Älykkyys ja uskonnollinen usko – statistiikkaa
Alla oleva teksti esittelee lyhyesti kaikki yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset (ennen vuotta 1986) älykkyysosamäärän (eli ÄO:n, eng. IQ) ja uskon välisestä suhteesta. Artikkeli on paljon velkaa Free Inquiryn (1986) vastaavalle artikkelille. Alkuperäisen artikkelin sisältöä ei ole oleellisesti muutettu, tähän artikkeliin on kuitenkin lisätty muutama muu tutkimus aiheesta älykkyys ja uskonnollisuus. Omat kommentit alkuperäiseen artikkeliin on julkaistu kurssivoidulla tekstillä.
Joistain tutkimuksista puuttuu tarkat tekijöiden nimet ja vuosiluvut, lisäksi muutamissa artikkelin esiintuomissa tutkimuksissa on käytetty ns. sekundalähteitä. Artikkelin kieliasua ei ole myöskään tarkastettu. Pahoitteluni, koetan tehdä kyseisille asioille jotain lähiaikoina.
Opiskelijoista tehtyjä tutkimuksia
1. Thomas Howells, 1927
Tutkimus tutki 461 oppilaan älykkyyttä ja totesi että uskonnollisesti konservatiiviset "ovat, yleisesti ottaen, heikompia älyllisissä kyvyissä".
2. Hilding Carlsojn, 1933
Tutki 215 oppilasta ja totesi että "älykkäillä oppilailla on taipumus sympatisoida enemmän... ateismia".
3. Abraham Franzblau, 1934
Tähdensi Howellsin ja Carlsonin tutkimuksia ja testasi Termanin älykkyystestillä 354 juutalaista lasta, 10-16 ikävuoden väliltä. Tutkimuksessa selvisi uskonnollisuudella olevan negatiivinen suhde älykkyyteen (ts. ei-uskonnolliset ovat älykkäämpiä).
4. Thomas Symington, 1935
Testasi 400 oppilaan älykkyyttä lukioissa ja kristillisissä ryhmissä. Hän totesi, "on olemassa jatkuva positiivinen suhde vapaamielisellä ajattelulla ja älyllisillä kyvyillä..."
5. Vernon Jones, 1938
Testasi 381 oppilasta, todeten "on olemassa viitteitä positiivisesta yhteydestä vapaamielisen ajattelun ja älykkyyden välillä".
6. A. R. Gilliland, 1940
Muista aikaisemmista tutkimuksista poiketen, huomasi vain "pienen tai olemattoman yhteyden älykkyyden ja jumaluskon välillä".
7. Donald Gragg, 1942
Todisti päinvastaisen yhtäläisyyden ACE testin ja Thunderstonen "reality of god" testin välillä (ts. ei-uskonnolliset ovat jälleen älykkäämpiä).
8. Brown ja Love, 1951
Denverin yliopistossa 613 mies- ja naisopiskelijaa testattiin. Keskiverto ÄO oli ei-uskovien keskuudessa 119, kun uskovilla tulos oli ainoastaan 100. Ei-uskonnollisten keskimääräinen tulos oli parempi kuin 80 % väestöstä, uskonnollisten ollessa keskitasoa. Heidän löytönsä "vahvistivat Howellsin tulosta".
9. Michael Argyle, 1958
Tuli älykkyystestisarjassaan tulokseen "vaikka älykkäät lapset pitävät vahvemmin kiinni uskonnollisista käsitteistä, he ovat myös ensimmäisiä jotka uskaltavat kyseenalaistaa uskonnon ja älykkäistä opiskelijoista erittäin harvat hyväksyvät uskonnollisia uskomuksia".
10. Jeffrey Hadden, 1963
Ei löytänyt yhteyttä älykkyyden ja arvosanojen välillä. Löytö oli poikkeava, koska GPA arvosanat ovat yleensä vahvasti kytköksissä älykkyyteen. Muut tekijät ovat saattaneet vaikuttaa Wisconsin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.
11. Young, Dustin and Holtzman, 1966
Uskonnollisuus laski sitä mukaan kuin GPA arvosanat paranivat.
12. James Trent, 1967
Teetti kyselyn 1400 lukion päättävillä opiskelijoilla. Hän ei löytänyt suuria eroja, mutta älykkäiden opiskelijoiden osuus oli tutkimuksessa ylimitoitettu.
13. C. Plant ja E. Minium, 1967
Älykkäät opiskelijat olivat vähemmän uskonnollisia, sekä ennen että jälkeen lukion.
14. Robert Wuthnow, 1978
532 opiskelijasta, 37 % kristityistä, 58 % kristinuskon jättäneistä ja 53 % ei-uskonnollisista saavutti yli keskiverron SAT testissä. (SAT on amerikkalainen älykkyystesti)
15. Hastings ja Hoge, 1967, 1974
Tutki 200 lukiolaista, eikä löytänyt huomattavaa yhteyttä.
16. Norman Poythress, 1975
Keskiverto SAT arvosanat ovat vahvasti anti-uskonnollisilla 1148, keskiverto anti-uskonnollisilla 1119, hieman anti-uskonnollisilla 1108 ja uskonnollisilla 1022.
17. Wiebe ja Fleck, 1980
Tutki 158 mies- ja naispuolista Kanadan yliopiston opiskelijaa. Hän raportoi "ei-uskonnollisten oppilaiden olevan usein erittäin älykkäitä" ja "huomattavasti älykkäämpiä kuin uskonnollisten oppilaiden".
Muita
Pratt (1937) tutki 3 040 opiskelijaa paikallisessa osavaltion julkisessa lukiossa (uskonnollisuus mitattiin virallisen kuuluvuuden perusteella), ja totesi että "mihinkään kirkkoon kuulumattomat, saavat matalamman ACE tuloksen kuin oppilaat missä tahansa uskonnollisessa ryhmässä".
