Liian monesti Adventistit mielestäni takertuvat moniin pikku asioihin. Kysyn vaan, onko pelastuminen kiinni mm. seuraavista asioista:
1. Lauantai, Sapatti?
2. Upotus kaste?
3. Tutkiva tuomio?
4. Kasvis ruoka?
5. E.G White?
Jos ei niin miksi näistä väitellään ja pelastuminen on unohdettu? Jumalan silmissä me kaikki olemme saman arvoisia. Eivät Adventistit ole parempia, jos he pitävät lauantaita tai syövät kasvisruokaa. Lähimmäisen rakkaus ja pyrkimys hyvään, sekä oikeamielisyyteen on mielestäni paljon arvokkaampaa. Miksi siis näihin asioihin takerrutaan, jos arvokkaammat asiatkaan eivät aina ole kunnossa?
Toiseksi kuka voi edes sanoa: "Minä pelastun"? Uskon kautta pelastutaan, mutta usko ilman tekoja on kuollut. Kuka siis voi olla varma pelastumisestaan ja omasta uskostaan, jos meidän tekomme on kuin likaisin vaate Herran edessä? Uskolla voi siirtää vuoria, joten jos uskoisimme se kyllä näkyisikin. Olemmeko mailman valo, emme. Voimmekin vain yritää parhaamme "syntisessä" elämässämme ja pistää toivomme Jeesukseen. Sanotaanhan: "Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimset ensimmäisiksi." Voinko siis tietää mihin joudun, en. Se ei ole meidän päätettävissämme.
Itse olen Adventisti. Adventtikirkossa mielestäni antoisaa ovat raamatun tutkistelut. Kun ei pelkästään "pappi saarnaa", vaan raamatusta myös keskustellaan, avauttuu raamattu täysin uudella tavalla. Kasvis ruoka yms. voi olla monelle Adventistille todella tärkeää, mutta se ei saisi uskon este. Muuten olemme väärällä puolella.
Me jokainen uskomme johonkin omalla tavallamme. Syventäkäämme uskoamme ja antakaamme sen myös näkyä. Olenko valmis, en tiedä... mutta yritän.
1. Lauantai, Sapatti?
2. Upotus kaste?
3. Tutkiva tuomio?
4. Kasvis ruoka?
5. E.G White?
Jos ei niin miksi näistä väitellään ja pelastuminen on unohdettu? Jumalan silmissä me kaikki olemme saman arvoisia. Eivät Adventistit ole parempia, jos he pitävät lauantaita tai syövät kasvisruokaa. Lähimmäisen rakkaus ja pyrkimys hyvään, sekä oikeamielisyyteen on mielestäni paljon arvokkaampaa. Miksi siis näihin asioihin takerrutaan, jos arvokkaammat asiatkaan eivät aina ole kunnossa?
Toiseksi kuka voi edes sanoa: "Minä pelastun"? Uskon kautta pelastutaan, mutta usko ilman tekoja on kuollut. Kuka siis voi olla varma pelastumisestaan ja omasta uskostaan, jos meidän tekomme on kuin likaisin vaate Herran edessä? Uskolla voi siirtää vuoria, joten jos uskoisimme se kyllä näkyisikin. Olemmeko mailman valo, emme. Voimmekin vain yritää parhaamme "syntisessä" elämässämme ja pistää toivomme Jeesukseen. Sanotaanhan: "Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimset ensimmäisiksi." Voinko siis tietää mihin joudun, en. Se ei ole meidän päätettävissämme.
Itse olen Adventisti. Adventtikirkossa mielestäni antoisaa ovat raamatun tutkistelut. Kun ei pelkästään "pappi saarnaa", vaan raamatusta myös keskustellaan, avauttuu raamattu täysin uudella tavalla. Kasvis ruoka yms. voi olla monelle Adventistille todella tärkeää, mutta se ei saisi uskon este. Muuten olemme väärällä puolella.
Me jokainen uskomme johonkin omalla tavallamme. Syventäkäämme uskoamme ja antakaamme sen myös näkyä. Olenko valmis, en tiedä... mutta yritän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.