Lapsettomuushoidot ja tupakointi?

Entä jos siemennesteanalyysissä on kaikki kunnossa? Eli miehellä on hyvä sperma ja lapsia jo ennestään. Pitääkö hänen sitten lopettaa tupakointi? Olisi kyllä ihana, jos mies tällä verukkeella innostuisi lopettamaan, on se aika kelju tapa. Itse en tupakoi ja joskus harmittaa se haju.

Meillä mies todella meinasi lopettaa tupakoinnin, mutta kun siemennesteanalyysin tulokset oli hyvät, niin ei sitten lopettanutkaan. Nyt odotellaan lääkärille pääsyä, sittenpä kuullaan, mitä hän asiasta sanoo.

mgs kirjoitti:

Entä jos siemennesteanalyysissä on kaikki kunnossa? Eli miehellä on hyvä sperma ja lapsia jo ennestään. Pitääkö hänen sitten lopettaa tupakointi? Olisi kyllä ihana, jos mies tällä verukkeella innostuisi lopettamaan, on se aika kelju tapa. Itse en tupakoi ja joskus harmittaa se haju.

Meillä mies todella meinasi lopettaa tupakoinnin, mutta kun siemennesteanalyysin tulokset oli hyvät, niin ei sitten lopettanutkaan. Nyt odotellaan lääkärille pääsyä, sittenpä kuullaan, mitä hän asiasta sanoo.

Lue lisää

yleensä suosittelee sitä lopettamista. Vaikka niistä monet itsekin polttavat kuin korsteenit..

Hyvähän se tietysti on jos miehesi lopettaa sen jo ihan itsensäkin takia,vaikka ei se välttämättä ihan helposti käy. Pidetään peukkuja teille,että saatte kaiken tarvittavan avun ja hoidon!!

Jaki karhu kirjoitti:

yleensä suosittelee sitä lopettamista. Vaikka niistä monet itsekin polttavat kuin korsteenit..

Hyvähän se tietysti on jos miehesi lopettaa sen jo ihan itsensäkin takia,vaikka ei se välttämättä ihan helposti käy. Pidetään peukkuja teille,että saatte kaiken tarvittavan avun ja hoidon!!

Lue lisää

Kyllähän se meidän isäntä olis varmasti jo lopettanut, jos se kävisi ihan tuosta vain. Ja kyllä varmasti haluaa sitä lasta ihan yhtälailla kuin minäkin. Jotenkin en raaski kauhiasti vaatia lopettamaan, kun on jo muutenkin niin mahdottoman syyllisyyden tunto kun tuntuu että tässä nyt hyvä mies muutenkin joutuu niin kauhiaan pyöritykseen sen takia, kun sattui nyt valitsemaan naisen, joka ei toimikkaan niinkuin naisen pitäisi. Kun kuitenkin aikaslailla varmaa on että se vika on minussa.

??? kirjoitti:

Kyllähän se meidän isäntä olis varmasti jo lopettanut, jos se kävisi ihan tuosta vain. Ja kyllä varmasti haluaa sitä lasta ihan yhtälailla kuin minäkin. Jotenkin en raaski kauhiasti vaatia lopettamaan, kun on jo muutenkin niin mahdottoman syyllisyyden tunto kun tuntuu että tässä nyt hyvä mies muutenkin joutuu niin kauhiaan pyöritykseen sen takia, kun sattui nyt valitsemaan naisen, joka ei toimikkaan niinkuin naisen pitäisi. Kun kuitenkin aikaslailla varmaa on että se vika on minussa.

Lue lisää

polttaa varmasti yli askin päivässä. Välillä on ollut vähemmällä, mutta aina kun tuo hoito on ajankohtainen niin menee ehkä vieläkin enempi!

En minä, eikä lääkärit meidän klikalla (yksityinen) pakota lopettamaan, eikä varmasti siihen tuossa vaiheessa kokonaan pystyisikään.

Toki olisihan se paras kun ei polttaisi!
Meillä kuitenkin vika on minussa, vaikka en polta! Miehellä nytkin simpat huippuluokkaa, kun tällä viikolla kävi taas kavereita purkittamassa.
Määrä oli reilusti yli normaalin ja liikkuvuus ja ulkomuoto ym muut vain muutaman prosentin alle täyden!

Niin että tiedä sitä sitten, mistä kaikki johtuu...

ps. tunnen yhen vajaa nelikymppisen naisen, joka polttaa varmaan kaksi-kolme askia päivässä! Mutta niinpä teki tossa vaan kolme mukulaa peräjälkeen... ja ilman hoitoja!!! Eikä ole ollut polttamatta päivääkään niin odotusaikana kun jälkeenkään! AAARRRGGGHHHH!!!

