Pelastuskysymys. Adventisti

Minä aina silloin tällöin vietän lepopäivää sunnuntaina. Tällä palstalla on tehty selväksi, että sunnuntainviettäjät eivät pelastu, koska sapatti on se, joka pelastaa.

varma? kirjoitti:

Minä aina silloin tällöin vietän lepopäivää sunnuntaina. Tällä palstalla on tehty selväksi, että sunnuntainviettäjät eivät pelastu, koska sapatti on se, joka pelastaa.

Että Jeesus pelastaa.Sapatti ei pelasta ketään.En tiedä kuinka olet tätä palstaa lukenut,mutta kukaan tuntemani adventisti ei todellakaan väitä että sapatti pelastaa.Adventistit sen sijaan uskovat että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa ja yksi niistä käskyistä on:muista pyhittää lepopäivä.Adventisti siis uskoo pelastuvansa yksin Jeesuksen armon kautta,mutta koska Jeesus on hänen Herransa hän kyselee kuinka herrani tahtoo minun elävän.Kymmenen käskyä ovat käsitykseni mukaan hyvä ohjenuora ja todellista viisautta elämään.Mutta pelastus tapahtuu yksin Jeesuksen Golgatalla tapahtuneen sovituksen kautta.Se on ilmainen LAHJA.

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Että Jeesus pelastaa.Sapatti ei pelasta ketään.En tiedä kuinka olet tätä palstaa lukenut,mutta kukaan tuntemani adventisti ei todellakaan väitä että sapatti pelastaa.Adventistit sen sijaan uskovat että Jumalan kymmenen käskyä ovat voimassa ja yksi niistä käskyistä on:muista pyhittää lepopäivä.Adventisti siis uskoo pelastuvansa yksin Jeesuksen armon kautta,mutta koska Jeesus on hänen Herransa hän kyselee kuinka herrani tahtoo minun elävän.Kymmenen käskyä ovat käsitykseni mukaan hyvä ohjenuora ja todellista viisautta elämään.Mutta pelastus tapahtuu yksin Jeesuksen Golgatalla tapahtuneen sovituksen kautta.Se on ilmainen LAHJA.

Monta kertaa päivässä täällä toitotetaan, kuinka sunnuntaita lepopäivänään viettävät joutuvat kadotukseen.

Olen saanut sen käsityksen, että sunnuntai kadottaa, mutta sapatti pelastaa.

Muutenhan sapatin vietolla ei olisi mitään merkitystä.

tähän kirjoitti:

Monta kertaa päivässä täällä toitotetaan, kuinka sunnuntaita lepopäivänään viettävät joutuvat kadotukseen.

Olen saanut sen käsityksen, että sunnuntai kadottaa, mutta sapatti pelastaa.

Muutenhan sapatin vietolla ei olisi mitään merkitystä.

Oletko varma että ne jotka väittävät tällä palstalla että Sapatti pelastaa ovat edes adventisteja?Kuten sanoin,yksikään tuntemani adventistikristitty ei väitä että sapatti pelastaa.
Jos olet saanut sen käsityksen että adventistit väittävät että sapatti pelastaa voit korjata sen käsityksen todellisuutta vastaavaksi.Toinen vaihtoehto on että pidät käsityksesi koska et ehkä halua siitä luopuakaan.Valinta on sinun.
Sanko muuten kysyä Sinulta joko olet ottanut Jeesuksen vastaan omakohtaisena Vapahtajana ja Herrana?
Iloa ja valoa iltapäivääsi tv. Maija

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Oletko varma että ne jotka väittävät tällä palstalla että Sapatti pelastaa ovat edes adventisteja?Kuten sanoin,yksikään tuntemani adventistikristitty ei väitä että sapatti pelastaa.
Jos olet saanut sen käsityksen että adventistit väittävät että sapatti pelastaa voit korjata sen käsityksen todellisuutta vastaavaksi.Toinen vaihtoehto on että pidät käsityksesi koska et ehkä halua siitä luopuakaan.Valinta on sinun.
Sanko muuten kysyä Sinulta joko olet ottanut Jeesuksen vastaan omakohtaisena Vapahtajana ja Herrana?
Iloa ja valoa iltapäivääsi tv. Maija

Kysymykseesi vastataan, kunhan olet vastannut ensin sinulle esitettyihin kysymyksiin! Muuten voi käydä niin,että vastaukset jäävät saamatta.Vai onko tarkoitus pantata tietoa, kun kuitenkin näytät tietävän?

vastataan.... kirjoitti:

Kysymykseesi vastataan, kunhan olet vastannut ensin sinulle esitettyihin kysymyksiin! Muuten voi käydä niin,että vastaukset jäävät saamatta.Vai onko tarkoitus pantata tietoa, kun kuitenkin näytät tietävän?