Francis (1979) (käyttäen rukoilun ja kirkkoon kuuluvuuden tiheyttä mittarina) tutki 2 272 ala-asteen opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä ja totesin "ettei löytänyt minkäänlaista yhtäläisyyttä ÄO:n ja uskonnollisen käytöksen välillä, kontrolloiden vanhempien yhteiskuntaluokan".
Francis (1986) toisti vanhemman tutkimuksensa ja päätyi samoihin tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 6 955 opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä.
Oppilaitosten väliset vertailut
1. Rose Goldsen, 1952
Niiden opiskelijoiden prosentuaalinen osuus jotka uskoivat jumalaan seuraavissa yliopistoissa: Harvard 30; UCLA 32; Dartmouth 35; Yale 36; Cornell 42; Wayne 43; Weslyan 43; Michigan 45; Fisk 60; Texas 62; North Carolina 68.
2. National Review Study, 1970
Niiden opiskelijoiden prosentuaalinen osuus jotka uskovat persoonattomaan henkeen tai jumalaan seuraavissa yliopistoissa: Reed 15; Brandeis 25; Sarah Lawrence 28; Williams 36; Stanford 41; Boston U. 41; Yale 42; Howard 47; Indiana 57; Davidson 59; S. Carolina 65; Marquette 77. Marquette on uskonnollinen koulu
3. Caplovitz ja Sherrow, 1977
Kristinuskon jättäneiden osuus kasvoi 5 prosentista huonoissa kouluissa, 17 prosenttiin huippu kouluissa.
4. Niemi, Ross ja Alexander, 1978
Eliitti kouluissa, uskoa piti tärkeinä vain 26 prosenttia oppilaista. Vastaava tulos kaikkien oppilaiden kesken on 44 prosenttia.
Tutkimukset erittäin älykkäiden ryhmien keskuudessa
1. Terman, 1959
Tutki ihmisiä joiden ÄO on yli 140. Miehistä vain 10 % ja naisista 18 % olivat vahvasti uskonnollisia. 62 % miehistä ja 57 % ilmaisi uskon olevan vähäpätöinen asia, kun taas 28 % miehistä ja 23 % naisista, ilmoitti uskon olevan yhdentekevää.
2. Warren ja Heist, 1960
Ei löytänyt eroja National Merit oppineiden ryhmässä. Tutkimukseen saattoi vaikuttaa se tosiasia, ettei NM oppineita valita ÄO-arvosanan tai koulumenestyksen perusteella, vaan arvioinnissa on mukana myös lista erilaisia älykkyydestä riippumattomia suoritteita.
3. Southern ja Plant, 1968
Tutki 42 mies- ja 30 naispuolista Mensan jäsentä. Mensan jäsenet olivat keskimäärin paljon vähemmän uskonnollisia uskomuksia, kuin keskiverot amerikkalainen lukion opiskelija tai aikuinen.
Tutkijoista tehtyjä tutkimuksia
1. William S. Ament, 1927
Tarkasti silloisen Michiganin yliopiston rehtorin C. C. Littlen tutkimuksen, jonka mukaan huippu tutkijat olivat yli 40 kertaa useammin ei-uskonnollisia, verrattuna tavalliseen väestöön.
2. Lehman ja Witty, 1931
Teki tutkimuksen 1189 huippututkijalle, ja totesi että ei-uskonnollisuus on peräti 81,4 kertaa yleisempää heidän keskuudessa, kuin valtaväestön.
3. Kelley ja Fisk, 1951
Löysivät negatiivisen (-.39) yhteyden uskonnollisten arvojen ja tieteellisesti hyvien tutkimusten välillä (ts. ei-uskonnolliset ovat objektiivisempia tutkijoita). Millä tämä tieto on mitattu, on kirjoittajalle epäselvä.
4. Ann Roe, 1953
Haastatteli 64 "huippu tutkijaa, lähes kaikki jäseniä arvovaltaisessa National Academy of Science tai American Pihlosophical Society. Hän raportoi että, vaikkakin lähes kaikki heistä omasivat uskonnolliset vanhemmat ja olivat usein käyneet pyhäkoulun, 'vain kolme näistä miehistä otti usein osaa jumalanpalveluksiin. Muutama muu kävi silloin tällöin kirkossa, tai lahjoitti kirkolle rahaa jossa eivät käyneet... Kaikki muut olivat ajat sitten hylänneet uskon elämän oppaana, ja kirkolla ei ollut minkään näköistä merkitystä heidän elämässään... Muutama heistä on militantti ateisti, mutta suurinta osaa ei yksinkertaisesti kiinnosta'".
5. Francis Bello, 1954
Haastatteli ja kyseli 107 teollisuuden ulkopuolella työskentelevältä alle 40-vuotiailta tutkijoilta, joiden tutkimustuloksia vanhemmat kollegat pitivät huipputuloksina. 87 saadusta vastauksesta, 45 prosenttia kertoi olevansa "agnostikko tai ateisti", ja lisäksi 22 prosenttia kertoi, ettei kuulu mihinkään uskontoon. Ryhmän 20 parhaana pidetystä tutkijasta "niiden osuus jotka ovat ei-uskonnollisia, on selkeästi suurempi kuin koko tutkimusryhmässä".
6. Jack Chambers, 1964
Esitti kyselyn 740 amerikkalaiselle psykologille ja kemistille. Hän tuli tulokseen että "huippuluovista yksilöistä... huomattavan suuri määrä ei sympatisoinut mitään uskontoa, tai ei omannut erityistä kiinnostusta uskontoon". Huippu psykologeista peräti 40 prosenttia ei omannut kiinnostusta uskoa kohtaan, kemistien vastaava prosentti oli 16.
7. Vaughan, Smith, and Sjöberg, 1965
Lähetti kyselylomakkeen 850 yhdysvaltalaiselle psykologille, biologille, kemistille ja geologille, joiden nimet oli listattu "American Men of Science" (1955), koskien kirkkoon kuuluvuutta, kirkossa käymistä ja uskoon elämän jälkeisestä kuolemasta. 642 vastauksesta, 38,5 % eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, kun puolestaan 31,8 % uskoi. Kuolemattomuuten uskominen oli harvinaisempaa huippu yliopistojen tutkijoiden keskuudessa, kuin niiden jotka työskentelivät valtiolle tai vähäisemmille yliopistoille. Kysely tehtiin ajankohtana jolloin yli 67 % yhdysvaltalaisista uskoi kuoleman jälkeiseen elämään, joten tutkijat olivat paljon tavallisia aikuisia epäuskonnollisempia.