??? kirjoitti:

Kyllähän se meidän isäntä olis varmasti jo lopettanut, jos se kävisi ihan tuosta vain. Ja kyllä varmasti haluaa sitä lasta ihan yhtälailla kuin minäkin. Jotenkin en raaski kauhiasti vaatia lopettamaan, kun on jo muutenkin niin mahdottoman syyllisyyden tunto kun tuntuu että tässä nyt hyvä mies muutenkin joutuu niin kauhiaan pyöritykseen sen takia, kun sattui nyt valitsemaan naisen, joka ei toimikkaan niinkuin naisen pitäisi. Kun kuitenkin aikaslailla varmaa on että se vika on minussa.

Lue lisää

kuitenkaan syyllistä itseäsi. Miehesi varmaan rakastui sinuun ihan muut syyt päällimmäisenä mielessä kuin lasten saaminen ja tekeminen.

Uskon ja toivon,että hän rakastaa sinua sinun itsesi takia eikä lasten saamisen vuoksi.
Ja että vaikka ette lapsia saisikaan niin voitte silti nauttia yhteisestä elämästä aidosti ja tunteella.

Ehkä se tupakan lopettaminen olisi nyt tuohon saumaan iso askel ja hankalaa toteuttaa. Paineiden kasvaessa ei ole helppoa vaan heittää tupakkaa pois.

Tuttavapiirissäni ja perheessäni on ollut tupakan polttajia ja kaikki ovat lopettaneet vasta sitten kun on ollut ihan pakko tai siltä itsestä alkanut tuntumaan,et nyt se onnistuisi.

Itsekin olen ikäni ollut passiivinen tupakoitisja ja poltin itsekin n. vuoden päivät. mutta lppetin kun tapasin nykyisen mieheni ja hän sanoi suukkojeni maistuvan pahoille tupakan takia. Itselle se oli suht helppoa,mutta tiedän ettei se kaikille ole sitä lainkaan.

Jaki karhu kirjoitti:

kuitenkaan syyllistä itseäsi. Miehesi varmaan rakastui sinuun ihan muut syyt päällimmäisenä mielessä kuin lasten saaminen ja tekeminen.

Uskon ja toivon,että hän rakastaa sinua sinun itsesi takia eikä lasten saamisen vuoksi.
Ja että vaikka ette lapsia saisikaan niin voitte silti nauttia yhteisestä elämästä aidosti ja tunteella.

Ehkä se tupakan lopettaminen olisi nyt tuohon saumaan iso askel ja hankalaa toteuttaa. Paineiden kasvaessa ei ole helppoa vaan heittää tupakkaa pois.

Tuttavapiirissäni ja perheessäni on ollut tupakan polttajia ja kaikki ovat lopettaneet vasta sitten kun on ollut ihan pakko tai siltä itsestä alkanut tuntumaan,et nyt se onnistuisi.

Itsekin olen ikäni ollut passiivinen tupakoitisja ja poltin itsekin n. vuoden päivät. mutta lppetin kun tapasin nykyisen mieheni ja hän sanoi suukkojeni maistuvan pahoille tupakan takia. Itselle se oli suht helppoa,mutta tiedän ettei se kaikille ole sitä lainkaan.

Lue lisää

Tosiaan suuret kiitokset lohdutuksen sanoista, kai tässä on tunteet niin pinnassa, kun pikkuhiljaa alkaa vasta hahmottaa, miten iso urakka tässä on edessä. Jotenkin se rakkaus on vain niin kummallista, kun toisaalta ei haluaisi rakkaastaan päästää irti, mutta toisaalta ei haluaisi että toinen joutuu minun takiani ehkä lopun ikäänsä olemaan lapsettomana. Ja kun on niin kovin vaikea löytää elämälle tarkoitusta ilman niitä omia lapsia...

??? kirjoitti:

Tosiaan suuret kiitokset lohdutuksen sanoista, kai tässä on tunteet niin pinnassa, kun pikkuhiljaa alkaa vasta hahmottaa, miten iso urakka tässä on edessä. Jotenkin se rakkaus on vain niin kummallista, kun toisaalta ei haluaisi rakkaastaan päästää irti, mutta toisaalta ei haluaisi että toinen joutuu minun takiani ehkä lopun ikäänsä olemaan lapsettomana. Ja kun on niin kovin vaikea löytää elämälle tarkoitusta ilman niitä omia lapsia...

