Tahteja ja Luoteja osa 9

Onneksi oli ollut perjantai. Ei tarvitse mennä kouluun, onneksi. En mennyt edes koneelle, sillä tiesin, että kaikki haluaisi kysyä ainakin miljoona kysymystä.
Makasin koko lauantai aamupäivän sängyssäni. Siinä yhden aikoihin ovikello soi ja menin aukaisemaan oven.
Oven takana oli mies ja nainen. ”Tulet mukaani”, mies ilmoitti. ”En tule. En lähde täältä minnekään, ja en edes tunne teitä…” totesin tiukasti. ”Petra on entinen sairaalan hoitaja, joten sinä tulet mukaan”, mies totesi uudestaan. Petraksi kutsuttu nainen tuli sisälle ja mies nosti minut olkapäälleen. Yritin potkia ja löydä miestä, mutta hän vei minut talomme edessä olevan kalliin auton luo, ja heitti takapenkille. Hän lukitsi ovet heti ja meni ratin taakse. ”Olen pahoillani, mutta sinut oli saatava mukaan”, mies kertoi ja käynnisti auton. Lähdimme liikkeelle ja ajelimme noin puoli tuntia.
Viimein pysähdyimme porttien eteen ja arvasin kenen pestissä nämä ihmiset olivat. ”Te olette Brianin hommissa”, totesin kylmästi. ”No osittain.. Olemme hänen äitinsä hommissa enemmänkin. Perheen henkivartijoita. Nimeni on muuten George”, George esitteli itsensä.
”No sinä tunnetkin minut jo”, totesin närkästyneenä. Jatkoimme hiljalleen matkaa taloa kohti.

Meitä vastassa oli nainen, jonka arvelin olevan Brianin äiti.
”Vihdoin tapaan sinut Bella. Olen Mary, Brianin äiti. Hän odottaakin meitä takaterassilla”, Mary kertoi ja meni sisälle. Seurasin häntä talon läpi joka oli valtavan kaunis.

Brian istui tuolilla ja nousi seisomaan kun saavuin paikalle. ”Bella”, hän sanoi. Nyökkäsin vain ja istuin häntä vastapäätä. ”Taisi tulla monta mustelmaa”, totesin kylmästi. ”Anteeksi”, Brian sanoi ja istui alas. ”Minä käskin Georgea käyttämään myös kovempia keinoja, jos et suostuisi tulemaan mukaan”, Mary kertoi. ”No kiitos vain. Minulla on kyllä täysoikeus olla tulematta”, totesin.
”Tuo on totta, mutta Brianilla on oikeus kertoa asioita”, Mary vastasi. ”Mikä oikeus hänellä on suudella muita tyttöjä?” huusin ja olin raivoissani. ”Minä en ole suudellut muita”, Brian totesi. En uskonut korviani. ”Älä sinä ala väittämään että minun silmäni valehtelevat”, huusin. ”En väitätkään, mutta oletko ottanut huomioon erään seikan?” Brian totesi. ”Minkä muka?” huudahdin.
”Ett ehkä näit jonkun toisen kuin minut? Olin isäni luona vankilassa. Mutta veljeni ei”, Brian totesi. Olin kokonaan unohtanut hänen veljensä. Brian oli pari kertaa puhunut hänestä, mutta en ollut koskaan tavannut tätä veljeä.
”Thomas, tule tänne”, Mary käski ja pian paikalle tuli nuori mies ja nainen heti miehen perässä. Nainen jonka olin nähnyt puistossa, ja nyt kun katsoin Thomasta, huomasin että Brian oli aivan hänen näköinen.

”Tässä on vanhin poikani ja hänen kihlattunsa Helen”, Mary kertoi. ”Sinä siis olet Bella. Äänesi on kantava, kuului toiselle puolelle taloa”, Thomas totesi naureskellen.
Puna nousi kasvoilleni ja olisin voinut vajota maan alle.
Thomas ja Helen istuivat pöydän ääreen. En kestänyt enää, vaan nousin ja ilmoitin meneväni vessaan.
_______________________________________________
HUOM! TÄMÄ ON JEF:N KIRJOTTAMA, ÄLÄ KOPIO JA VÄITÄ OMAKSESI.