Miten pelastua helvetistä?

Muista, että olet oman itse kanssa sovussa ilman ulkopuolisia. Ne asiat, joita sinun ja Valtakunnan välillä on eivät kuulu muille.
Harhauttaja syyttäjiä, tuomitsijoita jne on aina ja niitä ei vältäämättä tarvii kaukaa kiertää mutta sinun tulee pitää oma sielusi itse sovussa Valtakunnan kans eikä jonku huuhaa auttajan välityksellä.
Jos tarkoin "kuuntelet" sieluasi niin tiedät kyllä mikä on sallittua ja mikä ei jos sieluasi ei ole esimerkiksi kristinuskon toimesta tuhottu.
Ja jos mietit asiaa tarkoin, niin tiedät että kristinusko oman, itse hankkimansa murhaaja historiansa vuoksi ei ole älä tapa käskyn rikkojana kovinkaan luotettava muuta kuin harhauttajana! Onneksi niitä kristinuskon suuntia on tuhansia toinen toistaan, täälläki, harhaoppisiksi todistamassa joten meidän, joilla ei ole ennakolta määrättyä ajattelu tapaa voimme ottaa oppia heidän jutustaan ja välttää joutumasta harhautetuiksi.

Valtakunnassa ei ole uskovaisia. Sinne kun pääsevät vain he jotka tietävät!
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21-23)

Raamatussa on älä tapa käsky joten se on raamatullakin todistettu Jumalan ja Jeesuksen tahdoksi, kenen tahtoa kristinuskon on noudattanut toimiessaan koko olemassa olonsa ajan murhaajana jopa Paavalikin tuella?

tapauksessa. helvetti on yhtä totta kuin kirkko on rahaton.

Helluntailaiset yhdistävät uudestisyntymisen ns. uskonratkaisuun, luterilaiset pikemminkin kasteeseen - kumpaakaan käsitystä ei voi yksiselitteisesti todistaa tai kumota Raamatulla. Luterilaista näkemystä puoltaa kyllä Jeesuksen sanat "jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan" (Joh 3:5).

Sana uskonratkaisu ei esiinny Raamatusssa, sen sijaan puhutaan kyllä parannuksen tekemisestä, joka on hieman huono käännös kreikankielen sanalle metanoia = mielenmuutos, kääntyminen. Se ei siis tarkoita itsensä parantamista vaan yksinkertaisesti kääntymistä Jumalan puoleen.

Joitakin Raamatunkohtia pelastuksesta:

Mark 16:16 "joka uskoo ja kastetaan se pelastuu"

Jooel 2:32,Apt 2:21 "jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu"

Joh 1:12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

Joh 6:37. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. 38. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. 39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Apt 16:31. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

Luuk 10:25. Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28. Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

Kirjoitit: "Minä luotan Jumalaan ja Jeesuksen ylösnousemuksen antamaan armoon. En pysty elämään käskyjen mukaan. Enkö ole täyttynyt pyhällä hengellä? Olenko siis menossa sinne alas "

Mitä sinulta puuttuu jos uskot noin? Siinä on kaikki. Usko on luottamusta siihen mitä ei voi nähdä tai aistein havaita. Sinut on kastettu, uskot Jeesuksen sovitustyöhön - jos siihen lisäät jotain niin sitten ollaan metsässä.

Aiemmassa kirjoituksessa puhuttiin sanasta metanoia - mielenmuutos,kääntyminen. Kilvoittelemaan meitä kehotetaan uskossa, mutta se ei ole kuitenkaan se pelastuksen edellytys. Hyvillä teoilla ei pelastu, vaikka jatkuvasti kristittyä velvoittaa lähimmäisen vastuu.

Minä teen varmasti tieten tahtoen syntiä mm. siinä kohden, että olen kihloissa, MUTTA en tiedä, onko mies minulle se oikea. Minulle oli toisaalta rukousvastaus, että mies kosi. Seurustelusuhde, siis pelkkä suhde, oli minulle kauhistus ja podin siitä huonoa omaatuntoa. Emme asu yhdessä; matkaa välillämme on satoja kilometrejä. Uusperhekuviot ovat tässä vaiheessa tuhoontuomittuja. Hän ja lapseni eivät juurikaan tule toimeen.

Erottaako tämä asia minut Jumalasta? Olen kyllä sanonut Jumalalle, että erota minut ja tämä mies, jos se on Sinun tahtosi. Mikään ei merkitse minulle niin paljon kuin pelastus ja se, että voisin opastaa myös mm. läheiseni Herran yhteyteen.

Isäni on sairaalassa ja vakavasti sairas. Emme ole koskaan jutelleet uskonasioista.Miten auttaa?