oletko

Niin niin monestakin asiasta,mutta jotenkin on vaan pakko,mukamas,olla tekemisissä ihmisten kanssa,joita kohtaan tunnen joskus tosi epämiellyttäviä tunteita.Voimia sinulle kaikesta huolimatta.

Joo, kyllä sitä katkeruutta on minullakin ollut ja on....nimittäin isäni kuolemasta. Olen edelleenkin katkera ja vihainen siitä, kun hän niin yllättäen poistui keskuudestamme, eikä ollut ikää sillai paljoa. Tämä tapahtui reilut 5 vuotta sitten. Herää tietysti kysymys, että kenelle olen vihainen ja katkera...sitä en osaa kohdentaa....se vaan on "sinne jonnekin"...Sinulle toivotan lämpimästi voimia.

Tuttu tunne, Mutta ehkäpä hekin surevat tavallaan,ja yrittävät nyt olla paikalla toisen lapsesi kanssa, kun se vielä on mahdollista. Mennytä ei voi saada takaisin, mutta tulevaa voi muuttaa. Älä ole esteenä heille, se on ehkä tärkeää myös tälle elossa olevalle lapsellesi että on sukua ympärillä.. Sinustakin joskus aika jättää.

tiedän ja ymmärän tunteesi hyvin olen kokenut samoin kun ihmisillä ei oo muuta kun uteliasuus mielesä aidon osanoton vaistuaa mutta kun kaikilla osaan otto ei oo aitua voijaan sellaisille sanua suoraa kiitos ei itsekyyskin on joskus armollista

Olen vihaine ja katkera sille vitun kusipäälle joka ajoi minun lapseni kuoliaaksi