Heips!
Mulla on aivan kauhean kamalan hirveä pelko siitä että,kun saan nämä tulevat proteesit suuhuni niin en varmasti IKINÄ totu niihin;-((
Muistan kuinka mummollani oli sellaiset kellertävät lonksuvat hampaat ja aina hän sai varoa etteivät ne tipahda kun aivastaa tahi nauraa..Tiedän toki että kaikki on vuosien saatossa muuttunut mutta pelko on kuitenkin nyt päällimäisenä..Miten syödä,puhua ja pitääkö nyt jättää rakas laulu harrastuksenikin
;-(
Pelkään myös että kaikki huomaavat tekohampaani ja mitenhän sellaisia ei voisikaan olla huomaamatta?
Olin kyllä aivan innoissani kun kuulin että vihdoin voin pureskella ruokani kunnolla ja hymyillä kuin hangon keksi mutta mitä lähemmäksi H-hetki tulee sitä epävarmemmaksi käy oloni ja yö unetkin ovat jäänet kun vain mietin sitä "proteesien kanssa elämistä"
Tuntuu varmaan aikasen ääliömäiseltä tällainen valitus-virsi sillä onhan mailmassa monenmoista todella kamalampaa asiaa mutta minkäs sitä itselleen voi!
Nyt toivoisinkin että ne joilla on HYVIÄ kokemuksia proteesien kanssa elämisestä,kertoisi edes jotain millä selvitä alkuun...Niistä ikävistähän minä jo täällä foorumeissa olen lukenutkin.
Tuhannesti kiitoksia jo etukäteen!
Mulla on aivan kauhean kamalan hirveä pelko siitä että,kun saan nämä tulevat proteesit suuhuni niin en varmasti IKINÄ totu niihin;-((
Muistan kuinka mummollani oli sellaiset kellertävät lonksuvat hampaat ja aina hän sai varoa etteivät ne tipahda kun aivastaa tahi nauraa..Tiedän toki että kaikki on vuosien saatossa muuttunut mutta pelko on kuitenkin nyt päällimäisenä..Miten syödä,puhua ja pitääkö nyt jättää rakas laulu harrastuksenikin
;-(
Pelkään myös että kaikki huomaavat tekohampaani ja mitenhän sellaisia ei voisikaan olla huomaamatta?
Olin kyllä aivan innoissani kun kuulin että vihdoin voin pureskella ruokani kunnolla ja hymyillä kuin hangon keksi mutta mitä lähemmäksi H-hetki tulee sitä epävarmemmaksi käy oloni ja yö unetkin ovat jäänet kun vain mietin sitä "proteesien kanssa elämistä"
Tuntuu varmaan aikasen ääliömäiseltä tällainen valitus-virsi sillä onhan mailmassa monenmoista todella kamalampaa asiaa mutta minkäs sitä itselleen voi!
Nyt toivoisinkin että ne joilla on HYVIÄ kokemuksia proteesien kanssa elämisestä,kertoisi edes jotain millä selvitä alkuun...Niistä ikävistähän minä jo täällä foorumeissa olen lukenutkin.
Tuhannesti kiitoksia jo etukäteen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ex-anopillani oli sellaiset hammasproteesit jotka muistuttivat mielestäni hammastukia jotka napsautetaan tuonne kitalakeen. Hän on hymyilevä ihminen enkä ikinä olisi tiennyt/uskonut että hänellä oli proteesit ennen kuin huomasin että hän oli kerran ilman niitä jolloin tuolla ylhäällä sivussa näkyi tyhjä tila. Kyllä nykyään on varmasti tässäkin niin paljon parannettu että ei sitä ulkopuoliset niin vain huomaa onko ne hampaat siellä suussa oikeasti ihan omat:)
Minulla on ollut yläproteesi jo 30 vuotta. Olin vähän päälle 20, kun sain ne. Ne ovat kyllä toimineet ihan hyvin. Ylähampaiden kanssa kyllä pärjää. Nyt minulla alkaa kuitenkin alahampaat olla siinä kunnossa, että joudun sinne myös laittamaan proteesin... siis sitten ei olisi yhtään omaa hammasta, ja se kyllä jännittää, kun olen kuullut, että tekohampaisiin alhaalla on vaikeampi tottua. Mutta onhan tämä särkevien hampaidenkin kanssa olo aika ikävää, ja kun niitä ei ole kuin muutama jäljellä, niin olen ajatellut että siitä vaan. Antaa mennä.
