Olen tavallinen nelikymppinen perheenisä. Rakastan vaimoani ja lapsiani ja elän muutenkin kutakuinkin lakien mukaan niinkuin valtaosa meistä. Kuulun kirkoon, koska minut on siihen aikanaan liitetty. Rippikoulun olen käynyt ja kirkossa mennyt naimisiin. Lapsetkin on kastettu kristillisen kaavan mukaan. Kaikki kristilliset kuiviot kuitenkin vain siksi, koska näin on tapana toimia tässä kulttuurissa. Jumalaan en usko ja raamattua pidän samanlaisena kirjana kuin mitä tahansa muutakin ihmisen kirjoittamaa eeposta.
Välillä aina ihmettelen, että miksi maksan kirkollisveroa. Kokeeko joku uskovainen loukkaavaksi sen, että kirkon "palveluja" käytetään vain siksi kun niin on aina ollut tapa. Olisiko parempi erota kirkosta vai kelpaako myös uskottoman veroeurot kirkolle?
Välillä aina ihmettelen, että miksi maksan kirkollisveroa. Kokeeko joku uskovainen loukkaavaksi sen, että kirkon "palveluja" käytetään vain siksi kun niin on aina ollut tapa. Olisiko parempi erota kirkosta vai kelpaako myös uskottoman veroeurot kirkolle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos haluat erota, eroat. Jos et halua erota, et eroa. Yksinkertaista. Kyse on henkilökohtaisesta valinnasta ja päätöksestä...
Onhan se tietenkin oma valinta, mutta siitä ei ollut kysymys. Kyse oli siitä, että kokeeko kirkko sen ongelmaksi, että suuri osa sen tuloista tulee kaltaisiltani ateisteilta. Pelkän perinteen varassa ei tuota kirkollisveroa kovin pitkään voi kantaa. Mikä on kirkon tai kirkkon sanomaan uskovien kanta? Kelpaako pakanan euro siinä missä uskovan euro?
pakana et taida olla. Jos nimittäin olet kastettu.
Kirkosta eroamista kannattaa miettiä siltä kannalta mitä merkitystä siihen kuulumisella on. - Käyvätkö lapsesi päiväkerhoa, seurakunnan leireillä, retkillä tms muussa toiminnassa. Mitä ajattelet kirkon tekemästä diakoniatyöstä = vähäosaisten auttamista ja usein juuri sellaisessa tilanteessa, johon yhteiskunnan apu ei jostain syystä ehdi tai yllä. Entäpä kun kuolet, haluatko että sinut saatellaan hautaan kristillisen perinteen mukaan vai kuinka.Jos tämäntyyppisiin kysymyksiin löytyy pelkkiä "ei-vastauksia", kannattaa tietysti miettiä kirkkoon kuulumistaan ja kuulumattomuutta. Kirkko tekee työtä sillä rahalla, jonka se kokoaa kirkollisverona. Verotuloilla voidaan pitää päiväkerhoja, vanhusten kerhoja, järjestää toimintaa erilaisille ryhmille - ja antaa diakoniapua. Jos katsot, että haluat omalla panoksellasi tukea kirkon tekemää työtä, sitten kirkkoon kuuluminen on varmaan ihan jees kohdallasi!
"Kyse oli siitä, että kokeeko kirkko sen ongelmaksi, että suuri osa sen tuloista tulee kaltaisiltani ateisteilta."
Kysymyksesi lähtökohta ei ole aivan oikea. Tutkimusten mukaan varsin pieni osa väestöstä on varsinaisia ateisteja (n. 6-7%). Tämän lisäksi on Jumalan olemassaoloa epäileviä suunnilleen saman verran. "Uskovien" ryhmää kohti mentäessä tulee vastaan vielä "harmaa vyöhyke", ihmiset jotka eivät oikein tiedä uskovatko vai ei. Jumalaan uskovien määrä väestöstä liikkuu kolmen neljäsosan paikkeilla.
Kirkkomme lähtee siitä, ettei ihmisten uskoa tule - eikä voida - määritellä ulkoisten tunnusmerkkien perusteella. Ihmisellä, joka kirkkoon kuuluu, on siihen syynsä. Näitä ei kuitenkaan häneltä tentata. Sydänten tuntija löytyy toisaalta.
Diakoniatyö on erittäin hatara peruste kirkkoon kuulumiselle: erilaiset invalidijärjestöt, keuhkovammaliitto, sotaveteraanien yhdistykset, Mannerheimin lastensuojeliitto, Punainen risti, pakolaisjärjestöt jne. lukuisat vakiintuneet ja luotettavat avustusjärjestöt tarvitsevat apua ja lahjoituksia.
Näiden järjestöjen kautta voi ateistikin osoittaa tukensa itseään lähinnä oleville avuntarvitsijoille, sillä varoja ei ohjaudu esim. käännytystyöhön, virsikirjojen, kirkkosanomien tm. uskonnollisen materiaalin painatukseen ja jakeluun.
Lisäksi monissa mainituissa järjestöissä mm. henkilöstökuluihin kuluu huomattavasti pienempi osuus avustusrahoista kuin kirkon diakoniatyössä.
Internetin kautta useimpien järjestöjen tukeminen onnistuu kätevästi, ja kuukausittainen avustus hoituu esim. suoraveloitussopimuksella.
>>Onhan se tietenkin oma valinta, mutta siitä ei ollut kysymys. Kyse oli siitä, että kokeeko kirkko sen ongelmaksi, että suuri osa sen tuloista tulee kaltaisiltani ateisteilta.> Pelkän perinteen varassa ei tuota kirkollisveroa kovin pitkään voi kantaa. Mikä on kirkon tai kirkkon sanomaan uskovien kanta? Kelpaako pakanan euro siinä missä uskovan euro?
