Tirkistelyä televisiossa
1Kun ihminen tulee tarpeeksi vanhaksi ja sairaaksi, ihmisarvo ja yksityisyyden suoja häviävät. Tämä tuli todistetuksi muutama viikko sitten TV1:n ohjelmassa "Kuka vierellesi jää". Siinä kuolemaa odottavilta vanhuksilta riisuttiin kaikkien nähden viimeisetkin arvokkuuden rippeet.
Ohjelma kertoi työpäivästä Espoon Muuralan sairaalan kroonikko-osastolla. Vilpitön tarkoitus varmaan oli osoittaa, kuinka raskasta työtä hoitohenkilökunta tekee. Tämä tulikin toki selväksi, mutta ajattelivatko ohjelmantekijät, millä hinnalla? Eikö kenenkään päähän pälkähtänyt ajatella asiaa avuttomien vanhusten kannalta? Ohjelmasta tuli säälimätöntä tirkistelyä, varsinaista sosiaalipornoa, jossa loukattiin vanhusten yksityisyyttä julkealla tavalla.
2Kuvaruudussa näytettiin koko surkeus. Vapisevat kädet, harittavat silmät, paljaat pyllyt, kakkavaipat ja leukaa pitkin valuvat vellit. Katsojille välittyi vaikutelma siitä, että sekalainen joukko ohjelmantekijöitä kuljeskeli vapaasti sairaalan osastolla ikuistamassa tilanteita, joissa vanhusten intiimit paikat ja toiminnot paljastettiin. Mihin unohtui tällä kertaa kunnian ja yksityisyyden suoja, josta hiihtoliiton johtajat ja korkeat virkamiehet tai käräjäsaleissa istuvat rikolliset saavat niin ylenpalttisesti nauttia?
3Lähikuvassa kuvattiin vanhusta, joka huusi yhtä mittaa apua. Hän pelkäsi murhaajaa ja se näytti huvittavan uhrautuvaista henkilökuntaa:
- Mitä se Lyyti nyt höpsii. Eihän meillä täällä sairaalassa ole murhaajia!
Jokaiselle katsojalle tuli selväksi, että vanhus ei ollut täysissä sielun voimissa. Mutta pelko oli aitoa. Siitä ei ole epäilystäkään. Miten lienee sairaalan henkilökunnalta päässyt unohtumaan, että salassapitovelvollisuus ja potilaan oikeusturva koskevat muitakin kuin täyspäisiä potilaita?
Olen varma, että ohjelman tekijät ovat varmistaneet selustansa kirjallisilla suostumuksilla. Niinhän on tapana tehdä silloin, kun yksityisyyden - ja kunnianloukkauksen vaara on tarjolla.
4Jotkut ohjelmassa kuvatuista vanhuksista ovat ehkä saattaneetkin pystyä itse allekirjoittamaan suostumuspaperin. Eri asia on, ymmärsikö yksikään heistä sen todellisen merkityksen. Dementoituneitten ja liikuntakyvyttömien puolesta suostumuksen on ehkä antanut joku lähiomaisista. Jos vanhukset eivät ole virallisesti holhouksen alaisia, lähiomaisen antama suostumus on kuitenkin mitätön. Mutta vähät siitä. Kukapa näistä avuttomista mitään oikeusjuttuja pystyisi nostamaan. Ja kukapa heidän yksityisyyden suojastaan välittäisi.
Ihmisten eriarvoisuus nostaa silmiin kiukun kyyneleet. Avuttomia vanhuksia kohdellaan julkisesti kuin esineitä, mutta rikoksesta tuomittujen intimiteettisuojasta meillä kyllä pidetään huolta. Tuomioistuimet ovat sitä mieltä, että rikokset ovat yksityisasioita. Törkeistä rikoksista tuomitut saavat suuria summia kärsimyskorvauksina siitä hyvästä, että julkisia oikeudenkäyntejä selostetaan lehdissä. Julkisuus näet loukkaa rikollisten kunniaa ja tuottaa heille kärsimystä!
5Yhdessä suhteessa ohjelma "Kuka vierellesi jää" oli lyömätön. En voi lakata ihmettelemästä, miten yhteen ainoaan ohjelmaan olikin onnistunut osumaan niin monta maireaa hymyä ja mielistelevää ääntä: - Ja nyt sitten tutumaan aa-aa. Eikös vaan olekin Lyytillä mukava olo omassa pikku sänkysessään?
Yäk. Kyseinen vanhus ei tajunnut lässytyksestä mitään. Hän tuijotti vastapäiseen seinään tyhjin, vetisin silmin. Ainoa, joka koko ohjelmassa suhtautui hoidokkeihinsa asiallisesti, oli miespuolinen hoitaja. Kun hän pyyhki pyllyä ja vaihtoi vaippoja, siinä oli luontaista arvokkuutta. Niin sitä pitää. Pois turhat lätinät!
[email protected]
1Kun ihminen tulee tarpeeksi vanhaksi ja sairaaksi, ihmisarvo ja yksityisyyden suoja häviävät. Tämä tuli todistetuksi muutama viikko sitten TV1:n ohjelmassa "Kuka vierellesi jää". Siinä kuolemaa odottavilta vanhuksilta riisuttiin kaikkien nähden viimeisetkin arvokkuuden rippeet.
