Kysymys rukouksista

Kyllä täällä maailmassa on hyvin paljon Jumalan sallimaa, ei Hänen tahtomaansa. Jos lähdet ylittämään tietä ounaisen valon palaessa, Jumala saattaa sallia, että jäät auton alle. Ei se ole Hänen tahtonsa.
Ovathan Jumalan tiet usein tuntemattomiakin, mutta toisaalta toisessa kohden Raamattua sanotaa, ettei Jumala tee mitään kertomatta siitä ensin profeetoilleen. Eli Yleensä aina joku jossakin tietää ainakin isommat asiat etukäteen.
Jos on kysymys kielteisistä asioista, on usein tilanne, että joku ihminen tai kansa on mennyt Jumalan suojelevan tahdon ulkopuolelle ja sitä uhkaa vaara. Silloin viestin saaneen + mahdollisimman monen muun on parasta alkaa esirukoustaistelu, sillä asia voi olla vielä rukouksella peruttavissa tai murrettavissa.
Englantilaiset käyttävät tästä termiä intercession
Esim. itse viime kesänä näin tilanteen, että työpaikassani (olin kesälomatuuraaja) syöttäessä eräs vanha ja vaikea sti syötettävä ihminen (paljon limaa kurkussa) sai syötettäessä
ruokaa kurkkuunsa. Siihen samaan kuvaan tulivat sanat: Hän kuolee. Joskus Jumala on sanonut, että jos tulee yhdessä kuva ja siihen selitys, alkuperä on 80 % varmuudella Jumala.
Meni viikko, olin niin omien asioitteni pyörityksessä, etten jaksanut enkä paljon muistanutkaan rukoilla, että tilanne ei toteutuisi. Ja lopulta se sattuo omalle kohdalleni, mummo vetäisi ruaan henkeensä ja oli parin tunnin päästä jo sininen ja kylmenemässä. Kyllä silloin alkoi rukous maittaa.
Kaksi vuorokautta rukoilin, mieskin ihmetteli, kun ei tahtonut millään minusta puhekaveria saada.
Ja Jumala vastasi. Hän on rakkauden Jumala, Hän muutti ilmoittamansa kuoleman ja mummo elää
ja kakostelee välillä ruokiensa kanssa, mutta
hymyilee nätisti välillä. Eikä asia jäänyt painamaan minun omaatuntoani.
Jossakin kohdassa Raamatussa puhutaan siitä, että rukoilijan on ikään kuin tartuttava alttarin sarviin ja pysyttävä rukouksessa, uskottava siihen, että Jumala on hyvä ja haluaa vastata.
Välillä tulee sitten vastaus ei, aivan niin kuin kerran Hesassa rukoilin erään vanhan mielenterveyspotilaan puolesta, väitin Herralle, että mummohan on jo melkein terve, ei hän enää edes paljoa parantamista tarvitse. Pari päivää vänkäsin asiasta, sitten Herra heitti vastaan kysymyksen: No, mihin sinä sitten hänet laittaisit? Ja kun mietin sitä, mihin vuosikymmenet laitoksessa ollut mummo, joka ei ollut käyttänyt rahaa, ei laittanut ruokaa, joutuisi Helsingissä, tulin siihen lopputulokseen, että hän on juuri oikeassa paikassa osastolla rakastavien hoitajien hoivattavana. Eli jos me olemme tietävinämme paremmin, Jumala kyllä oikaisee asian, jos vain olemme kestäviä rukouksessa. Pääasia, että luotamme siihen, että Jumala on rakkaus.
Ja monestihan esim. pitkään syöpää sairastaneiden kohdalla on niin, että Jumala ihan selvästi vastaa, antaaa reemasanan, että hän haluaa parantaa ihmisen. Mutta kun ihminen itse eikä hänen läheisensäkään enää halua sitä, niin mitä siinä sitten voi tehdä? Joskus olen joutunut lopettamaan rukouksen toivomukseen, että olkoon Jumanan ja heidän tahtonsa yhtä, eli sallikoon Jumala ihmisen kuolla hänen itsensä ja läheisten toiveen mukaan. Siksi olisikin tärkeää, että syöpää sairastavien ympärille saataisiin heti alussa suojaava ja taisteleva rukousrengas, ennen kuin paha masennus on päässyt iskemään.
Muistan, kuinka veljeni vaimon kohdalla tuli samalla tavalla kuva hänen hautajaisistaan,
syvästä surusta. Meni useampi kuukausi, ennen kuin hän itse sai tietää asiasta. Rukoilimme,
tuli kuva, jossa veljen vaimo tuli kertomaan, että hän on terve. Tehtiin leikkaus, sen jälkeen pitkät ja raskaat hoidot, mutta hän on yhä tänä päivänä terve. Eli niin sairaus kuin parantuminenkin ilmoitettiin etukäteen. Silloin on ainakin paljon helpompi rukoilla Jumalan tahdon mukaan.
Eli summa summarum, on hyvä olla Jumalan hommissa, kun tietää, että työnantajana on maailman suurin Rakkaus.
Siihen haastan sinuakin, vaika itsekin olen tällä hetkellä melko väsynyt, niin että on vaikea keskittyä pitempään taisteluun. Mutta kunhan tässä kesä tulee...
Siunausta sinulle!

Puhemies Mao tykkäsi kovasti ylistyksistä, marsseista korokkeensa ohi, kumartelusta ja silmänpalvonnasta, ja onhan meilläkin jätetty riihitontulle sapuskaa ja saunatontulle jälkilöylyt siltä varalta, ettei käytöksemme ollut aina toiveiden mukaista.