8. Skeptic lehti, 1998
Julkaisi tutkimustuloksen joka vertaili uskonnollisuutta eri tieteenalojen välillä. Tavallisista kansalaisista noin 90 % uskoi jumalaan. Tutkijoista vastaava luku on keskimäärin hieman alle 40 %. Matemaatikoista hieman yli 40 % uskoo jumalaan, biologeista alle 30 %, fyysikoista vain noin 20 %.
9. Nature lehti 394:313, 2001
Esitti että viimeisemmän tutkimuksen mukaan 72 % National Academy of Sciencen jäsenistä (= huippututkijoista) on ateisteja, 21 % agnostikkoja ja vain 7 % jumalaan uskovia.
Muuta
1. Franzblau, 1934
Löysi tutkimuksessaan negatiivisen yhteyden uskonnollisuuden ja rehellisyyden kanssa (ts. ei-uskonnolliset ovat rehellisempiä).
2. Ross, 1950
Tutkimus päätyi tulokseen, jonka mukaan on suurempi todennäköisyys että ateistit ja agnostikot auttavat hätää kärsiviä, kuin että vahvasti uskonnolliset tekevät sen.
3. Hirschi ja Stark, 1969
Huomasivat että kirkossa käyvät ja kirkossa käymättömät lapset, rikkovat yhtä usein lakia.
4. Fundamentalistikristittyjen oma tutkimus, 1995
Tuli siihen tulokseen että uskovien osuus on suurempi huonosti tienaavien ja heikosti koulutettujen keskuudessa. Uskon asioita tärkeänä heikosti koulutetuista pitää 63 %, vastaavan luvun ollessa 53 % korkeasti koulutettujen keskuudessa. Yli 50 000 $ tienaavien keskuudessa vastaava prosentti on 48, kun taas alle 20 000 $ tienaavien keskuudessa prosentti on 66.
Vaikka tuloista ei suoranaisesti voida vetää johtopäätöstä älylliseen kapasiteettiin, on olemassa vahva yhteys suurten tulojen ja korkean ÄO:n välillä. Älykkyyden ja tulojen yhteyttä ei tutkimuksessa otettu esille.
5. The Barna Research Group, 1999
Selvitti avioeron yleisyyttä Yhdysvalloissa. Ryhmä huomasi että uudesti syntyneiden kristittyjen avioeroprosentti on 27 %, vastaavan ollessa tavallisilla kristityillä 24 % ja ateisteilla ainoastaan 21 %. Lisäksi selvisi, että osavaltioissa missä raamattua opetetaan eniten kouluissa ja jossa uskolla on vahva asema, on eniten avioeroja koko maassa.
6. Vankilastatistiikkaa
Suhteutettuna yhdysvaltojen väestöön, uskonnollisten ihmisten lukumäärä vankilassa on yli 40-kertainen, verrattuna ateistien määrään. Yksi mahdollinen selitys saattaa olla koulutuksella, mutta se vain vahvistaisi sen, ettei usko ole todellinen vastaus. G-7 maiden (eli maailman kehittyneimpien valtioiden) keskeisessä vertailussa on todettu että usko korreloi positiivisesti rikollisuuden määrään kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen niissä maissa rikollisuus on vähentynyt eniten, missä uskon rooli on laskenut vahvimmin.
Skeptic lehden mukaan (vol. 6 #2 1998), useat tutkimukset korostavat että on olemassa negatiivinen korrelaatio teismin ja moraalisuuden välillä (ts. ateisteilla on keskimääräistä korkeampi moraali). Artikkelin kokoajalla ja kirjoittajalla ei valitettavasti ole tarkkaa listaa näistä tutkimuksista.
Yhteenveto
Lyhyesti: älykkäämmät ihmiset ovat useimmin ei-uskonnollisia. On olemassa suurempi todennäköisyys, ettei älykäs ihminen usko jumalaan. Uskonnollisten ihmisten keskiarvoinen ÄO on myös pienempi, kuin ei-uskonnollisten ihmisten vastaava ÄO:n keskiarvo. Tätä tulosta vahvistaa vielä lisäksi se fakta että yllä esitettävät tutkimukset on suoritettu eri metodeilla, eri ajankohtina, eri henkilöiden toimesta etc., silti tulos pysyy samana. Uskonnollisuus ei myöskään paranna avio-onnea, eivätkä uskonnolliset ihmiset toimi yhtään moraalisemmin verrattuna ei-uskonnollisiin. Nämä tiedot eivät ole mitenkään uusia, uskontososiologiassa on pitkään jo pidetty todennäköisenä että uskonnollisuus kompensoi jotain muuta heikkoa kykyä kuten "fertiliteettiä, älykkyyttä, tuloja, ulkonäköä, menestystä" etc.
Päivitetty: 05.09.2004
Alla oleva teksti esittelee lyhyesti kaikki yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset (ennen vuotta 1986) älykkyysosamäärän (eli ÄO:n, eng. IQ) ja uskon välisestä suhteesta. Artikkeli on paljon velkaa Free Inquiryn (1986) vastaavalle artikkelille. Alkuperäisen artikkelin sisältöä ei ole oleellisesti muutettu, tähän artikkeliin on kuitenkin lisätty muutama muu tutkimus aiheesta älykkyys ja uskonnollisuus. Omat kommentit alkuperäiseen artikkeliin on julkaistu kurssivoidulla tekstillä.
Joistain tutkimuksista puuttuu tarkat tekijöiden nimet ja vuosiluvut, lisäksi muutamissa artikkelin esiintuomissa tutkimuksissa on käytetty ns. sekundalähteitä. Artikkelin kieliasua ei ole myöskään tarkastettu. Pahoitteluni, koetan tehdä kyseisille asioille jotain lähiaikoina.