Lue lisää

Niin kyllähän se vaikeelta tuntuu,mutta uskon että ajankanssa lapsettomuuteen alkaa sopeutumaan. Ja niitä elämän pieniä asioita alkaa arvostaa entistäkin enemmän.

Minäkin aikoinaan syytin kamalasti itseäni,kun minulla oli endometrioosi ja pco. Ja ne olivat lapsettomuuteni syy,kunnes ex-mieskin tutkittiin ja hänestäkin löytyi häikkää. Ja olimme siis kumpikin heikoissa kantimissa lisääntymisen kannalta.

Sitten nykyiseni tavattuani otin puheeksi melko pian oman lapsettomuuteni syyt ja seikat. Ja mitä minulta on operoitu jne. mutta et en ehkä tule kovin helposti raskaaksi. Hän suhtautui tosi hyvin asiaan ja sanoi,että sinuun minä rakastuin ja sinun kanssa minä haluan elää ja että lapsia tulee jos on tullakseen.


Se oli todella huojentavaa kuultavaa ja jännitykseni suhteen onnistumisesta hälveni. Aloin luottamaan,että hyvä tästä tulee.

Nyttemmin kun hakeuduimme reilun 3-vuoden luomu yrittämisen jälkeen lääkärin pakeille ja hoitoihin on selvinnyt,että mieheni tilanne lapsettomuutemme kannalta on vaikeampi kuin minun.
Endo ei ole uusiutunut ja munasolujakin irtoaa,kierto pitäisi vain saada rytmiinsä.Mutta pistoshoidoilla ja glucophagella lääkäri kertoo olevan suuri apu tilanteeni kannalta.

Missään nimessä en kuitenkaan ole edes harkinnut,että eroaisimme jomman kumman heikon hedelmällisyyden vuoksi. Ja olemme myös jutelleet avoimesti asiasta ja edelleenkin kumpikin on sitä mieltä,että olemme onnellisia yhdessä joko lasten kanssa tai ilmankin.

Eli kumpikin tiedostaa ettei voi itse tilanteelleen juurikaan mitään ja että rakkauden tunteminen toista kohtaan tulee monista asioista,lapset vain ovat ikään kuin kruunu sen kaiken ylle.Tai piste iin päälle.=)

Kannattaa puhua tunteistaan,koska jos ne ahdistavat tavalla tai toisella kaikista hoidoista ja asioiden hoitamisista lapsettomuuden eteen tulee vaativia. Silloin yhteisymmärrys on paras voima mitä teillä voi olla. Ja pettymyksetkin tuntuvat pienemmiltä,kun yhdessä on asioita käyty läpi ja kerrottu ne syvimmätkin tuntonsa toisilleen.

Kannattaa myöskin panostaa suhteenne hoitamiseen kaikin teille tärkein ja yhdistävin tavoin,jotta sitten vaikeiden paikkojen edessä voitte olla vahvempia ja yhdessä jakaa hartioilla painavaa lastia. Pikkasen voi kuullostaa kliseiltä,mutta olen itse oppinut tässä suhteessa huomioimaan näitä asioita. Ja ainakin itsestä tuntuu,että näissä jutuissa on perää.

Jaki karhu kirjoitti:

Niin kyllähän se vaikeelta tuntuu,mutta uskon että ajankanssa lapsettomuuteen alkaa sopeutumaan. Ja niitä elämän pieniä asioita alkaa arvostaa entistäkin enemmän.

Minäkin aikoinaan syytin kamalasti itseäni,kun minulla oli endometrioosi ja pco. Ja ne olivat lapsettomuuteni syy,kunnes ex-mieskin tutkittiin ja hänestäkin löytyi häikkää. Ja olimme siis kumpikin heikoissa kantimissa lisääntymisen kannalta.

Sitten nykyiseni tavattuani otin puheeksi melko pian oman lapsettomuuteni syyt ja seikat. Ja mitä minulta on operoitu jne. mutta et en ehkä tule kovin helposti raskaaksi. Hän suhtautui tosi hyvin asiaan ja sanoi,että sinuun minä rakastuin ja sinun kanssa minä haluan elää ja että lapsia tulee jos on tullakseen.


Se oli todella huojentavaa kuultavaa ja jännitykseni suhteen onnistumisesta hälveni. Aloin luottamaan,että hyvä tästä tulee.

