Miksi oikeastaan elämme? On aivan sama, mitä teemme eläessämme, koska kuolemme joka tapauksessa. Onko ihmiselämällä tai elämällä yleensä mitään tarkoitusta?
Ymmärrän ihmisiä, jotka tahtovat uskoa tuonpuoleiseen. He eivät halua kohdata sitä, että kaikki loppuu kuolemaan, eikä millään heidän tekemällään tai kokemallaan ole lopulta mitään merkitystä heidän itsensä tai muidenkaan kannalta.
Ymmärrän ihmisiä, jotka tahtovat uskoa tuonpuoleiseen. He eivät halua kohdata sitä, että kaikki loppuu kuolemaan, eikä millään heidän tekemällään tai kokemallaan ole lopulta mitään merkitystä heidän itsensä tai muidenkaan kannalta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen kuuluu joka päiväiseen elämään jo täällä ajassa, Hän auttaa ja neuvoo ja ohjaa.Kiitos Hänelle.
Mutta uudestisyntymätön ihminen ei voi tätä käsittää.
Täytyy uudestisyntyä, kuten Jeesus opettaa Johanneksen evankeliumin luvussa 3 jakeessa 3 :)
uudestisyntyy henkisesti? Uskonnoista riippumaton ateisti.
Täysin väärä palsta hehkuttaa jumalaasi.
Näin hellariperheessä lapsuuteni viettäneenä voin todistaa, etteivät ne taikauskoiset vuohipaimenten kansantarut muutu siitä yhtään sen todellisemmiksi, vaikka niitä toistaisi kuinka monta kertaa tahansa. Tyhjä pysyy tyhjänä ja olematon olemattomana, vaikka kuinka hokisi.
Ja tyhjästä on paha nyhjästä.
Mutta tämähän menee aina kirkkaasti yli hihhuleiden putkinäön, jossa täysin varmaksi todisteeksi lasketaan jo se, että joku muukin uskoo samoihin alkukantaisen typeriin ja taikauskoisiin harhoihin.
Mutta typötyhjä paska ei muutu muuksi vaikka sitä toistaisi kuinka, vaan pysyy aina vaan tyhjänä paskana. Ja mitään muutahan ei ole koskaan edes esitetty, siis ei pienintäkään todisteen murusta. Vain pelkkää tyhjää paskaa.
kalikka kalahtaa.Näin se vaan näkyy olevan :)
helluntai seurakuntaan 27 vuotiaana, uudestisyntymisen kokeneena josta on aikaa yli 26 vuotta voin TODISTAA ja nämä kumppanini voi TODISTAA ETTÄ JEESUS KRISTUS ON TOTTA ! :) KTS.
www.netmission.fi/streaming/index.php?p=6
Missä ne todisteet on?
Vai onko tämä todistaminen, mitä sinä hoet taas joku hellareiden uudelleen määrittely?
Minne se vapaa tahto katosi. Isukkisi on kaikkitietävä ja noin vain ohjaa ja neuvoo sua. Jumalasi vetelee narusta mihin suuntaan sinun on katsottava, ku et itse pysty päättämään.
Miksi heittelet koiraa kalikoilla? Eikö se ole vähän sairasta touhua?
koska emme usko
Jos näet jossain sakset, voit päätellä, että joku on suunnitellut ja valmistanut ne leikatakseen niillä jotakin. Saksien kohdalla on siis mielekästä kysyä, että miksi on saksia.
Ihmisen kohdalla miksi-kysymykset ovat sen sijaan mielettömiä. Evoluution näkökulmasta ihminen on toki muodoiltaan ja toiminnoiltaan tarkoituksenmukainen. Voidaan esim. kysyä, miksi ihmisellä on nenä, ja saada siihen jokin järkevä vastaus. Mutta evoluutiokaan ei vastaa siihen, miksi on ihmisiä. Niitä vain on. Vielä vähemmän evoluutio vastaa siihen, miksi on olemassa joku tietty ihminen.
