Olemme siis saaneet ns. porvarihallituksen. Mikä muuttuu? Toivottavasti toteutuvat ne asiat, joista olen puhunut ja joiden vuoksi minäkin nyt kokoomusta äänestin. Siis parannukset eläkeläisten verotukseen, perintöveroon ja alipalkattujen – kuten hoitohenkilökunnan – palkkoihin.
Ja kaikista tärkeimpänä: hyssyttelyn loppuminen maanpuolustuksen tärkeimmässä kysymyksessä, avoin keskustelu siitä, liittoutuako vai ei. Jos keskustelu syntyy, kuten uskon, siinä väistämättä tulevat vaihtoehtojen edut ja haitat ruodituiksi, ja olen jokseenkin varma, että käy selväksi, että liittoutuahan meidän pitää. Vaikka kuinka paljon lähestymme Natoa muuten – kuten koko ajan tapahtuu – maksamme kaikesta siltä saatavasta materiaalista kalliimmin kuin jäsenenä, ja jää puuttumaan tärkein: turvatakuut.
Hyvin skeptisesti suhtaudun hallituksen haluun ja valmiuteen pienipalkkaisten aseman parantamiseksi, sillä nythän jo siitä vaalitaistelussa eniten ääntä pitäneet ovat ryhtyneet vetäytymään lupauksistaan.
Mutta kumpi suurista porvaripuolueista on nyt suurempi poliittinen vaikuttaja? Keskustalla on pääministeriys ja sen hyväksi on siirrelty eräitä toimintoja muista ministeriöistä. Ja keskustalla on myös hallituksen voimakastahtoisin poliitikko Paavo Väyrynen. Hän eilen tv-haastattelussa vakuutti, että mikään oleellinen ei muutu edellisen hallituksen politiikasta. Mitä hyötyä sitten on porvarihallituksesta? Tai joku voisi kysyä, onko siitä sitten mitään haittaakaan.
Paavo tuskin kuitenkaan pääsee sanelemaan politiikan yleislinjoja hallituksessa tai muutoinkaan. Pääministerinä tosin on pehmeä Vanhanen, mutta on siellä Paavolla muitakin paimenia. Ja kai Paavokin lienee asemansa ymmärtänyt, kun sanoi, että ”mikään ajattelussani ei ole muuttunut, mutta asemani on muuttunut”. Eli tahtoi sanoa, että ei aio lyödä kapuloita hallituksen rattaisiin, vaikka lujille siitä pidättäytyminen ottaisikin.
Kanervan visiitti Ruotsiin, Bildtin tapaaminen ja keskustelut hänen kanssansa osoittivat, että Nato on tärkeä asia, ehkä ykkösasia, uudelle ulkoministerillemme. Siihenhän Kanervan ystävä Martti Ahtisaarikin tuntui luottavan. Ja Väyrynen on sittenkin vain kakkosmies ulkoministeriössä, eikä presidentilläkään ole enää valtaa estää hallituksen tahtoa.
Monelta jää huomaamatta, millaiseen asemaan toinen tahtopoliitikkomme Sauli Niinistö hankkiutui. Jotkut ihmettelevät, miksi hän halusi mieluummin puhemieheksi kuin ulkoministeriksi, jota tehtävää hänelle tarjottiin, kuten tämän aamuisessa Hesarissa kerrotaan. Minäkin ensin ajattelin Niinistön halunneen vain parempaa palkkaa ja muodollisesti korkeammalle arvostetun aseman, josta on hyvä ponkaista seuraavaksi presidentiksemme. Mutta Hesarin jutusta käy ilmi, että Niinistö koki pääsevänsä puhemiehenä myös suurempaan poliittiseen vaikutusvaltaan kuin ulkoministerinä.
Kolumnissa ”Vallan liikkeet” Pekka Vuoristo arvioi, että Niinistö halusi pitää itsenäisyytensä ja toimintavapautensa ja päästä vaikuttamaan henkilökohtaisella arvovallallaan. Ulkoministeri on sidotumpi hallituksen linjaan ja joutuu juoksemaan avustajien laatiman ohjelman mukaan. Eduskunnan puhemies on itsenäinen poliittinen toimija. Hän voi lykätä ikäviä hommia varapuhemiehille ja muokata omaa toimenkuvaansa.
Vuoristo toteaa, että ”Paavo Lipponen jo avarsi puhemiehen toimintatilaa. Hän teki häikäilemättä poliittisia avauksia ja kävi jopa julkisia sanasotia kansanedustajien kanssa. Hän matkusteli laajasti ja piti tiiviitä yhteyksiä monien maiden napahenkilöihin”.
Niinistö aikoo yhä laajentaa puhemiehen toimenkuvaa. Hän jo heti alkuun korosti, että eduskunta on tärkein valtiollinen elin, ja sen pitää olla poliittisen vallan keskiössä. Vuoristo toteaa, että ”Puhemiehenä Niinistö voi kurittaa eduskuntaa rahankäytöstä, poissaoloista ja muusta sellaisesta. Yksin tällä hän voi taata itselleen syvien rivien suosion neljäksi vuodeksi. Ulkomaiden johtajiin ja EU-kontakteihinsa Niinistö voi pitää niin tiiviitä yhteyksiä kuin haluaa. Ja kun eduskuntakausi päättyy, on vain muutama kuukausi vuoden 2012 presidentinvaaleihin”.
Niinistön ratkaisu oli siis hyvin laskelmoitu sekä hänen poliittisen vaikuttamisensa kannalta että presidentin paikan petaamisessa. Sauli Niinistö on ehkä tämän päivän Suomen merkittävin poliittinen vaikuttaja! Ja puolueista pidän kokoomusta ainakin eräiden tärkeimpien asioiden kannalta suurempana vaikuttajana kuin keskustaa. Sillä on Niinistö ja hallussaan lisäksi ulkoministerin, valtiovarainministerin ja puolustusministerin salkut.
