Vääräuskoisen rakkaus

saattaahan olla että hänen luomansa jumala ei edellytä lähetyskäskyä eikä myöskään tuomitse sinua helvettiin tms.

Tällöin ei varmaankaan sen suurempia ongelmia taikauskosta aiheudu.

Toisaalta, hän voi olla luonut samanlaisen jumalan kuin palstalla kirjoitteleva apostoli, jolloin kierre syvenee ja suhde tuhoutuu, lopulta kaverista itsestäänkin tulee uskonnon raskas uhri.

toivottavasti on hyvä tyyppi !

sillä miehesi sattaa piestä pirun pois ruumiistasi!!!

muutamaksi vuodeksi. Jos se on hänestä synti, muistuta, että Jeesus on sovittanut sen.

Muutamassa vuodessa hänen oikea karvansa alkaa tulla esiin ja oma pääsi alkaa selviätä. Sitten on hyvä aika miettiä, kannattaako jatkaa.

kaverisi uskonnosta tulee suhteenne osa. Joudut miettimään uskonnon vaikutusta suhteeseenne aina silloin tällöin, toivottavasti ei kuitenkaan ahdistavan usein.

Jokainen ihminen ja parisuhde ovat omanlaisiaan.

Erilaisten liitosta sen verran, että minä en ole syönyt yli 20 vuoteen murhattuja eläimiä, mutta 18 vuotta kanssani asunut avomies taas murhaa niitä, eli metsästää. Tämä nyt ei tietenkään ole mikään koko elämään vaikuttava juttu, mutta erilaiset näkemykset voivat mahtua samaan sänkyyn ensihuuman jälkeenkin.

Koko homma oikeastaan riippuu siippasi lahkosta, kuinka lakihenkinen, hurmoshenkinen tms. se on. Eli kuinka suureksi velvoitteekseen hän kokee asian levittämisen lähipiiriinsä. Voit olla satavarma, että asian kerran tultua ilmi, siitä jauhetaan jatkuvasti, koska (niin naurettavaa kuin se onkin) se on usokille se maailman tärkein asia.

Siitä seuraa ongelma: hänelle ei välttämättä tuota niinkään suuria vaikeuksia teidän suhteenne, vaan sinä. Hän näkee sinutkin "käännytysobjektina", jos ei aina, niin säännöllisin väliajoin joka tapauksessa. Hän verhonnee sen tekohurskauden kaapuun, tyyliin:"Sä kuolet joskus, ootko miettiny sen seurauksia?" tai "Mä oon huolissani sun iänkaikkisesta sielustas".

Toinen juttu on se, että moni usokki kokee parisuhteen ei-uskovan oman uskonelämänsä uhaksi, koska silloin ei suhteessa ole "kristittyjen yhteyttä" (yhteinen harha on voimakas sitouttaja), ettekä voi "elää uskoanne yhdessä todeksi". Voit olla varma, että kun usokkisi tajuaa tuon opinkappaleen, käännytysyritykset tuplaantuvat. Lisäksi lahkon kokoontumisiin ei mennä yksin, jos on parisuhteessa, koska usokit ovat silmänpalvojia. Jos poikaystäväsi lahko tietää hänen seurustelevan, voit olla varma, että kuiskuttelu alkaa, jos et käy yhdessäkään lahkon kokoontumisissa. Toisaalta, jos kyse on jostain hurmoslahkosta, voi niissä kokouksissa käyminen olla ihan oikeasti hauskaa katsottavaa. Tai sitten pelottavaa ja säälittävää...

Kinkkinen tilanne, joka voi kääntyä miten päin tahansa. Suhteenne tulevaisuus riippuu aika pitkälti siitä, paljonko olette valmiit tekemään myönnytyksiä ja kompromisseja. Etenkin siitä, kuinka paljon sinä olet valmis uhraamaan yhteisestä ajastanne toisen palvontamenoihin.

Anna sille kunnon "kyydit":), ja käännytä takaisin!

Paitsi jos on kyseessä ihan tosi uskis niin eihän sitä seksiä harrastella ennen aviota.

Mutta tuohan ratkaisi ongelman. Jos panette niin ei kundi ole kadotettu lopullisesti uskonnon syövereihin. Jos ei julli anna, niin sitten vaan paipai.

"Kaiken se kestää, kaiken se kärsii..."

Onnea vain!

Luulenpa että kuten tuolla ylempänä ehdotettiin, niin eiköhän Parisuhteenne rekisteröinti" ole se koetinkivi, jossa molemmat paljastavat oikean karvansa.

Jos molemmille kelpaa maistraattivihkiminen, voi mahdollinen uskonkonflikti siirtyä tuonnemmaksi tai ehkei sitä edes tule.

Mutta jos toinen haluaa ehdottomasti isot kirkolliset jumalhäät, ja toinen ehdottomasti ei, niin siinä sitä pohdittavaa miten eteenpäin...

Jos uskiskumppanisi ei hyväksy ei-kirkollista vihkimystä, on se merkki hänen asenteellisuudestaan mielipidettäsi kohtaan ja miten vähän hän sitä kunnioittaa.