Koskahan luterilainen

sanotaan:
On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta".
Lisäksi siinä sanotaan, että perisynti on kadottava synti!!!!!!!

Room. kat. kirkko luopui tästä opista.

tunnustuksessa kirjoitti:

sanotaan:
On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta".
Lisäksi siinä sanotaan, että perisynti on kadottava synti!!!!!!!

Room. kat. kirkko luopui tästä opista.

Lukekaapa mitä asiasta keskustellaan ja kerrotaan katolilaisuus-palstalla.

T. Ollo kirjoitti:

Lukekaapa mitä asiasta keskustellaan ja kerrotaan katolilaisuus-palstalla.

on vielä pidettävä kiinni tästä julmasta opista?

Katoliset sentään uskaltavat kyseenalaistaa noin
Raamatun vastaisen opin.

luterilaisten kirjoitti:

on vielä pidettävä kiinni tästä julmasta opista?

Katoliset sentään uskaltavat kyseenalaistaa noin
Raamatun vastaisen opin.

sen kyseenalaistamisen kanssa? Katolilaisuus -palstalla nimimerkki "Tapani 1" kysyy: Pitääkö paikkansa?

Tarkoitan sitä, että lukekaa hänelle annetut vastaukset ja tehkää vasta sitten varovaiset johtopäätöksenne.

tunnustuksessa kirjoitti:

sanotaan:
On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta".
Lisäksi siinä sanotaan, että perisynti on kadottava synti!!!!!!!

Room. kat. kirkko luopui tästä opista.

Sekä luterilaisessa että katolisessa kirkossa hyväksytään perisynti-oppi vielä. Katolinen kaste poistaa perisynnin ja sen syyllisyyden. Luterilainen kaste puhuu kasteen yhteydessä enemmänkin yleisestä syntien anteeksiantamisesta.

Vanhat kirkot pitävät lasten kastamista tärkeänä ja jopa välttämättömänä, mutta ne eivät opeta, että kastamattomat lapset joutuisivat helvettiin. Niin yksinkertaista päättelyä teologiaa eivät katoliset eivätkä luterilaiset harrasta.

Perisynti kuvastaa synnin valtaa ja jokaisen ihmisen syntisyyttä, mikä ilmenee yksittäisinä synnin tekoina. Perisyntiä pidetään usein myös osallisuutena ensimmäisestä Aatamin ja Eevan alkusynnistä vanhoissa opeissa.

Modernia opetusta samasta aiheesta:

6 artikla

Synnistä

Ihminen on luonnostaan kykenevä sekä hyvään että pahaan. Kirkko on vuosisatojen ajan turhaan syyllistänyt ihmisiä ja ylikorostanut ihmisen pahuutta. Ihminen on kehittynyt biologian lakien mukaan. Eettinen kehitys noudattaa psykologian lainalaisuuksia. Itsensä rakastaminen kuuluu ihmisen elämään luonnollisena osana ja on ollut välttämätöntä olemassaolon taistelussa ihmisen evoluution aikana.

Perisynti ei ole varsinainen synti. Perisynti kertoo vain ihmisen epätäydellisyydestä: Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö kykenisi tekemään syntiä. Me emme voi olla vastuussa aikaisempien sukupolvien virheistä.

Synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jumalan tahto ilmenee teologisen perimätiedon eettisissä periaatteissa. Tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Synti on siis rakkaudettomuutta Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan. Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.

Tekosynnit ovat varsinaisia syntejä. Niistä ihminen on henkilökohtaisesti vastuussa. Ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Kenenkään ei ole pakko tehdä syntiä. Sidottu ratkaisuvalta moraalisissa asioissa poistaisi vastuullisuuden.

Synti on ihmisen oma valinta. Synti syntyy ja kehittyy oman harkinnan ja omien kokemusten, kasvatuksen, muiden esimerkin ja ympäristön vaikutteiden seurauksena. Myös perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan. Ihminen voi myös oppia pois synnistä tekemään Jumalan tahdon mukaisia hyviä valintoja.

Synti ei ole sielunvihollisen työtä, vaan ihmisen oma valinta. Sielunvihollista tai paholaista ei ole olemassa. Vanhan Testamentin kertomus syntiinlankeemuksesta ei ole historiallisesti totta, vaan oman aikansa kuvaus ihmisen moraalisesta epätäydellisyydestä ja kuoleman alkuperästä.

kaulahuivifin kirjoitti:

Sekä luterilaisessa että katolisessa kirkossa hyväksytään perisynti-oppi vielä. Katolinen kaste poistaa perisynnin ja sen syyllisyyden. Luterilainen kaste puhuu kasteen yhteydessä enemmänkin yleisestä syntien anteeksiantamisesta.

