Vain yksi pelko

No, ei se pelko yhtään pahasta ainakaan siinä tilanteessa ole, että tekee toiselle jotakin pahaa. Jos ei olisi minkäänlaista rangaistuksen uhkaa, tulisi varmaan monelta raadolliselta ihmiseltä tehtyä paljon enemmänkin inhottavuuksia.
Jumala on rakkaus, mutta ei hän syntiä rakasta, kyllä Hän sen haluaa pois elämästämme, painaa kättään niin kauan mätään kohtaan, että reagoimme jollakin tavalla. Teemme parannuksen tai paadutamme sydämemme, niin ettei omantunnon ääni enää kuulu. Ja kai se niinkin on, että kun ihminen on oikein väsynyt elämäänsä, niin ihka aito vanhanaikainen helvetinpelko pitää kuitenkin ekämän reunassa kiinni, niin etttei
ihminen mene itsariin asti. Toivottavasti näin on mahdollisimman monen vaikeuksissa olevan kohdalla.
Synkkiä aiheita nämä ovat, mutta suurin kaikista on kuitenkin rakkaus, Jumala. Hänen tahtonsa on elämä ja rakkaus.
Siunausta sinulle!

sunnyriver kirjoitti:

No, ei se pelko yhtään pahasta ainakaan siinä tilanteessa ole, että tekee toiselle jotakin pahaa. Jos ei olisi minkäänlaista rangaistuksen uhkaa, tulisi varmaan monelta raadolliselta ihmiseltä tehtyä paljon enemmänkin inhottavuuksia.
Jumala on rakkaus, mutta ei hän syntiä rakasta, kyllä Hän sen haluaa pois elämästämme, painaa kättään niin kauan mätään kohtaan, että reagoimme jollakin tavalla. Teemme parannuksen tai paadutamme sydämemme, niin ettei omantunnon ääni enää kuulu. Ja kai se niinkin on, että kun ihminen on oikein väsynyt elämäänsä, niin ihka aito vanhanaikainen helvetinpelko pitää kuitenkin ekämän reunassa kiinni, niin etttei
ihminen mene itsariin asti. Toivottavasti näin on mahdollisimman monen vaikeuksissa olevan kohdalla.
Synkkiä aiheita nämä ovat, mutta suurin kaikista on kuitenkin rakkaus, Jumala. Hänen tahtonsa on elämä ja rakkaus.
Siunausta sinulle!

osana siihen, mistä Jeesus ihmisiä opettu. Se on lisätty jälkeenpäin siksi, että meitä poloisia voitaisiin nykyjärjestelmällä hallita, siis hierarkisesti, eliitti jne :)

Stafroty kirjoitti:

osana siihen, mistä Jeesus ihmisiä opettu. Se on lisätty jälkeenpäin siksi, että meitä poloisia voitaisiin nykyjärjestelmällä hallita, siis hierarkisesti, eliitti jne :)

Mielestäni jessen opetukset perustuvat aikalailla pelkoon. Mikäli kelailuissasi pääset omaan heikkouteesi, niin heikkous sieltä pilkottaa.

Mielestäni jessen opetukset ovat lähinnä tuota pelon hallintaa liittyviä "juttuja".

Ennen jesseä jo oli pelote erittäin hyvä "ohjaaja".

Stafroty kirjoitti:

osana siihen, mistä Jeesus ihmisiä opettu. Se on lisätty jälkeenpäin siksi, että meitä poloisia voitaisiin nykyjärjestelmällä hallita, siis hierarkisesti, eliitti jne :)

Kyllä Herran pelko tunnetaan ihan myönteisenä ilmiönö jo vanhassa testamentissa, esim.
Sananl. 2:5
Silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
Sananl. 22:4: Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
Samoin Jesaja 11:2 käsittelee samoja alueita.

Eli väitä edelleen, että moni (uskovakin) ihminen nauttisi ihan mielellään monesta synnistä, mutta se tietoisuus, että on kohdannut elävän Jumalan, joka on täydellinen rakkaus tietoisuus Raamatun antamista elämänohjeista (pikatietopakettina 10 käskyä)
saavat aikaan sen, että ihminen ei elä kuin sika pellossa, vaan pelkää = kunnioittaa Jumalaa niin paljon, että noudattaa Raamatun ohjeita.
Kuinka iso siunaus siitä onkaan esim. perheille
tai yhteiskunnalle, joka hoitaa sairaansa, eikä jätä apua tarvitsevia köyhiä ahn eudessaan sairaalan ovien ulkopuolelle!

