Apua, todella kova lihaskipu

ei tää näin vaikeeta voi olla

tulossa?

Kirjoitan kokemukseni vaikka tuosta aloituksesta on aikaa, en siis kuvittele vastaavani ensimmäiseen viestiin, vaan ehkä jollekulle, joka googlaa tuskissaan näitä juttuja tiedon puutteessa.

Olen itse 54, ja liikkunut suht säännöllisesti alta kolmekymppisestä. Selkäongelmien takia tuli vaan välillä vähän taukoa ennen kuin täytin 50, mutta sitten jatkoin taas liikuntaa. Sittemmin on tullut taukoja itselleni liian rankan treenin vuoksi.

Oman kokemukseni mukaan mitä enemmän tulee ikää, saa olla varovainen liikunnan kanssa. Kaksi kertaa olen mennyt ylikuntoon, kun erittäin hyväkuntoinen liikunnanohjaaja veti super rankan liikuntatreenin sis. aerobisen ja lihaskunto-osuuden. Tein tunnilla kuuliaisesti mitä ohjattiin kun sillä hetkellä jaksoin, mutta olisi pitänyt älytä ottaa paljon kevyemmin. Sehän sitten kostautui, tuli älyttömän huono ja uupunut olo. En pystynyt nukkumaan viikkoihin kunnolla, kroppa oli kuin puupökkelö ja mieliala ärtynyt. Ylikunnon kanssa ei ole leikkimistä ja minulla meni puolisen vuotta aikaa toipumiseen.

Nyt viimeisin kokemukseni kuluvalta kuukaudelta. Olen yrittänyt ottaa jumpassa iisimmin ja käynyt pilateksessa ja starttijumpissa. Joka paikassa kuitenkin toitotetaan miten pitää pitää huoli lihaskunnosta, joten esim. selkä- ja vatsalihaksia vahvistaakseni olin alkanut käymään core jumpissa. Viimeinen puolen tunnin core jumppa sai todella paljon pahaa aikaan. En olisi voinut uskoa, että ohjatussa liikunnassa ja vielä vain puolituntia kestävässä voi saada tällaisen reaktion aikaan. Ja minä sentään olen kuitenkin harrastanut liikuntaa ennenkin .

Jumpassa tehtiin hyvin lyhyen lämmittelyn jälkeen paljon liikkeitä kylkilihaksille., monta kierrosta ja paljon toistoja. Yhdessä kylkiliikkeessä käytettiin 5 kg:n levypainoa. Treenisalissa oli todella lämmintä, se on varmaan vaikuttanut huonosti nestetasapainoon vaikka join vettä tasaisesti. Seuraavana päivänä kyljet olivat ihan tönköt. Sitä seuraavana päivänä aloitin syömään tulehduskipulääkkeitä, jotka aluksi auttoivatkin. Viikon sisällä oireet kuitenkin pahenivat. En saanut nukuttua kipujen takia kunnolla. Hakeuduin lääkäriin, joka määräsi vaan vahvempaa tulehduskipulääkettä, burana 600. Aluksi nämä toivat vähän helpotusta mutta aina kun lääkkeen teho alkoi heiketä esim. yöllä, heräsin kovaan kipuun. Lopulta buranakaan ei enää auttanut ja juoksin yöllä tuskissani ympäri kotia, kun ei mikään asento, vähiten makuulla olo, tuonut helpotusta. Kokeilin jäätä kipukohtiin, ja se auttoi välillä hetkeksi, mutta sitten kipu jatkui taas. Lisäksi nousi vielä kuume kahtena iltana, tuli salamoiva päänsärky, ja selkää kutitti ja kirveli vimmatusti. Näitä oireita kun googlaa yksin öisin, saa vastauksia mitkä vie loputkin yöunet.

Menin uudelleen lääkärille ja pyysin että otetaan kaikki mahdolliset testit. Sain uuden kipulääkkeen, motifenen. Se ei auttanut ja taas oli uusi hyvin kivulias yö edessä. Testituloksissa ei onneksi ollut mitään munuaisiin, syöpään tai maksaan viittaavaa. Olin kuitenkin kauhean epäuskoinen, että kamalat kipuni voisivat johtua ainoastaan lihastulehduksesta. Vaiva paheni vaan koko ajan ja kohta koko selkä oli kuin tulessa kun milloin missäkin asennossa yritin kiemurrella. Kävin kolmannen kerran lääkärissä. Aikaa jumpasta oli kulunut yli pari viikkoa. Lääkäri määräsi panacodia. Ajattelin, että nyt helpottaa kun on vahva lääke. Otin illalla yhden, ja odottelin. Ei mitään tehoa kipuun. Aamuyöstä päätin epätoivoisena että nyt saa riittää. Lähdin sairaalan päivystyspolille.

Siellä kohtelu oli huonoa, suurin piirtein että mitäs tänne tulet pikkuvaivoinesi. Huomasivat kuitenkin, että olin aika lopussa, ja useamman tunnin odottelun jälkeen sain kankkuuni kaksi piikkiä, toinen oli joku voltaren ja toinen kipuun. Lähdin kotiin, ja ensimmäistä kerta sain nukuttua monta tuntia. Kun heräsin, olo oli taivaallinen, ts. normaali, kivuton. Ruoka maistui taas ja jaksoin tehdä asioita.

Tajusin, että selkälihakset olivat yksistään jo kipuilun ja huonoissa asennoissa makaamisen johdosta menneet niin juntturaan, että ei mikään pilleri enää auttanut. Lihakset olivat täysin kramppaantuneet. Nyt tulee huomenna kolme viikkoa täyteen jumpasta. Kipupiikkien vaikutus lakkasi yöllä. Olin illalla ottanut pitkäkestoisen tulehduskipulääkkeen alle. Silti heräsin taas kipuun. Mutta onneksi se ei ollut enää niin paha. Lisäksi sai ottaa panadolia, joten heitin 500:sen huiviin ja jatkoin unia.

Selkä ei ole vielä kunnossa. Core lihakset on edelleen tönköt. Kevyt liikunta auttaa. Kipupiikki auttoi katkaisemaan kivun kierteen. Nukkuminen auttaa lihasvammojen paranemista. Nyt päivällä en oletarvinnut enää kipulääkettä. Tulehduskipulääkekuuri on määrätty viikoksi eteen päin. Meinaan nyt kiltisti syödä sen loppuun. Matkalle lähtö edessä lauantaina. Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että sittenkin pääsen lähtemään.

Olkaa siis siskot varovaisia liikunnan kanssa. Näillä kivuilla ei ollut mitään tekemistä nuoruuden lihaskipujen kanssa.