Nyttemmin kun hakeuduimme reilun 3-vuoden luomu yrittämisen jälkeen lääkärin pakeille ja hoitoihin on selvinnyt,että mieheni tilanne lapsettomuutemme kannalta on vaikeampi kuin minun.
Endo ei ole uusiutunut ja munasolujakin irtoaa,kierto pitäisi vain saada rytmiinsä.Mutta pistoshoidoilla ja glucophagella lääkäri kertoo olevan suuri apu tilanteeni kannalta.

Missään nimessä en kuitenkaan ole edes harkinnut,että eroaisimme jomman kumman heikon hedelmällisyyden vuoksi. Ja olemme myös jutelleet avoimesti asiasta ja edelleenkin kumpikin on sitä mieltä,että olemme onnellisia yhdessä joko lasten kanssa tai ilmankin.

Eli kumpikin tiedostaa ettei voi itse tilanteelleen juurikaan mitään ja että rakkauden tunteminen toista kohtaan tulee monista asioista,lapset vain ovat ikään kuin kruunu sen kaiken ylle.Tai piste iin päälle.=)

Kannattaa puhua tunteistaan,koska jos ne ahdistavat tavalla tai toisella kaikista hoidoista ja asioiden hoitamisista lapsettomuuden eteen tulee vaativia. Silloin yhteisymmärrys on paras voima mitä teillä voi olla. Ja pettymyksetkin tuntuvat pienemmiltä,kun yhdessä on asioita käyty läpi ja kerrottu ne syvimmätkin tuntonsa toisilleen.

Kannattaa myöskin panostaa suhteenne hoitamiseen kaikin teille tärkein ja yhdistävin tavoin,jotta sitten vaikeiden paikkojen edessä voitte olla vahvempia ja yhdessä jakaa hartioilla painavaa lastia. Pikkasen voi kuullostaa kliseiltä,mutta olen itse oppinut tässä suhteessa huomioimaan näitä asioita. Ja ainakin itsestä tuntuu,että näissä jutuissa on perää.

Lue lisää

Niinhän se tosiaan on ettei tässä oikein muuta voi kuin sopeutua tilanteeseen. Ei tästä ylettömästä suremalla suremiseta ainakaan saa kuin silmänsä kipeeksi. Pitää vain toivoa... Kai se sitten iskee kuin halolla päähän kun saa lääkäreiltä lopullisen tuomion että mistä tämä kaikki johtuu ja mitä sille on tehtävissä. Nyt vielä on jonkinlaista toivoa joka kuukausi, vaikkakin tappio on joka kerta yhtä kitkerä.

On vaan niin kummallisia nämä hoitoon pääsy jututkin kun täällä lukee että toisille heti kättelyssä on lyöty lähete lapsettomuuspolille ja meitä on pyöritetty jos jonkinnäköisissä kokeissa terveyskeskuksessa ja nyt sitten liki vuoden jälkeen todettiin että ehkä nyt sitten voisi laittaa sen lähetteen eteenpäin... vaikka nyt maalaisjärjelläkin tajuaa ettei niitä vauvoja tule jos ei munasoluja irtoa.

No kun nyt ei vaan itse katkeroituisi, kun nykyisin jo on kuin tikarilla iskisi sydämeen kun kuulee vauvauutisia. Mutta onneksi tosiaan on hyvä mies rinnalla, pelko on vaan niin suuri että kuinka kauan se mieskään voi kestää tätä minun kipuilua ja mökötystä, kun ei tahdo minullakaan enää sanat riittää kertomaan, etten hänelle ole vihanen vaan tälle tilanteelle. Kumpa itsekin heräisin näkemään että miten paljon hyvää tässä elämässä onkaan, kun olen ymmärtäväisen miehen saanut rinnalle. Kai tämä itsensä syyttely tosiaan syö ihmistä ja saa uppoutumaan vaan niihin murheisiin...

On tosi vaikeeta lopettaa tällasessa tilanteessa. Ite poltan vaan muutaman päivässä, noin 2-5. Tiedän et pitäis lopettaa, mut tosi vaikeeta se on!!!

... kirjoitti:

On tosi vaikeeta lopettaa tällasessa tilanteessa. Ite poltan vaan muutaman päivässä, noin 2-5. Tiedän et pitäis lopettaa, mut tosi vaikeeta se on!!!

lopetin polttamisen kun ensimmäiset hoidot aloitettiin nyt tulee vuosi täyteen:) ja ensimmäinen ivf menossa lyhyellä kaavalla.-kannatan lopettamista-