Ja kaikista tärkeimpänä: hyssyttelyn loppuminen maanpuolustuksen tärkeimmässä kysymyksessä, avoin keskustelu siitä, liittoutuako vai ei. Jos keskustelu syntyy, kuten uskon, siinä väistämättä tulevat vaihtoehtojen edut ja haitat ruodituiksi, ja olen jokseenkin varma, että käy selväksi, että liittoutuahan meidän pitää. Vaikka kuinka paljon lähestymme Natoa muuten – kuten koko ajan tapahtuu – maksamme kaikesta siltä saatavasta materiaalista kalliimmin kuin jäsenenä, ja jää puuttumaan tärkein: turvatakuut.
Hyvin skeptisesti suhtaudun hallituksen haluun ja valmiuteen pienipalkkaisten aseman parantamiseksi, sillä nythän jo siitä vaalitaistelussa eniten ääntä pitäneet ovat ryhtyneet vetäytymään lupauksistaan.
Mutta kumpi suurista porvaripuolueista on nyt suurempi poliittinen vaikuttaja? Keskustalla on pääministeriys ja sen hyväksi on siirrelty eräitä toimintoja muista ministeriöistä. Ja keskustalla on myös hallituksen voimakastahtoisin poliitikko Paavo Väyrynen. Hän eilen tv-haastattelussa vakuutti, että mikään oleellinen ei muutu edellisen hallituksen politiikasta. Mitä hyötyä sitten on porvarihallituksesta? Tai joku voisi kysyä, onko siitä sitten mitään haittaakaan.
Paavo tuskin kuitenkaan pääsee sanelemaan politiikan yleislinjoja hallituksessa tai muutoinkaan. Pääministerinä tosin on pehmeä Vanhanen, mutta on siellä Paavolla muitakin paimenia. Ja kai Paavokin lienee asemansa ymmärtänyt, kun sanoi, että ”mikään ajattelussani ei ole muuttunut, mutta asemani on muuttunut”. Eli tahtoi sanoa, että ei aio lyödä kapuloita hallituksen rattaisiin, vaikka lujille siitä pidättäytyminen ottaisikin.
Kanervan visiitti Ruotsiin, Bildtin tapaaminen ja keskustelut hänen kanssansa osoittivat, että Nato on tärkeä asia, ehkä ykkösasia, uudelle ulkoministerillemme. Siihenhän Kanervan ystävä Martti Ahtisaarikin tuntui luottavan. Ja Väyrynen on sittenkin vain kakkosmies ulkoministeriössä, eikä presidentilläkään ole enää valtaa estää hallituksen tahtoa.
Monelta jää huomaamatta, millaiseen asemaan toinen tahtopoliitikkomme Sauli Niinistö hankkiutui. Jotkut ihmettelevät, miksi hän halusi mieluummin puhemieheksi kuin ulkoministeriksi, jota tehtävää hänelle tarjottiin, kuten tämän aamuisessa Hesarissa kerrotaan. Minäkin ensin ajattelin Niinistön halunneen vain parempaa palkkaa ja muodollisesti korkeammalle arvostetun aseman, josta on hyvä ponkaista seuraavaksi presidentiksemme. Mutta Hesarin jutusta käy ilmi, että Niinistö koki pääsevänsä puhemiehenä myös suurempaan poliittiseen vaikutusvaltaan kuin ulkoministerinä.
Kolumnissa ”Vallan liikkeet” Pekka Vuoristo arvioi, että Niinistö halusi pitää itsenäisyytensä ja toimintavapautensa ja päästä vaikuttamaan henkilökohtaisella arvovallallaan. Ulkoministeri on sidotumpi hallituksen linjaan ja joutuu juoksemaan avustajien laatiman ohjelman mukaan. Eduskunnan puhemies on itsenäinen poliittinen toimija. Hän voi lykätä ikäviä hommia varapuhemiehille ja muokata omaa toimenkuvaansa.
Vuoristo toteaa, että ”Paavo Lipponen jo avarsi puhemiehen toimintatilaa. Hän teki häikäilemättä poliittisia avauksia ja kävi jopa julkisia sanasotia kansanedustajien kanssa. Hän matkusteli laajasti ja piti tiiviitä yhteyksiä monien maiden napahenkilöihin”.
Niinistö aikoo yhä laajentaa puhemiehen toimenkuvaa. Hän jo heti alkuun korosti, että eduskunta on tärkein valtiollinen elin, ja sen pitää olla poliittisen vallan keskiössä. Vuoristo toteaa, että ”Puhemiehenä Niinistö voi kurittaa eduskuntaa rahankäytöstä, poissaoloista ja muusta sellaisesta. Yksin tällä hän voi taata itselleen syvien rivien suosion neljäksi vuodeksi. Ulkomaiden johtajiin ja EU-kontakteihinsa Niinistö voi pitää niin tiiviitä yhteyksiä kuin haluaa. Ja kun eduskuntakausi päättyy, on vain muutama kuukausi vuoden 2012 presidentinvaaleihin”.
Niinistön ratkaisu oli siis hyvin laskelmoitu sekä hänen poliittisen vaikuttamisensa kannalta että presidentin paikan petaamisessa. Sauli Niinistö on ehkä tämän päivän Suomen merkittävin poliittinen vaikuttaja! Ja puolueista pidän kokoomusta ainakin eräiden tärkeimpien asioiden kannalta suurempana vaikuttajana kuin keskustaa. Sillä on Niinistö ja hallussaan lisäksi ulkoministerin, valtiovarainministerin ja puolustusministerin salkut.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Natosta olen täysin eri mieltä kanssasi, olen pikemminkin MPP:n linjoilla. Mutta siitähän meidän on turha kinastella.
