Ilm.14:7 Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Mitä vuosi 1844 merkitsee meille nykyajan ihmisille? Miksi on tärkeää tuntea tämä opetus ja uskoa siihen? Mitä se kertoo Jumalasta ja pelastuksesta, jota hän tarjoaa meille?
Seurakuntamme alkuvaiheessa taivaallinen oikeudenkäynti tarjosi selityksen suureen pettymykseen. se auttoi heitä ymmärtämään, missä Miller oli erehtynyt. Mutta mitä se tarjoaa meille tänä päivänä?
Jeesus puhui usein toisesta tulemisestaan. Varhaisseurakunta odotti hänen pikaista paluutaan. Läpi vuosisatojen kristityt ovat odottaneet Jeesuksen paluuta. Jokainen uusi sukupolvi toivoo ja odottaa, että Jeesus tulisi takaisin sen elinaikana.
Olemme kuitenkin yhä täällä ja monet ovat menettäneet toivon hänen paluustaan. Tässä vuosi 1844 astuu mukaan kuvaan, sillä se kertoo, missä ajassa elämme. Jumala haluaa sanoa meille: Luottakaa minuun, sillä minä tulen takaisin, kuten olen luvannut. Se hetki ei enää ole kovin kaukana.
Adventtia edeltävä tuomio on viimeinen maailmalle annettu profeetallinen aikaelementti. Se kertoo, että lopputapahtumat ovat käsillä ja Herra tulee pian takaisin.
Adventistit eivät hyväksy ”kerran pelastettu, aina pelastettu” –opetusta. Ihminen voi valinnoillaan luopua Kristuksesta. Tutkivalla tuomiolla valintamme vahvistetaan lopullisesti. Tuomion ilosanoma on että jos pysymme uskollisina Jeesukselle ja vetoamme hänen vanhurskauteensa, hän on meidän sijaisemme, kun nimemme otetaan esiin tuomiolla ja meidät sinetöidään pelastukseen jonka hän on lahjaksi antanut.
Pelastumme uskosta, emme teoista (Room.3:28) mutta yhtä varmasti meidät tuomitaan tekojemme perusteella (Saarn.3:17; 12:14; 2.Kor.5:10; 1.Piet.1:17). Hyvät teot todistavat aidosta uskosta Kristukseen.
Mitä vuosi 1844 merkitsee meille nykyajan ihmisille? Miksi on tärkeää tuntea tämä opetus ja uskoa siihen? Mitä se kertoo Jumalasta ja pelastuksesta, jota hän tarjoaa meille?
Seurakuntamme alkuvaiheessa taivaallinen oikeudenkäynti tarjosi selityksen suureen pettymykseen. se auttoi heitä ymmärtämään, missä Miller oli erehtynyt. Mutta mitä se tarjoaa meille tänä päivänä?
Jeesus puhui usein toisesta tulemisestaan. Varhaisseurakunta odotti hänen pikaista paluutaan. Läpi vuosisatojen kristityt ovat odottaneet Jeesuksen paluuta. Jokainen uusi sukupolvi toivoo ja odottaa, että Jeesus tulisi takaisin sen elinaikana.
Olemme kuitenkin yhä täällä ja monet ovat menettäneet toivon hänen paluustaan. Tässä vuosi 1844 astuu mukaan kuvaan, sillä se kertoo, missä ajassa elämme. Jumala haluaa sanoa meille: Luottakaa minuun, sillä minä tulen takaisin, kuten olen luvannut. Se hetki ei enää ole kovin kaukana.
Adventtia edeltävä tuomio on viimeinen maailmalle annettu profeetallinen aikaelementti. Se kertoo, että lopputapahtumat ovat käsillä ja Herra tulee pian takaisin.
Adventistit eivät hyväksy ”kerran pelastettu, aina pelastettu” –opetusta. Ihminen voi valinnoillaan luopua Kristuksesta. Tutkivalla tuomiolla valintamme vahvistetaan lopullisesti. Tuomion ilosanoma on että jos pysymme uskollisina Jeesukselle ja vetoamme hänen vanhurskauteensa, hän on meidän sijaisemme, kun nimemme otetaan esiin tuomiolla ja meidät sinetöidään pelastukseen jonka hän on lahjaksi antanut.
