Ensin kysyn kysymyksen: oletetaan, että x. ripittäytyy ja tunnustaa ripissä olevansa homoseksuaali. Asiasta tietämättömänä kysyn, että antaako rippi-isä "neuvoja", vai vain siis sen anteeksiannon välittää..? Entä jos tulee "neuvoja" ja vaikka sellaisia, että ripittäytyjää kehotetaan kertomaan tilanteestaan ja homoseksuaalisuudestaan vaikka perheelle, joka ei asiasta tiedä? Onko ripittäytyjällä velvollisuus noudattaa tätä neuvoa? Pahimmassa tapauksessa se voisi rikkoa välit koko perheeseen?
Sitten toinen juttu. Olen ihmetellyt tätä homoseksuaalisuudesta eri palstoilla käytyä keskustelua. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, kieli keskellä suuta sanotaan jotain, kiiruhdetaan paikkaamaan, sanotaan taas. Mikä tässä on niin _hiton_ vaikeaa, anteeksi vain jos kysyn? Mikä Kirkon opetuksessa on muuttunut? Kirkon opetushan on käsittääkseni se, että naisen ja miehen välinen suhde, avioliitto, on se ainoa oikea. No niin, missä siis ollaan kantaa muutettu? Ja jos joku rientää sanomaan, ettei ortodoksinen kirkko ole muuttanut opetustaan, niin sitten kysyn MIKÄ tässä asiassa on niin vaikeaa sitten sanoa? Joka palstalla on keskustelijoilla kuuma peruna suussa. Jos ihmiset ovat oikeita, vakaumuksellisia ortodokseja jotka seuraavat Kirkon opetusta, niin silloin ei luulisi olevan vaikeaa sanoa, että homoseksuaalisuus on synti?
Sitten vielä tästä, jos (!) homoseksuaalisuus siis on synti... Ymmärrän ja hyväksyn TÄYSIN sen, että homoseksuaali on Kirkossa. Kaikkihan me olemme syntisiä, on vain eri ongelmia meillä. Joku on homoseksuaali, joku on ahne, joku on syöppö ja joku juo. Synti mikä synti. Mutta tässä tulee se pointti: MIKÄ ASEMA ON HOMOSEKSUAALILLA, JOKA _EI MYÖNNÄ_ EDES SISIMMÄSSÄÄN SITÄ, ETTÄ TEKEE ELÄMÄNTAVALLAAN SYNTIÄ? Useimmat meistä, jotka lankeavat kerta toisensa jälkeen esim. syöpöttelyyn, aviorikokseen tai valehteluun, MYÖNTÄVÄT sen ja KATUVAT. Mutta homoseksuaali, joka EI kadu.. joka nimenomaan ei näe elämäntapaansa synnillisenä ja vääränä - kuinka sellainen voi olla kirkossa??? Luulisi että omatunto hankaa vastaan kun tietää kirkon opetuksen asiasta. Protestanteillahan se on eri juttu, kun siellä kukin tulkitsee isoa kirjaa miten lystää, mutta ortodoksisessa kirkossa opetus on jo aika selkeästi saatu ja tulkittu.
En viitsi keskustella asiasta esim. ortodoksi.netissä, koska nykyisinhän kaikki tästä puhuvat leimataan moralisteiksi tai kiihkoilijoiksi. Pian varmaan pitää ottaa kristinuskosta se, mistä Kaikki Tykkää (joulu on kiva ja pääsiäisen suklaatimunat ja joo joku retriitti on kiva ja luostarin kansalaisopistotoiminta) ja muut sitten poistetaan kokonaan.. Ettei vaan kenellekään tule Paha Mieli!
Sitten toinen juttu. Olen ihmetellyt tätä homoseksuaalisuudesta eri palstoilla käytyä keskustelua. Kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, kieli keskellä suuta sanotaan jotain, kiiruhdetaan paikkaamaan, sanotaan taas. Mikä tässä on niin _hiton_ vaikeaa, anteeksi vain jos kysyn? Mikä Kirkon opetuksessa on muuttunut? Kirkon opetushan on käsittääkseni se, että naisen ja miehen välinen suhde, avioliitto, on se ainoa oikea. No niin, missä siis ollaan kantaa muutettu? Ja jos joku rientää sanomaan, ettei ortodoksinen kirkko ole muuttanut opetustaan, niin sitten kysyn MIKÄ tässä asiassa on niin vaikeaa sitten sanoa? Joka palstalla on keskustelijoilla kuuma peruna suussa. Jos ihmiset ovat oikeita, vakaumuksellisia ortodokseja jotka seuraavat Kirkon opetusta, niin silloin ei luulisi olevan vaikeaa sanoa, että homoseksuaalisuus on synti?
