näin kristittynä olenjoutunut tukalaan tilanteeseen. Olen kokenut epäoikeudenmukaisuutta työyhteisössä. Olen nöyryytetty ja ylitseni on kävelty. Omat tunteeni ahdistavat, tunnen vihaa ja katkeruutta, en voi sietää tätä ihmistä edessäni. Joudun hillitsemään itseäni, etten loukkaisi tätäihmistä, joka on toiminut väärin minua kohtaan.
Eihän hyvää ystävää ole vaikea rakataa, vaan ihmistä joka on rikkonut minua itseäni vastaan. tunnen kuinka katkeruus ja viha syövyttää minut sisältäpäin ja kuinka lyöty olen.
Miten ihmeessä voi päästä tämän oman häpeällisen tunteen ylitse? Vastaus pillee varmaankin rukouksessa... Täytyy rukoilla, että Jumala vapauttaisi minut tästä.Ei minun silti tarvitse hyväksyä väärin tekijän tekemisiä.
Eihän hyvää ystävää ole vaikea rakataa, vaan ihmistä joka on rikkonut minua itseäni vastaan. tunnen kuinka katkeruus ja viha syövyttää minut sisältäpäin ja kuinka lyöty olen.
Miten ihmeessä voi päästä tämän oman häpeällisen tunteen ylitse? Vastaus pillee varmaankin rukouksessa... Täytyy rukoilla, että Jumala vapauttaisi minut tästä.Ei minun silti tarvitse hyväksyä väärin tekijän tekemisiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lienee sanomattakin selvää, että työyhteisö vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään yleispätevien toimintaohjeiden tavanomaisia käyttökohteita.
Surullinen ja vaikea tilanne. Vääryyttä ei tietysti tarvitse hyväksyä, koska sittenhän työyhteisön huonot toimintatavat vain jatkuvat. Mutta ehkä auttaa jos ajattelee näiden ylitse kävelijöiden olevan sittenkin ihmisinä säälittäviä ja pelokkaita. Jotkut nimittäin naamioivat pelon hyökkäävään käytökseen.
Kun päästää kunnolla höyryt pellolle, voit sen jälkeen jo suhtautua suopeammin ja kenties pääset asteelle, jolla jo säälittelet tuota öykkäröivää ylitsesi kävelijää.
Olen aina ollut sitä mieltä että parempi kerta rutina kuin ikuinen kitinä ja salassa hampaiden kiristely ja sisintä syövä katkeruus.
Parempi kerta kunnolla päin tirsaa kuin ikuinen salaviha, joka jäytää kumminkin! Sen jälkeen voi sääliä tätä keljuilevaa ja antaa jopa anteeksi ja lakata välittämästä, ompahan itse sanonut mielipiteensä hänestä. Ja sen jälkeen voi mennä ripittäytymään, ja pitääkin, niin vapautuu asiasta kunnolla.
Työhän hurjii ootta! Kannattaa nyt kuitenkin muistaa että pahoinpitely on rikos Suomen lain mukaan, eli ei kannata alkaa tirsautella ketään turpiin. Lisäksi siinä voi käydä rahallisesti huonolla viissii, nimittäin korvauksia tulee maksettavaksi ihan kiitettävästi.
Eikös olisi parasta yrittää jättää törkeät ihmiset omaan arvoonsa? Kyllä elämä heidätkin opettaa, sitä niittää mitä kylvää.
että ylitse kävellään!
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka kernaasti alkavat alistaa toista ja käyttää häijyytensä kohteena.
Liiallinen nöyryys ja loputon sietäminen vain yllyttää tällaisia ihmisiä.
On näytettävä tavalla tai toisella, ettei minua saa kohdella näin!
pitäisi pystyä antamaan anteeksi, että omat synnitkin anteeksi annetaan? Viha ja katkeruus kostautuvat vain itseä kohtaan ja mädättävät ihmisen sisältä. Olemmeko me kristitytkin näin mätiä, että turpiin vaan ja ansionsa mukaan...
että "vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö."
On järjetöntä ettei saisi vihastua jos joku kohtelee meitä kuin paskakekoa, käyttää rumasti hyödykseen ja tekee meille pahaa.
Ainut oikeutettu tunne siihen on viha, mutta siihen ei pidä hautautua kuin tunkioon, vaan kaivautua sieltä ylös, ja yrittää päästä tilaan jossa voi antaa anteeksi.
Pidetelty, haudottu viha on kuin aikapommi, mikä sairastuttaa ihmisen sekä fyysisesti että henkisesti.