Jos haluaa haaskata aikaansa, voi ihmisen tarkoituksen lisäksi pohtia sitä, miksi kärpänen lensi pyöräillessä silmään. Oliko tuolla tapahtumalla jokin syvempi tarkoitus? Ennustaako se tulevaisuutta?
Tällä hetkellä käytettävissäsi olevat kyvyt ovat vain varjoja todellisesta voimastasi. Kaikki nykyiset toimintosi ovat jakautuneet osiin ja avoimia kysymyksille ja epäilyille. Tämä johtuu siitä, että
et ole varma siitä, mitä tulet niitä käyttämään ja olet sen vuoksi kykenemätön tietämään. Olet kykenemätön tietämään senkin vuoksi, että pystyt yhä havaitsemaan rakkaudettomasti. Aistihavaintoja ei ollut olemassa, ennenkuin Jumalasta eroaminen aiheutti erilaisia asteita, osia ja ajanjaksoja. Hengellä ei ole tasoja, ja kaikenlaiset ristiriidat aiheutuvat tasojen käsitteistä.
Tietoisuus, aisteilla havaitsemisen taso, oli ensimmäinen osittuminen, joka mieleen astui Jumalasta eroamisen jälkeen ja jonka ansiosta mielestä tuli havainnoitsija eikä luoja. Tietoisuus samastetaan aivan oikein sinun itsesi ajattelemaksi alueeksi. Itsesi luoman näkemyksesi eli väärämielisen yrityksesi nähdä itsesi sellaisena kuin haluaisit olla eikä sellaisen kuin olet. Voit kuitenkin tuntea itsesi ainoastaan sellaisena kuin olet, koska se on kaikki, mistä voit olla varma. Kaikki muu on kyseenalaista.
Itsesi tekemä ajattelutapasi on Jumalasta eroamisen jälkeisen itsen kyselevä osa, tehty eikä luotu! Se pystyy tekemään kysymyksiä, mutta ei kuulemaan mielekkäitä vastauksia, sillä niihin tarvitaan tietoa eikä tieto avoi kuulla. Sen vuoksi mieli on hämmentynyt, sillä ainoastaan Yksi-mielisyys voi olla hämmentymätöntä. Siispä mielesi on osittunut, se ei ole eheä, Yksi-mielinen. Erossa olevan eli osittuneen mielen on pakko olla hämmentynyt, kyselevä. Se on pakostakin epävarma siitä, mitä se on. Sen on pakko olla ristiriidassa, koska se ei ole sopusoinnussa itsensä kanssa. Sen vuoksi et voi päästä pelosta ennen kuin käsität, että sinä et luonut etkä pystynyt luomaan itse itseäsi.
Havaitsemisen kyky teki kehon mahdolliseksi, sillä jos haluaa havaita jotain, se on tehtävä jonkin avulla. Siksi havainnointiin kuuluu vaihtuminen tai muuntuminen, jota tieto ei tarvitse.
Tieto ei tee mitään. Tieto voidaan nähdä hyökkääjänä , mutta se ei voi hyökätä. Se, minkä näet hengen hyökkäyksenä, on oma heikko tietosi sen suhteen, että tieto voidaan aina muistaa, sillä sitä ei koskaan ole tuhottu. Totuus ei voi käydä kauppaa sinun haluamiesi virheiden ja harhahavaintojen kanssa.
Oma tekemäsi itsesi ja Jumalan Luoma Itsesi ovat vastakohtia. Ne ovat vastakohtia lähteeltään, suunnaltaan ja lopputulokseltaan. Niitä ei voi mitenkään sovittaa yhteen, koska henki ei voi havainnoida eikä sinun itsesi tekemä itse voi tietää.
Sen vuoksi niiden kesken ei ole kommunikointia eikä koskaan tule olemaankaan.
Jumala ei tehnyt pelkoa. Sinä teit sen. Valintansi on ollut luoda toisin kuin Hän ja sen vuoksi olet tehnyt pelon itsellesi. Siksi sinulla ei ole rauhaa, koska et täytä tehtävääsi. Epäilet jopa elämääsi!