Vanhat kirkot pitävät lasten kastamista tärkeänä ja jopa välttämättömänä, mutta ne eivät opeta, että kastamattomat lapset joutuisivat helvettiin. Niin yksinkertaista päättelyä teologiaa eivät katoliset eivätkä luterilaiset harrasta.

Perisynti kuvastaa synnin valtaa ja jokaisen ihmisen syntisyyttä, mikä ilmenee yksittäisinä synnin tekoina. Perisyntiä pidetään usein myös osallisuutena ensimmäisestä Aatamin ja Eevan alkusynnistä vanhoissa opeissa.

Modernia opetusta samasta aiheesta:

6 artikla

Synnistä

Ihminen on luonnostaan kykenevä sekä hyvään että pahaan. Kirkko on vuosisatojen ajan turhaan syyllistänyt ihmisiä ja ylikorostanut ihmisen pahuutta. Ihminen on kehittynyt biologian lakien mukaan. Eettinen kehitys noudattaa psykologian lainalaisuuksia. Itsensä rakastaminen kuuluu ihmisen elämään luonnollisena osana ja on ollut välttämätöntä olemassaolon taistelussa ihmisen evoluution aikana.

Perisynti ei ole varsinainen synti. Perisynti kertoo vain ihmisen epätäydellisyydestä: Kukaan ei ole niin hyvä, etteikö kykenisi tekemään syntiä. Me emme voi olla vastuussa aikaisempien sukupolvien virheistä.

Synti on Jumalan tahdon vastainen teko. Jumalan tahto ilmenee teologisen perimätiedon eettisissä periaatteissa. Tärkeimmät eettiset periaatteet koskevat rakkautta Jumalaan, lähimmäiseen, omaan minään ja luontoon sekä kultaista sääntöä. Synti on siis rakkaudettomuutta Jumalaa, lähimmäistä ja luontoa kohtaan. Rakkaudettomuus omaa itseä kohtaan on sairaus, ei syntiä. Kohtuuton itsekkyys on syntinä itserakkautta muiden kustannuksella rikkoen lähimmäisenrakkauden käskyä.

Tekosynnit ovat varsinaisia syntejä. Niistä ihminen on henkilökohtaisesti vastuussa. Ihmisellä on vapaus valita hyvän ja pahan välillä. Kenenkään ei ole pakko tehdä syntiä. Sidottu ratkaisuvalta moraalisissa asioissa poistaisi vastuullisuuden.

Synti on ihmisen oma valinta. Synti syntyy ja kehittyy oman harkinnan ja omien kokemusten, kasvatuksen, muiden esimerkin ja ympäristön vaikutteiden seurauksena. Myös perintötekijöillä voi olla osuutta asiaan. Ihminen voi myös oppia pois synnistä tekemään Jumalan tahdon mukaisia hyviä valintoja.

Synti ei ole sielunvihollisen työtä, vaan ihmisen oma valinta. Sielunvihollista tai paholaista ei ole olemassa. Vanhan Testamentin kertomus syntiinlankeemuksesta ei ole historiallisesti totta, vaan oman aikansa kuvaus ihmisen moraalisesta epätäydellisyydestä ja kuoleman alkuperästä.

luterilaista käytäntöä.
Jos vauva on kuolemassa, niin kirkon ohjekirjan
mukaan hänet on kastettava pikaisesti. Tämän ns
hätäkasteen voi toimittaa muukin kuin pappi.

tuntea kirjoitti:

luterilaista käytäntöä.
Jos vauva on kuolemassa, niin kirkon ohjekirjan
mukaan hänet on kastettava pikaisesti. Tämän ns
hätäkasteen voi toimittaa muukin kuin pappi.

Kyllä, kirkon ohje on kastaa kuolemassa oleva vauva, koska Jumalan armo kuuluu myös lapsille.

Silti kirkko ei opeta, että kuollut lapsi joutuisi helvettiin, vaikka olisi jäänyt kastamatta. Tunnen kyllä luterilaisen teologian kuin omat taskuni. Mikäli asia kaivelee mieltäsi, voit kysyä seurakuntasi papilta varmistuksen kyseiseen asiaan.

kaulahuivifin kirjoitti:

Kyllä, kirkon ohje on kastaa kuolemassa oleva vauva, koska Jumalan armo kuuluu myös lapsille.

