Kuinka usein voi mennä ehtoolliselle vaikuttamatta omituiselta/kiihkoilevalta? Haluaisin käydä nykyistä useammin, nyt käyn n. kerran vuodessa, mutta pelkään leimautuvani jotenkin oudoksi. Kun se kerran vuoteen on vähän niinkuin "tapa" ollut.
Olisiko esim. kerran kuussa liian usein? Kuinka usein te muut käytte? Olen kyllä valmis rippiinkin useammin kuin nykyisin.
Olisiko esim. kerran kuussa liian usein? Kuinka usein te muut käytte? Olen kyllä valmis rippiinkin useammin kuin nykyisin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ehtoollisella ja vähintään kaksi kertaa vuodessa synnintunnustuksella. Jotenkin tuntuu, että kysymyksesi on provo, sillä eihän kukaan ortodoksi voi ajatella noin enää nyky Suomessa, eihän?
Ainakin täällä Helsingissä suurin osa kirkkokansasta menee ehtoolliselle jokaisessa liturgiassa eikä kukaan kummastele usein ehtoollisella käyviä. Jos kysyisit voiko kahtena peräkkäisenä päivänä osallistua ehtoollisesta, niin ymmärtäisin. Rippi-isäni on sanonut, että niinkin voi aivan hyvin tehdä.
Maaseudulla ei jumalanpalveluksia ole yhtä usein kuin kaupungissa, joten siellä täytyy tyytyä käymään ehtoollisella silloin, kun paikkakunnalla toimitetaan liturgia.
Synnintunnustuksella taas käydään paastojen aikana tai jos on jotain erityistä tunnollaan. Oma rippi-isäni on sanonut, että riähkillä pitää käydä kaksi kertaa vuodessa joulupaaston ja suuren paaston aikana, jos ei ole mitään erikoista tunnustettavaa siis.
joka sunnuntai. Ainakin omassa kotiseurakunnassani, jonka nimistä myös kaupungiksi kutsutaan. Joten Helsinkikeskeisyys taas.. haloo!!
Synnintunnustuksella käydään vähintään kaksi kertaa. Mieluummin useammin. Ehtoollisella aina kuin voi - mutta ei saman vuorokauden aikaan kahta kertaa.
En itse ole koskaan tuntenut olevani "väkisin vanhurskas" vaikka käyn perättäisinä päivinäkin ehtoollisella. Jos joku muu sen sellaiseksi katsoo niin omapa on ongelmansa.
pikkukaupunkeja. Maalaiskuntia kuuluu omaan seurakuntaammekin täällä Uudellamaalla. Niissä ei useinkaan ole edes rukoushuoneita, joten liturgioita toimitetaan esim kouluilla tai luterilaisen kirkon tiloissa.
Monet pienet seurakunnat muualla Suomessa ovat taas yksipappisia, joten niissä ei ole liturgiaa edes seurakunnan pääkirkossa jokaisena sunnuntaina, koska pappi on joka toinen sunnuntai kotikirkossaan ja joka toinen sunnuntai laajaa seurakuntaansa kiertämässä.
Ortodoksisen kirkon painopiste on nykyisin Etelä-Suomessa eikä Savon tai Pohjois-Karjalan salomailla. Tämän huomioon ottaminen on tosiasioiden tunnustamista eikä mitään turhaa "Helsinki-keskeisyyttä".
Ehtoolliselle ei mennä vanhurskaana, vaan syntisenä. Peräkkäisinä päivinä ehtoolliselle osallistumisessa on kysymys ehtoolliselle valmistautumisen ongelmasta. Rippi-isäsi voi selittää asian sinulle, jos kysyt häneltä.
ihmisistä ei kannata välittää, sillä ehtoollinen on henkilökohtainen.
Ainahan kirkoissa on vahteja, jotka kyttäävät muita, mutta niitä pitää vain sietää.