Jumala, joka käsittää kaiken olemisen, loi olennot, joilla kaikilla on kaikkea yksilöllisesti, mutta jotka iloaan lisätäkseen haluavat jakaa sen muiden kanssa. Mitään todellista ei voi lisätä muuten kuin jakamalla se muiden kanssa. Sitä varten Jumala loi sinut. Jumalallinen Abstraktio iloitsee jakaessaan. Juuri sitä luominen tarkoittaa. Olemisen tilassa mieli antaa aina kaikkensa. Sitä on elämä.
Ajatukset kasvavat, kun ne annetaan pois. Mitä useammat niihin uskovat, sen vahvemmiksi ne tulevat. Kaikessa on kysymys ajatuksesta. Miten siis antaminen ja menettäminen voidaan mieltää samaksi?
Ajattelemisen tehtävä tulee Jumalalta ja on Jumalassa. Koska olet osa Hänen Ajatustaan, et voi ajatella ollessasi Hänestä erossa.
Ainoa tapa saavuttaa rauha on opettaa rauhaa. Opettamalla rauhaa sinun täytyy oppia se itse, koska et voi opettaa sellaista, mikä ei ole osa itseäsi. Vain sillä tavalla voit saada takaisin poisheittämäsi tiedon. Sinulla on pakostakin oltava itselläsi se ajatus, jonka jaat muiden kanssa. Opeta ainoastaan rakkautta, niin opit, että rakkaus kuuluu sinulle ja että sinä olet rakkaus.
Se on elämää! Mitään muuta ei ole olemassa, ja vain se on todellista.
KAIKKI OLEMINEN ON HÄNESSÄ, JOKA ON KAIKKI OLEMINEN.
Sen vuoksi sinä olet Hänessä, koska sinun olemisesi on Hänen.
Olipas taas hirveä kasa merkityksetöntä huttua. Onko tarkoituksesi saada ateistit uuvuttamalla uskoon?
Väitteitä on kiva tehdä, mutta pelkästään perustelemalla väitteitä väitteillä ei koskaan päästä todellisiin perusteluihin.
Voisitko jatkossa tiivistää tuon vuodatuksesi jonkinlaiseksi formaaliksi logiikaksi? Olisi yhdellä silmäyksellä nopeampi nähdä, millaista hölynpölyä se oikeasti on.
Kun on tullut synnyttyä, niin mitä sitä elämäänsä turhiin asioihin haaskaa, eletään täysillä kukin omassa onnessaan muita auttaen. Uskonnot jätän viisaammille. Eihän tässä elukoita kummempia loppupeleissä olla. Evoluzioni on vain katsonut tarkoituksenmukaiseksi meidän pärjätä järjellä ja päättelykyvyllä eikä kynsillä, hampailla tai raaala voimalla. Kun on tuota aivosolukkoa sitten tullut ja tietoisuuskin sinne mahtuu isompana kuin eläimillä, niin onhan se luonnollista että yritetään sitten käsittää oman kulttuuritaustan mukaisesti ympäröivää maailmaa ja mistä me olemme tulleet. Siitä syystä luolamiehillä ei ollut mahdollisuutta nykypäivän tieteellisimpiin perusteisiin. Mutta uskomukset jäivät, onhan se helpompi sillälailla käsittää kun ei tarvitse astronomian käsitteitä omaksua.
on elämästä nauttiminen. Kaiken muun pohtiminen on täysin turhaa.
Olet perimmäisten kysymysten äärellä. Vastausta en tiedä.
Elämme siksi koska vanhempiemme sukusolut ovat sattuneet yhtymään, mutta miksi niin kävi ja mikä on tämän kaiken muun tarkoitus, sitä en tiedä. Ehkä tarkoitusta ei ole, eikä tarvitsekaan olla.
Tai ehkä oikeastaan tarkoitusta ei saakaan olla, sillä jos tietäisimme elämän tarkoituksen, millaiseksi se tekisi elämämme?