä hyväksi käyttäen mielenhallintaa sekä itse kasvattamiani yrttejä.
Jos unirytmisi on epäsäännöllinen, KORJAA SE!!! jätä päiväunet väliin, ja koita saada joka yö vähintään 8 tunnin yöunet.Koita herätä aikaisin myös viikonloppuisin.
Koita jaksaa, ja kysy jos jotain mieleen pulpahti!