"röyhkeä" väitteeni kuuluu seuraavasti:
Kaikkeuden tarkoitus ja jumala ovat abstrakteja, kokemuksia,
eikä kysymyksiin niistä voida loogisesti vastata,
eikä yhtä vastausta voida täydellisesti todistaa toista oikeammaksi.
Esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia jota rakastaa (vaikkapa Bachia :)), pääsee usein lähemmäksi jumaluutta kuin
aimo annoksella analysointia.
Koska vastaaminen kysymyksiin edellämainituista ei loogisesti ole mahdollista,
vastausten löytämisen mahdollisia seurauksia suuntaan tai toiseen on turha pohtia!
Jos rakennettaisiin suunnattoman älykäs robotti,
mutta jolle ei rakennettaisi laisinkaan valmiuksia tuntea tunteita, ei sille voitaisi mitenkään selittää miltä viha tai rakkaus tuntuu.
Ja vaikka voitaisiin, niin mitä se sillä tiedolla tekisi, ellei se voisi kokea niitä?
Koska useita tunteita ei voida analyyttisesti sanailemalla (älykkäästä analyyttisestä keskustelusta saa tietysti aivan omanlaisensa tuntemuksen :))
toisille selittää tai saada kokemaan, tulee se tehdä sellaisten tekojen (jonkin eleen tms.) kautta, jotka herättävät ihmisissä haluttuja tunteita.
Jos haluatte saada kokemuksen jumalasta toisten ihmisten sisimpään, ja jos jumala on rakkaus ja hyvyys, niin tehkää niin, että saatte muut kokemaan rakkautta ja hyvää mieltä.
Mikä taas saa rakkauden ja aidosti hyvän mielen ihmisen sisimpään (siis sellaisen, että ihminen haluaa myös itse alkaa tekemään hyvää)? hmm! Kas, se on usein aika henkilö- ja tilannekohtaista.. eikä sitä varmaan tarvitsekaan kädestä pitäen osoittaa. Kun on oma järki ja halu tehdä muille hyvä mieli, niin vastaukset löytyvät usein itsestään.
Ihminen on aikalailla sellainen olento, että kun sille tehdään hyvää, se myös alkaa tekemään hyvää.
Ei tietenkään voida soveltaa aina, ei kaikkiin tilanteisiin, eikä kaikkiin ihmisiin..
Tilanne sanelee keinot.
Tärkeintä tuossa on kai oikeastaan se päämäärä ja halu, katsokaas.
Eikä kaikille tietenkään voi olla mieliksi, jne. mutta mutta..
Kaikkeuden tarkoitus ja jumala ovat abstrakteja, kokemuksia,
eikä kysymyksiin niistä voida loogisesti vastata,
eikä yhtä vastausta voida täydellisesti todistaa toista oikeammaksi.
Esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia jota rakastaa (vaikkapa Bachia :)), pääsee usein lähemmäksi jumaluutta kuin
aimo annoksella analysointia.
Koska vastaaminen kysymyksiin edellämainituista ei loogisesti ole mahdollista,
vastausten löytämisen mahdollisia seurauksia suuntaan tai toiseen on turha pohtia!
Jos rakennettaisiin suunnattoman älykäs robotti,
mutta jolle ei rakennettaisi laisinkaan valmiuksia tuntea tunteita, ei sille voitaisi mitenkään selittää miltä viha tai rakkaus tuntuu.
Ja vaikka voitaisiin, niin mitä se sillä tiedolla tekisi, ellei se voisi kokea niitä?
Koska useita tunteita ei voida analyyttisesti sanailemalla (älykkäästä analyyttisestä keskustelusta saa tietysti aivan omanlaisensa tuntemuksen :))
toisille selittää tai saada kokemaan, tulee se tehdä sellaisten tekojen (jonkin eleen tms.) kautta, jotka herättävät ihmisissä haluttuja tunteita.
Jos haluatte saada kokemuksen jumalasta toisten ihmisten sisimpään, ja jos jumala on rakkaus ja hyvyys, niin tehkää niin, että saatte muut kokemaan rakkautta ja hyvää mieltä.
Mikä taas saa rakkauden ja aidosti hyvän mielen ihmisen sisimpään (siis sellaisen, että ihminen haluaa myös itse alkaa tekemään hyvää)? hmm! Kas, se on usein aika henkilö- ja tilannekohtaista.. eikä sitä varmaan tarvitsekaan kädestä pitäen osoittaa. Kun on oma järki ja halu tehdä muille hyvä mieli, niin vastaukset löytyvät usein itsestään.
Ihminen on aikalailla sellainen olento, että kun sille tehdään hyvää, se myös alkaa tekemään hyvää.
Ei tietenkään voida soveltaa aina, ei kaikkiin tilanteisiin, eikä kaikkiin ihmisiin..
Tilanne sanelee keinot.