Olin eilen Turun liturgiassa ja ehtoolliselle menemättömyyttäni kyseltiin ovensuussa. Oli hyvin kultturellia meininkiä, sivistynyt pappi Hesasta ja ... sitten parempiväki menikin Börssiin kirkkokahville. Se on se vanha ravintola, jonka säilyttämisen puolesta me opiskelijat ja muut köyhät osoitimme mieltä 1970-luvulla.
Pelkillä raditioilla ei taivaaseen ratsasteta. Täytyy olla kilvoittelua ja kristillisyyttä!
Ei kannata välittää kyttäilijöistä. :) Parasta että jokainen kiinnittää huomionsa omaan ehtoollisella käyntiinsä, eikä niinkään seuraile muita. Ehtoollisella käyminen on jokaisen henkilökohtainen asia, ja jos asia askarruttaa niin ehkäpä siitä voisi olla hyvä neuvotella vaikkapa oman rippi-isänsä kanssa?
Mitä tulee useasti tapahtuvaan ehtoollisella käyntiin, niin ei liene ilman merkitystä sekään, että jos mennään ihan kanonien mukaan, niin ortodoksin on kiellettyä osallistua uskovien liturgiaan osallistumatta ehtoolliseen. Eli jos ei aio osallistua ehtoolliseen, niin pitäisi kai sitten poistua kirkosta, yhdessä ei-ortodoksien kanssa, jossain siinä kolehdin ja kerubiveisun kohdalla. :) Käytännössä tätä eivät kuitenkaan taida noudattaa enää muut kuin papit. Eikä minullakaan ole ollut tapana poistua kirkosta, vaikka en ehtoolliseen osallistuisikaan. Mutta joka tapauksessa useasti tapahtuva ehtoolliseen osallistuminen pitäisi olla sääntö ja ehtoolliseen osallistumattomuus poikkeus. Aina ei kuitenkaan välttämättä ole valmistautunut ehtoolliseen tai voi olla muita syitä, joiden vuoksi ei voi osallistua ehtoolliseen, eikä silloin tietystikään pidä ottaa stressiä siitä, mitä muut ihmiset nyt mahtavat ajatella.
Tuli mieleen ehtoollisen ja katumuksen sakramentin yhteydestä, että käsittääkseni on edelleenkin voimassa periaate, että mikäli edellisestä ehtoollisesta on kulunut enemmän kuin kolme viikkoa, pitäisi käydä synnintunnustuksella ennen ehtoolliseen osallistumista.
Kiitos paljon asiantuntevasta vastauksesta. Kyllähän itselleni sopisi varmaan aika hyvin se, että aina ennen ehtoollista olisi se ripillä käynti, koska en kuitenkaan joka viikko kävisi ehtoollisella, vaikka nykyistä useammin intoutuisinkin käymään. Ehkä sitten muutaman kerran vuodessa.. silloin voisi tosiaan olla parempi käydä ensin papin juttusilla..
Nuorempana uskonto oli enemmän tapaa mutta nyt vähän vanhempana asioita miettiikin toisin.
kolmen viikon sääntöä ole koskaan ollut kirkossamme!
Ennen vuotta 1970 käytiin synnintunnustuksella ennen jokaista ehtoolliskäyntiä ja hurskaimmatkin ortodoksit osallistuivat ehtoollisesta ehkä vain noin neljä kertaa vuodessa. Useimmat seurakuntalaiset kävivät vain kerran vuodessa synnintunnustuksella ja ehtoollisella.
Nykyään ei enää tarvitse osallistua katumuksen sakramenttiin ennen jokaista ehtoolliskäyntiä, vaan rippi-isän luvalla saa käydä vapaasti ehtoollisella ilman sitä edeltävää synnintunnustustakin. Ripillä käynnin ajankohdasta ja käyntikertojen määrästä taas sovitaan oman rippi-isän kanssa.
