Jos joku kastamaton aikuinen haluaa kristillisen kasteen, vaikkei usko kristinuskon mukaisesti, tuleeko hänet luterilaisen opin mukaan kastaa vai ei? Onko sillä väliä, onko kasteelle haluava aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana ja saa sitä kautta kristillistä opetusta?
Kysyn tätä siksi etten ymmärrä, miksi aikuisilta pitäisi edellyttää uskoaa kasteen saamiseksi, vaikka vauvoja kastetaan riippumatta siitä ovatko he uskossa ja aiotaanko heille antaa tippaakaan kristillistä kasvatusta.
Kysyn tätä siksi etten ymmärrä, miksi aikuisilta pitäisi edellyttää uskoaa kasteen saamiseksi, vaikka vauvoja kastetaan riippumatta siitä ovatko he uskossa ja aiotaanko heille antaa tippaakaan kristillistä kasvatusta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kasteen teho ei ole riippuvainen kastettavan tai
kastajan uskosta.
Hänhän opetti, että se usko tulee kasteessa. Aika
erikoinen väite. Siis vauvoille tulisi usko kas-
teessa, mutta aikuisille ei, vaan heille vaaditaan
ns kasteopetusta ennen kastetta.
On selvää, että aikuisillle annetaan kasteopetusta ennen kastetta. Eihän se opetus ja oppiminen koskaan valmiiksi tule, mutta aikuisella on mahdollisuus jo oppia jotakin, jotta hän tietää, minkälaiseen uskoon hänet kastetaan. Sen sijaan aikuiseltakaan ei vaadita mitään valmista uskoa, vaan _halua_ tunnustautua siihen uskoon, johon hänet kastetaan. Jos edes sitä halua ei aikuisella ole, miksi hän menisi kasteelle?
Tämä samahan toteutuu lapsena kastetun kohdalla konfirmaatiossa. Siinä kysytään nuorilta, tahtovatko se tunnustautua tähän uskoon. Miten pappi voisi arvioida, kuka vastaa tosissaan ja kuka vain muodon vuoksi...
Lapsen kohdalla tavoite toki on, että lapsi saa myöhemmin opetusta. Siksi kastekaavassa kysytään, tahtovatko kummit ja vanhemmat tukea lapsen kristillistä kasvatusta ja opetusta, siksi seurakunta kutsuu lapsia pyhäkouluun ja kerhoihin, siksi järjestetään rippikouluja.
Ikävä kyllä, on tosiasia, että kaikki lapset eivät silti tätä opetusta saa - mutta kertokaapa, miten seurakunta voisi ratkaista, kenen lapsi voidaan kastaa ja kenen ei? Kuka voi päättää toisesta ihmisestä, onko hänellä usko vai ei, jos hän joka tapauksessa itse vastaa tahtovansa uskoa tai antaa kristillistä kasvatusta?
jo vauvana, jos hän vasta rippikoulussa päättää,
haluaako hän tunnustautua uskoon????
Eikö olisi reilumpaa antaa lapsen ja nuoren päät-
tää myös kasteestaan.
Tuollainen vauvojen pakkokastaminen ei sovi Raama-
tun henkeen. Se on peräisin siltä ajalta, jolloin kirkko määräsi kaikki kastettavaksi.
Konfirmaatio toimitetaan rippikoulun päättyessä joko seurakunnan pääjumalanpalveluksen yhteydessä tai erikseen (latinan confirmare, vahvistaa). Siinä rippikoulun käyneet tunnustavat uskonsa, saavat siunauksen ja seurakunta rukoilee heidän puolestaan. Konfirmoidut voivat käydä itsenäisesti ehtoollisella.
Konfirmoidut voivat toimia myöskin kummeina.
sanotaan, että kaste pitää vielä vahvistaa?
Eikö se kaste olekkaan riittävä sellaisenaan?
kaste riittää sellaisenaan. Oikeastaan on hiukan väärin sanoa, että konfirmaatio on kasteen vahvistus. Enemmänkin se on kastetun vahvistamista. Kaste on riittävä ja voimassa ilman konfirmaatiotakin, mutta konfirmaatiossa rukoillaan kastetun nuoren puolesta, joka puolestaan tunnustaa uskonsa - tai ainakin halunsa uskoa (ja toivottavasti myös tarkoittaa sitä...).
(Sitten tietysti seuraava kysymys on, missä kohtaa raamattua ylipäänsä puhutaan konfirmaatiosta. Minun tietääkseni ei missään... )
epäilet, että lapset ei usko. toiseksi jos sinua ei ole kastettu, kasteessa saat Pyhän Hengen , uskon jumalaan ,lupauksen taivaan perintöosasta. Täällä me ihmiset tallataan muutama kymmenenvuotta, Taivaassa meitä odottaa ikisuus.
Luther kirjoitti, että vaikka sylivauvat ei uskoisikaan, heidät pitäisi silti kastaa koska lähetyskäsky sisältää käskyn kastamiseen. Sylivauvan uskosta ei myöskään voi olla aivan täyttä varmuutta, joten heidät kastetaan riippumatta siitä uskovat he vai ei.
Välillä hän sanoi, että lapset eivät usko ja siksi
heitä ei tule kastaa.
Sitten hän sanoi, että seurakunnan ja kummien usko riittää.
Sitten hän päätyi sellaiseen ratkaisuun, että kasteessa vauvalle lahjoitetaan usko.
Katekismuksessaan hän on sitä mieltä, että kastettavan uskolla ei ole väliä.
Jossakin kohtaa hänen mielipiteensä oli, että
kaste tulee suorittaa upottamalla.
Ota tuosta nyt sitten selvää!
miksi joku haluaa kasteen,jos ei usko, jos ei halua päästä Taivaankotiin ei tarvitse kastettakaan.
koko kastetouhu.
Kysymyksen taustalla pilkahtelee tietynlainen perusviritys...
Kaste on Jumalan lahja ihmiselle, ei ihmisen itsensä uhraamista Jumalalle. Vetelä on suo, jos kaste otetaan vastaan ajatuksella "olen nyt niin ja niin uskovainen, että voin "ottaa" kasteen". Ikäänkuin ihminen armosta Jumalaa kohtaan suostuisi kasteelle. Se on täysin toisin päin. Jumala lahjoittaa meille kasteessa Pyhän Hengen. Kasteen armossa on hyvä kasvaa.
Kristillinen kasvatus liittyy kasteeseen, kummiuteen ja kristilliseen vanhemmuuteen. Jos vanhemmilla tai kummeilla ei ole mielestään riittävästi eväitä hengelliseen kasvatukseen, on olemassa seurakuntien päiväkerhot, varhaisnuorten kerhot, perhekerhot, perheleirit etc. On siinä varaa valita.
Usko ei ole ihmisen mitattavissa oleva asia. Jumala tietää meidän kunkin uskon ja uskon heikkouden.
Usko voi olla joskus pelkkää epäilyä, joskus taas täyttä varmuutta. Siksi konfirmaation yhteydessäkin kysytään nuorelta "tahdotko toteuttaa tätä uskoa elämässäsi". Siihen konfirmoitava vastaa "tahdon". Ihan kuin vihkikaavassa ei kysytä, että rakastatko sinä tätä toista vaan tahdotko sinä rakastaa. Molemmissa toimituksissa pyydetään Taivaan Isää auttamaan lupauksen pitämisessä. Joskus molemmat asiat voivat olla täyttä tahtoa...