Eikö ollut komea otsikko?
En pyri tekemään kaikenkattavaa analyysia aiheesta, mutta esitän erään näkökulman.
Uskovat uskovat ja pitävät uskonsa kulmakivenä Raamattua, jota sanovat Jumalan sanelemaksi. Uskovat myös painottavat, että Raamatun sana on muuttumaton.
Uskovat ihmettelevät uskonnottoman aatemaailmaa, koska pitävät uskonnotontakin uskovaisena: ateismiuskovaisena, evoluutiouskovaisena tai muuna sellaisena.
Uskovat eivät voi käsittää sitä, että esimerkiksi ateistilla ei ole mitään ylintä auktoriteettiä, joka on ja pysyy aina ja iankaikkisesti. Sitä ei ole edes evoluutioteoria.
Uskonnoton kilpailuttaa kaiken aikaa. Kun tiede tutkii ja löytää lisää, uskonnoton ottaa sieltä luotettavimpana pitämänsä tiedon, mutta kun tietoa löydetään taas lisää tai edellinen tieto osoittautuu vääräksi jatkotutkimuksissa, uskonnoton hylkää vanhan ajatusmallin ja korvaa sen uudella.
Uskonnoton ei itke vanhan tiedon perään, vaan on aina valmis vaihtamaan.
Uskonnottomalla ei ole tunnesidettä tietoon. Hän hyväksyy uuden tiedon yhtä helposti kuin hylkää sen. Uskonnottoman maailmankuva on dynaaminen, elää alusta loppuun.
On jopa mahdollista, että jos jumalan olemassaolosta löytyy pitävät todisteet, uskonnottomasta tulee uskovainen. Mutta silloinkaan hän ei ole uskovainen uskon pohjalta vaan tiedon.
En pyri tekemään kaikenkattavaa analyysia aiheesta, mutta esitän erään näkökulman.
Uskovat uskovat ja pitävät uskonsa kulmakivenä Raamattua, jota sanovat Jumalan sanelemaksi. Uskovat myös painottavat, että Raamatun sana on muuttumaton.
Uskovat ihmettelevät uskonnottoman aatemaailmaa, koska pitävät uskonnotontakin uskovaisena: ateismiuskovaisena, evoluutiouskovaisena tai muuna sellaisena.
Uskovat eivät voi käsittää sitä, että esimerkiksi ateistilla ei ole mitään ylintä auktoriteettiä, joka on ja pysyy aina ja iankaikkisesti. Sitä ei ole edes evoluutioteoria.
Uskonnoton kilpailuttaa kaiken aikaa. Kun tiede tutkii ja löytää lisää, uskonnoton ottaa sieltä luotettavimpana pitämänsä tiedon, mutta kun tietoa löydetään taas lisää tai edellinen tieto osoittautuu vääräksi jatkotutkimuksissa, uskonnoton hylkää vanhan ajatusmallin ja korvaa sen uudella.
Uskonnoton ei itke vanhan tiedon perään, vaan on aina valmis vaihtamaan.
Uskonnottomalla ei ole tunnesidettä tietoon. Hän hyväksyy uuden tiedon yhtä helposti kuin hylkää sen. Uskonnottoman maailmankuva on dynaaminen, elää alusta loppuun.
On jopa mahdollista, että jos jumalan olemassaolosta löytyy pitävät todisteet, uskonnottomasta tulee uskovainen. Mutta silloinkaan hän ei ole uskovainen uskon pohjalta vaan tiedon.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ef.4:
14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
- tieto ei ole uskoa,se on tietoa vain!
Uskon syvempi määritelmä on luottamus, se on enemmän, kuin usko!
"Usko merkitse sitä, että olemme niin vakuuttuneita Raamattuun kirjattujen Jumalan lupausten ehdottomasta totuudesta, että toimimme niitten varassa!"
hebr. 11:
1. Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.
1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Olisi kaikinpuolin parempi juttu kuin usko?
Nytkin usko mahdollistaa tuhannet huijaususkonnot esim. Islamin, tiedon kanssa huijaaminen ei onnistuisi.
sen suhteen, ettei ole sitoutunut jeesususko-nimiseen yhteiskunnan yhteisösoluun.
"ef.4:14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; "
Jos ihminen tutkii asian jokaiselta näkökantilta ja uskoo vasta, kun siihen on riittävät todisteet, niin onko hän mielestäsi huijattavissa "ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa"?
Ja toisaalta sellainen, joka uskoo asioihin ilman tietoa, on sitten vähemmän kusetettavissa?
On se surullista, että ajelehtivat ateistit ovat hylänneet käsityksen litteästä maasta, eetteri-teorian ja jopa ehdottoman tiedon siitä että ruton syynä oli juutalaisten myrkyttämät kaivot. Ehdottoman huolestuttavaa on ateistien tapa hylätä käsitys siitä, ettei kuolleille saa tehdä ruumiinavauksia. Mikä pyhäinhäväistys :(
Salamoita ei suostuta uskomaan jumalten vihaksi, sairauksien syyksi ei hyväksytä mustan ja keltaisen sapen epätasapainoa, kuvitellaan että ihminen pystyisi kehittämään ilmassa pysyvän konee... Ateisti-raukat eivät edes ymmärrä atomin olevan pienin olemassaoleva hiukkanen vaan luulevat että se on mahdollista jakaa elektroneihin, pronoteihin ja neutroneihin. Tiede valehtelee aivan selvästi!
Kyllä sitä nyt pitäisi pystyä uskomaan käsityksiin jotka vallitsivat n vuotta sitten.
...aiheeseen liittyen:
>> Arabien valtakaudeksi tieteessä voidaan katsoa aika 600-luvulta 1000-luvun puoliväliin. Arabit olivat uteliaita ja ottivat suojelukseensa syyrialaisia tiedemiehiä. He puolestaan kouluttivat muun muassa al-Khwaritzmin (algoritmien ja algebran keksijä) ja Avicennan. Matematiikassa persialainen oppinut Muhammad ibn Musa al-Khwarizmi antoi nimensä algoritmille. Sabialainen matemaatikko Al-Batani (850-929) kehitti astronomiaa ja matematiikkaa. Persialainen oppinut Al-Razi kehitti kemiaa. Arabialainen alkemia inspiroi Roger Baconia ja myöhemmin Isaac Newtonia. Al-Batani paransi maan akselin mittaustarkkuutta.
Vuosisadalta 1100 lähtien Bhaskara ja useat keralalaiset matemaatikot ymmärsivät differentiaalilaskentaa, matemaattista analyysia, trigonometrisiä sarjoja, liukulukuja, ja laskennan kehittymisellä perustavanlaatuisia ajatuksia. Arabit valtasivat Intian 711, ja al-Farazi sovelsi intialaista merkkijärjestelmää jo 770-luvulla. Arabit valtasivat myös Aleksandrian ja perustivat Kairoon tiede- ja kulttuurikeskuksen, ja myöhemmin toisen Pyreneiden niemimaan eteläosaan Cordobaan. Arabien tieteellinen uudennusovoima alkoi kuitenkin hiipua heidään kulttuurinsa jäykistyessä yhä uskonnollisemmaksi.
joka jähmetti arabien tieteen uudistusvoiman oli Muhamettilaisuus eli Islam. Tämähän alkoi 600 luvulla ja levisi (levitettiin) voimalla.