Pelastumme uskosta, emme teoista (Room.3:28) mutta yhtä varmasti meidät tuomitaan tekojemme perusteella (Saarn.3:17; 12:14; 2.Kor.5:10; 1.Piet.1:17). Hyvät teot todistavat aidosta uskosta Kristukseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vuoden 1844 merkitys selviää oheisesta Uuras Saarnivaaran johdannosta kirjaansa Adventismi Raamatun ja historian valossa:
"Amerikkalainen maanviljelijä William Miller (1782-1849) tuli 1800-luvun alkupuolella Raamattua tutkiessaan siihen käsitykseen, että Kristuksen toinen tuleminen ja seurakunnan ylöstempaaminen tapahtuisi 1843-1844. Tätä koskevissa laskelmissaan hän otti lähtökohdakseen Dan. 8:14 olevat sanat: Kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö puhdistetaan. Hänen käyttämänsä engl. Raamatussa sanat olivat näin. Suom. Raamatussa tässä on: Asetetaan jälleen oikeuteensa. Miller ymmärsi tässä mainitut 2300 iltaa ja aamua näin moneksi vuodeksi. Hän selitti niiden alkaneen v. 457 eKr., jolloin Esra sai valtuudet järjestää Jerusalemin pyhäkön ja seurakunnan asiat. Tästä ajankohdasta 2300 vuotta eteenpäin vei aikaan 1843-44. Miller odotti Kristuksen tulevan silloin maan päälle puhdistamaan seurakunnan (kirkon) pyhäkköä ja saattamaan sen yleismaailmalliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa.
Milleriin ja häneen liittyneiden suullinen ja kirjallinen julistus sai aikaan suuren kansanliikkeen. Kun Kristus ei tullutkaan odotettuna aikana, Hiram Edson nimiselle Millerin ystävälle juolahti mieleen (hän itse piti sitä Jumalan ilmoituksena), että odotuksessa oli tapahtunut erehdys: pyhäkkö olikin taivaassa eikä maan päällä. Kristus meni laskettuna aikana 22.10.1844 taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimpään suorittamaan siellä tutkivaa tuomiota, jossa hän määrää kunkin kohtalon ja palkan, ja tulee tämän työnsä suoritettuaan toisen kerran maan päälle panemaan tuomion täytäntöön ja antamaan omilleen taivaassa sen kirkkauden, mikä kullekin kuuluu.
Pian tämän jälkeen ent. merikapteeni Joseph Bates julkaisi pari kirjaa, joissa hän selitti, että Ilm. 14:9-12 ennustetut kolmen enkelin julistukset olivat alkaneet toteutua. Niistä ensimmäinen, peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, oli alkanut täyttyä milleriläisessä liikkeessä. Siinä oli alkanut toteutua myös toisen enkelin julistus suuren Babylonin kukistumisesta ja käskystä lähteä siitä ulos. Kolmannen enkelin julistus sisälsi Batesin mukaan sapattikäskyn. Se on Ilm. 7. luvussa mainittu elävän Jumalan sinetti, joka erottaa Hänelle uskollisen kansan niistä, jotka eivät ole Hänen todellista kansaansa.
Pastori James White ja hänen puolisonsa Ellen G. White (1827-1917) omaksuivat nämä Edsonin ja Batesin tulkinnat. Ellen G. White sai niille tukea profetioiden ja ilmestysten kautta, joiden hän uskoi olevan Jumalalta, ja hänestä tuli liikkeen huomattavin johtaja. Se otti itselleen v. 1860 Battle Creekissä, Michiganissa, pitämässään kokouksessa nimen Seitsemännen päivän adventistit. Ellen G. Whiten mukaan tämä nimi on jatkuva syyte protestanttiselle maailmalle; se julistaa erotusta toisaalta Jumalan palvelijain ja toisaalta pedon palvelijain ja sen merkin ottavien (=sunnuntain viettäjien) välillä. Kirkkokunnaksi seitsemännen päivän adventismi järjestäytyi v. 1863."