Niinistön puhemiesvakanssista olen samaa mieltä. Sieltä käsin hän on parhaimmillaan; Taitavana talousmiehenäkin tunnettu Niinistö sai ansaitsemansa vakanssin. siitä pestistä on hyvä siirtyä presidentiksi Halosen jälkeen, senkin pestin Niinistölle soisin.
vasta heräämässä
Miksi kirjoitat noin monisanaisesti. Luulen, että minun laillani, "sättäilijöitä" on monia, joita ei kiinnosta juttusi pätkänkään vertaa, pelkästään sen pituuden takia.
Etkö osaa tiivistää, vai nautitko vain siitä että saat kirjoittaa? Suosittelen pöytälaatikkoon kirjoittamista.
Moni lukee paksuja kirjojakin. Minäkin kaiken kirjoittamiseni ohella ehkä keskimäärin sata sivua päivässä. Sellaiset ihmiset omaavat kapasiteettia lukea minun pitkiä juttujani ja jopa ymmärtää ne. Kirjoitan siis heille, en sinulle.
(Kyllä kepulaiset pystyvät kommentoimaan juttujani niitä lukemattakin. Heidän kannaltaan ei ole väliä, mitä ja miten kirjoitan. Arvatenkin taas on tuon kimpussa joukko, joka alkaa puhua vain kirjoittajasta. En jää katselemaan, sillä lähden nyt asioille kaupungille)
Mutta tulihan se sieltä. Pelkäsin, että olet parantunut. Mutta olet taas entinen narsisti.
"Sellaiset ihmiset omaavat kapasiteettia lukea minun pitkiä juttujani ja jopa ymmärtää ne. Kirjoitan siis heille..."
Korhonen on kirjoittajana aina selkeästi ylitse muiden ja hänen juttujaan on ilo lukea. Kiitos JKK.
Mitä te Korhosta rienaatte? Mies on nähtävästi aivan liian ylivoimainen kirjoittamalla voitettavaksi, siispä pilkka astuu heti mukaan.
ja ivakirjoittajien ylistyspalsta. Väärin olette ymmärtäneet palstan. Kapihan tekee vasemmistopolitiikkaa oppositiosta demarien räksytysten ja ivaamisten saattelemana. Demarien politiikkaan on aina kuulunut ivalla alistaminen ja siinä yrityksessä kapi on tosi hyvä. Mutta Keskustalaiset eivät ivalla alistu. Aine tulee takaisin, se on varmaa. Vaalitkin osoitti, että demarien ivaamis- ja haukkumispolitiikka on aikansa elänyt. Nyt ivaajat ovat oppositiossa.
Minulla oli tyysti toisenlaiset äänestysperusteet kuin sinulla. Eläkeläisten verotuksen oikaisu on melko merkityksetön asia, mihin olisi luultavasti kaikilla puolueilla ollut valmiutta. Tämä hallitus korottaa myös kansaneläkkeitä 20 eurolla. Tässä yhteydessä on vaan jäänyt korostamatta se, että terveyspalvelumaksuja nostetaan, mihin tuo 20 euroa sitten useilla valuukin. Byrokratiakulut tällaisesta rahansiirrosta tietysti hiukan lisääntyvät.
Perintöverotuksen muuttamisen painopiste on maatilojen ja yritysten kohdalla. Muilta osin tullaan nostamaan verovapaan määrän rajaa ja tähän nostoon oli valmiutta lähes kaikilla puolueilla. SDP ja Vihreät olisivat kaiketi keskittyneet vain tähän, mikä olisi luultvasti ollut juuri se osa asiasta, jota pidät hyvänä. Kokoomus tosin lupaili koko perintöveron poistoa, joten sen lupaus on ollut kyllä kaikista suurin.
Hoitohenkilökunnan ja muiden julkissektorin naisalojen palkkoja Kokoomus on luvannut korottaa tasa-arvotupon kautta reilusti. Sitä Kokoomuksessa ei haluta myöntää, että puolue olisi sitoutunut 500 euron nostoon, mutta reiluun nostoon on sitouduttu. Kuinka paljon tuo reilu nosto sitten mahtaa olla. Tämän päivän Hesarissa esiteltiin lukuja, joissa Kokoomuksen miljardin euron menopussi hupenee kokonaan hoitohenkilökunnan palkkojen nostoon, vaikka nosto ei edes olisi kovin reilu. Hoitohenkilökunnan odotukset lienevät tuolla 500 euron hujakoilla. Oma veikkaukseni on Kokoomus tulee tarjomaan siitä enintään kymmenesosan ja koko vaalikaudella nostovara jäänee Kokoomuksen budjettikattoa ylittämättä enintään 100 euroon ekstraa. Hoitohenkilökunnan lisäämiseen ei ole kaiketi varattu yhtään rahaa, joten kyllä hoitajista luultavasti pulaa tulee riittämään.
...eivätkä huonot sinullakaan, mutta minulla sellaiset joita pidin parempina, enkä vain itseäni ajatellen.
Kuten avauksessanikin sanon, laillasi arvelen, että puheet tasa-arvotuposta olivat vain vaalipuheita, joista jo nyt aletaan irtisanoutua. Samaa on pelättävissä muissakin vähäosaisimpiea asemaa koskevissa asioissa.
Mutta tuossa tietosi on väärä tai puhut vastoin parempaa tietoasi:
>> Muilta osin tullaan nostamaan verovapaan määrän rajaa ja tähän nostoon oli valmiutta lähes kaikilla puolueilla.
