1. Onko ihmisellä ydinminää? Jos ehdottomasti ei, niin hyppää kysymykseen 3.
2. Mitä ydinminällä tarkoitetaan?
a) mikä ero on ihmisen persoonallisella minällä ja ydinminällä? Toimiiko persoona erillään ydinminästä vai toimiiko persoona yhdessä ydinminän kanssa?
b) onko se yksilöllinen vai ei-yksilöllinen?
c) onko se kuoleva vai kuolematon? Positiivinen, neutraali vai negatiivinen?
d) miksi se on olemassa?
3. Mitä tarkoitetaan persoonalla? Kuoleeko ihmisen persoona ruumiin kuollessa? Jos kuolee, niin jääkö silti jotain jäljelle? Miksi pitäisi jäädä jotain jäljelle kuolemassa/ miksi ei pitäisi?
4. Onko sanojen takana joku _todellinen_ todellisuus johon sanat viittaavat vai riittävätkö pelkät sanat todellisuudeksi?
5. Miksi pitäisi asettaa kysymyksiä/ miksi ei pitäisi asettaa niitä? Mitä hyötyä on kysymyksistä?
6. Voiko kaikkiin kysymyksiin saada yksikäsitteistä vastausta? Tarvitseeko niihin saada yksikäsitteinen vastaus?
2. Mitä ydinminällä tarkoitetaan?
a) mikä ero on ihmisen persoonallisella minällä ja ydinminällä? Toimiiko persoona erillään ydinminästä vai toimiiko persoona yhdessä ydinminän kanssa?
b) onko se yksilöllinen vai ei-yksilöllinen?
c) onko se kuoleva vai kuolematon? Positiivinen, neutraali vai negatiivinen?
d) miksi se on olemassa?
3. Mitä tarkoitetaan persoonalla? Kuoleeko ihmisen persoona ruumiin kuollessa? Jos kuolee, niin jääkö silti jotain jäljelle? Miksi pitäisi jäädä jotain jäljelle kuolemassa/ miksi ei pitäisi?
4. Onko sanojen takana joku _todellinen_ todellisuus johon sanat viittaavat vai riittävätkö pelkät sanat todellisuudeksi?
5. Miksi pitäisi asettaa kysymyksiä/ miksi ei pitäisi asettaa niitä? Mitä hyötyä on kysymyksistä?
6. Voiko kaikkiin kysymyksiin saada yksikäsitteistä vastausta? Tarvitseeko niihin saada yksikäsitteinen vastaus?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaan tällein:
1. Yliminä on olemassa sillä tavalla, että voin tarkkailla omia ajatuksiani puuttumatta niiden kulkuun.
2. Yliminä on itsessään tuntematon, sitä ei voi määritellä erilaisilla luonteenpiirteillä tai muuta vastaavaa. Se on jotain joka yksinkertaisesti ON. Myös silloin kun ihminen on tiedostamattomassa tilassa tai kuollut, tuo "yliminä" (tai miksi sitä nyt haluaa kutsua) on olemassa ja saa aikaan prosesseja maailmankaikkeudessa.
3. Persoona on yhtä kuin ihmisen luonteen piirteet ja yksilöllisyys. Persoona syntyy ajassa ja paikassa kuten ruumis. Se on määriteltävissä. Se samaistuu kaikenlaisiin ajallisiin kohteisiin ja ottaa niitä "omakseen". En näe syytä miksi sen pitäisi säilyä ikuisesti. Kuoleman jälkeen jää jäljelle vain Se mikä on saanut aikaan kaiken (maailmankaikkeuden, ruumiin, persoonan jne). Se joka vain ON... ja me kaikki olemme sen yhden ajallisia "muotoja". Kuten kuplat kiehuvassa vedessä.
6. Tuskin voi saada vastauksia. Kuitenkin tuntuu siltä, että totuus on yksinkertainen. :P
Mielenkiintoista. Vastaan malliksi kohtaan 5. Kun avasin tämän ketjun nyt iltasella niin vastaanotin nämä sanat: "Vanha sananlasku: kysyvä ei tieltä eksy"
- kiitoksia tästäkin vastauksesta, enpä tullut aikaisemmin ajatelleeksi tätä asiaa juuri tässä muodossa :)
Kokeilkaapa laittaa kysymyksiä nettiin tai paperille, saatte ehkä vanhoihin kysymyksiin vanhaan tai uuteen muotoon puettuja vastauksia tavalla tai toisella. Omakin tiedostamaton alkaa työskentelynsä heti ja lähtee tiedon hakuun kun olette pukeneet kysymyksenne mahdollisimman loogisiksi, arvelen.