Olen vastannut kysymykseesi pelastuuko luterilainen ja millä ehdoilla.Olen vastannut kysymykseesi että sapatti ei pelasta.Mitä vielä haluat tietää?
Onko kysymys Kristuksesta sinusta kiusallinen?
Miksi sinun on vaikea vastata kysymykseeni Oletko jo antanut elämäsi Jeesukselle?

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Olen vastannut kysymykseesi pelastuuko luterilainen ja millä ehdoilla.Olen vastannut kysymykseesi että sapatti ei pelasta.Mitä vielä haluat tietää?
Onko kysymys Kristuksesta sinusta kiusallinen?
Miksi sinun on vaikea vastata kysymykseeni Oletko jo antanut elämäsi Jeesukselle?

Jos et halua siihen vastata, niin vastaa tähän.

Pelastuuko adventisti, jos hän jättää sapatin viettämättä ja viettää jotain muuta päivää lepopäivänään, vaikka sunnuntaita.

Onko sapatin vietolla mitään merkitystä pelastukseen?

vastata? kirjoitti:

Jos et halua siihen vastata, niin vastaa tähän.

Pelastuuko adventisti, jos hän jättää sapatin viettämättä ja viettää jotain muuta päivää lepopäivänään, vaikka sunnuntaita.

Onko sapatin vietolla mitään merkitystä pelastukseen?

Jumalan edessä ei ole eriteltyinä adventisteja ja luterilaisia.Pelastusehdot ovat samat luterilaiselle kuin adventistillekin.Eli uskon kautta Kristukseen.Ihminen pelastuu jos hän on Jeesuksen oma,vietti sitten sapattia tai ei.
Kysyit onko sapatin vietolla mitään merkitystä pelastukseen.Pelastus tapahtuu ARMOSTA,siihen eivät meidän viettämisemme tai viettämättä jättämisemme vaikuta.Mutta,kun ihminen on antanut elämänsä Jeesukselle eli tullut osalliseksi iankaikkisesta elämästä,ihminen tahtoo tehdä sitä minkä tietää oikeaksi.Mainitsin tuolla aiemmin että kristitty haluaa noudattaa Herransa tahtoa,vaikkakaan ei kykene elämään niinkuin Jumala tahtoisi..Adventistit käsittävät sapatin olevan yksi Jumalan kymmenestä käskystä eli olevan Jumalan tahdon ilmaus.Kristitty ei tee tahallaan sellaisia asioita jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia.Jos tietää jonkun asian oikeaksi,pitää niin tehdä.Jos näin ei toimita kaikessa elämässä niin raamattu sanoo että usko ilman tekoja on kuollut,sillä ei ole merkitystä.Se ei ole pelastavaa uskoa.Pelastukseen liittyy aina parannuksen teko.Silti meidät pelastetaan YKSIN ARMOSTA,koska kukaan meistä ei kykene täyttämään mitään Jumalan käskyä,ei sapattikäskyä eikä muutakaan käskyä.Sait nyt vastauksen,selvensikö asioita?