Opiskelijoista tehtyjä tutkimuksia
1. Thomas Howells, 1927
Tutkimus tutki 461 oppilaan älykkyyttä ja totesi että uskonnollisesti konservatiiviset "ovat, yleisesti ottaen, heikompia älyllisissä kyvyissä".
2. Hilding Carlsojn, 1933
Tutki 215 oppilasta ja totesi että "älykkäillä oppilailla on taipumus sympatisoida enemmän... ateismia".
3. Abraham Franzblau, 1934
Tähdensi Howellsin ja Carlsonin tutkimuksia ja testasi Termanin älykkyystestillä 354 juutalaista lasta, 10-16 ikävuoden väliltä. Tutkimuksessa selvisi uskonnollisuudella olevan negatiivinen suhde älykkyyteen (ts. ei-uskonnolliset ovat älykkäämpiä).
4. Thomas Symington, 1935
Testasi 400 oppilaan älykkyyttä lukioissa ja kristillisissä ryhmissä. Hän totesi, "on olemassa jatkuva positiivinen suhde vapaamielisellä ajattelulla ja älyllisillä kyvyillä..."
5. Vernon Jones, 1938
Testasi 381 oppilasta, todeten "on olemassa viitteitä positiivisesta yhteydestä vapaamielisen ajattelun ja älykkyyden välillä".
6. A. R. Gilliland, 1940
Muista aikaisemmista tutkimuksista poiketen, huomasi vain "pienen tai olemattoman yhteyden älykkyyden ja jumaluskon välillä".
7. Donald Gragg, 1942
Todisti päinvastaisen yhtäläisyyden ACE testin ja Thunderstonen "reality of god" testin välillä (ts. ei-uskonnolliset ovat jälleen älykkäämpiä).
8. Brown ja Love, 1951
Denverin yliopistossa 613 mies- ja naisopiskelijaa testattiin. Keskiverto ÄO oli ei-uskovien keskuudessa 119, kun uskovilla tulos oli ainoastaan 100. Ei-uskonnollisten keskimääräinen tulos oli parempi kuin 80 % väestöstä, uskonnollisten ollessa keskitasoa. Heidän löytönsä "vahvistivat Howellsin tulosta".
9. Michael Argyle, 1958
Tuli älykkyystestisarjassaan tulokseen "vaikka älykkäät lapset pitävät vahvemmin kiinni uskonnollisista käsitteistä, he ovat myös ensimmäisiä jotka uskaltavat kyseenalaistaa uskonnon ja älykkäistä opiskelijoista erittäin harvat hyväksyvät uskonnollisia uskomuksia".
10. Jeffrey Hadden, 1963
Ei löytänyt yhteyttä älykkyyden ja arvosanojen välillä. Löytö oli poikkeava, koska GPA arvosanat ovat yleensä vahvasti kytköksissä älykkyyteen. Muut tekijät ovat saattaneet vaikuttaa Wisconsin yliopistossa tehtyyn tutkimukseen.
11. Young, Dustin and Holtzman, 1966
Uskonnollisuus laski sitä mukaan kuin GPA arvosanat paranivat.
12. James Trent, 1967
Teetti kyselyn 1400 lukion päättävillä opiskelijoilla. Hän ei löytänyt suuria eroja, mutta älykkäiden opiskelijoiden osuus oli tutkimuksessa ylimitoitettu.
13. C. Plant ja E. Minium, 1967
Älykkäät opiskelijat olivat vähemmän uskonnollisia, sekä ennen että jälkeen lukion.
14. Robert Wuthnow, 1978
532 opiskelijasta, 37 % kristityistä, 58 % kristinuskon jättäneistä ja 53 % ei-uskonnollisista saavutti yli keskiverron SAT testissä. (SAT on amerikkalainen älykkyystesti)
15. Hastings ja Hoge, 1967, 1974
Tutki 200 lukiolaista, eikä löytänyt huomattavaa yhteyttä.
16. Norman Poythress, 1975
Keskiverto SAT arvosanat ovat vahvasti anti-uskonnollisilla 1148, keskiverto anti-uskonnollisilla 1119, hieman anti-uskonnollisilla 1108 ja uskonnollisilla 1022.
17. Wiebe ja Fleck, 1980
Tutki 158 mies- ja naispuolista Kanadan yliopiston opiskelijaa. Hän raportoi "ei-uskonnollisten oppilaiden olevan usein erittäin älykkäitä" ja "huomattavasti älykkäämpiä kuin uskonnollisten oppilaiden".
Muita
Pratt (1937) tutki 3 040 opiskelijaa paikallisessa osavaltion julkisessa lukiossa (uskonnollisuus mitattiin virallisen kuuluvuuden perusteella), ja totesi että "mihinkään kirkkoon kuulumattomat, saavat matalamman ACE tuloksen kuin oppilaat missä tahansa uskonnollisessa ryhmässä".
Francis (1979) (käyttäen rukoilun ja kirkkoon kuuluvuuden tiheyttä mittarina) tutki 2 272 ala-asteen opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä ja totesin "ettei löytänyt minkäänlaista yhtäläisyyttä ÄO:n ja uskonnollisen käytöksen välillä, kontrolloiden vanhempien yhteiskuntaluokan".
Francis (1986) toisti vanhemman tutkimuksensa ja päätyi samoihin tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 6 955 opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä.
Oppilaitosten väliset vertailut
1. Rose Goldsen, 1952
Niiden opiskelijoiden prosentuaalinen osuus jotka uskoivat jumalaan seuraavissa yliopistoissa: Harvard 30; UCLA 32; Dartmouth 35; Yale 36; Cornell 42; Wayne 43; Weslyan 43; Michigan 45; Fisk 60; Texas 62; North Carolina 68.