Niin että haluan rohkaista sinuakin. Ei maailma yksiin tekohampaisiin kaadu. Ja hyvin tehdyt proteesit ovat nykyään tosi aidon näköisiäkin.
Todella paljon kiitoksia vastauksestasi,minulle kyllä tulee aivan kaikki uusiksi joten hommaa riittä että tottuu..sanoivat että ylä hampaiden kanssa yököttää ja acryylin haju tunkeutuu proteeseista nenään ja mikään ei maistu, ikenet särkee ja sitä rataa..ei kovin lohdullista..
mutta mutta,nehän on vain hampaat...täytyy olla onnellinen että on kaikki aistit tallessa ja terveyskin melko hyvä.
Ainahan uudet asiat jännittävät/pelottavat mutta ollaanhan sitä opittu ennenkin..miksikäs ei nyt..
Tarvitsin vain kannustusta ja kiitos sitähän minä sinulta sain..
ala hampaista olen kuullut myös ettei ne välttämättä "istu"suuhun mutta onhan olemassa jonkinlaisia tahnoja joilla pitävyys on ainakin jonkin asteinen..(suunrin pelkoni olikin että aivastan tahi yskin hampaani pöydälle)mikä nyt varmaan on näitä sarjassamme kauhutarinoita...
Mutta eletään toivossa että kaikki menee ok ja nautitaan kauniista hymystä ja sitä rataa.
Kivaa kevättä ja oikein mahtavaa kesää Sinulle!
Olis kiva kuulla missä teetit hampaat ja miten istuvat Olen samassa tilanteessa eli proteesit pitää saada
Kirjoita suoraan sillä täällä ei saa mainostaa
[email protected]
minäkin 1,5 kuukautta sitten uuden yläproteesin.
Hampaat ovat ihan omien hampaiden näköiset ja tasaisen kauniit, värikin on vain astetta vaalemapi kuin omissa alahampaissa. Ei niitä ulkopuolinen huomaa, jos et itse kerro.
Jos ne alkavat lonksua niin on olemassa hyviä kiinnitysaineita ja sitten se pohjautus 1/2 vuoden päästä kun on saanut proteesin.
Jouduin poistattamaan kaikki ylähampaat levinneen tulehduksen vuoksi, joka tuli aivan yllätyksenä minulle. Hampaat olivat ulospäin suhteellisen hyvässä kunnossa.
En millään aluksi hyväksynyt koko tilannetta, mutta pakkohan se oli oman terveyden kannalta tehdä tämä ratkaisu.
Mutta se opettelu niihin ei ollut minulle ihan helppoa, välillä en saanut hampaita suuhun kun sattui niin kauheasti ikeniin, kun olivat vielä auki poiston jälkeen. Yökkäilin iltapäivisin kun acryylin haju tunketui nenääni proteesista. Olin ihan masentunut. Mutta nyt jo alkaa tuntumaan paremmalta kun ei enää satu kun laittaa hampaat suuhun ja on jo oppinut syömään jotenkuten niiden kanssa. Joten tsemppiä vaan sinulle, jos alussa tuntuu vaikealta niin kyllä se siitä ajan kanssa helpottuu ja elämä alkaa taas maistumaan.
Minulle laitettiin eilen kokoproteesi immediaattina, eli suoraan suuhun poistojen jälkeen. Minua käskettiin pitämään proteesia suussa niin paljon kuin pystyn, jopa yöllä nukkuessa. Näin kuulemma ikenet mukautuu nopeammin. Eilinen päivä oli aika ankea, söin särkylääkettä ja ruoaksi pelkkää liemipitoista. Tänään on jo helpompi, tosin olen vieläkin ottanut särkylääkettä, mutta tänään jopa liimasin proteesin paikalleen ja se on helpottanut syömistä aika tavalla. Kyllä tämä tästä lähtee. kun vaan vielä oppisi olemaan sössöttämättä. Nyt kysynkin sinulta, millaisia ohjeita sinä sait. Kuinka nopeasti sinun täytyy viedä hampaat pohjattavaksi? Kuinka paljon sinua käskettiin pitämään hampaita suussa ja puhuttiinko mitään siitä, kuinka paljon pitää suun limakalvojen välillä levätä, eli hampaat poissa suusta. Olisi kiva kuulla vielä lisää kokemuksiasi, kun ollaan kohtalotovereita.