Sitten vielä tästä, jos (!) homoseksuaalisuus siis on synti... Ymmärrän ja hyväksyn TÄYSIN sen, että homoseksuaali on Kirkossa. Kaikkihan me olemme syntisiä, on vain eri ongelmia meillä. Joku on homoseksuaali, joku on ahne, joku on syöppö ja joku juo. Synti mikä synti. Mutta tässä tulee se pointti: MIKÄ ASEMA ON HOMOSEKSUAALILLA, JOKA _EI MYÖNNÄ_ EDES SISIMMÄSSÄÄN SITÄ, ETTÄ TEKEE ELÄMÄNTAVALLAAN SYNTIÄ? Useimmat meistä, jotka lankeavat kerta toisensa jälkeen esim. syöpöttelyyn, aviorikokseen tai valehteluun, MYÖNTÄVÄT sen ja KATUVAT. Mutta homoseksuaali, joka EI kadu.. joka nimenomaan ei näe elämäntapaansa synnillisenä ja vääränä - kuinka sellainen voi olla kirkossa??? Luulisi että omatunto hankaa vastaan kun tietää kirkon opetuksen asiasta. Protestanteillahan se on eri juttu, kun siellä kukin tulkitsee isoa kirjaa miten lystää, mutta ortodoksisessa kirkossa opetus on jo aika selkeästi saatu ja tulkittu.
En viitsi keskustella asiasta esim. ortodoksi.netissä, koska nykyisinhän kaikki tästä puhuvat leimataan moralisteiksi tai kiihkoilijoiksi. Pian varmaan pitää ottaa kristinuskosta se, mistä Kaikki Tykkää (joulu on kiva ja pääsiäisen suklaatimunat ja joo joku retriitti on kiva ja luostarin kansalaisopistotoiminta) ja muut sitten poistetaan kokonaan.. Ettei vaan kenellekään tule Paha Mieli!
Vastaukset 24
Vanhimmat
ei se mitään ripittäytymistä tartte vaan rohkeutta kunnon peppukohtaamiseen. itse kerään aina tämän rohkeuden erilaisten nesteiden avulla jotka myös aiheuttavat kivan rentoutumisen sulkijalihaksessa.
Että jotkut jaksavat.
Pöö olen homo.
Luonnottomuus pois keskuudestamme.
kun pidät huolta ensimmäisenä vain itsestäsi.
Eikös kuitenkin ole kaikkien etu että Kirkko tekee kannanottonsa eri asioihin selväksi ja näkyvällä tavalla? Sen jälkeen vasta jokainen huolehtikoon itsestään.
1. naispappeus
2. suhtautuminen homoseksuaalisuuteen
kumpikin on vaikea, koska yhteiskunta ajaa agressiivisesti molempien asiaa. kirkoissa ei ole halua puolustaa omaa opetusta, seistä sen takana.
Maailman vaatimuksia ja hyökkäyksiä vastaan aina pärjätään, mutta kun meillä on nykyisin myös tuo viides kolonna.
ole tuollaisia ongelmia!
käsitteitä, aina kun puhutaan kirkosta, he luulevat että puhutaan luterilaisuudesta
ja ortodoksisesta kirkosta! Yllättävän moni Kirkkoon aikuisiällä liittynyt on tehnyt ratkaisunsa kuvitellen ort. kirkon edustavan vakiintuneempia kristillisiä arvoja. Mutta valitettavasti tämä nykyinen positiivinen asenne naispappeutta ja homoutta kohtaan todistaa, että saattoivat olla väärässä toivoessaan ort. kirkon pysyneen opetuksessa..? Vai miten on?
tunne mitenkään ortodoksista kirkkoa, jos tuollaisia asiota kyselet. Kirkon perinne on jatkunut 2000 vuotta eikä näistä asioista ole tullut ongelmaa, nytkö sitten jonkun luterilaisen (?) mielestä olisi... aika outoa
Elämme läpiluterilaisessa maassa. Luterilainen kirkko on ottanut naiset papeiksi. Luterilainen kirkko ei tunnu pitävän homoseksuaalisia suhteita ja tekoja mitenkään pahoina. Nyt jo pari päivää sitten toisen iltapäivälehden kolumnisti kyseli, että missä ovat ortodoksien naispapit sun muut.. kun kerran toinen valtiokirkko ollaan. Tästä tulee ongelmia - tästä ON JO ongelmia. Jos joku haluaa siltä sulkea silmänsä niin siitä vaan.