Ohjelma kertoi työpäivästä Espoon Muuralan sairaalan kroonikko-osastolla. Vilpitön tarkoitus varmaan oli osoittaa, kuinka raskasta työtä hoitohenkilökunta tekee. Tämä tulikin toki selväksi, mutta ajattelivatko ohjelmantekijät, millä hinnalla? Eikö kenenkään päähän pälkähtänyt ajatella asiaa avuttomien vanhusten kannalta? Ohjelmasta tuli säälimätöntä tirkistelyä, varsinaista sosiaalipornoa, jossa loukattiin vanhusten yksityisyyttä julkealla tavalla.
2Kuvaruudussa näytettiin koko surkeus. Vapisevat kädet, harittavat silmät, paljaat pyllyt, kakkavaipat ja leukaa pitkin valuvat vellit. Katsojille välittyi vaikutelma siitä, että sekalainen joukko ohjelmantekijöitä kuljeskeli vapaasti sairaalan osastolla ikuistamassa tilanteita, joissa vanhusten intiimit paikat ja toiminnot paljastettiin. Mihin unohtui tällä kertaa kunnian ja yksityisyyden suoja, josta hiihtoliiton johtajat ja korkeat virkamiehet tai käräjäsaleissa istuvat rikolliset saavat niin ylenpalttisesti nauttia?
3Lähikuvassa kuvattiin vanhusta, joka huusi yhtä mittaa apua. Hän pelkäsi murhaajaa ja se näytti huvittavan uhrautuvaista henkilökuntaa:
- Mitä se Lyyti nyt höpsii. Eihän meillä täällä sairaalassa ole murhaajia!
Jokaiselle katsojalle tuli selväksi, että vanhus ei ollut täysissä sielun voimissa. Mutta pelko oli aitoa. Siitä ei ole epäilystäkään. Miten lienee sairaalan henkilökunnalta päässyt unohtumaan, että salassapitovelvollisuus ja potilaan oikeusturva koskevat muitakin kuin täyspäisiä potilaita?
Olen varma, että ohjelman tekijät ovat varmistaneet selustansa kirjallisilla suostumuksilla. Niinhän on tapana tehdä silloin, kun yksityisyyden - ja kunnianloukkauksen vaara on tarjolla.
4Jotkut ohjelmassa kuvatuista vanhuksista ovat ehkä saattaneetkin pystyä itse allekirjoittamaan suostumuspaperin. Eri asia on, ymmärsikö yksikään heistä sen todellisen merkityksen. Dementoituneitten ja liikuntakyvyttömien puolesta suostumuksen on ehkä antanut joku lähiomaisista. Jos vanhukset eivät ole virallisesti holhouksen alaisia, lähiomaisen antama suostumus on kuitenkin mitätön. Mutta vähät siitä. Kukapa näistä avuttomista mitään oikeusjuttuja pystyisi nostamaan. Ja kukapa heidän yksityisyyden suojastaan välittäisi.
Ihmisten eriarvoisuus nostaa silmiin kiukun kyyneleet. Avuttomia vanhuksia kohdellaan julkisesti kuin esineitä, mutta rikoksesta tuomittujen intimiteettisuojasta meillä kyllä pidetään huolta. Tuomioistuimet ovat sitä mieltä, että rikokset ovat yksityisasioita. Törkeistä rikoksista tuomitut saavat suuria summia kärsimyskorvauksina siitä hyvästä, että julkisia oikeudenkäyntejä selostetaan lehdissä. Julkisuus näet loukkaa rikollisten kunniaa ja tuottaa heille kärsimystä!
5Yhdessä suhteessa ohjelma "Kuka vierellesi jää" oli lyömätön. En voi lakata ihmettelemästä, miten yhteen ainoaan ohjelmaan olikin onnistunut osumaan niin monta maireaa hymyä ja mielistelevää ääntä: - Ja nyt sitten tutumaan aa-aa. Eikös vaan olekin Lyytillä mukava olo omassa pikku sänkysessään?
Yäk. Kyseinen vanhus ei tajunnut lässytyksestä mitään. Hän tuijotti vastapäiseen seinään tyhjin, vetisin silmin. Ainoa, joka koko ohjelmassa suhtautui hoidokkeihinsa asiallisesti, oli miespuolinen hoitaja. Kun hän pyyhki pyllyä ja vaihtoi vaippoja, siinä oli luontaista arvokkuutta. Niin sitä pitää. Pois turhat lätinät!
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
On varmasti vaikeaa tehdä uskottavaa ohjelmaa dementoituneitten hoitotilanteesta kuvaamatta heitä.
Sitten onkin eri asia miten asenteemme ovat näitä täysin puolustuskyvyttömiä ja avuttomia ihmisiä kohtaan.
Olisi hyvä, jos pystyisimme kohtaamaan heikoimmankin kanssaihmisen arvokkuudella ja suomalla hänelle ihmisarvo.
Mutta mitäpä ihminen tekee heikolle ja vammaisille ja muuten erilaisille, vaikkapa pakolaisille tai omasta väristään poikkeavalle rodulle.
Kuitenkin tuosta puhelemisesta dementoituneelle.
Kyllä se aivan oikein on puhella heille, mutta varmasti äänensävy on se tärkein ja myöskin kehonkieli yleensä, tunnepuoli.
Aidosti lempeä äänensävy luo turvallisuuden tunnetta.
Aivan niinkuin äidin ääni luo vauvalle turvan tunnetta.