Lähetyssaarnaaja oli tehnyt työtään alkuasukasheimon parissa ja katsoi viimein voivansa jättää porukan pärjäämään omillaan. Pidettäköön asian hyvänä puolena tässä tapauksessa sitä, että hän oli saanut heimon luopumaan vanhasta perinteestään, ihmissyönnistä.
Vuoden päästä saarnaaja ajatteli, että hänpä lähteekin katsomaan, miten luonnonkansa on pärjäillyt hänen lähdettyään. Saavuttuaan leiriin, huomasi hän hetimiten, kuinka majojen keskellä sijaitsevalla aukiolla oli tulilla suuri pata, jossa keitettiin - mitäpä muutakaan kuin ihmistä. Hämmästyneenä ja pettymyksen murtamana lähetyssaarnaana etsi käsiinsä heimopäällikön, jolta alkoi tivata, että eikös se ollut puhe, ettei ihmissyöntiä enää harrasteta. Päällikkö selitti:
- Joo, ei sitä enää harrastetakaan. Meillä nyt vaan sattuu olemaan perinneruokaviikko.
Vuoden päästä saarnaaja ajatteli, että hänpä lähteekin katsomaan, miten luonnonkansa on pärjäillyt hänen lähdettyään. Saavuttuaan leiriin, huomasi hän hetimiten, kuinka majojen keskellä sijaitsevalla aukiolla oli tulilla suuri pata, jossa keitettiin - mitäpä muutakaan kuin ihmistä. Hämmästyneenä ja pettymyksen murtamana lähetyssaarnaana etsi käsiinsä heimopäällikön, jolta alkoi tivata, että eikös se ollut puhe, ettei ihmissyöntiä enää harrasteta. Päällikkö selitti:
- Joo, ei sitä enää harrastetakaan. Meillä nyt vaan sattuu olemaan perinneruokaviikko.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hyvä :)
Toisaalta tuossa tarinassa on sikäli opettavainen juttu, että ilman kristillisten kieltoja ei kyseisillä seuduilla olisi nälänhätää lainkaan. Voidaan asiallisesti todeta uskonnon tuoneen nälänkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&advanced=1&all_words=&some_words=&exclude_words=&exact_words=&conference=&poster=Robert N'keri&sort=relevance&search_interval=fixed_interval&fixed_interval_time=0&sd=01&sm=01&sy=2007&ed=25&em=4&ey=2007&hpp=25