Oma käsitykseni että saamme tasapainoisemman hallituksen kuin edellinen. Jäätteenmäen sotkettua vaalitaistossaan suhteet demareihin, joutui hän suurilla myönnytyksillä ostamaan demarien tuen hallitusohjelmalleen. Näin demareista tuli johtava hallituspuolue, Vanhasen hallitushan jatkoi samalla ohjelmalla ja ministerijaolla. Demarit vei ja kepu vikisi.
Tasapainoisuus tulee näkymään sisäisenä vahvuutena, jos kohta Väyrysen mukanaolo tuo siihen riskejä. Tasapainoisuus tulee näkymään myös asiallisissa suhteissa ay-liikkeeseen, vaikka Heinäluoma näyttää aloittaneen tupo-ratkaisun vaikeuttamisen löysillä löpinöillään psykologisesta silmästään tämän päivän lehdissä. SAK ja muut järjestöt joutuvat nyt ottamaan etäisyyttä SDP:hen ihan oman uskottavuutensa vuoksi, ja Heinäluoma näyttää tekevän sen helpommaksi kuin uskoinkaan. Milloinkahan demarit havahtuu Heinäluoman vahingollisuuteen puolueelleen. SDP monopolisoi työelämän kysymykset itselleen ollessaan hallituksessa, nyt suhteet järjestöihin luodaan todellisen kolmikannan pohjalta.
Joku sanoi vaalien olleen presidentinvaalin kolmas kierros, Niinistön ja Vanhasen taistoon viitaten, minä sanoisin vaalien olleen tulevien presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Vanhanen ja Niinistö ponnistavat vaaleihin vahvoista ja näkyvistä asemista, jommasta kummasta saamme seuraavan presidentin, SDP:n pajatso siinä pelissä on tyhjä ja tuskin muista puolueista nousee varteenotettavaa haastajaa.
Presidenttikuvio tulee näkymään Vanhasen työskentelyssä, nahjustelun lomassa näemme ärkäköitymistä ainakin kepulle läheisissä asioissa, risupaketeissa ja siltarummuissa nyt ainakin. Ja yllättäviä käänteitä pääministerin naissuhteissa, sisäpiiri on kertonut että silmäpeli kokoomusryhmän suntaan on vankkaa ja Merikukka alkaa lakastua. Niinistö heittelee omia harkittuja avauksiaan samassa tarkoituksessa, noteerauksen korottamisessa presidenttipörssissä. Naissuhteet lienevät vähemmän dramaattisia kuin Vanhasella.
tuohon Kylähullun tekstiin, sinähän ihan hulluja juttelet
Vastasin Kylähullulle pirun pitkällä ja viisaalla kannanotollani, kun lähetin viestini, tuli punakynällä, Massapostitus on kielletty, olet jo lähettänyt samanlaisen viestin, ajettelin no sehän meni jo läpi.
Menihhän se, yksi lauseenpätkä näin" Tuohon Kylähullun tekstiin, Sinähän ihan hulluja juttelet" ja siinä kaikki, Pane hyvä Seriffi loputkin tulemaan minä Uusi-Ukki en ole noita yhden lauseen miehiä, tympii vähän kun huonolla saatollaan luulee saavansa jotakin hyvää aikaseksi ,se jätetään kylmästi pois.
Eikö siitä jää jotakin Seriffin Levylle anna vaan tulla ulos on hyvä Kylähullunkin saada kuulla totuus.
Sanoit tuolla aiemmin eräälle näin: "Pojastani ei tullut mitään, käytin kondomia".
Mitäs sanot tästä nykyisestä sauuntauksesta ja Kiina-Suomi -ulkoistuksesta, jota erityisesti Kokoomus näyttää nyt suosivan:
Vauvan on teko Kokoomuksessa ulkoistettu Kiinaan siinä missä kännykkäteollisuus tai viihde-elektroniikkakin.
On se kyllä melkoisen kummallista, jos Linden, 44v ja Mehtälä, yli 50v saa Kiinasta adoptoitua vauvan itselleen! Suomessa ei taida olla mahdollista noin vanhojen ihmisten saada adoptiolasta laillisesti.
http://www.suvilinden.com/henkilokuva.html
Kovin on Suomi köyhä ja kyvytön maa kun lapsetkin pitää jo tehdä Kiinassa.
Ei riitä kannyköitten ja muun rihkaman valmistus siellä, vaan lapsen tekokin täytyy näemmä ulkoistaa Kiinaan saakka!
Vauvabuumi hallituksessa
19.4.2007 9:06
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200704196004904_uu.shtml
Kokoomuksessa odotetaan iloisia lapsiuutisia Kiinasta.
Uudeksi ympäristöministeriksi valittu Paula Lehtomäki (kesk) yllätti tiistaina vauvauutisellaan. Lehtomäen iloiset uutiset saanevat jatkoa, kun viestintäministerinä aloittava Suvi Lindén (kok) puolisonsa Timo Mehtälän kanssa odottavat lapsiuutisia Kiinasta. Pariskunta lähetti adoptiopaperit Kiinaan reilu vuosi sitten.
Kiinasta adoptiolasta odottaa Ilta-Sanomien mukaan myös uusi sisäministeri Anne Holmlund (kok) puolisonsa Jarmo Peltomaan kanssa. Heidän adoptioprosessinsa on vasta alkuvaiheilla, sillä paperit pääsivät Kiinaan perille vasta viime kuussa.
Uuden peruspalveluministerin Paula Risikon (kok) ja hänen miehensä Heikki Risikon esimerkki on rohkaissut muitakin pareja adoptioon. Pariskunta sai adoptiolapsen Kiinasta viime vuoden tammikuussa. Nyt Aino-tytär on kaksivuotias.
IL
Katsoin toissa iltana tv:sta ohjelman, jossa käsiteltiin adoptioasioita. Ohjelmassa oli mm. entinen kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta Mannerheimin lastensuojeluliiton edustajana.