2. National Review Study, 1970
Niiden opiskelijoiden prosentuaalinen osuus jotka uskovat persoonattomaan henkeen tai jumalaan seuraavissa yliopistoissa: Reed 15; Brandeis 25; Sarah Lawrence 28; Williams 36; Stanford 41; Boston U. 41; Yale 42; Howard 47; Indiana 57; Davidson 59; S. Carolina 65; Marquette 77. Marquette on uskonnollinen koulu
3. Caplovitz ja Sherrow, 1977
Kristinuskon jättäneiden osuus kasvoi 5 prosentista huonoissa kouluissa, 17 prosenttiin huippu kouluissa.
4. Niemi, Ross ja Alexander, 1978
Eliitti kouluissa, uskoa piti tärkeinä vain 26 prosenttia oppilaista. Vastaava tulos kaikkien oppilaiden kesken on 44 prosenttia.
Tutkimukset erittäin älykkäiden ryhmien keskuudessa
1. Terman, 1959
Tutki ihmisiä joiden ÄO on yli 140. Miehistä vain 10 % ja naisista 18 % olivat vahvasti uskonnollisia. 62 % miehistä ja 57 % ilmaisi uskon olevan vähäpätöinen asia, kun taas 28 % miehistä ja 23 % naisista, ilmoitti uskon olevan yhdentekevää.
2. Warren ja Heist, 1960
Ei löytänyt eroja National Merit oppineiden ryhmässä. Tutkimukseen saattoi vaikuttaa se tosiasia, ettei NM oppineita valita ÄO-arvosanan tai koulumenestyksen perusteella, vaan arvioinnissa on mukana myös lista erilaisia älykkyydestä riippumattomia suoritteita.
3. Southern ja Plant, 1968
Tutki 42 mies- ja 30 naispuolista Mensan jäsentä. Mensan jäsenet olivat keskimäärin paljon vähemmän uskonnollisia uskomuksia, kuin keskiverot amerikkalainen lukion opiskelija tai aikuinen.
Tutkijoista tehtyjä tutkimuksia
1. William S. Ament, 1927
Tarkasti silloisen Michiganin yliopiston rehtorin C. C. Littlen tutkimuksen, jonka mukaan huippu tutkijat olivat yli 40 kertaa useammin ei-uskonnollisia, verrattuna tavalliseen väestöön.
2. Lehman ja Witty, 1931
Teki tutkimuksen 1189 huippututkijalle, ja totesi että ei-uskonnollisuus on peräti 81,4 kertaa yleisempää heidän keskuudessa, kuin valtaväestön.
3. Kelley ja Fisk, 1951
Löysivät negatiivisen (-.39) yhteyden uskonnollisten arvojen ja tieteellisesti hyvien tutkimusten välillä (ts. ei-uskonnolliset ovat objektiivisempia tutkijoita). Millä tämä tieto on mitattu, on kirjoittajalle epäselvä.
4. Ann Roe, 1953
Haastatteli 64 "huippu tutkijaa, lähes kaikki jäseniä arvovaltaisessa National Academy of Science tai American Pihlosophical Society. Hän raportoi että, vaikkakin lähes kaikki heistä omasivat uskonnolliset vanhemmat ja olivat usein käyneet pyhäkoulun, 'vain kolme näistä miehistä otti usein osaa jumalanpalveluksiin. Muutama muu kävi silloin tällöin kirkossa, tai lahjoitti kirkolle rahaa jossa eivät käyneet... Kaikki muut olivat ajat sitten hylänneet uskon elämän oppaana, ja kirkolla ei ollut minkään näköistä merkitystä heidän elämässään... Muutama heistä on militantti ateisti, mutta suurinta osaa ei yksinkertaisesti kiinnosta'".
5. Francis Bello, 1954
Haastatteli ja kyseli 107 teollisuuden ulkopuolella työskentelevältä alle 40-vuotiailta tutkijoilta, joiden tutkimustuloksia vanhemmat kollegat pitivät huipputuloksina. 87 saadusta vastauksesta, 45 prosenttia kertoi olevansa "agnostikko tai ateisti", ja lisäksi 22 prosenttia kertoi, ettei kuulu mihinkään uskontoon. Ryhmän 20 parhaana pidetystä tutkijasta "niiden osuus jotka ovat ei-uskonnollisia, on selkeästi suurempi kuin koko tutkimusryhmässä".
6. Jack Chambers, 1964
Esitti kyselyn 740 amerikkalaiselle psykologille ja kemistille. Hän tuli tulokseen että "huippuluovista yksilöistä... huomattavan suuri määrä ei sympatisoinut mitään uskontoa, tai ei omannut erityistä kiinnostusta uskontoon". Huippu psykologeista peräti 40 prosenttia ei omannut kiinnostusta uskoa kohtaan, kemistien vastaava prosentti oli 16.
7. Vaughan, Smith, and Sjöberg, 1965
Lähetti kyselylomakkeen 850 yhdysvaltalaiselle psykologille, biologille, kemistille ja geologille, joiden nimet oli listattu "American Men of Science" (1955), koskien kirkkoon kuuluvuutta, kirkossa käymistä ja uskoon elämän jälkeisestä kuolemasta. 642 vastauksesta, 38,5 % eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, kun puolestaan 31,8 % uskoi. Kuolemattomuuten uskominen oli harvinaisempaa huippu yliopistojen tutkijoiden keskuudessa, kuin niiden jotka työskentelivät valtiolle tai vähäisemmille yliopistoille. Kysely tehtiin ajankohtana jolloin yli 67 % yhdysvaltalaisista uskoi kuoleman jälkeiseen elämään, joten tutkijat olivat paljon tavallisia aikuisia epäuskonnollisempia.
8. Skeptic lehti, 1998
Julkaisi tutkimustuloksen joka vertaili uskonnollisuutta eri tieteenalojen välillä. Tavallisista kansalaisista noin 90 % uskoi jumalaan. Tutkijoista vastaava luku on keskimäärin hieman alle 40 %. Matemaatikoista hieman yli 40 % uskoo jumalaan, biologeista alle 30 %, fyysikoista vain noin 20 %.