Kaiken kaikkiaan muuten pelko yleensä kuvataan
kielteisenä ilmiönä, siis rakkauden vastakohtana.
Sanotaan, että täydellinen rakkaus poistaa pelon.
Tästä on sitten sovellettu sellainen oppi, että kunnon uskova ei koskaan pelkää. Se on pitänyt paikkansa paratiisissa, se pitää paikkansa kerran taivaassa ja satunnaisesti täällä maan päälläkin, sitä paremmin yleensä, mitä lähempänä Jumalaa pysymme rukouksessa.
Mutta toisaalta kyllä me täällä vaavaisuuden maassa usein pelkäämme. Minä ainakin säikähdin pahan kerran viimeksi eilen illalla, kun isäntä oli mennyt nurmikkoa kulottamaan ja tuuli alkoi painaa tulivanaa saunan seinustalle.
Kyllä minä sen verran pelkäsin, että juoksin kiiruusti vettä hakemaan (oli liian kaukana, ei ollut aikaa kantaa) sitten mäiskin kastelukannun tasaisella pohjalla tulimuurin sammuksiin. (= Jumala antaa viisautta pelossakin) No, jäi siihen metri tulen ja hirsiseinän väliin, ja kyllä kiitos ylöspäin kelpasi!
Hyvää jatkoa sinulle!

sunnyriver kirjoitti:

Kyllä Herran pelko tunnetaan ihan myönteisenä ilmiönö jo vanhassa testamentissa, esim.
Sananl. 2:5
Silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
Sananl. 22:4: Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
Samoin Jesaja 11:2 käsittelee samoja alueita.

Eli väitä edelleen, että moni (uskovakin) ihminen nauttisi ihan mielellään monesta synnistä, mutta se tietoisuus, että on kohdannut elävän Jumalan, joka on täydellinen rakkaus tietoisuus Raamatun antamista elämänohjeista (pikatietopakettina 10 käskyä)
saavat aikaan sen, että ihminen ei elä kuin sika pellossa, vaan pelkää = kunnioittaa Jumalaa niin paljon, että noudattaa Raamatun ohjeita.
Kuinka iso siunaus siitä onkaan esim. perheille
tai yhteiskunnalle, joka hoitaa sairaansa, eikä jätä apua tarvitsevia köyhiä ahn eudessaan sairaalan ovien ulkopuolelle!

Kaiken kaikkiaan muuten pelko yleensä kuvataan
kielteisenä ilmiönä, siis rakkauden vastakohtana.
Sanotaan, että täydellinen rakkaus poistaa pelon.
Tästä on sitten sovellettu sellainen oppi, että kunnon uskova ei koskaan pelkää. Se on pitänyt paikkansa paratiisissa, se pitää paikkansa kerran taivaassa ja satunnaisesti täällä maan päälläkin, sitä paremmin yleensä, mitä lähempänä Jumalaa pysymme rukouksessa.
Mutta toisaalta kyllä me täällä vaavaisuuden maassa usein pelkäämme. Minä ainakin säikähdin pahan kerran viimeksi eilen illalla, kun isäntä oli mennyt nurmikkoa kulottamaan ja tuuli alkoi painaa tulivanaa saunan seinustalle.
Kyllä minä sen verran pelkäsin, että juoksin kiiruusti vettä hakemaan (oli liian kaukana, ei ollut aikaa kantaa) sitten mäiskin kastelukannun tasaisella pohjalla tulimuurin sammuksiin. (= Jumala antaa viisautta pelossakin) No, jäi siihen metri tulen ja hirsiseinän väliin, ja kyllä kiitos ylöspäin kelpasi!
Hyvää jatkoa sinulle!

Hyvä moraali pelon takia on säälittävää. Minä ainakin pyrin toimimaan korkean moraalin mukaan ihan pelkästään hyvän tekemisen takia, mutta jos uskovat ovat niin paskoja ihmisiä, että vain Jumalan pelko saa heidät toimimaan oikein, niin ehkä usko sitten onkin hyvä asia.

ertert kirjoitti:

Hyvä moraali pelon takia on säälittävää. Minä ainakin pyrin toimimaan korkean moraalin mukaan ihan pelkästään hyvän tekemisen takia, mutta jos uskovat ovat niin paskoja ihmisiä, että vain Jumalan pelko saa heidät toimimaan oikein, niin ehkä usko sitten onkin hyvä asia.