Kävi ilmi, että meillä ollaan varsin tiukkoja adoptoimisoikeuden suhteen. Yli 45-vuotiaat eivät sellaista saa, eivätkä vammaiset nuoremmatkaan. Tiukkuuden vuoksi joudutaan kohtuuttomiin tilanteisiin, joita tuotiin ohjelmassa esille.
Ohjelmassa esiintyi myös eräs tunnettu 56-vuotias nainen, joka on hiljattain adoptoinut jo yli 60-vuotiaan miehensä kanssa parikin lasta ulkomailta. Mutta he ovat itse asuneet silloin ulkomailla, joissa tuollaisia esteitä ei ole. Ohjelmassa esiintynyt nuorehko pariskunta, jonka mies on neliraajahalvaantuneena rullatuolissa mutta vaimo terve, aikoi myös siirtyä ulkomaille siksi aikaa, että voivat adoptoida lapsen esim. Venäjältä.
Lapsen etuahan Kivisilta ja muut sanoivat koko ajan puolustavansa ja toisaalta on ymmärrettävääkin, että jos lapsen ja vanhempien ikäero on yli 50 vuotta ja jos vanhemmat ovat vammaisia, lapsen elämä ei ehkä aina muodostu parhaaksi mahdolliseksi. Mutta niin varmaan ei ole ohjelmassa esiintyneen iäkkäämmän professoripariskunnan kohdalla ja tuskin olisi senkään pariskunnan, jossa mies oli vammainen, kun oli henkisesti hyvin tasapainoisen tuntuinen, ja olihan mahdollinen äiti terve.
Hyvin vaikeita asioita.
Ihan hyvänä pidän kyllä lasten adoptoimista vaikkapa Venäjältä tai Kiinasta ja myös Afrikan maista. Omassa asuinympäristössänikin on muutamalla suomalaisella pariskunnalla kiinalainen pikkutyttö ja musta pikkupoika, ja erittäin virkeitä, terveitä lapsia ovat ja näkyvät rakastavan vanhempiaan kuten vanhemmat lapsiaankin. Kyllä tämä liian hitaasti kasvava kansa tarvitsee uusia ihmisiä, tulivatpa he mistä tahansa. Saatttaa olla ihan hyväksi geneettisestikin saada tänne uutta verta, sillä näin pienessä kansassa on jo melkoisesti sisäsiittoisuutta! :))
"keskustalla on myös hallituksen voimakastahtoisin poliitikko Paavo Väyrynen. Hän eilen tv-haastattelussa vakuutti, että mikään oleellinen ei muutu edellisen hallituksen politiikasta."
Siihen kiinnitin huomiota minäkin. Ja tuumin, että mitähän tuosta ajattelevat City-K, Jäbä ja monet muut, jotka täällä ovat riemuinneet porvarihallituksesta niin kuin vallankumous olisi tapahtunut.
Nykyinen hallitus tulee jatkamaan entisen politiikkaa kaikin tavoin. Ulkopolitiikassa jatkuu sama varovainen seinävieriä pitkin hiiviskely ja sisäpolitiikassakin muutokset ovat enintään hienosäätöä. Tulopolitiikan määrää edelleen kolmikanta, ja siinä SAK on suurin voima. Jos laajaa tupoa ei synny, ammttiliittojen voima on vielä suurempi kun ne pääsevät vapaasti kiristämään etuja jäsenilleen.
Suurin muutos on siis muuttomattomuus. Se siis niistä porvarihallitukseen asetetuista toiveista tai peloista.
Suurin muutos on ettei tarvitse katsella Heinäluoman vallantäyteistä itsekeskeistä mitäänsanomatonta me-löpinää. Eikä kuunnella Lipposen örinöitä eduskunnan pöntössä. Siis Lipposista sen Paavon.
Kekkosesta ja 1918 tapahtumista oli puhetta jo aiemmin täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025579245
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025607777
Uusi kirja julkaistu samaista aiheesta. Tässä on vähän lisää 1918 tapahtumista:
Puoli kansaa kuopan reunalla
Vuoden 1918 valkoisia teloittajia oli noin 8 000, joista tutkija jäljitti yli tuhat nimeä
Julkaistu: 15.4.2007 00:00
veli-pekka leppänen
KIRJAT
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Puoli kansaa kuopan reunalla/1135226575490
Valkoiset teloittivat punakaartilaisia Uotilan talon pihassa Längelmäen Länkipohjassa 17. maaliskuuta 1918. Kuvan otti norjalaisen ambulanssin ylilääkäri Harald Natvig.
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135226575488.jpeg
Marjatta Cronvall: Seitsemäs mies. Toim. Emilia Cronvall ja Janne Mäkelä. Edita. 192 s. 27 e. Jaakko Heinämäki: Hans Kalm – Vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri. Minerva. 375 s. 30 e. Aapo Roselius: Teloittajien jäljillä. Valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa. Tammi. 335 s. 30 e.
Koko ajan vyöryy esiin tiheää tutkimusta sisällissodasta 1918. Sitä aukkoa, jonka Jaakko Paavolainen 1960-luvulla puhkaisi, ikään kuin toinen aalto leventää. Vastikään Sotasurmat 1914–1922 -projektissa koottu suuri tietokanta avaa väylää yhä monisyisempiin töihin.
Teloittajien jäljillä -kirjassaan historioitsija Aapo Roselius tutkii vuoden 1918 valkoista terroria. Hän on tukeutunut saatavilla oleviin valkoisten ja punaisten aineistoihin, ja vaikea on kuvitella jotakin oleellista jääneen huomiotta.
Punainen terrori niitti sodassa noin 1 600 ihmistä. Valkoisesta terrorista tiedetään, että taistelujen ulkopuolella surmansa saaneista noin 20 000 punaisesta 8 000–10 000 teloitettiin. Leireillä 10 000 vankia menehtyi tauteihin ja nälkään.