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Jumalan edessä ei ole eriteltyinä adventisteja ja luterilaisia.Pelastusehdot ovat samat luterilaiselle kuin adventistillekin.Eli uskon kautta Kristukseen.Ihminen pelastuu jos hän on Jeesuksen oma,vietti sitten sapattia tai ei.
Kysyit onko sapatin vietolla mitään merkitystä pelastukseen.Pelastus tapahtuu ARMOSTA,siihen eivät meidän viettämisemme tai viettämättä jättämisemme vaikuta.Mutta,kun ihminen on antanut elämänsä Jeesukselle eli tullut osalliseksi iankaikkisesta elämästä,ihminen tahtoo tehdä sitä minkä tietää oikeaksi.Mainitsin tuolla aiemmin että kristitty haluaa noudattaa Herransa tahtoa,vaikkakaan ei kykene elämään niinkuin Jumala tahtoisi..Adventistit käsittävät sapatin olevan yksi Jumalan kymmenestä käskystä eli olevan Jumalan tahdon ilmaus.Kristitty ei tee tahallaan sellaisia asioita jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia.Jos tietää jonkun asian oikeaksi,pitää niin tehdä.Jos näin ei toimita kaikessa elämässä niin raamattu sanoo että usko ilman tekoja on kuollut,sillä ei ole merkitystä.Se ei ole pelastavaa uskoa.Pelastukseen liittyy aina parannuksen teko.Silti meidät pelastetaan YKSIN ARMOSTA,koska kukaan meistä ei kykene täyttämään mitään Jumalan käskyä,ei sapattikäskyä eikä muutakaan käskyä.Sait nyt vastauksen,selvensikö asioita?

Sapattiko poikkeaa kaikista käskyistä noin? Voit tehdä noin tavan vuoksi oikein tahi tehdä uskon vaikuttamana samoin. Mutta jos et tee, niin osoitat (kenelle?) olevasi lain rikkoja ja uskosta osaton. Näin joudut tekemään, tahdoit tahi et, niinkuin adventtikirkko sinua nenästä taluttaen opettaa kaikissa heidän opinkysymyksissään. Muutenhan et ole uskon vaikutusta seuraava adventisti. Tuota sanotaan juuri legalismiksi!!!!!!!!

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Jumalan edessä ei ole eriteltyinä adventisteja ja luterilaisia.Pelastusehdot ovat samat luterilaiselle kuin adventistillekin.Eli uskon kautta Kristukseen.Ihminen pelastuu jos hän on Jeesuksen oma,vietti sitten sapattia tai ei.
Kysyit onko sapatin vietolla mitään merkitystä pelastukseen.Pelastus tapahtuu ARMOSTA,siihen eivät meidän viettämisemme tai viettämättä jättämisemme vaikuta.Mutta,kun ihminen on antanut elämänsä Jeesukselle eli tullut osalliseksi iankaikkisesta elämästä,ihminen tahtoo tehdä sitä minkä tietää oikeaksi.Mainitsin tuolla aiemmin että kristitty haluaa noudattaa Herransa tahtoa,vaikkakaan ei kykene elämään niinkuin Jumala tahtoisi..Adventistit käsittävät sapatin olevan yksi Jumalan kymmenestä käskystä eli olevan Jumalan tahdon ilmaus.Kristitty ei tee tahallaan sellaisia asioita jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia.Jos tietää jonkun asian oikeaksi,pitää niin tehdä.Jos näin ei toimita kaikessa elämässä niin raamattu sanoo että usko ilman tekoja on kuollut,sillä ei ole merkitystä.Se ei ole pelastavaa uskoa.Pelastukseen liittyy aina parannuksen teko.Silti meidät pelastetaan YKSIN ARMOSTA,koska kukaan meistä ei kykene täyttämään mitään Jumalan käskyä,ei sapattikäskyä eikä muutakaan käskyä.Sait nyt vastauksen,selvensikö asioita?

Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen.

…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.

”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.

"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234

Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.

ei pelastu! kirjoitti:

Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen.

…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.

”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.

"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234

Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.

Adventtikirkko ratsastaa "kahden hevosen satulassa" kertoen totuuttaan kahdella tavalla. Toisaalta niin, että se ei ole legalistinen oppi ja toisaalta taas sen opissa on jyrkät ehdot. Sapattikäsky ei ole adventistien mukaan pelastuskysymys mutta sapatinrikkominen on. Näin he puhuvat samaan aikaan hämmentävää kaksinaista oppiaan. joka ei poikkea siitä fariseusten lakihenkisyydestä, jota vastaan Jeesus opetti.

tyypillisesti kirjoitti:

Sapattiko poikkeaa kaikista käskyistä noin? Voit tehdä noin tavan vuoksi oikein tahi tehdä uskon vaikuttamana samoin. Mutta jos et tee, niin osoitat (kenelle?) olevasi lain rikkoja ja uskosta osaton. Näin joudut tekemään, tahdoit tahi et, niinkuin adventtikirkko sinua nenästä taluttaen opettaa kaikissa heidän opinkysymyksissään. Muutenhan et ole uskon vaikutusta seuraava adventisti. Tuota sanotaan juuri legalismiksi!!!!!!!!