Jos sinun rippi-isäsi vaatii sinua ripittäytymään kolmen neljän viikon välein, niin se on teidän välisenne asia. Meidän muiden rippi-isät ovat saattaneet määrätä toisin, kuten tuossa edellä toisessa kirjoituksessani jo kerroin. Alkuperäisen kysyjän tulee keskustella synnintunnustuksella ja ehtoollisella käynnistä oman rippi-isänsä kanssa eikä tällä palstalla.
Vanhojen evakko-ortodoksien olen kuullut paheksuvan ehtoöllisella kovin usein, heidän mielestään jouluna ja pääsiäisenä on riittävä. Oma rippi-isäni antoi ohjeen, että ehtoollisella pitää käydä aina kun siltä tuntuu, eli minä käyn joka sunnuntai ja jos viikolla on liturgia, käyn silloinkin. Joskus, vaikka olisin valmistautunut, tulee mieleen että jospa nyt en menisikään (jostakin syystä) mutta kun ruvetaan lausumaan ehtoollista edeltävää rukousta, yhdyn siihen vaistomaisesti ja vaikka sittenkin ajattelisin olla menemättä, olen ehtoollisjonossa ihan huomaamattani. Eli ihankuin joku "muu" olisi sitä mieltä, että tarvitsen ehtoollisen juuri silloin. Enää en ole pistänyt hanttiin vaan käyn joka viikko. Synnintunnustuksella rippi-isäni on antanut ohjeen, että kun kerran käyn säännöllisesti ehtoollisella, riittää kun käyn paastojen aikaan synnintunnustuksella ja sitten vielä jos on joku erityinen asia ja tarve. Niinpä nautin kirkossakäymisestä säännöllisesti!
Viisveisaan näistä rajoittavista "säännöistä", koska rippi-isäni mielestäni antaa oikeat ohjeet, ei maallikkoseurakuntalainen!
Ymmärsitte nyt hieman väärin tuon "kolmen viikon säännön". Kyse ei ollut siitä, että pitäisi käydä synnintunnustuksella noin kerran kuussa (mikä kyllä jossain muualla on käytäntönä, ja voisi sinänsä olla ihan hyvä periaate meilläkin), vaan siitä, että "säännöllisesti ehtoollisella käyminen" määriteltäisiin siten, että se tarkoittaisi vähintään noin kerran kuussa käymistä. Se 1970-luvun lievennyshän koskee "säännöllisesti ehtoollisella käyviä". Ja jostain olen kuullut tuon "säännöllisen ehtoollisella käymisen" tarkoittavan juuri tuota noin kerran kuukaudessa ehtoollisella käymistä. Mikäli käy harvemmin kuin noin kerran kuussa, ei sitten sen määritelmän mukaisesti käy "säännöllisesti" ehtoollisella, ja siten pitäisi käydä synnintunnustuksella ennen ehtoolliseen osallistumista. Sitä en kyllä muista, mistä tuon kolmen viikon periaatteen olen kuullut, ja miten suuri auktoriteetti se lähde on. Mistähän voisi saada käsiinsä sen 1970-luvun piispojen paimenkirjeen, jossa linjattiin noita uusia periaatteita ehtoollisella käymisen ja synnintunnustuksen välisistä suhteista? Ehkäpä siinä määritellään myös, mitä tarkoittaa "säännöllinen ehtoollisella käyminen"?
Ja jos se kauheasti kiinnostaa, niin en itse kyllä normaalisti käy synnintunnustuksella muutaman viikon välein, vaan muutaman kerran vuodessa.
Mitä jos kysyisit seurakuntasi paimenelta, eli kirkkoherralta, rippi-isältäsi tai jopa piispalta! Kyllä heillä tietoa on, ap Paavalin aikanahan näitä rustattiin.