Numerot ovat likiarvoja, mutta varteenotettavia sellaisia.
Pikateloitukset rehottivat jo sodan aikana, mutta sitäkin kattavampi "putsaus" pantiin toimeen heti valkoisen armeijan voiton jälkeen.
Valkoiset jopa puhuivat "teurastusjoukkueista" ja "jahtiretkistä", joilla he haravoivat punaisia metsistä ja leireiltä ammuttavaksi. Tämä oman käden oikeus, korpilaki, haluttiin nähdä osana "kapinan kukistamista" – aikana, jona kapina jo oli kukistettu. Oikea nimi on jälkikosto.
Teloitukset olivat ristiriitaisia, "virallisia ja epävirallisia, julkisia ja salaisia, samaan aikaan hyväksyttyjä ja paheksuttuja". Olosuhteet vaihtelivat sattumanvaraisesti: punaisia ammuttiin "organisoidusti vankileireillä, taistelukentällä vankien ottamisen yhteydessä tai salaa pimeässä metsäpolulla".
Roselius tarkastelee kenttäväkeä, ei käskijöitä vaan ampujia. Hän arvioi teloituksiin osallistuneen ainakin 8 000 valkoista, alaikäisiäkin, ja hän on saanut rekisteröidyksi 1 092 varmahkoa tekijää. Tilastoon viety lukukin on korkea, semminkin kun kyse oli pimeistä, useimmiten kirjaamattomista teoista.
Nimilistaa ei kirjassa ole. Silti Roselius käsittelee – nimillä – useita tyypillisiä tai erityisen pöyristyttäviä tapauksia.
Tavanomaista oli maksaa yksityisiä kaunoja, kuten Helsingin pitäjässä. Jo 1917 oli Malmin hulinoiva työväki nöyryyttänyt oikeistoa ja virkavaltaa, eikä sitä unohdettu.
"Pitäjän suojeluskunnat ja poliisikonstaapelit systemaattisesti tappoivat ne henkilöt, joita he pitivät suurimpina syyllisinä viimeisen vuoden aikana kokemiinsa loukkauksiin", Roselius kuvaa kevättä 1918.
Patologisia lahtareita – kuten kurulaista Kalle "Hullu" Haukijärveä ja laajalti riehunutta Veikko Sippolaa – jopa moitittiin, mutta Sippolakin laskettiin karkuun ulkomaille 1920.
Miten teloittajille yleisesti ottaen kävi?
Ei kuinkaan. Korkeimman vallan haltija P. E. Svinhufvud antoi 7. 12. 1918 armahdusasetuksen, joka tarjosi teloittajille syytesuojan ja heidän surmatyönsä jäivät tuomitsematta.
Laittomuuksien tutkinta "olisi saattanut saada aikaan varsinaisen maanvyöryn. Tähän valkoinen Suomi ei ollut valmis", Roselius arvioi.
Kun tuloksen tiesi etukäteen, teloitettujen omaiset tekivätkin vain 115 kantelua.
Roseliuksen tilastojen mukaan Häme ja Viipuri olivat verisimmät läänit, ja toukokuu kuukausista julmin. Virkamiehiä, viljelijöitä ja liikkeenharjoittajia kuului teloittajiin runsaimmin.
Kirjassa luhistuu myytti muutamista "mielipuolitappajista", joiden tiliin totuttiin panemaan terrori, jotta valkoinen armeija pysyisi puhtaana.
Roselius osoittaa, että rationaalisen, järjestelmällisimmän jälkipuhdistuksen toimittivat valkokaartit yhdessä suojeluskuntien ja kyläpäälliköiden kanssa.
Raainta strategista terroria kylvi virolaissyntyinen upseeri Hans Kalm (1889–1981), joka pataljoonineen, "Kuhmoisten piruineen", tunkeutui Päijänteen länsipuolta Lahteen asti. Kalmin temppuja on ihailtu hänen omissa kirjoissaan ja vapaussotamuistelmissa.
Roselius siteeraa monta silminnäkijää: "Kalm komensi sieltä miehet ulos ja ammutti siihen", "kuulin Kalmin sanovan että kaikki on ammuttava, naisetkin, huoria ne ovat" tai "Hollolan kirkolla Kalm teurastutti paljon vankeja". Hän arvioi omiakin ampuneen Kalmin jopa vuoden 1918 oloissa "harvinaisen veriseksi sotapäälliköksi".
Tuoreessa Vapaussoturi ja vaihtoehtolääkäri -elämäkerrassa Jaakko Heinämäki ihailee Kalmia pohjimmiltaan reimana, joskin oikukkaana sotaurhona. Hän katsoo Kalmia niin kunnioittavaan korkeuteen, että elämäkerturien hyvettä, viiltävää rehellisyyttä, ei löydy pohtimaan aseettomien vankien tappamisia.
Kirjan 1918-luku ei täytä paikkaansa. Kyseenalaistamatta niskalaukauksia tai omapäisyyksiä Heinämäki enimmäkseen kuvailee sankariaan tyyliin: "Hänen ilmestyessä suoraryhtisenä ja päättäväisenä väsyneiden taistelijoiden keskuuteen kävi joukoissa voimia antava kohahdus: 'Se on majuri'."
Eri lailla yksilöllisesti, jopa intiimisti näkyy kevät 1918 Seitsemäs mies -kirjassa, jossa Marjatta Cronvall kuvaa isänisänsä Johannes Jääskeläisen viimeisiä elinpäiviä.
Jääskeläinen ja kuusi vangittua työväenmiestä ammuttiin Sternbergin tupakkatehtaan seinää vasten Pietarsaaren yössä 2. maaliskuuta 1918. Ruumiit vietiin kasaksi työväentalon eteen. Pikatuomiota jakoivat juopuneet jääkäriupseerit, jotka toista päivää ryyppäsivät sotaanlähtöään Kaupunginhotellissa.
