Onko kukaan koskaan vakavasti funtsinut, nimittäin nuorten eriarvoisuutta?
Kun suomalainen nuori tekee rikoksia, syytettynä istuvat usein vanhemmat. Isä ja äiti eivät ole pitäneet tarpeeksi kuria, vanhemmat ovat ehkä jopa piiskanneet lasta, tai muuten laiminlyöneet velvollisuuksiaan. Vanhemmat ovat yksinkertaisesti huonoja vanhempia. Omiin suosikkeihini kuuluu tämä, "tätä se teettää kun televisio kasvattaa lapsia, ei ole aikaa omille lapsilleen". Tämä mantra voisi jatkua loputtomiin, mutta yhteiskuntaa, koululaitosta tai rahanpuutetta harvoin tässä yhteydessä mainitaan syyksi lasten tai nuorten pahoinvointiin. Freudilaisittain syy on yksinkertaisesti löydettävissä lapsuudesta, vanhempien toimista, ympäristössä. Vanhemmat ryyppäävät ja ovat toimineet vstuuttomasti, joskus kuulee jopa toimintamallien periytyvän sukupolvelta toiselle. Jos kyseessä on rikas nuori niin sanotaan, raha ei tuo onnea, eikä televisio korvaa vanhempia.
Miten on sitten nuorten afrikkalaisten ja lähi-idän ihmeiden osalta? Syntyneet Suomessa, saapuneet tänne lapsina, miten heidän kymmenkertaiseen rikollisuuteen suhtaudutaan Suomessa, käsitelläänkö asiaa mielestänne objektiivisesti. Somalijengit tekivät satoja katuryöstöjä Helsingissä, kuulitteko kertaakaan puhuttavan vanhempien vastuusta, kasvatuksesta, kulttuurilähettiläiden kotoa saadusta opista? Puhuiko media, politikot tai sosiaalitädit huonosta kasvatuksesta, lasten heitteillejättämisestä, vääränlaisesta kasvatuksesta pakolaisten parissa? Somalien kohdalla, syy löytyi aina yhteiskunnasta, kulttuurien ristiriidoista, tai siitä puuttuvasta linkistä "rahasta". Somali nuori saa rötöstellä, vika ei ole vanhemmissa, kasvatuksessa tai uskonnossa, vika on meissä. Vika on poikkeuksetta suomalaisessa yhteiskunnassa, se aiheuttaa paineita lapsille, kotona eletään toisessa maailmassa ja koulussa länsimaisessa maailmassa. Ikuinen kamppailu somalilapsen sielusta on meneillään, mutta syy on yhteiskunnan, ei vanhempien, ei lasten itsensä. Somalien kohdalla ei ainakaan voida vedota siihen, ettei vanhemmilla olisi aikaa kasvattaa lapsiaan, sillä vain yksi kymmenestä somalista työskentelee. Jos somalimies hakkaa päivätyökseen kotona vaimoaan ja lapsiaan, lähettää tyttärensä puoskarille genitaalialueiden silpomiseen, kyse on kulttuurista. Jos somalimies sanoo lapselleen ettei voi työskennellä vääräuskoisten kristittyjen alaisuudessa, kyse on uskonnosta. Jos äiti joutuu kysymään lupaa kaupassa käymiseen ja toimimaan yleisenä kotitalousorjana, kyse on jostain meille tuntemattomasta hienosta kulttuuriperinteestä, miesten ja naisten eroista vieraassa kulttuurissa. Selviä rikoksia ja kasvatuksellisia epäkohtia esitellään meille usein kulttuurina.
Kaikkeen on löydettävissä syy, kaikki asiat voidaan silitellä ja selitellä kauniisti. Totuus on joskus paljon yksinkertaisempi, hyvin usein me alitajuisesti tiedostamme nämä epäkohdat ja niiden olemassaolon, vielä emme kuitenkaan ole valmiita myöntämään niitä itsellemme.