Kysyin jo Ortodoksi.netistä, joten eiköhän tietoa asiasta ala löytyä aikanaan. Veikkaisin, että sitä kautta sitä löytyy paljon nopeammin kuin mainitsemistasi lähteistä, vaikka nekin tietysti ovat ihan hyviä lähteitä.
että tarkoitit samanlaista käytäntöä kuin on meikäläisissä Moskovan patriarkaatin seurakunnissa. Siellähän yleissääntönä on, että maallikkojen pitää käydä synnintunnustuksella joka kerta ennen ehtoollista. Usein ehtoollisella käyville pappi voi kuitenkin antaa sellaisen varovaisen lievennyksen, että ei tarvitse käydä aivan joka kerta, vaan esim joka kolmas tai neljäs viikko. Minulla oli tällainen lievennys, kun 80-luvulla olin laulajana Pokrovan seurakunnassa Helsingissä ja kävin siellä myös ehtoollisella.
Piispojen paimenkirjeen v:lta 1970 saa tietysti lukea (ja ehkä kopioidakin) kirkkokunnan arkistossa Kuopiosta. Mutta tietysti se on julkaistu myös esim vuoden 1970 Aamun Koiton ja Uskon Viestin jossain numerossa. Aamun Koiton vuosikerrat ovat luettavissa mikrofilmeinä mm Helsingin Yliopiston kirjaston sanomalehtisalissa ja lehtinä Helsingin yliopiston Katariina instituutin kirjastossa (entinen Ortodoksian ja Itä-Euroopan kirkkojen tutkimuslaitos). Uskon Viestit (nykyinen Ortodoksi Viesti) ovat lehtinä luettavissa ainakin Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjastossa. Siitä vain etsimään ja lukemaan lehtien vuosikertoja!
Ei sinne voi mennä hetken mielijohteesta - ainakaan kovin usein. Eli täyspaasto ennen ehtoollista ja ehtoolliselle valmistavat rukoukset. Tämä sääntönä.
Tosin... rakas rippi-isäni ohjeisti minua, että jos joskus ne rukoukset jää lukematta niin senpä suuremmin tuntuu ehtoollinen lahjalta.
En suinkaan sanonut meneväni "hetken mielijohteesta ja valmistautumatta", vaan nimenomaan "valmistautuduttuani"! Ehkä kirjoituksestani ei välittynyt se, että kun sitten kuitenkin menen ehtoolliselle, tuntuu siltä, että se ei tapahtunut minun tahdostani, vaan että "joku muu" veti minut sinne, oli vaan mentävä! Ja koska ehtoollinen on "sielun ja ruumiin terveydeksi", ei myöskään valmistautuminen saa vaarantaa terveyttä, eli terveydentilan mukaan pitää jopa syödä tai juoda tai molempia, juuri niinkuin esim. jokin sairaus tai lääkitys vaatii, siitä huolimatta, että aikoo mennä ehtoolliselle. Näin olen myös toiminut!
Piispojen paimenkirjeen löytymistä vielä odotellaan, eikä ortodoksi.netissä kukaan ole vastannut aiheeseen, mutta löysin itse netistä seuraavan kanonin:
"Jos joku piispa, presbyteri, diakoni tai joku kleerukseen kuuluvista tai maallikko, jolla ei ole mitään ankarampaa pakkoa tai vaikeata tehtävää, niin että hänen täytyy pitkäksi aikaa olla poissa kirkostaan, kaupungissa oleillen kolmena sunnuntaina kolmen viikon aikana ei tule saapuville, erotettakooon hänet, jos hän on kleerikko, virastaan, jos taas maallikko, syrjäytettäköön hänet pyhästä ehtoollisesta."
Se löytyi Petri Piiroisen artikkelista seuraavasta linkistä:
http://www.kultti.net/jutut/2006/22_vuosi.html
Suomeksi sanottunahan se tarkoittaa sitä, että joka jättäytyy kirkon ehtoollisyhteydestä pois muun kuin esim sairastamisen tai jonkun muun pätevän syyn takia (esim pitkät välimatkat tai työmatkalla olo), sitä kohdellaan itse itsensä kirkosta erottaneena. Silloin tällaisen ihmisen pitää mennä synnintunnustukselle katumaan penseyttään ennen kuin hän pääsee ehtoolliselle.