Miksi porvarillinen varatuomari, insinööri, valkoisten tykistökoulun upseerioppilas piti tappaa?
Selityksen antaa mietitty, oudosti kiehtova kertomus. Kun kansaa tuolloin jakoivat luokka-, kieli- ja Venäjän-kysymysten ahtaat rajat, Jääskeläinen oli Vaasan lääninsihteerinä pullikoinut niitä kaikkia vastaan.
Ja onnettomana kuolinyönään hän tohti moittia sekä jääkärien kuntoa että näiden puuttuvaa tuomiovaltaa kapinan alussa vangittuihin miehiin. Se riitti: ammutaan myös!
Cronvall löysi tiedon, että Jääskeläisen ja muut teloitutti kolme miestä, joista sittemmin tunnetuimmaksi kohosi Lauri "Mala" Malmberg, kenraaliluutnantti ja suojeluskuntien komentaja. Asiassa hääri myös pikkukaupungin sosieteettia.
Suppea teos näyttää murhan, leski Karin Jääskeläisen oikeustaistelun, pettymyksen ja vaikenemisen, mutta myös teräviä yhteiskunnallisia näkymiä länsirannikolta pian sata vuotta sitten.
Marjatta Cronvall (1943–2005) etsi ja kysyi. Kirjasta tuli paneutuvan toimittajan viimeinen työ, mutta hän ei nähnyt sitä julkaistuna. Sen saattoivat valmiiksi hänen tyttärensä Emilia Cronvall ja tämän mies Janne Mäkelä.
Ihminen on sikäli ikuisten lakien vanki, että samaa voisi tapahtua tänä päivänä missä tahansa ja keille tahansa. Joukkomittainen psyykkinen regressio on aina mahdollista. Se tekee aina yhtä pahaa jälkeä. Sitä vastaa ei voi suojautua mitenkään. Mitä enemmän etukäteen varustaudutaan, sen kauheampaa jälkeä varsinaisessa taistelu- ja regressiovaiheessa syntyy.
Amerikkalaisilta sinänsä tervehenkisiltä nuoruukaisilta meni Irakissa muutama viikko ennen kuin ensimmäiset tiedot raaistumisesta elukka-asteelle tulivat. Ei tällaisessa ole mitään mitä jokainen psyanalyytikko ei edeltäkäsin osaisi ennustaa. Eikä sisällissodan tapahtumissa ole mitään mitä ei jokainen psykohistorioitsija olisi lokeroonsa jo asettanut.
Tavantallaajien kauhistelut tukevat vain typerien solttujen ambivalettisia tarpeita. Heitä kaikki verileikit alitajuisesti houkuttavat. Muuta tuollaiset muistelmat tai selvitykset eivät opetea. Mitään varsinaisesti tervettä tarvetta ne eivät koskaan palvele.
Luin tuon esittelyjutun Hesarista ja silloin ajattelin, että täytyypä hankkia tuo kirja. Olisi saattanut unohtua, mutta kun nyt palautit asian mieleeni, niin varmasti sen vielä hankin ja luen.
Olen kyllä melkoisesti lukenut myös noista hirveistä ajoista, eikä niistä nautinnokseen lue, mutta hyvä on tietää myös noista raskaista vaiheista kansamme elämässä. Se antaa pohjaa paljon muunkin tapahtuneen ymmärtämiselle.
Ajattelepa, että vain parikymmentä vuotta myöhemmin tämä kansa otti yksimielisenä vastaan maahamme hyökänneen vihollisen! Se olikin järkyttävä yllätys hyökkääjälle, joka oletti että täällä syntyisi kapinaa ja massiivista rintamakarkuruutta ja että siviilit ottaisivat neuvostosotilaat vastaan kukkasin! Ei kai vieläkään tajuta sen työn arvoa, jonka tämän kansan yhtenäistämisessä tekivät eräät poliittiset johtajamme suurimpana niistä Väinö Tanner!
Olet varmaan lukenut Heikki Ylikankaan suurteoksen "Tie Tampereelle"? Minusta se on ehkä paras vapaussodan-sisällissodan aihepiiristä lukemani.
punikki.
Olen toki sen lukenut ja tuossa on monta muutakin samasta aiheesta lukemaani teosta:
Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä - Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. TT Karjalohja 1999. Painettu Jyväskylässä.
Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. Punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918. TT Karjalohja 2001.
Filosofian tohtori Marko Tikka Terrorin aika -Suomen levottomat vuodet 1917-1921 Ajatus Kirjat, julkaistu 16.8.2006
Mikko Uola "Seinää vasten vain", Otava 1998
Antti Arposen kirjassa Koston Kevät 1918, WSOY 1999
Eino Jutikkala Kuolemalla on aina syynsä (1987)
Jutikkalasta lisää juttua:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000025554859
Hienoa! Tuossa luettelossa on monta sellaista kirjaa, joita en ole lukenut. Taitaa olla tuo Jutikkalan kirja ainoa lukemani noista, vai olisinkohan lukenut myös tuon Arposen kirjan; nimi kalskahtaa tutulta, mutta itselläni sitä ei ainakaan ole.
Tuolla linkkijutussasi arvelet, että olisikohan Jutikkala ollut perheeetön, kun teki sellaisen suurlahjoituksen. Kyllä hän oli, poikamiehenä pysytteli koko pitkän elämänsä ajan.
>>Eino Jutikkala oli todellinen suurmies ja nähtävästi melkoisen varakaskin. Olikohan hän perheetön kun testamenttasi omaisuutensa?
paikalta. Suomi terävöityy kaikessa suhteessa-
Mikä jalo tarkoitus! Ei siis pyrkimystäkään politiikan muuttamiseen - mitäpä sitä hyvää politiikkaa muuttamaan - vaan piti saada sille toiset tekijät.