Tuo viides kolonna, johon viittasin, näyttää muodostuvan noin tusinasta pappeja Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa.
luterilaisuus ei ole kirkko eikä siellä ole edes pappeutta, jos heillä on naispuolisia saarnamiehiä, niin se ei meille kuulu mitenkään. Eikä sillä ole vaikutusta ortodoksiseen kirkkoon, jossa opillisista asioita päätetään yleisortodoksisesti, ei erikseen kansallisesti.
Luterilaisuudessa ja muissa protestanttisissa suunnissa ihmisten tuomitseminen homouden ja muiden ominaisuuksien perusteella vaikutta olevan koko opin perusta, näin ei ole ortodoksisuudessa. Jokainen ortodoksi ymmärtää, että kristinuskossa on kyse aivan muusta kuin homoseksuaalisten lähimmäisten jahtaamisesta ja eristämisestä muun yhteisön ulkopuolelle. Homoja ja lesboja on aina ollut olemassa, jos nyt joku käännynnäinen haluaa tuoda heidän vainoamisen myös ortodoksiseen kirkkoon, niin sitä pitää vain syvästi valittaa, niin ei pitäisi käydä. Ortodoksisuus korostaa Jumalan hyvyyttä ja armahtavaisuutta, kukaan seurakuntalainen ei voi mennä ketään tuomitsemaan, jokaisen olisi parasta keskittyä omaan kilvoitteluun omien syntiensä kanssa, joista yksi on juuri tuomitseminen ja rakkaudettomuus.
"Ensin kysyn kysymyksen: oletetaan, että x. ripittäytyy ja tunnustaa ripissä olevansa homoseksuaali."
"Sitten vielä tästä, jos (!) homoseksuaalisuus siis on synti..."
Tästä on ollut puhetta kyllästymiseen saakka. Kerrataan kuitenkin.
Homoseksuaalisuus EI ole synti. Homoseksuaaliset teot - kuten heteroseksuaalisetkin avioliiton ulkopuoliset sellaiset - ovat. Eiköhän lopeteta tästä junnaaminen.
Olen kyllä erittäin tietoinen siitä, että homoseksuaalinen TAIPUMUS ei ole synti, mutta TEOT kylläkin. Viittasin kirjoitukseni homoseksuaalisuudella tietystikin tekoihin, taipumustaan aktiivisesti toteuttavaan homoseksuaaliin.
Rakkaus, agape, sellainenhan on tietysti mahdollista ja sallittua kaikkien välillä. Mutta kaikkeen rakkauteen ei kuulu seksuaalisuus, seksuaaliset teot. Ei tässä ole mitään junnaamista, tämä asia on ihan pihvi.
Ihmettelen vain sitä kuinka tavattoman vaikea tämä homoseksuaalisuudesta (siis teoista) annettu kirkon opetus on sanoa ääneen tänä päivänä. Olisipa kiva tietää mistä oikein kiikastaa.
Sen verran vaikea asia näyttää olevan, että keskustelua ainakin tarvitaan. Minusta ortodoksisen kirkonkin on syytä tehdä kantansa selväksi. Muuten pahimmassa tapauksessa ihmiset jätetään heitteille eikä olla hyviä paimenia heille.
Ei tarvitse kenenkään alkaa puhua saastaisuudesta tai synnistä, riittää kun määritellään mikä on väärin ja mikä oikein. Eikä aina mennä tähän upottavaan suohon rypemään "että-joo-on-se-vähän-noinkin-mutta-on-se-vähän-niinkin.." Kaikkia ei voi, eikä pidäkään miellyttää. Ei ainakaan Kristuksen kirkon, Kristuksen ruumiin kustannuksella.
että tajusin sinun olevan aivan jotain muuta kuin ortodoksi, ja kaiken lisäksi mitä ilmeisimmin oletat vielä jonkinlaisen lestadiolaisuudenkin olevan opiltaan kristillistä...