9. Nature lehti 394:313, 2001
Esitti että viimeisemmän tutkimuksen mukaan 72 % National Academy of Sciencen jäsenistä (= huippututkijoista) on ateisteja, 21 % agnostikkoja ja vain 7 % jumalaan uskovia.
Muuta
1. Franzblau, 1934
Löysi tutkimuksessaan negatiivisen yhteyden uskonnollisuuden ja rehellisyyden kanssa (ts. ei-uskonnolliset ovat rehellisempiä).
2. Ross, 1950
Tutkimus päätyi tulokseen, jonka mukaan on suurempi todennäköisyys että ateistit ja agnostikot auttavat hätää kärsiviä, kuin että vahvasti uskonnolliset tekevät sen.
3. Hirschi ja Stark, 1969
Huomasivat että kirkossa käyvät ja kirkossa käymättömät lapset, rikkovat yhtä usein lakia.
4. Fundamentalistikristittyjen oma tutkimus, 1995
Tuli siihen tulokseen että uskovien osuus on suurempi huonosti tienaavien ja heikosti koulutettujen keskuudessa. Uskon asioita tärkeänä heikosti koulutetuista pitää 63 %, vastaavan luvun ollessa 53 % korkeasti koulutettujen keskuudessa. Yli 50 000 $ tienaavien keskuudessa vastaava prosentti on 48, kun taas alle 20 000 $ tienaavien keskuudessa prosentti on 66.
Vaikka tuloista ei suoranaisesti voida vetää johtopäätöstä älylliseen kapasiteettiin, on olemassa vahva yhteys suurten tulojen ja korkean ÄO:n välillä. Älykkyyden ja tulojen yhteyttä ei tutkimuksessa otettu esille.
5. The Barna Research Group, 1999
Selvitti avioeron yleisyyttä Yhdysvalloissa. Ryhmä huomasi että uudesti syntyneiden kristittyjen avioeroprosentti on 27 %, vastaavan ollessa tavallisilla kristityillä 24 % ja ateisteilla ainoastaan 21 %. Lisäksi selvisi, että osavaltioissa missä raamattua opetetaan eniten kouluissa ja jossa uskolla on vahva asema, on eniten avioeroja koko maassa.
6. Vankilastatistiikkaa
Suhteutettuna yhdysvaltojen väestöön, uskonnollisten ihmisten lukumäärä vankilassa on yli 40-kertainen, verrattuna ateistien määrään. Yksi mahdollinen selitys saattaa olla koulutuksella, mutta se vain vahvistaisi sen, ettei usko ole todellinen vastaus. G-7 maiden (eli maailman kehittyneimpien valtioiden) keskeisessä vertailussa on todettu että usko korreloi positiivisesti rikollisuuden määrään kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen niissä maissa rikollisuus on vähentynyt eniten, missä uskon rooli on laskenut vahvimmin.
Skeptic lehden mukaan (vol. 6 #2 1998), useat tutkimukset korostavat että on olemassa negatiivinen korrelaatio teismin ja moraalisuuden välillä (ts. ateisteilla on keskimääräistä korkeampi moraali). Artikkelin kokoajalla ja kirjoittajalla ei valitettavasti ole tarkkaa listaa näistä tutkimuksista.
Yhteenveto
Lyhyesti: älykkäämmät ihmiset ovat useimmin ei-uskonnollisia. On olemassa suurempi todennäköisyys, ettei älykäs ihminen usko jumalaan. Uskonnollisten ihmisten keskiarvoinen ÄO on myös pienempi, kuin ei-uskonnollisten ihmisten vastaava ÄO:n keskiarvo. Tätä tulosta vahvistaa vielä lisäksi se fakta että yllä esitettävät tutkimukset on suoritettu eri metodeilla, eri ajankohtina, eri henkilöiden toimesta etc., silti tulos pysyy samana. Uskonnollisuus ei myöskään paranna avio-onnea, eivätkä uskonnolliset ihmiset toimi yhtään moraalisemmin verrattuna ei-uskonnollisiin. Nämä tiedot eivät ole mitenkään uusia, uskontososiologiassa on pitkään jo pidetty todennäköisenä että uskonnollisuus kompensoi jotain muuta heikkoa kykyä kuten "fertiliteettiä, älykkyyttä, tuloja, ulkonäköä, menestystä" etc.
Päivitetty: 05.09.2004
Vastaukset 36
Vanhimmat
Älyn korostaminen kompensoi?
"Nämä tiedot eivät ole mitenkään uusia, uskontososiologiassa on pitkään jo pidetty todennäköisenä että uskonnollisuus kompensoi jotain muuta heikkoa kykyä kuten "fertiliteettiä, älykkyyttä, tuloja, ulkonäköä, menestystä" etc."
Mitä sillä on väliä, onko ihminen älykäs vai ei?
Onko älykkäämpi ihminen jotenkin parempi kuin ihminen, joka ei ole yhtä älykäs?
Miksi älykkyyden pitäisi vähentää jotain toista kykyä?
"Mitä sillä on väliä, onko ihminen älykäs vai ei?"
Älykkyys on hyvä työkalu moneen tehtävään.
"Onko älykkäämpi ihminen jotenkin parempi kuin ihminen, joka ei ole yhtä älykäs?"
Riippuu siitä, millä mittarilla paremmuutta mitataan. Kai sinäkin myönnät, että älykäs ihminen on monessa asiassa parempi kuin vähemmän älykäs.
löytävät tyhmiä useammin oikean ratkaisun erilaisten pulmakulmien tehtäviin.
Kuten kysymykseen, onko Jumala olemassa.
jos se saa hyvän paimenen ohjaamaan itseänsä.
Se on vain paljolti onnen kauppaa, sillä lammas-rukka ei useinkaan osaa erottaa hyvää paimenta huonosta, eikä tyhjiä lupauksia sellaisista, jotka voivat toteutua.
Tuosta ei voi tehdä mitään päätelmiä ihmisten keskinäisestä "paremmuudesta", koska koko "paremmuuden" käsite on tässä yhteydessä absurdi.