Tänä vuonna 23 huhtikuuta mennessä oli eroakirkosta.fi -palvelun kautta eronnut evankelis-luterilaista kirkosta noin 8500 jäsentä. Kasvua viime vuoteen on noin 30%.
Valtionkirkko perii yhteisöveroa myös muslimien, juutalaisten ja muiden eri uskontojen edustajien yrityksiltä ja yhteisöiltä.
Kirkon omaatuntoa tämä ei tunnu ollenkaan haittaavan - päin vastoin kirkko on halunnut pitää kiinni tästä oikeudesta. Kun siis "vääräuskoisten" verorahoista halutaan pitää kiinni, niin aivan varmasti kelpaavat myös ateistien rahat.
Omasta mielestäni on ryhditöntä kuulua aatteelliseen yhteisöön, jonka aatteeseen ja arvomaailmaan ei usko. Samalla perusteella itse voisin vasemmistolaisesta arvomaailmastani huolimatta liittyä äärioikeistoon tm. (no en varmasti!)
"Valtionkirkko" ei peri yhteisöveroa. Kyseessä on normaali yhteisöjen tulovero, jonka tuotosta kirkko saa eduskunnan päättämän osuuden (parin prosentin luokkaa) korvauksena hoitamistaan yhteiskunnallisista velvoitteista (tärkeimpänä hautaustoimi).
Ymmärtäisin tuon mutinan ateistien rahoista, jos kirkkoon olisi pakko kuulua, mutta kun ei ole.
Outoa, että tuosta verosta ei jaeta eriuskontoisten maksajien suhteessa samaa määrää mm. islamilaisten ja juutalaisten hautausmaiden ja hautaustoimen ylläpitämiseen - miksei samalla myös vaikka buddhalaisten hautausmaiden perustamiseen.
Vaikka mainittuja maksajaryhmiä on suhteessa vielä vähän, olisi heidän edustamiensa yhteisöjen yhtä lailla saatava etua heidän maksamastaan verosta.
Puhuisin, niinkuin sinäkin, käsitteestä kristillinen kulttuuri, aiemmin jopa yhtenäiskulttuuri. Siihen kuului Suomessa sekin, että kaikki kuuluvat kirkkoon, melkeinpä uskonnollisesta käsityksestään riippumatta. Kristillisessä kulttuurissa on mielestäni paljon hyvää, eikä siitä eroaminen ole nähdäkseni johtanut mihinkään erinomaiseen kulttuuriin missään.
Kansankirkko ajatus on melko lähellä tuollaista yhtenäiskulttuurillista kristillisyyttä, missä valtio on vähän niinkuin osa samaa systeemiä. Ketään ei herkästi potkita pois, eikä juuri ketään houkutella sisäänkään (koska jälkimmäistä joukkoa on niin vähän, jos ollenkaan).
Luterilaisuus näyttää toki pärjäävän ilman kansankirkkosysteemiäkin, kuten Yhdysvalloissa on havaittavissa.
Siinä vaiheessa, kun alkaa ajatella kirkkoa palvelujen tuottajana, on jotenkin henkisesti jo siirtynyt kirkon ulkopuolelle. "Me olemme seurakunta"- tai "Me olemme kirkko"-ajattelussa ei tuollaista palvelunhankinta-ajatusta ole mukana. Kukin tuo oman osuutensa yhteiseen seurakuntaan jne.
Tavantollo:[Kokeeko joku uskovainen loukkaavaksi sen, että kirkon "palveluja" käytetään vain siksi kun niin on aina ollut tapa. ]
Enpä yhtään ihmettelsi, jos löytäisit tämmöisenkin ihmisen luterilaisesta kirkosta. Piispoista tuskin löydät, ja papeistakin joutunet etsimään kauan. Ajatus menee kait siten, että olet jo "valmiiksi" kirkossa, jos ja kun kaipaat Jumalaa elämääsi.
Maallistuneiden, kuten viestistäsi käsitän sinunkin, poistuminen kirkosta varmaan tiivistäisi seurakunnan kokemusta yhteisestä uskosta jne. Mahdollisesti saisi koko kirkon linjan muuttumaan missionäärisempään suuntaan. Nopeassa tempossa tapahtuen se voisi tässä muutosvaiheessa aiheuttaa taloudellisia ongelmia jne.
Valinta on sinun, mutta olen hieman sillä kannalla, että etsi ensin Jumalan valtakuntaa. Näinhän teki eräs Rauha-Maria Järvenpäästäkin. Aikoi erota kirkosta, mutta kävi ensin vuoden ajan jumalanpalveluksissa, että saattoi varmistua, mistä on oikeasti eroamassa. On nyt seurakunta-aktiivi.
Jos et koe etsimisen jälkeenkään löytäneesi kirkosta, ehkä on sitten parempi erota. Mun mielestä ainakin.
Se on minusta jännää, että vaikka eletään suomessa vuotta 2007, vielä on niitä joiden ajatusmaailma on kirkon ja uskonnon osalta keskiajalla, kun kirkot rakennettiin isoiks että Jumala mahtuis sinne sisälle.
Jos sinusta tuntuu että pitää erota kirkosta niin eroa vaan, ei se Jumalaan satu. Kirkko on yks lafka muiden joukossa.
Jos haluat tehdä hyvää niin älä hurskatele kirkollisverojen kanssa vaan osta vaikka mieluumin namipussi naapurin kersoille.