Lestadiolaisista en juuri mitään tiedä. Opiskelukaverini oli lestadiolainen ja hänen pyynnöstään osallistuin yhden kerran "seuroihin". En kokenut oloani siellä kovinkaan kotoisaksi, vaikka kunnioitankin lestadiolaisten(kin) vakaumusta. En menisi sanomaan, etteikö siinä joukossa voisi olla ihan todellisia ja rehellisiä kristittyjä.
Yhdessä vaiheessa naapurissa asusti kai joku evankelinen kristitty tms.. vähän valoisamman suunnan edustaja. Hyvin tultiin juttuun.
Kuulumiseni ortodoksiseen kirkkoon ei olekaan mikään uskonasia. En koe mitään velvollisuutta alkaa tänne postata todisteita kuulumisestani tuohon tai tähän kirkkoon.
homoeroottista:nuoret viriilit miehet pakotettiin luostarisääntöihin mukamas selibaattiin...
Ut:ssa mainitaan eunukkien liittyneen kirkoon..
Ongelma on tiettävästi pahempi katolisessa kirkossa,mutta...
Kristinuskossa palvotaan ikuista neitsyttä...(naisvihamielisyys??)
Joku kirkkoisäkin pukeutui naisten vaatteisiin...
Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on oma "piikki lihassansa". Mitkään ohjeet eivät sovi jokaiselle sellaisenaan. Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia, joista osa ei edistä hengellisen ihmisen kehittymistä. Tällaisia taipumuksia on syytä pyrkiä vaimentamaan.
Ortodoksisen opin mukaan aikuisten ainoa luvallinen yhteiselämän muoto on heteroseksuaalinen avioliitto, mikä on vahvistettu avioliiton sakramentissa. Kaikki muut suhteet on luokiteltu synnillisiksi hengellisistä syistä.
Paavali kirjoittaa, että jotkut ovat syntymästään alkaen sopimattomia avioliittoon. Jokainen sovittakoon sen itseensä tarpeen mukaan.
Ihmisen ominaisuudet ja taipumukset eivät ole syntiä. Mutta jotkin ihmisen teot ovat. Jokaisen on itse mietittävä haluaako toteuttaa taipumuksia, jotka johtavat syntiin ja eroon uskovien joukosta vai haluaako hillitä halujaan ja elää uskovien keskuudessa. Jokainen valitkoon itse.
Jos ja kun kerran heteroseksuaalinen avioliitto on ainoa luvallinen muoto, niin miksiköhän sitten niin monella ihmisellä monilla eri keskustelupalstoilla tuntuu olevan valtavasti vaikeuksia sanoa tämä? Kysymys on tavallaan retorinen.. onkohan ihmisillä niin kova pelko leimautua "suvaitsemattomaksi"?
Sehän se taitaa olla suurin synti tänäpäivänä. Pitää kiltisti suvaita vaan kaikki, pian varmaan pedofilia ja skatologiakin ovat niiiiiiiiin kuul.
Jos ei kadu syntiään, niin kuinka sen voisi saada anteeksikaan? Näin se menee. läpisairaassa maailmassa ei enää edes syntiä synniksi tunnisteta.
.. on se, että synnintunnustukselle menevä ei voi tietää, miten pappi suhtautuu hänen mahdolliseen homoseksuaalisuuteensa. Siksi on erinomaista, että jotkut uskaltautuvat ihan erikseen sanomaan, että ottavat homoseksuaalisen ihmisen vastaan siinä kuin muutkin.
Papistosta kun löytyy sellaisia, jotka näkevät Ihmisen sijaan edessään seksuaalisuutta. Seksuaalisuus on ihmisille tärkeä asia, mutta herättää nykypäivänä suhteettoman paljon huomiota. Se on usein se kuuluisa tikku toisen silmässä.
Miksi en voi sanoa, että homoseksuaalisuus on synti? No siksi, että tuomioita jakaa vain Yksi. Tiedän omat heikkouteni, ja niistä voin puhua. Jokainen, joka on kiinnostunut siitä, mikä on syntiä, ja mikä ei, voi mennä keskustelemaan omista heikkouksistaan papin kanssa, tai tunnustella niitä omassatunnossaan. Tämä on ymmärtääkseni ortodoksista perinnettä, ja parhaimmillaan. Listoja synneistä tekevät ne, joilla ei ole Rakkautta.