Se mitä tuosta voi päätellä on se, että dogmaattiset, uskonnolliset premissit estävät objektiivisuutta havaintojen tulkitsemisessa ja sitä kautta loogisen päättelykyvyn eteenpäin kehittymistä.
Jos lampaalla on teoreettinen mahdollisuus valita itse paimenensa, mutta paimen sattuu toimimaan samalla logiikalla kuin väkivaltainen mies joka uskottelee vaimolle että hän on ainut joka pystyy sietämään niin karseaa ämmää, paimen saa lampaan uskomaan että hän on niin tyhmä ettei hänen kannata luottaa itseensä. Sattumalta valittu paimen on siis paras vaihtoehto, ja lammas saa itsensä uskomaan että oikeastaan ne kepiniskut ovat hänen omaksi parhaakseen.
"Jos epäilet sitä mitä me sinulle sanomme, olet saatanan vallassa ja sinun tulee vahvistaa uskoasi siihen mitä juuri me sanomme" - mitä mahdollisuuksia tuon uskovalla on ymmärtää, että juuri se juttu johon hän vilpittömästi uskoo, ei olekaan totta?
Kysymys uskovaisille. Kumpi antoi ihmiselle kyvyn ajatella itsenäisesti, jumala vai saatana?
eikä meiltä mitään puutu!
apostolia taitaa miellyttää eniten sellaiset paimenet, joiden johdolla lampaat määkivät villisti, ja kaatuilevat välillä sorkkiaan tärisyttäen.
Rauhallisemmissa lampaissa herättää luottamusta ennen kaikkea suuri lauma, muodostuen vakaasti astelevista pönäköistä lampaista.
Mikäköhän ihme ja kumma saa nuo trimmatut ilkiöt pyrkimään karkuteille ryhmästään?
Ongelma lienee paimenissa, joita iso lauma tarvitsee useita, ja joille tulee eriäviä mielipiteitä lampaanhoidon käsikirjan tulkinnoista?
Kyllähän lammas nyt paimenen lampaasta erottaa?
Lampaan mielen toimintaa ei täysin tunneta, mutta joidenkin lampaiden on havaittu voivan mennä tuossakin ymmälleen.
Ääritapauksessa huonosti paimennettu, sieniä syömään päässyt lammas voi luulla, että hän itse on paimen.
siis on monia :)
No mennään nyt sitten tuohon "paimentajassa on vikaa" teoriaan.
Onkohan lampaan mieltä tutkittu senkään vertaa, jotta pystyttäisiin sanomaa että kokeeko tämä sieniä aamupalaksi popsinut "yksilö" samaksi asiaksi kokemuksen olla itse paimen, tai olla tietoinen riippumattomuudesta paimeneen?
Luulisin lampaan kyvyn tunnistaa harhoja olevan sen verran rajoittunut, ettei hänen tietoisuudessaan säily tuntemus riippumattomuudesta paimeneen.
Missä onkaan paimen?
Voisi jopa luulla että lampaalla on niinkin hyvä kyky hahmottaa harhoja, ettei itseään paimeneksi kuvittele?
"Missä onkaan paimen?"
No eikös se paimen jäänyt sinne, mistä se ilkiö sienipää karkuteille lähti?
Voisi jopa luulla että lampaalla on niinkin hyvä kyky hahmottaa harhoja, ettei itseään paimeneksi kuvittele?
"Missä onkaan paimen?"
No eikös se paimen jäänyt sinne, mistä se ilkiö sienipää karkuteille lähti?
paimenien korkeat myssyt piilottelevat sarvia, ja kaapujen alla on villava lampaan vartalo.
saattaa olla lampaalle kohtalokasta.
Ehkäpä sienipellolle karannut lammas vain tajuaakin, että pystyy paimentamaan itse itseään eikä tarvitse paimenta yläpuolelleen? Ehkä hän tajuaa että lampaat voivat sopia keskenään siitä, mihin seuraavaksi mennään syömään, ja oikeastaan se alkuperäinen paimen onkin lähinnä symbolinen ja jokainen voi löytää sen itsestään?
oletko kuullut loogisesta ajattelusta :)
Mikäli haluat ruveta sienipäisen ilkiölampaan syitä "rintamakarkuruuteen" pohtimaan, niin "siitä" olisi hyvä aloittaa.
Kysymys kuuluukin että, voiko looginen ajattelu toimia paimenena :p
kalsarit koiralle, joka kuseskelee lattioille :)
loogisesta ajattelusta, ja olen sitä kovasti opiskellutkin uskisten auttamana.
Menikö tuossa edellä jokin pieleen?
ymmärrän nyt kun mainitsit että olet opiskellut uskisten toimesta.
Sienipäissään oleva "rintamakarkuri" on ymmärtänyt yksilöllisyyden ja on valinnut reitikseen tämän tien. Mutta mitä luultavimmin tämä "rintamakarkuri" huomaa yksinäisyyden tunteen ja palaa "laumaansa" osana muita (tietenkin yksilönä)
Ehkäpä hän jatkossa vaikka ilmentää suhteellisuutta osana kokonaisuutta?
ymmärrykseni on myöskin hieman kontekstia vaihtaen sen verran vajaa, että nuo sarvet ovat varmaankin kyllä selitettävissä.
Ymmärrät varmaan että minä en noita sarvia rupea selittelemään, ennenkuin minulle syy siihen annetaan. Järkevääkö?
Luulenko väärin, myös nuo sarvet ilmennetään loogisuutta käyttäen? (sinähän olet "uskisten" logiikkaan perehtynyt)
Voisiko tuon "ilmentämisen" aloittaa vaikkapa aluksi piiskaamalla (raamatun)jumalaa ja saatanaa hieman pyllylle? Tämä tosin koskee samalla kaikkia dogmaattisia uskontoja..