1) Kyllä
2)
a) Persoonallinen minä vastaa psykologiassa egoa. Se syntyy ruumiin myötä ja liittyy kiinteästi ruumiiseen. Se on kuolevainen ja katoavainen. Persoonallinen minä toimii yhdessä ydinminän kautta vuorovaikutuksessa
b) Sekä ydinminällä että egolla on yksilöllisyys. Ydinminä on samanaikaisesti sekä yksilö että osa valtavaa suurempaa kokonaisuutta.
c) Ydinminä on kuolematon
d) Se on osa Jumalaa itseään (Pyhää Henkeä)
3) Persoona on kokonaisuus, jonka muodostaa ego ja ruumis. Se tuhoutuu ruumiin kuollessa. Siitä jää jäljelle ydinminä sekä kaikki sen teot, muistot ja vuorovaikutussuhteet eli karma. Kaikki löytyy kyllä Elämän Kirjasta - jokainen hiuskarvammekin on laskettu.
4) Kokemus.
5) Koska kysymyksillä saadaan vastauksia ja kyseenalaistamalla vanhat totuudet päästään lähemmäs totuutta.
Näihin kysymyksiin ja kysymystenasetteluun päädyn pitkälti peesailemaan ...:n vastauksia.
1) Uskoakseni kyllä
2)
a) Uskoakseni ydinminä on tietoinen(lähes kaikesta, ollen kaikkeus ihmisyydessä) persoonaksi nimitetystä termeistäkin, joten vastaukseni on että ero on näennäinen. Persoona toimii oikein hienosti ydinminän kanssa symbioosissa.
b) katso kohta a.
c) Ydinminä on uskoakseni kuolematon. Puhtaasti fysikaalisessa mielessä ei kuolemaa ole. "Vain energian uudelleenmuotoutumista."
d) lienee aidosti kysymysten ydin :-) Jos me ihmiset olemme määritelleet "rajat" jolla tätä upeaa elämänpeliä pelaamme määritellen käsitteistöä kuten oleminen, ei oleminen, oppi, ei oppi, älykkyys, ei älykkyys, intuitio, ei intuitio, tunteiden ja tunteettomuuden määreet. Kerro ihmeessä kun "tiedät" kokonaisuuden olemisesta "kaikkien" puolesta :oD
3) Katso wikipediasta, jos määrittelyitä kaipaat persoonalle ;-) Uskoisin että persoona kuolee fyysisen olemuksen mukana. Koska kuitenkin persoona on se joka olennaisena osana valintojen tekemisessä karmallisessa mielessä toimii niin ei se "kuole".
4) Miksi on edes sanoja? Kokemus.
5) Lisää kysymyksiä peliin vain. Mikä on hyöty, kaikille yksiselitteisesti?
6) Mistäpä sitä tietäisi. Tarve lienee jokaisen itsensä määriteltävissä, joten jos tarvii niin tarvii, jos ei niin ei.
" d) lienee aidosti kysymysten ydin :-) Jos me ihmiset olemme määritelleet "rajat" jolla tätä upeaa elämänpeliä pelaamme määritellen käsitteistöä kuten oleminen, ei oleminen, oppi, ei oppi, älykkyys, ei älykkyys, intuitio, ei intuitio, tunteiden ja tunteettomuuden määreet. Kerro ihmeessä kun "tiedät" kokonaisuuden olemisesta "kaikkien" puolesta :oD "
Joo, jos ajatellaan ydinminän (tai yliminän) olevan osa niin sanottua jumaluutta eli Jumalaa eli kollektiivista ylitajuntaa niin on kuin kysyisi että miksi Jumala on olemassa. No se on vain ja en osaa sanoa miksi on. Hauskaa. Kai Jumalallakin täytyy olla hauskaa kun kerran hän on olemassa. Jumala on kait sitä varten olemassa että hänellä olisi hauskaa ;) Täytyy vastata tälla tavalla tyhmästi kun kysymyksenikin oli vähän..hmmm..omituinen :D
En etsi kirjoitetussa muodossa absoluuttisia totuuksia, kunhan löytyy kasa suhteellisiakin niin ne ajavat palstoilla asiansa. Jos jotain absoluutisempaa haluaa, niin kai se on vain koettava ja mahdollisimman objektiivisesti.
Mutta voiko ihminen ylipäänsä olla objektiivinen jos hänellä on rajallinen subjektiivinen persoona? Siinäpä kysymys. Lisääntyvää objektiivisuutta lienee saavutettavissa syventymällä ydinminään eli osaan kollektiivista ylitajuntaa. Tätähän se Carl Jung harrasti kuulemma.
Huumori se vasta vakavissa kysymyksissä kysymyksiin vastaakin :-)
Ostin juuri Akateemisesta Kirjakaupasta kirjan "Michaelin Käsikirja" (Jose Stevens ja Simon Warvick-Smith). Se antaa seikkaperäisen vastauksen näihin persoonallisuus kysymyksiin.