Uskon kymmenen käskyn olevan voimassa tänäänkin.Kaikkien,ei yksin sapattikäskyn.Jos väittäisin muuta,kokisin valehtelevani.A-kirkko muuten ei ole taluttanut minua nenästä,niinkuin kuvittelet.Tässä seurakunnassa olen nimenomaan oppinut kriittiseen ajatteluun hengellisissä ja uskonnollisissa kysymyksissä.Olen a-seurakunnassa koska minun on hyvä olla täällä.Olen täällä vapaaehtoisesti eikä legalismi ahdista yhtään.Enkä ole täällä tavan vuoksi tai osoittaakseni jotain,joten otaksumasi meni metsään.Legalismia sain ikävä kyllä tuta eräissä evankelisluterilaisen kirkon herätyskristillisissä piireissä.Ja siellä ikävä kyllä minulle tuli todella vaikea ja paha olla.Uskon että Jumala johdatti minut tähän seurakuntaan.

ei pelastu! kirjoitti:

Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen.

…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.

”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.

"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234

Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.

Että olen ollut 16 vuotta a-seurakunnan jäsen eikä vieläkään ruokasäännöistä,EGW:stä tai sapatista ole tullut minulle pelastusopillista sivukeskusta.Luulisi oletetun "adventismin" siinä ajassa jo tarttuvan.
Kuulehan,ystäväiseni,eiköhän se asia ole niin että käsityksesi adventismista ei ehkä ole ihan kohdallaan.Syitä asennoitumiseesi tai kantaasi en tiedä enkä välitäkään tietää,mutta todellisuutta se ei vastaa.Hyvää illanjatkoa.

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Jumalan edessä ei ole eriteltyinä adventisteja ja luterilaisia.Pelastusehdot ovat samat luterilaiselle kuin adventistillekin.Eli uskon kautta Kristukseen.Ihminen pelastuu jos hän on Jeesuksen oma,vietti sitten sapattia tai ei.
Kysyit onko sapatin vietolla mitään merkitystä pelastukseen.Pelastus tapahtuu ARMOSTA,siihen eivät meidän viettämisemme tai viettämättä jättämisemme vaikuta.Mutta,kun ihminen on antanut elämänsä Jeesukselle eli tullut osalliseksi iankaikkisesta elämästä,ihminen tahtoo tehdä sitä minkä tietää oikeaksi.Mainitsin tuolla aiemmin että kristitty haluaa noudattaa Herransa tahtoa,vaikkakaan ei kykene elämään niinkuin Jumala tahtoisi..Adventistit käsittävät sapatin olevan yksi Jumalan kymmenestä käskystä eli olevan Jumalan tahdon ilmaus.Kristitty ei tee tahallaan sellaisia asioita jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia.Jos tietää jonkun asian oikeaksi,pitää niin tehdä.Jos näin ei toimita kaikessa elämässä niin raamattu sanoo että usko ilman tekoja on kuollut,sillä ei ole merkitystä.Se ei ole pelastavaa uskoa.Pelastukseen liittyy aina parannuksen teko.Silti meidät pelastetaan YKSIN ARMOSTA,koska kukaan meistä ei kykene täyttämään mitään Jumalan käskyä,ei sapattikäskyä eikä muutakaan käskyä.Sait nyt vastauksen,selvensikö asioita?

Jeesus ei koskaan käskenyt pyhittää sunnuntaita. Hän oli Luoja, joka lepäsi sapatin ja siunasi sen ja erotti sen pyhään käyttöön. Hän oli myös Lunastaja, joka lepäsi haudassaan tuon pääsiäissapatin. Hän vietti sapatin täydellisesti minunkin puolestani, joten Jumalan vaatimukset täyttyvät kohdallani Jeesuksen täyteytn työn kautta. Ei yksikään tässä maaimassa pysty viettämään mitään päivää täydellisesti, koska olemme kaikki syntiä tehneet ja osa syntistä sukukuntaa. Meidän tekomme ovat Jumalan edessä kuin tahrainen vaate.