Kuten monesti ollaan palstalla todettu, raamatun kirjottajat on ollut kovia jätkiä, mutta kukaan ei vielä ole määritellyt ihmisen kykyä tappiin, eikä tule "ihan heti" kyllä tekeemäänkää..miksiköhän? hmmm..siinä joillekkin.
tarvitseeko tuota edes aloittaa ;)))
Nythän mä vasta hokasin että meinasin alkaa fillaria rakentelee uudelleen, vaikka pihassa seisoo jo pari yks mopo.
Mut sit täs mittää, vedellää sienisopat tauluu ja jatketaa :)
Millos lintsi aukee?
lintsi aukee 27.4.
Onnea kummitusjunaa varten, mikäli siihen uskaltaudut :)
"Pratt (1937) tutki 3 040 opiskelijaa paikallisessa osavaltion julkisessa lukiossa (uskonnollisuus mitattiin virallisen kuuluvuuden perusteella), ja totesi että "mihinkään kirkkoon kuulumattomat, saavat matalamman ACE tuloksen kuin oppilaat missä tahansa uskonnollisessa ryhmässä"."
-Minusta tuo on vähän huono testaustapa, tai en tiedä sitten missä iässä USAssa saa edes erota kirkosta.(Suomessahan saa erota vasta täysikäsenä jos vanhemmat ei lupaa, itse en voi erota siksi..Onko teistä muuten outoa jos isä sanoo, että "pidän sinut kirkossa niin kauan kuin voin". Minusta se on aika sairasta ja typerää.)
"Francis (1979) (käyttäen rukoilun ja kirkkoon kuuluvuuden tiheyttä mittarina) tutki 2 272 ala-asteen opiskelijaa 9-11 ikävuoden väliltä ja totesin "ettei löytänyt minkäänlaista yhtäläisyyttä ÄO:n ja uskonnollisen käytöksen välillä, kontrolloiden vanhempien yhteiskuntaluokan". "
- Tajuaako 9-11-vuotias vielä muutenkaan tapeeksi?Just ja just formaalisten operaatioden tasolla. Minä en ainakaan ajatellu enkä kyseenalaistanut mitään silloin! Huono metodi, mutta miten vaan, nauttikaa testistä, koska tulokset on tuloksia.. Pah.
Onneksi noista moraali-jutuista on tehty tutkimusta, mutta tuntuu silti että ateisteista on huono kuva,moraalittomana, pahana, jotenkin kieroutuneena ihmisenä. Onneksi Suomessa ei niin pahasti kuin Amerikassa. Vaikka mitä tutkimusta olisi tehty, niin ihmiset silti aina ajattelee mitä ite haluaa..(hyvä esimerkki on kreationismi) On se kumma miten oma halu ja mielipide menee objektiivisuuden edelle.
Hauskaa, että jos joku uskis kuulis näistä testeistä, niin taitaisi jättää kertomatta kavereilleen. Esimerkkinä siitä miten ei haluta että omaa tapaa kysenalaistetaan.
Kaksi vaikutus valtaista ihmistä, toinen toimii monessa asiassa jumalan nimeen ja toinen on Vatikaanin vihaama ateisti. Maailman yksi tyhmimmistä ja maailman älykkäin ihminen: George W. Bush ja Stephen Hawking.
Osa uskovista on tyhmiä aivopesun vuoksi: vanhemmat pitävät poissa tiedon ääreltä ettei lapsen usko vahingoittuisi. Tyhmät uskikset ovat usein näitä syntymästään asti olevia.
Pidän kuitenkin uskoon kääntyneitä enemmistöä älykkäämpinä. He oman pohdintansa kautta ottavat vastaan uskon enemmistön kannattaman elintavan ollessa henkisestä liian kylmä. Monet tuntemani uskikset ovat selvästi valtaosaa ihmisistä älykkäämpiä, vaikkakin uskon riidoissa eivät älykkäästi osaa argumentoida.
en jaksanut äsken lukea viestiä loppuun : < Monet uskovat ovat enemmistöä älykkäämpiä, mutta ateistit ovat älyltään niin mahtavia, että osaavat katsella vaihtoehtoisia ratkaisumalleja olemisen ongelmiin ja avata mielensä todellisuuden objektiiviseen katsontaan.
Pahoittelen.
Sekularismia ihannoivan sivuston copypaste. Aistinko spesifististä tulosten valitsemista?
Tota samaahan sä oot yrittänyt tuonne "yleistä uskonnosta"-palstalle laittaa. Väitit moneen viestiin että usko ja älykkyys korreloivat. Mitään muuta perustetta sulla ei ole kuin tämä yksi artikkeli jota copypastetat joka viestiin kyseiselle palstalle.
>uskonnollisuus kompensoi jotain muuta heikkoa kykyä kuten "fertiliteettiä, älykkyyttä, tuloja, ulkonäköä, menestystä" etc.
Sulle älykkyys on kovaa palkkaa, arvostettua työtä (lääkäri, lakimies tms.??), suvunjatkamiskykyä, hyvää kuntoa, komeutta, kauneutta, kovaa koulutusta ja yhteiskunnallista asemaa?
Tosi älykäs ihminen voi valita toisinkin.
Viisaus onkin sitten kokonaan toinen juttu. Sitä voi olla vaikka kuinka kovat iq:t taulussa, mutta silti toimia kuin autistilapsi omassa elämässään; vetää samaa rundia ja samaa manoveeriä ihmissuhteissaan ja toimissaan. Se jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.
"Viisaus onkin sitten kokonaan toinen juttu. Sitä voi olla vaikka kuinka kovat iq:t taulussa, mutta silti toimia kuin autistilapsi omassa elämässään; vetää samaa rundia ja samaa manoveeriä ihmissuhteissaan ja toimissaan."
Voihan sitä polvillaan, räpylät ristissä höpötellä mielikuvituskavereilleen ja pönkittää asiaa kimpassa kavereiden kanssa lahkon taikauskoisissa riiteissä.
En maininnut mitään mielikuvituskavereita.. itse otit ne esiin. Kuinkas paljon heille juttelet päivittäin? Olisiko lääkärin paikka? Hoitamattomana psykoosit tuppaavat olemaan potilaalle ja ympäristölle vaarallisia.