Minulta otettiin viimeisellä kerralla 3 etuhammasta pois, muut oli otettu n. viikko aikaisemmin.
Sain ohjeeksi ottaa hampaat pois illalla ainakin näin aluksi. Olenkin ottanut ne pois aina yöksi. Ikenet ovat parantuneet tosi hyvin. Alussa oli tosi vaikea laittaa proteesit takaisin suuhun kivun takia. Nyt ei tietenkään enää satu kun ovat parantuneet.
Kiinnitysainetta olen käyttänyt nyt vasta n.viikon verran kun ikenet ovat parantuneet kokonaan, alkavat olemaan vähän löysät. Pohjautus kuulema tehdään n. puolen vuoden kuluttua kun ikenet ovat saavuttaneet lopullisen muodon.
Ja siitä sössötyksestä olen jokseenkin päässyt eroon. Olen huomannut että kun olen laittanut kiinnitysainetta niin hampaat ovat tiukemmin suussa kiinni, niin ei tule niitä suhahduksiakaan niin paljoa.
Kyllä se siitä, kysyy vaan hermoja....
Minä olen myös saamassa ylös kokoproteesia ja alas jätetään muutamia omia hampaita ja saan osaproteesin. Hirvittää ajatus ihan kauheasti, kun ikääkin on vasta 38 vuotta! Millaiset proteesit sinulle on tulossa? Milloin saat ne? Kerro heti kokemuksiasi kun saat ne, voisi ehkä helpottaa tätä jännittämistä etukäteen!
Moi!
Joo,kyllä elämä on muuttunut jännittäväksi,eilen juuri toiseksi vimeiset poistot ja sitten "sovituksia" ja sen jälkeen etuhampaat pois ja uusipurukalusto tilalle....
Se tässä hämmästyttää että koko projektiin on mennyt aikaa vain nelisen viikoa ja hammasläkäri sanoi ettei tarvitse yhtään päivää olla niin ettei ole hampaita..eli etuhampaat viimiseksi ja sitten hammasteknikko tekee osuutensa oli sillä hieno nimikin tällä operaatiolla mutten nyt muista mikä...
Niin että hammasta pukkaa:-)) Vaikka ei nyt juuri hymyilytä..kaduttaa vain että jätin aikoinaan pelon vuoksi hampaita hoitamatta..tosin hammaslääkäri sanoi että oli vain ajan kysymys milloin olisin joutunut kuitenkin tulemaan hoitoon sillä meikäläistä ei ole siunattu hyvällä hammasluustolla:-((
Nyt vain jännäämään miten naama muuttuu ja tottuuko suu kun se on vihdoin täynnä sinne kuuluvia elementtejä:-))
Täytyy olla vain rohkea ja uskoa että kaikki menee hyvin sillä tuskin me olemme ainoat jotka kamppailevat tämän asian kanssa.
Ja parasta tässä kuitenkin on se että elämä helpottuu suunnattomasti..voi hymyillä,syödä ja kerranki purra omenaa yms...nyt se ei ole ollut muutamaan vuoteen mitenkään mahdollista..
Ollaan rohkeita ja reippaita,kaikki menee varmaan hyvin,niin sanoi hamaslääkäri ja varmaan sanoisi puolet suomen kansaa..
laitahan viestiä miten on alkanut menemään,,
Oikein mukavaa kevättä ja sen myötä alkavaa kesää!Palataan asiaan!
Olen kärsinyt huonosta purukalustosta koko ikäni. Kävin 20 vuotta samalla hammaslääkärillä säännöllisesti joka vuosi. Aina kun hoito loppui, kuukauden kuluttua ainakin alkoivat paikat putoilla. Koskaan en pärjännyt vuotta ehjillä hampailla. Nyt vaihdoin erikoishammaslääkärille toiselle paikkakunnalle. Eka kertaa kuulin, että hampaissani on synnyinäinen vika. Suojaava kiille puutuu kokonaan. Ei ihme, että hampaat ovat kauhean näköiset, kuluneet, keltaiset jne. Nyt tehtiin radikaali ratkaisu, osaproteesi ylhäälle. Vähän pelottaa 7.5. poistetaan seitsemän hammasta ja uudet laitetaan tilalle.Sen jälkeen paikailleen ja kovetetaan loput, että ne ovat samanlaiset uusien hampaiden kanssa.