Mutta sunnuntain pyhittäminen sen sijaan on ihmisen teko, jolle ei löydy katetta Raamatusta. Sen viettäminen on ihmisestä kiinni ei Jumalasta. Sitä ei Jumala vaadi, se ei velvoita mihinkään, joten sen pyhittämisellä ei ole Jumalan asettamaa laillisuutta. Se on ensimmäinen työpäivä viikossa, ainakin minulle.

Tulevaisuudessa tämä asetelma saattaa muuttua, mutta se onkin jo eri juttu.

ei pelastu! kirjoitti:

Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen.

…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).

Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.

”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.

"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234

Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.

omaksuttiin Raamatun tutkistelun tuloksena, koska seitsemännen päivän baptisti Rachel Oaks otti asian esiin pastori Frederick Wheelin ehtoollissaarnan jälkeen. Wheeler omaksui sapatin ja pian hänen koko seurakuntansa. Sen jälkeen asian omaksui pastori T. Preble, jolta asia kantautui useammalle muulle, mm. Joseph Batesille, joka vieraillessaan Whitien luona sai heidätkin vakuuttuneeksi asiasta. Tässä vaiheessa sapatinviettäjiä oli jo aika monta. Sitten Jumalan näytti Ellenille näyn, jossa hän vain vahvisti Raamatusta löydetyn totuuden, ei muuta.

annu42 kirjoitti:

Jeesus ei koskaan käskenyt pyhittää sunnuntaita. Hän oli Luoja, joka lepäsi sapatin ja siunasi sen ja erotti sen pyhään käyttöön. Hän oli myös Lunastaja, joka lepäsi haudassaan tuon pääsiäissapatin. Hän vietti sapatin täydellisesti minunkin puolestani, joten Jumalan vaatimukset täyttyvät kohdallani Jeesuksen täyteytn työn kautta. Ei yksikään tässä maaimassa pysty viettämään mitään päivää täydellisesti, koska olemme kaikki syntiä tehneet ja osa syntistä sukukuntaa. Meidän tekomme ovat Jumalan edessä kuin tahrainen vaate.

Mutta sunnuntain pyhittäminen sen sijaan on ihmisen teko, jolle ei löydy katetta Raamatusta. Sen viettäminen on ihmisestä kiinni ei Jumalasta. Sitä ei Jumala vaadi, se ei velvoita mihinkään, joten sen pyhittämisellä ei ole Jumalan asettamaa laillisuutta. Se on ensimmäinen työpäivä viikossa, ainakin minulle.

Tulevaisuudessa tämä asetelma saattaa muuttua, mutta se onkin jo eri juttu.

Jeesus ei opettanut mitään päivää erilaiseksi. Kristinuskoon ei ole määrätty mitään päivää lepopäiväksi Raamatussa. Adventistit eivät ole sellaista määräystä Uudesta Testamentista koskaan todistaneet. Kristinusko on apostolien opetusten perustalle tehty, ja apostoleilta ei ole annettu säädöstä lepopäivänviettoon. Viestisi kierosti jättää tämän huomioimatta. Väität siten sellaista vastaan jota meille ei ole edes olemassa.

matalapalkkaduunari Maija kirjoitti:

Uskon kymmenen käskyn olevan voimassa tänäänkin.Kaikkien,ei yksin sapattikäskyn.Jos väittäisin muuta,kokisin valehtelevani.A-kirkko muuten ei ole taluttanut minua nenästä,niinkuin kuvittelet.Tässä seurakunnassa olen nimenomaan oppinut kriittiseen ajatteluun hengellisissä ja uskonnollisissa kysymyksissä.Olen a-seurakunnassa koska minun on hyvä olla täällä.Olen täällä vapaaehtoisesti eikä legalismi ahdista yhtään.Enkä ole täällä tavan vuoksi tai osoittaakseni jotain,joten otaksumasi meni metsään.Legalismia sain ikävä kyllä tuta eräissä evankelisluterilaisen kirkon herätyskristillisissä piireissä.Ja siellä ikävä kyllä minulle tuli todella vaikea ja paha olla.Uskon että Jumala johdatti minut tähän seurakuntaan.

Eiks ne siatkin ole veljiä keskenään, mites on?

Eli niin, että käy sapattisin adventistien kokouksissako? Sanoit ovelasti "niinkuin adventistikin " etkä täsmentänny kuinka adventisti pelastuu. Ymmärsinkö oikein (mitään)?