miten auttaa ystävää?

Olet jo toiminut oikein :-) Olet läsnä, kuuntelet, etkä ole jättänyt häntä yksin. Hienoa, että autat häntä siivoamallakin.
Ole vain rehellinen oma itsesi, sano, että kun tuntuu, ettet osaa sanoa mitään, sano, että kun tuntuu, ettet osaa tehdä mitään mikä auttaisi, ole rehellinen ja kerro, että jos se yhtään auttaa, niin muista, että minä olen olemassa vierelläsi, vaikka en ikimaailmassa tule äitiäsi korvaamaan, mutta minä jään kuitenkin. Ja rutista. Eikä aina tarvi sanoa tai tehdä mitään, kunhan on olemassa siinä lähellä. Pitää kädessä, istuu sohvalla vieressä ja on lähellä. Olet kyllä tosi kultainen ihminen.

et voi tehdä mitään jos toinen ei halua apua tai edes keskutella asiasta. mutta jos haluaa, niin paras keino on vain kuunnella. voit toki tarjota apua kodinhoidossa ja asioiden hoitamisessa yms mutta älä tee liikaa (kaikkea) toisen puolesta. työ ja tekemien vievät ajatuksia pois ikävästä asiasta, joten tehkää YHDESSÄ. vie ystävääsi myös kodin ulkopuolella, asioille, elokuviin, kahvilaan, ulkoilemaan tms. lohduta ja kuuntele. itkekää vaikka yhdessä jos sanoja ei löydy.
älä vain ala selittelmeään, syyllistämään arvostelemaan, neuvomaan jne miten olisi pitänyt ehkä jokin asia tehdä omasta mielestäsi. kannusta pärjäämisessä. voitte vaikka yhdessä suunnitella hautajaisia sitten kun se aika koittaa. miettikää mistä kukista vainaja tykkäsi, mitä lauluja rakasti jne. heti tai viimestään seuraavana päivänä kuolemantapauksen jälkeen omaisille yleensä viedään surukukat ja muistellaan yhdessä hetki edesmennyttä.
eka vuosi kuolemantapauksen jälkeen on aina omaisille se vaikein vuosi, sitten ylensä alkaa helpottamaan.

Minu isä haudattiin kuukausi sitten. Pari pv sitten sain tietää, että tyttöystävälläni on ollut uusi mies jo monta kuukautta ythtä aikaa minun kanssani. Olimme kimpassa n 2.5v. En tunne teitä joten tarkemmin en osaa neuvoa, mutta aito rehellinen ystävyys ja läsnä olo on iso apu ja paljon. Monet minun "ystävät" karttelevat minua, että pääsevät itse helpomalla ja se tuntuu minusta todella pahalta. Olen joskus aiommin auttaunut heitä elämän kolhuissa.

Olet jo auttanut, siivonnut silloin kun hän ei ole jaksanut ja kuunellut, kuuntelu on kaikkein tärkeintä ei sinun tarvitse sanoa jotain erikoista ei ole sanoja jolla toisen surun tuskan ja murheen saa pois, mutta se että olet läsnä ja kuuntelet häntä on se mitä eniten tarvitaan. Voimia ja jaksamista sinulle sillä ystäväsi tarvitsee sinua vielä kauan häntä tukemassa.

Tosi hyvin otat asian. Pahinta on ollut kun ystävät ovat alkaneet karttelemaan tai sanovat, että ei puhuta siitä asiasta. Itselleni oli tärkeää, kun pari ystävää vei syömään ravintolaan, kun muuten olin kokonaan syömättä.
Sanat eivät auta ja ei sureva halua muuta kuin puhua ja että joku jaksaa kuunnella. Olet tosi ystävä.

Kiitos viesteistänne ja neuvoistanne.
Tuntuu helpottavalta kuulla että en ole toiminut tähän asti tyhmästi.

Ystäväni äiti kuoli tässä pari päivää sitten. Ollaan oltu yhteyksissä ja itketty yhessä. Tietenkin haluis vaan paeta koko tilannetta mutta sitä en kyllä tee. Tiedän, että ystävälläni on nyt paljon paljon mua vaikeempaa ja mun tulee nyt tukea sitä, eikä ruveta nössöilemään torjumalla koko juttu! Ja kyllä se itsestäkin tuntuis jälkikäteen tosi pahalta, jos en nyt ois tukena kun se sitä tarvii.

Hyvää kevättä kaikille!

Minä annan sinulle sellaisen neuvon, että kun ystäväsi tarvitsee sinua ja haluaa puhua asiasta, niin ole läsnä.
Pyydä vaikka ulkoilemaan tai vaan olemaan yhdessä jossain tärkeässä paikassa.

Itse olen kokenut miltä tuntuu, kun menettää 2 läheistä ihmistä liian varhain, meinaan isäni ja äitini.
Kuuntele ja auta tarvittaesa.

Isäni sairastaessa aikanaan..

Minua auttoi keskustelut ja läheisyys.
Kauhistelu ja "lässytys" on reaktiota.
Niitä vain tulee ihmisiltä tuollaisissa
tilanteissa..
Kyllä ystävän hädän voi tuntea ja tosi
ystävä sen kyllä vaistoaakin.. Autat
parhaiten olemalla läsnä ja puhumalla.