Tärkeintä tuossa on kai oikeastaan se päämäärä ja halu, katsokaas.
Eikä kaikille tietenkään voi olla mieliksi, jne. mutta mutta..
Vastaukset 11
Vanhimmat
loistava "keksintö", siihen on mukava nojailla, kun analyyttisyys alkaa riittää ;)
loistavin "keksintö", siihen on mielihyvän nojailla :D
oikeassa.
Bach on tekemällään musiikilla vähintäänkin yhtä tärkeä vaikuttaja länsimaisessa kultturissa kuin kristinuskon jeesus-jumalakin.
Ja hyvän mielen tuottaminen kanssaeläjilleen, eläjän lajista ja rodusta riippumatta on yhtä merkittävä kulttuuriteko kuin jeesus-jumala ristinuskonnolle. Vaikkapa "vain Bach" musiikkia tekemällä, eikä niinkään rohveetat pelkästään puhumalla.
Näin on, viisaasti puhut:-)
ps: suunnattoman älykäs robotti muuten tuntee kyllä, sen on nimittäin pakko: ei se muuten ole suunnattoman älykäs...
Olet mielestäni aika paljon jäljillä ymmärryksestä olemassaolomme ja olemisen tarkoituksesta.
Sinä siis asut Jumalan Mielessä yhdessä veljiesi (toisten ihmisten kanssa), sillä Jumala Itse ei tahtonut olla yksin. Siksi hän laajensi Ajatustaan eli laajensi Itseään. Yksin oleminen on olemista erillään äärettömyydestä, mutta miten se voisi olla mahdollista, jos äärettömyydellä ei ole loppua? Kukaan ei voi pysyä rajattomuuden ulkopuolella, koska rajattoman täytyy olla kaikkialla. Jumalassa ei ole alkuja eikä loppuja, koska Hänen maailmankaikkeutensa on Hän Itse. Miten sinä ja muut ihmiset voisitte sulkeutua maailmankaikkeuden ulkopuolelle tai Jumalan, Joka on maailmankaikkeus? Minä ja Jumala olemme yhtä sinun ja muiden ihmisten kanssa, sillä sinä olet osa Meitä. Et kai ukso todella, että Jumalasta voisi puuttua jokin osa tai että se olisi Häneltä kadoksissa? Voiko olla mahdollista, että osa Hänen Mieltään sisältäisi tyhjää? Jos sinun paikkaasi Hänen Mielessään ei voi täyttää kukaan muu kuin sinä ja jos sen täyttäminen sinulla merkitsisi sinun luomista, silloin Jumalan Mielessä olisi tyhjä paikka ilman sinua. Laajentumista ei voi estää, eikä siinä ole tyhjiötä. Se jatkuu ikuisesti, kiellettiinpä sen olemasaolo miten paljon tahansa.
Maailmankaikkeuden lait eivät salli vastaansanomista. Mikä pätee Jumalaan, pätee sinuunkin. Äärettömyys on mieltä vailla ilman sinua, ja sinä olet mieltä vailla ilman Jumalaa. Jumala ei ole epätydellinen eikä lapseton. Koska Hän ei tahtonut olla yksin, Hän loi Itsensä kaltaisen Pojan.
Jumala on antanut sinulle Mielessään paikan, joka on sinun ikuisesti. Voit kuitenkin pitää sen omanasi ainoastaan antamalla sen edelleen, niin kuin se sinulle annettiin. Voisitko sinä olla elämässä yksin, kun se annettiin sinulle sen vuoksi, että Jumala ei tahtonut olla yksin? Jumalan Mieltä ei voi vähentää. Sitä voi vain lisätä, sillä kaikella Hänen luomallaan on tehtävänä luoda edelleen. Rakkaus ei rajoita, eikä sillä, mitä se luo, ole rajoja.
Jumalan Tahto on, että sinäkin annat rajoituksitta, koska ainoastaan se voi tuoda sinulle Hänen ilonsa, jonka Hän haluaa jakaa kanssasi. Sinun rakkautesi on yhtä rajatonta kuin Hänen, koska se on Hänen.
Meillä ihmisillä on olemassa vain kaksi tunnetta: rakkaus ja pelko. Mikä ei ole rakkautta on pelkoa. Mikään itsesi ulkopuolella oleva ei voi tehdä sinusta pelokasta tai rakastavaa, koska ulkopuolellasi ei ole mitään. Sekä aika että ikuisuus sijaitsevat mielessäsi ja tulevat olemaan ristiriidassa keskenään, kunnes näet ajan vain keinona saavuttaa ikuisuuden uudelleen.
Jumala rakastaa sinua sinussa olevan totuuden tähden. Sinä olet rakkaus.
