Paavali Jerusalemissa, Gal. 2:1-10

PAAVALI JA JERUSALEMIN SEURAKUNNAN JOHTOMIEHET
Gal. 2:1-10

2:1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
2:2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
2:3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
2:4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
2:6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
2:7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
2:8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -
2:9 ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.
2:10 Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä.
--
Tehtyään 14 vuotta lähetystyötä pakanoitten keskuudessa Paavali menee Jerusalemiin alkuapostoleiden luo saatuan tähän kehoituksen Herralta (Apt. 15:1-29). Tämä tapahtui ilmestyksen kautta.
Mukaansa hän ottaa läheisen työtoverinsa BARNABBAAN, jolla oli hyvät suhteet Jerusalemin alkuseurakuntaan, sekä TIITUKSEN, joka edusti taas pakanamaailmaa.

Tässä ensimmäisessä ”kirkolliskokouksessa” päästiin yhteisymmärrykseen,; ympärileikkaamattomat (pakanat) saivat pysyä ympärileikkaamattomina. Tämän sopimuksen merkiksi lyötiin ”kättä päälle” ja sovittiin työn jako (j. 9).
Tämä oli suuri voitto kirkon yhtenäisyydelle ja kristillisen opin puhtaana säilymiselle. Näin Paavalin peräänantamattomuus palkitaan (j.5).
--
Uskonpuhdistuksen tärkein sanoma oli ”Raamatun Sana on uskon, opin ja elämän korkein ohje”.
Pitäkäämme tänään mekin tämä mielessä kaiken opillisen sekamelskan keskellä- Paavalin tavoin (5) Pidetään Raamatun totuuksista kiinni, jotta evankeliumin totuus säilyisi puhtaana meidänkin keskuudessamme. Ei anneta periksi(5).
--
1. Mä kauniin tiedän kukkasen, se mulle ilon antaa.
Se kukkasista suloisin ja ihanin taivaasta tuoksun kantaa.

2. Se kaunis, kallis kukkanen on Herran sana pyhä.
Se näyttää tietä autuuden luo Kristuksen. Se loistaa meille yhä.
(Virsi 184:1,2)