Tulee tuosta mieleen se "väärin sammutettu" -juttu. Kuten myös kuulemani, että "kyllä sen oman huononkin tilanteensa sietäisi, mutta toisen vähänkään parempi tilanne on sietämätöntä". Se kai on periaate, joka ohjaa elämää erityisesti siellä kepulandiassa.
ratkaisi. Kansa oli kyllästynyt demarien iva- ja haukkumispolitiikkaan sekä virkojen kähmintään, jota Halonen harrasti. Äänestyksen pohjalta saatiin lakaistua punahomeet pois monesta asiasta. Kansa tervehtyy sossuvallasta.
Takuuvarmasti seuraava pressa on ei sossu.
Minun on ihan mahdotonta ymmärtää, että täällä niin monilla ilmeisesti ihan aikuisilla ihmisillä on tuollaiset asenteet. Olettekohan te muutenkin jälkeenjääneitä Vai onko siellä kepulandiassa kaikessa mukana vain politiikka ja se niin mykyttynyttä, että on ihmiselle vaarallisempaa kuin home?
Minä en ihan totta, siis IHAN TOTTA, voi millään ymmärtää, että joku voi kuvitella minun saavan sielulleni hiertymiä sellaisista asioista, joita te aina tuotte esille uskoen esittävän minulle jotenkin kipeitäkin asioita!
Sanot
>> Takuuvarmasti seuraava pressa on ei sossu.
Kukaan ei kosta, mutta tilanne on se, että kansa on kyllästynyt sosdelandian jäkleenjääneisiin karvaperseukkoihin, joita sosdelandiassa suurin osa on. Keski-ikä jälkeenjääneiden sosdelandiassa on liki 80 vuotta. Kun ukot kupsahtaa vapautuu kansa sosdelandian ikeestä ja suurista paskalingoista, joita suurin osa sosdelandian jälkeenjääneistä ovat.
Sosdelandian jälkeenjääneet eivät ymmärrä normaali Suomalaisten ajatuksenjuoksua, vaan niillä tökkii ja vaipuvat välillä julmaan itsesääliin. Aikansa piehtaroituaan Sosdelandian jälkeenjääneet pursuvat katkeraa kirjoittelua, jossa ei ole päätä eikä häntää. Kutsuvat samanmielisiä jälkeenjääneitä avuksi kirjoittamaan.
Onneksi tätä kestää enää vähän aikaa, kun viimeiset jälkeenjääneet ummistavat silmänsä.
Hienoa, että Lipponen ei ole enää puhemies. Näin pienellä maalle riittää kyllä yksi valtion rahoilla matkusteleva tyhjäntoimittaja, siis presidentti. Puhemiehet pysykööt pääsääntöisesti työpaikallaan, siellä heillä on jotain tekemisentapaistakin.
Niinistö on niin laiska kaveri, ettei onneksi toimi Suomen tähänastisen historian huonoimman puhemiehen ja pääministerin Lipposen tavoin.
Helevetinkö takia sille Suomenmyyjälle muuten piti vielä hommata työhuone eduskuntaan? Avaimet ja muut etuudet heti pois vaan, niin kuin muiltakin. Se, että on reilusti muita huonompi ei ole riittävä syy erityiskohtelulle. Mutta demariuden kanssa syitä oli joidenkin mielestä ilmeisesti riittävästi. Voisiko muuten joku kertoa kuka päätti työhuoneen antamisesta Lipposelle? Ettei ollut Pave ite.
Sinä Xanadun kana, minäpä Suomennan (Sinä saatanan kana) tuliko oikein. Paavo lippselle varattiin huone Muistelmiensa kirjoitusta varten, muistelmien jotka koskevat myöskin läheisesti Maamme historiaa ja eduskuntamme kehitystä, sen alkuajoista lähtien.
Lipponen tekee siis työtä koko Suomen hyväksi, mutta mahdotonhan sitä on aivottoman Kanan käsittää. Älä kuule viitsi paskojasi heitellä tällä palstalla jos sinulla ei ole todellista asiaa neuvon sinua poistumaan saitilta. Ne avaimet Lipponen sai sinun munattomalta Isältäsi, riittääkö selitykseni.?????
kiten punikkitutkijat.
jossain muualla kun se kuitenki on vain itsensä kehumista ja toisten mustamaalausta. mitähän kirjoitetaan elitarvikevirastosta ja george w pusikosta irak keskusteluissa entäpä zavidovo jutusta. markan emssistä olisi kiinnostavaa kuulla.kuitenkin muistelmat ovat aina niin täynnä kirjoittajansa erinomaisuutta ettei niillä ole kovinkaan kummoista arvoa.
yleisesti ottaen
vertaisin muistelmia konsta pylkkäsen arvioihin viisauden lajeista: parasta viisauden lajia on jälkiviisaus. ja sitähän varsinkin politikon muistelmat ovat.
Ymmärrän Lipposen huolen siitä, että joku oikea tutkija pääsisi Lipposen ajan historiaa tutkimaan.
Mutta onhan Lipposen tulkinta varmaan kiinnostava joltain kannalta, ei tosin poliittisen historian tutkinnan kannalta.
Joka tapauksessa luulisi Lipponen muualtakin työhuoneen saavan. Punapropagandaa voisi tehdä muuallakin kuin demokratian kehdossa.
Maksaakohan Lipponen vuokraa työhuoneestaan?
kyllä muuallakin. mutta en minäkään jättäs nuorta vaimoani ilman silmälläpitoa tuollaseen paikkaan. vasemmiston ohjehan on: kyllä luottamus on hyvä mutta valvonta vielä parempi.