että kun Jeesus käveli siis kirjaimellisesti
vetten päällä niin mitä siinä oikeasti tapahtui ?
Jäädyttikö hän alla olevan veden jolla käveli
Kävelikö hän oikeasti pulppuavan vesimassan
päällä, tahi saiko hän muut uskomaan että
hän oikeasti kävellä tallusti meren pinnalla ?
vetten päällä niin mitä siinä oikeasti tapahtui ?
Jäädyttikö hän alla olevan veden jolla käveli
Kävelikö hän oikeasti pulppuavan vesimassan
päällä, tahi saiko hän muut uskomaan että
hän oikeasti kävellä tallusti meren pinnalla ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei luulisi vetten päällä kävelyn tuottavan mitään ongelmia
se vasta hankalaa onkin. Kokeilepa joskus!
Jospa "rannalla" olevat katselivatkin jessen kävelyä aavikolla jonka pinnasta nouseva kuuma ilma saa aikaan vesimäisen kangastuksen... Olette varmaan nähneet maanteillä pienempiä "lammikoita" kuumina kesäpäivinä. Sitten seuraavan illan ryyppyjuhlissa joku muistaa: "HEI VITTU MUISTATTEKO KU JESSE KÄVELI VEDEN PÄÄLLÄ!?" ja näin sai alkunsa sekin höpöhöpö satu.
Ihan hyvin tuntuu sujuvan. Ei mikään ihme.
http://www.youtube.com/watch?v=Qhsxo7vY8ac
http://www.youtube.com/watch?v=jpW5Mdp2pOw
Criss Angel sentään leijuu. Siihen ei Jessekään pystynyt ;)
http://www.youtube.com/watch?v=ZlIwcVAxZsU
No, ensinnäkin kyse on luonnollisesti vertauskuvasta.
Vesi (meri) on alitajunnan (tunteiden) universaali symboli. Omassakin taruperinteessämme tämä näkyy, onhan meren jumala suomalaisille Ahti (vrt ahdistus, ahdistaa).
Ihminen on aina ollut suuri arvoitus itselleen. Tiedostamattoman tunnepuolen osuus hänen persoonallisuudessaan on suuri. Jos kuitenkin yksilö onnistuu pääsemään selville itsestään, oppii tuntemaan itsensä (tunteensa), hän saa tunteensa käyttöönsä, voimavarakseen. Tunnistetut ja hyväksytyt tunteet ikäänkuin kannattelevat ihmistä. Siinä se veden päällä kävely sitten suttaantuu.
Jos taas yksilö ei tunne itseänsä (tunteitansa), nämä tunnistamattomat tunteet hallitsevat häntä ja saattavat pahimmillaan ahdistaa kovastikin, niin paljon, että yksilö kokee ikäänkuin hukkuvansa niihin.
Tässä evankeliumitekstissä Jeesus (kristus) siis symboloi tekstin lukijan todellista itseä, Sen löydettyään yksilö kykenee olemaan oma itsensä ja elämään paremmin tässä hetkessä, mikä itse asiassa on mielenrauhan saavuttamisen edellytys.
on siis siinä, että miten kummassa
tulevaisuus oli oikeinkaan kirjoitettu
menneestä ajasta tulevaisuuteen ihmeelliseen ?
Onko ihmiskunta ihmisineen keksitty aivan
sattumalta, tai joko ihmiset alkavat uskoa omaan
käsityskykykyynsä tahi kuka kummassa luulee
ohjailevansa ihmiskuntaa ja siinä olevaa
kaikkeuden materiaa...? No pohditaan...