Kertokaa, miten kauheaa ne eka päivät ovat.
Paljonko teille kohtalotoverit kaikki on tullut maksamaan.
Lueskelin tätä ketjua, ja olen kanssasi aika samassa jamassa. Ylähampaat ovat omat, sinne tulee jokin nelosten tilalle, jotka poistettiin. Alhaalle onkin tulossa pikkasen enemmän keinohampuja, jokin osaproteesi.
Itsellä tuli tulehdus yllätyksenä alhaalla, siis niin ,että jouduttiin poistamaan monta hammasta :(. Ihmettelen tässä, kuinka homma hoituu, ja miten proteesiin tottuu, millainen kannattaa laittaa, ja mitä maksaa.
Lääkärini suositteli kunnon paranemisaikaa ikenille nyt ensialkuun, eli en ole edes päässyt vielä keskustelemaan proteesista.
Iso remontti tehtiin viimeviikolla i.v. sedatiossa, hammaslääkäri pelko on syynä hampaideni menetyksiin pitemmänpäälle. Ovat olleet ennen hoitoja monta kertaa huonossa kunnossa, hirvittävän isoja paikkoja, jotka sitten vaan alkoivat nyt vuotaa, ja tulehdus iski.
Kertoilkaas kokemuksianne....samaa ikää olen minäkin, ihan nätti nainen, äiti, ja muuten ok, mutta hampaita puuttuu niin perkl.
Positiivinen asenteesi ilahdutti minuakin. Kävin vajaa vuosi sitten yhdellä hammaslääkärillä tarkoituksena poistattaa kaikki alahampaat. Hän sai kuitenkin minut ylipuhuttua osaproteesiin. Lääkäri laittoi paikan kulmahampaassa ammottavaan reikään, mutta sen jälkeen alkoi aivan hirveä hammassärky. Menin toiselle lääkärille joka sitten poisti sen hampaan.
Nyt minulla on jäljellä kuusi hammasta, joista kolmea särkee lähes jatkuvasti. Se osaproteesi ei enää kyllä tule kysymykseen.
Puhut lauluharrastuksestasi. Ei sinun sitä tarvitse jättää. Tunnen täällä meidän kylällä yhden ikäiseni rouvan joka laulaa kirkkokuorossa kokoproteeseistaan huolimatta, eikä hänen hampaitaan muuten juuri huomaisi, ellei tiedä.
Armaan suuteleminenkin onnistuu kuten ennenkin, semmoiset kielipusutkin, ellei sitten partneri säiky muovista kitalakea. Mutta eihän olisi oikea armas, ellei siihen tottuisi. Tiedän kyllä kun olen suudellut sellaista ihmistä, jolla on kokoproteesit.
Totutteleminen uuteen muoviseen kalustoon ottaa varmasti aikansa. Ässät suhisevat, kieli ei tunnu mahtuvan enää suuhun, ja hampaat tuntuvat tippuvan. Muistan että näin oli jo kun sain ylähampaani. Mutta minulla ainakin on myönteinen asenne asian suhteen, joten minä ainakin aion tottua niihin, ja käyn sitten sovituttamassa niin monta kertaa, että varmasti istuvat. En usko, että hyvin sopiviin alaproteeseihinkaan tarvitsee mitään kiinnitysaineita laittaa. En ole ylähampaissani käyttänyt koskaan, mutta heti kun alkavat lonksumaan niin kipinkapin hammasteknikolle pohjauttamaan, niin taas toimivat. Ei niitä mummon lonksuvia tekohampaita tarvitse sietää. Proteesit tarvitsevat huoltoa siinä kuin omatkin hampaat.
Näyt käyneen vastaamassa viime vuonna kirjoittamaani viestiin. Prosessi etenee tässä, hitaasti mutta vääjäämättä päämäärää kohti. Siellä vanhassa viestissä on myös mailini. Pistä viestiä tulemaan vaikka suoraan. Olisi mukava kuulla miten homma sinulla sujuu. Ja myönteisten ihmisten kanssa on aina kiva vaihtaa kuulumisia.