Kun suomalainen nuori tekee rikoksia, syytettynä istuvat usein vanhemmat. Isä ja äiti eivät ole pitäneet tarpeeksi kuria, vanhemmat ovat ehkä jopa piiskanneet lasta, tai muuten laiminlyöneet velvollisuuksiaan. Vanhemmat ovat yksinkertaisesti huonoja vanhempia. Omiin suosikkeihini kuuluu tämä, "tätä se teettää kun televisio kasvattaa lapsia, ei ole aikaa omille lapsilleen". Tämä mantra voisi jatkua loputtomiin, mutta yhteiskuntaa, koululaitosta tai rahanpuutetta harvoin tässä yhteydessä mainitaan syyksi lasten tai nuorten pahoinvointiin. Freudilaisittain syy on yksinkertaisesti löydettävissä lapsuudesta, vanhempien toimista, ympäristössä. Vanhemmat ryyppäävät ja ovat toimineet vstuuttomasti, joskus kuulee jopa toimintamallien periytyvän sukupolvelta toiselle. Jos kyseessä on rikas nuori niin sanotaan, raha ei tuo onnea, eikä televisio korvaa vanhempia.
Miten on sitten nuorten afrikkalaisten ja lähi-idän ihmeiden osalta? Syntyneet Suomessa, saapuneet tänne lapsina, miten heidän kymmenkertaiseen rikollisuuteen suhtaudutaan Suomessa, käsitelläänkö asiaa mielestänne objektiivisesti. Somalijengit tekivät satoja katuryöstöjä Helsingissä, kuulitteko kertaakaan puhuttavan vanhempien vastuusta, kasvatuksesta, kulttuurilähettiläiden kotoa saadusta opista? Puhuiko media, politikot tai sosiaalitädit huonosta kasvatuksesta, lasten heitteillejättämisestä, vääränlaisesta kasvatuksesta pakolaisten parissa? Somalien kohdalla, syy löytyi aina yhteiskunnasta, kulttuurien ristiriidoista, tai siitä puuttuvasta linkistä "rahasta". Somali nuori saa rötöstellä, vika ei ole vanhemmissa, kasvatuksessa tai uskonnossa, vika on meissä. Vika on poikkeuksetta suomalaisessa yhteiskunnassa, se aiheuttaa paineita lapsille, kotona eletään toisessa maailmassa ja koulussa länsimaisessa maailmassa. Ikuinen kamppailu somalilapsen sielusta on meneillään, mutta syy on yhteiskunnan, ei vanhempien, ei lasten itsensä. Somalien kohdalla ei ainakaan voida vedota siihen, ettei vanhemmilla olisi aikaa kasvattaa lapsiaan, sillä vain yksi kymmenestä somalista työskentelee. Jos somalimies hakkaa päivätyökseen kotona vaimoaan ja lapsiaan, lähettää tyttärensä puoskarille genitaalialueiden silpomiseen, kyse on kulttuurista. Jos somalimies sanoo lapselleen ettei voi työskennellä vääräuskoisten kristittyjen alaisuudessa, kyse on uskonnosta. Jos äiti joutuu kysymään lupaa kaupassa käymiseen ja toimimaan yleisenä kotitalousorjana, kyse on jostain meille tuntemattomasta hienosta kulttuuriperinteestä, miesten ja naisten eroista vieraassa kulttuurissa. Selviä rikoksia ja kasvatuksellisia epäkohtia esitellään meille usein kulttuurina.
Kaikkeen on löydettävissä syy, kaikki asiat voidaan silitellä ja selitellä kauniisti. Totuus on joskus paljon yksinkertaisempi, hyvin usein me alitajuisesti tiedostamme nämä epäkohdat ja niiden olemassaolon, vielä emme kuitenkaan ole valmiita myöntämään niitä itsellemme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko ajatellut, että kotonaan (vaikkapa nyt sitten Somaliassa) nämä pikkuveijarit eivät ikimaailmassa voisi riehua, varastaa ja raiskata kotona ilman, että toimintaa siunattaisiin hiilihangolla.
Kotona muslimimaassa lapset eivät saa koskaan häpäistä käytöksellään vanhempiaan.
Mutta Suomessa vanhemmat eivät enää puutukaan lapsien ja nuorten tekemisiin. Eikä lasten käytös jostain syystä olekaan enää häpeä vanhemmille.
Aika outoa, vai mitä?
Älä unohda ylintä toimielintä poliittista korrektiutta, tietyistä asioista ei saa puhua!
sellaista instanssia ei ole joka sen meiltä kieltäisi ja vaikka yrittäisikin, niin emmehän me sellaiseen usko, vaan jatkamme samaan tapaan.
epäkohdat on tuotava julki, eikä sekään riitä, vaan asioista on muistutettava aina silloin tällöin.
vapaus on eräs niistä asioista, joista me viimeisinä luovumme.