Joten, mielesi on keino, jonka avulla päätät oman tilasi, koska mieli on päätöksenteon mekanismi. Se on voima, jonka avulla joko eroat jostakin tai liityt johonkin, ja jonka mukaan tunnet vastaavasti joko tuskaa tai iloa. Minun päätökseni ei voi voittaa sinun päätöstäsi, koska sinun päätöksesi on yhtä voimakas kuin minun. Jos näin ei olisi, Jumalan Pojat (ihmiset) olisivat eriarvoisia. Yhteistä päätöksestämme kaikki asiat ovat mahdollisia, mutta pelkkä minun päätökseni ei voi auttaa sinua. Sinun tahtosi on yhtä vapaa kuin minun, eikä Itse Jumalakaan halua vastustaa sitä. Mutta, minä en voi tahtoa mitään sellaista mitä Jumala ei tahdo. Minä voin vain tarjota sinulle voimani, jotta sinä olisit voittamaton, mutta en voi vastustaa sinun päätöstäsi kilpailematta sen kanssa ja siten rikkomatta sitä, mitä Jumalla sinulle tahtoo.
Vapaus on ainoa lahja, jonka sinä voit antaa ihmisille, koska vapaus myötnää mitä he ovat ja mitä Jumala on. Vapaus on luomista, koska se on rakkautta. Jos haluat kahlehtia jonkun, et voi häntä rakastaa. Jos siis haluat kahlehtia jonkun - itsesi mukaan lukien - et rakasta häntä etkä voi samastua häneen.
Kun kahlehdit itsesi, et pysty näkemään omaa todellista samastumistasi minuun ja Jumalaan. Sinä samastut sekä "Isään" että "Poikaan". Et voi samastua Yhteen ja olla samastumatta Toiseen, koska he ovat Yksi. Jos jätät itsesi tämän liiton ulkopuolelle, näet Pyhän Kolminaisuuden erillisinä asioina. Sinun täytyy kuulua siihen, koska Se on kaikki.
Toivon ajattelemisen aihetta mielessäsi ja paljon hyvää elämääsi!
Olen sitä mieltä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Voidakseen ilmentää syvintä olemustaan hän tarvitsee aitoa ja ehdotonta hyväksyntää, eli rakkautta. Kaikille sitä ei kuitenkaan lohkea ylenpalttisesti, eikä läheskään aina edes tarpeellista määrää. Silloin on vaikea jakaa maailma toisten ihmisten kanssa sovussa ja kilpailematta. Tällöin on ihan luontevaa uskoa persoonalliseen rakastavaan isäjumalaan, joka rakastaa osoittamastaan vihasta huolimatta, enkä halua mitenkään väheksyä tai luokitella kenenkään henkilökohtaista jumalakokemusta.
Niistä musiikki elämyksistä: Kyllähän puhtaasti tuotetut äänet esim. oopperassa tekevät suorastaan kipeää takaraivossa. Onko se uskonnollinen vai aistillinen kokemus, sitä en tiedä. Mielentilaa kohottaville elämyksille kannattaa aina antaa tilaa ja jättää mielentilaa himmentävät vaihtoehdot vähemmälle.
Jos esim. ahdasmielisille ja katkeroituneille ihmisille voitaisiin siirtää
hetkeksi kaikesta "pahasta" vapaa tajunnantila, niin tuskinpa he haluaisivat enää palata takaisin vanhaan..
Kuinka ymmärrämme sanan jumala?
"Rakkaus on jumala" pitää minulle hyvin kutinsa.
Maailman näkeminen rakkaudessa on jumalaista.
Ei sitä ymmärrä enennkuin sen kokee :)
Tosin maailma julmuudessaan, välinpitämättömyydessään ja surkeudessaan.. kaiken turhuus, rumuus ja sameus. on jollakin tapaa sekin kaunista ja jumalaista. (vaikka tietysti koetan muuttaa asioita parempaan, niin on parempi nauttia näkymistä kun kerran on ajelulla :))
"toisille selittää tai saada kokemaan, tulee se tehdä sellaisten tekojen (jonkin eleen tms.) kautta, jotka herättävät ihmisissä haluttuja tunteita. "
- Tehokas elekieli toisen typeryyden osoittamiseen on nostaa keskisormi pystyyn, hee heee eeee heee...
Mutta miksi sinä niin tekisit?
Millaista toimintaa ja millaisia ajatuksia Sinä haluat muissa ihmisissä herättää?
Reaktio-> Toiminta-> Vastareaktio-> Vastatoiminta.
toisen typeryyttä sillälailla.
Ei se tee hänestä typerää, että sinä osoitat hänelle keskisormea. Kenties toisinpäin..
Jos haluat osoittaa hänet typeräksi, niin sinun täytyy tehdä se niin, että annat typeryyden puhjeta kukkaan hänessä, ruokit hänen typeryyttään ja annat hänen tuoda sen itse julki.
Minä juotan hänen typeryyttään, täytän hänen ylpeyttään ja annan kaiken ajan kanssa pullahtaa esiin. Typerys typertyy typeryytensä.