Vieläkö jossain päin Suomea tunnetaan käytännön toimintana vanha tapa, haudalla ateriointi? Symbolisena tai ihan konkreettisesti?
Eräs ystäväni (etäinen sukulaiseni) vainajoitui hiljan. Eläessään hän oli hyvän ruoan ja juoman lämmin ystävä.
Mitä luulette, järkyttyykö ympäristö tai muu hautuumailla kulkeva valtaväestön väki, jos pidämme hänen haudallaan pienet kekkerit? Koska saan silloin tällöin kyseenalaisia ideoita, ajattelin täällä kysyä, pitäisikö tällainen jättää tekemättä...
(Kyseessä on luterilaisen seurakunnan hautausmaa.)
Ei sinne tietenkään aterialle jäätäisi, mutta ehkä hommaan kuuluisi siisti pukeutuminen, parin aikanaan yhdessä lauletun sävelmän veisailu, muutama voileipä ja tietenkin huolella valikoitu lajitelma ystävän lempijuomia.
Jos joku nostaa asiasta metakan, voiko tällaisen vielä 2000-luvulla selittää kansanperinteellä, vaikka tuoksahtaisi selittäessään hieman konjakillekin?
Mielestäni tapa on kaunis, eikä se saisi jäädä käyttämättömänä unhoon... En tiedä miten mielipuoliselta tämän lukeminen kuulostaa, mutta kysyn tätä kyllä ihan vakavissani :)
Eräs ystäväni (etäinen sukulaiseni) vainajoitui hiljan. Eläessään hän oli hyvän ruoan ja juoman lämmin ystävä.
Mitä luulette, järkyttyykö ympäristö tai muu hautuumailla kulkeva valtaväestön väki, jos pidämme hänen haudallaan pienet kekkerit? Koska saan silloin tällöin kyseenalaisia ideoita, ajattelin täällä kysyä, pitäisikö tällainen jättää tekemättä...
(Kyseessä on luterilaisen seurakunnan hautausmaa.)
Ei sinne tietenkään aterialle jäätäisi, mutta ehkä hommaan kuuluisi siisti pukeutuminen, parin aikanaan yhdessä lauletun sävelmän veisailu, muutama voileipä ja tietenkin huolella valikoitu lajitelma ystävän lempijuomia.
Jos joku nostaa asiasta metakan, voiko tällaisen vielä 2000-luvulla selittää kansanperinteellä, vaikka tuoksahtaisi selittäessään hieman konjakillekin?
Mielestäni tapa on kaunis, eikä se saisi jäädä käyttämättömänä unhoon... En tiedä miten mielipuoliselta tämän lukeminen kuulostaa, mutta kysyn tätä kyllä ihan vakavissani :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
luulen kuitenkin, että tapa on peräisin Venäjältä. Siellä on ainakin tapana kaataa vodkaa kaverin haudalle.
En usko kenenkään häiriintyvän, vaikka mistä senkään tietää varmaksi.
Ehkä kannattaisi ajoittaa sellaiseen aikaan, ettei hautausmaalla olisi paljon kävijöitä.
Sateisella ilmalla, kaamealla myrskyllä?
Sinänsä idea ei minusta ole ollenkaan huono. Venäjän-Karjalassa tehdään niin edelleen.
Kun lapseni olivat pieniä tapasin itse tehdä retkiä tämän taajaman hautausmaille joita on sekä vanhoja että uudempia.
Kuljeksimme katselemassa vanhoja ristijä ja paaisa, söimme keksejä ja imeksimme pillimehua. Hautapaasilla emme sentään istuneet. Aurinko paistoi ja peipposet lauloivat.
Minua hautausmaat viehättävät koska siellä on kaunita vanhoja puita, varsinkin jo käytöstä poistetuilla vanhoilla hautausmailla.
Ikävä kyllä hautausmaitakin hakataan; se suututtaa ja tuntuu joka kerta yhtä pahalta.
Lapset muistavat vieläkin nuo retket, eikä mitenkään kolkkona muistona.
Ainakin Pohjois-Karjalassa on ristisaatoissa tapana käydä myöskin kalmismailla ja toimittaa panihida ja syödä myöskin muistoateria. Kun se yleensä syntyy nyyttikesti-periaatteella, voi "perinneateria" koostua joskus banaaneista ja jaffasta mutta kyllä olen nauttinut ryypyn kirkasta tai lasin viiniä vainajan muistolle.
Ei siis ole "venäläinen" vaan ortodoksinen tapa, jopa Suomessa ikänsä asuneiden karjalaisten keskuudessa, ja pappihan se muistopalveluksenkin haudoilla toimittaa! Minusta on tällainen muistohetki on kaunis ja lämmin. Ja kun kerran näin muistellaan nimenomaan tuonilmaisiin siirtyneitä, olisi ihan kaunista että muistoateria sisältäisi jotain, mistä edesmennyt on erityisesti pitänyt!
Pohjois-Karjalassa vuosikymmeniä!
Ei ole yleinen, on mielipiteeni! Joku satunnainen yksilö on voinut harjoittaa.
tällaiset ateriat ole jo pitempää perintöä ihan alkukirkon ajoista asti? Agape-ateriat, joita esim. nautittii pyhien ja marttyyrejen haudoilla.
että Pohjois-Karjalassa se olisi yleistä, ei todellakaan pidä paikkaansa. En ole koskaan nähnyt muualla kuin Venäjän-Karjalassa.
Ymmärtääkseni Ilomantsi ja Tuupovaara ovat Pohjois-Karjalaa ja olen siellä noin 25 vuoden ajan osallistunut joka vuosi ristisaattoon, jossa loppumatkasta aina Pörtsämön erämaakalmistossa toimitetaan muistopalvelus ja nautitaan myös muistoateria. Joka kerta on useita kymmeniä ihmisiä mukana omaistensa haudoilla kävijöitä osallistumassa muistopalvelukseen ja ateriaan.
Tutustupa pikkasen kirkollisten (ortodoksisten) perinteiden historiaan niin voit löytää muutakin, johon pienissä ympyröissäsi et vielä ole törmännyt!
etkä liikkua ortodoksipiireissäkään,kun et ole tuollaisesta kuullut. Se vanha kaunis perinne on Pohjois-Karjalassa voimissaan vieläkin. Haudalla suoritetun muistopalveluksen jälkeen syödään muistoateria vainajaa muistellen.