No, ehkä tuota ei tarvitse yleistää, että uskovat toimivat pelosta käsin.
Jossakin tilanteessa sekin vain voi olla takarajana
suojaamassa hölmöyksiltä.
Oikeassa olet siinä, että pääasiallisin motiivi toiminnassa kuin toiminnassa on rakkaus, ja sitähän Jumala haluaa antaa runsain määrin.
Hyvää jatkoa sinulle!

sunnyriver kirjoitti:

No, ehkä tuota ei tarvitse yleistää, että uskovat toimivat pelosta käsin.
Jossakin tilanteessa sekin vain voi olla takarajana
suojaamassa hölmöyksiltä.
Oikeassa olet siinä, että pääasiallisin motiivi toiminnassa kuin toiminnassa on rakkaus, ja sitähän Jumala haluaa antaa runsain määrin.
Hyvää jatkoa sinulle!

että jumalan pelkäämiseen liittyy tiiviisti pelko siitä, että omasta itsestä löytyy jotain hallitsematonta, moraalitonta ja täysin ennalta arvaamatonta. Tietyt asiat tulevat usein esiin, kun puhutaan synnistä, johdatuksesta, helvetistä ja jumalan pelkäämisestä. Eli ihmisen uskotaan olevan luonnostaan paha, syntinen ja saastainen, ja häneltä voi odottaa ihan mitä vaan ilman komentoa. Olen usein hyvin hämmästynyt tästä loputtomasta pahuuden korostamisesta.

Meikku kirjoitti:

että jumalan pelkäämiseen liittyy tiiviisti pelko siitä, että omasta itsestä löytyy jotain hallitsematonta, moraalitonta ja täysin ennalta arvaamatonta. Tietyt asiat tulevat usein esiin, kun puhutaan synnistä, johdatuksesta, helvetistä ja jumalan pelkäämisestä. Eli ihmisen uskotaan olevan luonnostaan paha, syntinen ja saastainen, ja häneltä voi odottaa ihan mitä vaan ilman komentoa. Olen usein hyvin hämmästynyt tästä loputtomasta pahuuden korostamisesta.

Kyllähän meistä molempia löytyy, niin hyvää kuin pahaakin. Jos ajattelee esim. nykyistä avioerojen määrää, niin kyllä ihmisestä monenlaista löytyy. En usko kuitenkaan, että kukaan saadessaan pienen vastasyntyneen lapsen syliinsä
synnytyslaitoksella tietoisesti ajattelee, että kolmen vuoden päästä petän tämän lapsen isää tai äitiä, viiden vuoden päästä asun jo toisen naisen/miehen kanssa. Ei sellaisia suunnitella, ne vain tapahtuvat. Joskus sytyt ovat pikkujoulussa, joskus jossakin muualla.
Jos silloin on sisäin en normi,joka kieltää tämän tulen sytyttämisen, eikö se ole hyvä, vaikka sen pohjana olisi pelkkä Jumalan pelko. Vielä parempi tietysti on, jos pohjana on Jumalan rakkaus. Eli niin paljon on Jumala minua rakastanut, että on antanut minulle perheen, rakkaudesta haluan pitää sen koossa.
Käyttäisinkin Jumalan pelosta mieluummin termiä Jumalan kunnioitus, eli kunnioitamme elämää ja
elämän antajaa niin, että elämme rakkauden ja
elämän valtapiirissä mahdollisimman paljon. Jos sieltä putoamme vihan ja petoksen maailmaan, silloin ainakin voi järjellä noudattaa elämää kantavia ohjeita, vaikkei tunteista olisi tietoakaan. Tunteet tulevat sitten taas aikanaan.
Muuten, miksi sotia on jatkuvasti, jos
ihminen on läpeensä hyvä?

sunnyriver kirjoitti:

Kyllähän meistä molempia löytyy, niin hyvää kuin pahaakin. Jos ajattelee esim. nykyistä avioerojen määrää, niin kyllä ihmisestä monenlaista löytyy. En usko kuitenkaan, että kukaan saadessaan pienen vastasyntyneen lapsen syliinsä
synnytyslaitoksella tietoisesti ajattelee, että kolmen vuoden päästä petän tämän lapsen isää tai äitiä, viiden vuoden päästä asun jo toisen naisen/miehen kanssa. Ei sellaisia suunnitella, ne vain tapahtuvat. Joskus sytyt ovat pikkujoulussa, joskus jossakin muualla.
Jos silloin on sisäin en normi,joka kieltää tämän tulen sytyttämisen, eikö se ole hyvä, vaikka sen pohjana olisi pelkkä Jumalan pelko. Vielä parempi tietysti on, jos pohjana on Jumalan rakkaus. Eli niin paljon on Jumala minua rakastanut, että on antanut minulle perheen, rakkaudesta haluan pitää sen koossa.
Käyttäisinkin Jumalan pelosta mieluummin termiä Jumalan kunnioitus, eli kunnioitamme elämää ja
elämän antajaa niin, että elämme rakkauden ja
elämän valtapiirissä mahdollisimman paljon. Jos sieltä putoamme vihan ja petoksen maailmaan, silloin ainakin voi järjellä noudattaa elämää kantavia ohjeita, vaikkei tunteista olisi tietoakaan. Tunteet tulevat sitten taas aikanaan.
Muuten, miksi sotia on jatkuvasti, jos
ihminen on läpeensä hyvä?

ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/bible/fi/1933,38/Ps.34.html

PSALMIT 34

10. Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

Oletkos muuten huomannut että meidän yli-liberaaleissa kirkoissamme ei paljon moisesta puhuta.

pointt kirjoitti:

ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/bible/fi/1933,38/Ps.34.html

PSALMIT 34

10. Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

Oletkos muuten huomannut että meidän yli-liberaaleissa kirkoissamme ei paljon moisesta puhuta.

Olen huomannut ja ihmettelen sitä kovasti.
Ihan niin kuin terve pelko ja kunnioitus ssuuremman ja viisaamman edessä olisi
jotenkin hävettävä asia.
Olemmekohan me kansana ylpistyneet?
Siunausta sinulle!

sunnyriver kirjoitti:

Kyllähän meistä molempia löytyy, niin hyvää kuin pahaakin. Jos ajattelee esim. nykyistä avioerojen määrää, niin kyllä ihmisestä monenlaista löytyy. En usko kuitenkaan, että kukaan saadessaan pienen vastasyntyneen lapsen syliinsä
synnytyslaitoksella tietoisesti ajattelee, että kolmen vuoden päästä petän tämän lapsen isää tai äitiä, viiden vuoden päästä asun jo toisen naisen/miehen kanssa. Ei sellaisia suunnitella, ne vain tapahtuvat. Joskus sytyt ovat pikkujoulussa, joskus jossakin muualla.
Jos silloin on sisäin en normi,joka kieltää tämän tulen sytyttämisen, eikö se ole hyvä, vaikka sen pohjana olisi pelkkä Jumalan pelko. Vielä parempi tietysti on, jos pohjana on Jumalan rakkaus. Eli niin paljon on Jumala minua rakastanut, että on antanut minulle perheen, rakkaudesta haluan pitää sen koossa.
Käyttäisinkin Jumalan pelosta mieluummin termiä Jumalan kunnioitus, eli kunnioitamme elämää ja
elämän antajaa niin, että elämme rakkauden ja
elämän valtapiirissä mahdollisimman paljon. Jos sieltä putoamme vihan ja petoksen maailmaan, silloin ainakin voi järjellä noudattaa elämää kantavia ohjeita, vaikkei tunteista olisi tietoakaan. Tunteet tulevat sitten taas aikanaan.
Muuten, miksi sotia on jatkuvasti, jos
ihminen on läpeensä hyvä?

Minun mielestä omiin negatiivisina pidettyihin piirteisiin on hyvä tutustua, ja katsoa itseään sivullisena. Itse olen esim. melko agressiivinen ja arvaamaton ihminen, en kaipaa mainittavasti toisten ihmisten hyväksyntää, ja tunne-elämänikin on ehkä joiltain osin puutteellinen, siis minulla on reilusti ulottuvuutta säälimättömyyteen ja raakuuteekin. En silti ole potkinut mummoja, en terrorisoi työkavereitani, enkä tapa hyönteisiä.

Huonot ominaisuudet voi kanavoida positiivisiin asioihin ja positiivisella tavalla, vaikkei helvettiä, tai jumalan vihaa pelkäisikään. Enkä pidä mitenkään syntisenä siitä, että minulla on kapasiteettia pahuuteen.

Muistan elävästi, kun alle kouluikäisenä pikkuveljeäni lyödessäni katsoin íkäänkuin vierestä. Jokin muu ohjasi nyrkkejäni(siis tunne). Tajusin, ettei asioita voi tehdä ohi oman kontrollin. Lopetin. Häpesin itseni silmissä, ja hämmästelinkin tapahtunutta. Tapahtuma jäi pysyväisesti mieleeni, ja opin, mitä on itsehillintä. Sain varmaan hirveän läksytyksenkin, mutta eipä jäänyt mieleen, enhän minä toisten hyväksyntää silloinkaan tarvinnut. Mielestäni ihmisen pohjimmainen hyvä olemus otti ohjat ja voitti ulottuvuuteni pahuuteen.