Fyfyfyfyfyfyffffyyyyyyyff

hui.

.......¤ kirjoitti:

hui.

vai?

tuo kirjoitti:

vai?

mmmmm mmmmm

mmmmmm kirjoitti:

mmmmm mmmmm

kannattaa kokeilla.

suosittelija kirjoitti:

kannattaa kokeilla.

hyötyä eikä apua.

ei ole kirjoitti:

hyötyä eikä apua.

ehkä se auttaa toisenlaisella säällä.

keinot vähissä kirjoitti:

ehkä se auttaa toisenlaisella säällä.

vaikeuksiin voi törmätä.

kaikenlaisiin kirjoitti:

vaikeuksiin voi törmätä.

vaikkei niistä ole puhuttu ennenkään liikoja. Siksipä "fyffyyffyyffffyyyy....."

eikä ole eka kerta kirjoitti:

vaikkei niistä ole puhuttu ennenkään liikoja. Siksipä "fyffyyffyyffffyyyy....."

liikoja nimitellä.

tarttis` kirjoitti:

liikoja nimitellä.

ketään nimitelty.

takuuvarmasti kirjoitti:

ketään nimitelty.

vaan nimittelystä, tuskin tarvii todistaa.

takuusta kirjoitti:

vaan nimittelystä, tuskin tarvii todistaa.

Luulet varmaan joksikin toiseksi. Miksikä sua on nimitelty?

kun en tiedä, mistä puhut kirjoitti:

Luulet varmaan joksikin toiseksi. Miksikä sua on nimitelty?

kuka puhuu, tietää kyllä puhuja mitä puhuu.

tiedä kirjoitti:

kuka puhuu, tietää kyllä puhuja mitä puhuu.

jos se riittää sulle, niin hyvä. En käy utelemaan toisten asioita. Oisit vaan voinut kertoa, mikä harmittaa.

Onhan ollut aikoja, kun niitä ei ollu keksittykään. Mites silloin pärjättiin? Hyvin, kun vaan elettiin, eikä mietitty kysymyskaavakkeet edessä, minkäasteinen masennus tänään on ja oliko äiti/isä ilkeä 30-50 vuotta sitten. Kerran energisenä ja elämääpuhkuvana nuorena menin ammatinvalintatestiin ottamaan selvää, mikä ala sopisi. Freudin aikalainen psykologitäti sivalsi, että mitäs täällä tee, haluatko että äitisi sanoo, mikä sinusta tulee. Valintatestistä ei sanottu mitään tarkkaa tulosta, muuta kuin että on itsestäs kiinni, mitä haluat tehdä. Ja loppukommentti, että on selvää masennusta, kannattaisi käydä ammattiauttajalla.
Arvakkaas meninkö. Mutta että sulle vaan: nopsasti teit diagnoosit, paljon nopeammin kuin se muinaisjäänne työkkäristä menneillä vuosikymmenillä.

tuskin niistä apua kirjoitti:

Onhan ollut aikoja, kun niitä ei ollu keksittykään. Mites silloin pärjättiin? Hyvin, kun vaan elettiin, eikä mietitty kysymyskaavakkeet edessä, minkäasteinen masennus tänään on ja oliko äiti/isä ilkeä 30-50 vuotta sitten. Kerran energisenä ja elämääpuhkuvana nuorena menin ammatinvalintatestiin ottamaan selvää, mikä ala sopisi. Freudin aikalainen psykologitäti sivalsi, että mitäs täällä tee, haluatko että äitisi sanoo, mikä sinusta tulee. Valintatestistä ei sanottu mitään tarkkaa tulosta, muuta kuin että on itsestäs kiinni, mitä haluat tehdä. Ja loppukommentti, että on selvää masennusta, kannattaisi käydä ammattiauttajalla.
Arvakkaas meninkö. Mutta että sulle vaan: nopsasti teit diagnoosit, paljon nopeammin kuin se muinaisjäänne työkkäristä menneillä vuosikymmenillä.

Ne on tosi hyviä tyyppejä, mutta enhän tiedä, millaisia niistä tulee töissä.