Silti kirkko ei opeta, että kuollut lapsi joutuisi helvettiin, vaikka olisi jäänyt kastamatta. Tunnen kyllä luterilaisen teologian kuin omat taskuni. Mikäli asia kaivelee mieltäsi, voit kysyä seurakuntasi papilta varmistuksen kyseiseen asiaan.

se vauva, jos uskotaan, että hän kuuluu Jumalan
armon piiriin?
Eihän armo riipu ihmisten teoista!
Kyllä Augsburgin tunnustuksessa sanotaan selvästi,
että perisynti ON KADOTTAVA SYNTI.

täytyy kastaa kirjoitti:

se vauva, jos uskotaan, että hän kuuluu Jumalan
armon piiriin?
Eihän armo riipu ihmisten teoista!
Kyllä Augsburgin tunnustuksessa sanotaan selvästi,
että perisynti ON KADOTTAVA SYNTI.

Kaste on luterilaisen kirkon opetuksen mukaan "näkyvää" armoa. Lapset ovat todellakin perisynnin alaisia ja siten kadotuksen alaisia luterilaisuudessa. Kaste tuo anteeksiantamuksen luterilaisuudessa ja siinä lapsi otetaan Jumalan armoon. Kaste siirtää lapsen synnin vallasta uuteen elämään Pyhässä Hengessä yhteydessä Jeesukseen. Näin kirkko.

Mikäli lapsi jää kastamatta, luterilaisen kirkon opetuksen mukaan Jumala voi ja haluaa pelastaa myös nämä kuolleet vauvat. Heidän pääsynsä taivaaseen ei edellytä siinä tapauksessa kastetta. Kasteen laiminlyönti on tapahtunut silloin äkillisen sairauden, kuoleman tai muun poikkeuksellisen syyn takia. Usein syynä ovat myös "harhaoppiset" vanhemmat, jotka eivät halua saattaa lasta Jumalan armon piiriin. Vanhempien tietämättömyydestä tai hölmöilystä lapsen ei tule kärsiä, joten Jumala toimii näissä tapauksissa normaalikaavasta poiketen, opettaa kirkko.

kaulahuivifin kirjoitti:

Kaste on luterilaisen kirkon opetuksen mukaan "näkyvää" armoa. Lapset ovat todellakin perisynnin alaisia ja siten kadotuksen alaisia luterilaisuudessa. Kaste tuo anteeksiantamuksen luterilaisuudessa ja siinä lapsi otetaan Jumalan armoon. Kaste siirtää lapsen synnin vallasta uuteen elämään Pyhässä Hengessä yhteydessä Jeesukseen. Näin kirkko.

Mikäli lapsi jää kastamatta, luterilaisen kirkon opetuksen mukaan Jumala voi ja haluaa pelastaa myös nämä kuolleet vauvat. Heidän pääsynsä taivaaseen ei edellytä siinä tapauksessa kastetta. Kasteen laiminlyönti on tapahtunut silloin äkillisen sairauden, kuoleman tai muun poikkeuksellisen syyn takia. Usein syynä ovat myös "harhaoppiset" vanhemmat, jotka eivät halua saattaa lasta Jumalan armon piiriin. Vanhempien tietämättömyydestä tai hölmöilystä lapsen ei tule kärsiä, joten Jumala toimii näissä tapauksissa normaalikaavasta poiketen, opettaa kirkko.

sumentanut sinunkin ajattelusi. Sanot:
"Usein syynä ovat myös "harhaoppiset" vanhemmat, jotka eivät halua saattaa lasta Jumalan armon piiriin."

Vaikka kuinka yrität pyörittää asiaa, niin sinunkin
kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että vauva,
ilman kastetta, ei kuuluisi armon piiriin.

Kirkkoko sen päättää, kuka on armon piirissä???

Paavi on ottanut selvän kannan siihen, että kas-
tamattomana kuollut lapsi EI JOUDU KADOTUKSEEN,
eli ei ole riippuvainen kirkon toimittamista sak-
ramenteista.

kaulahuivifin kirjoitti:

Kaste on luterilaisen kirkon opetuksen mukaan "näkyvää" armoa. Lapset ovat todellakin perisynnin alaisia ja siten kadotuksen alaisia luterilaisuudessa. Kaste tuo anteeksiantamuksen luterilaisuudessa ja siinä lapsi otetaan Jumalan armoon. Kaste siirtää lapsen synnin vallasta uuteen elämään Pyhässä Hengessä yhteydessä Jeesukseen. Näin kirkko.

Mikäli lapsi jää kastamatta, luterilaisen kirkon opetuksen mukaan Jumala voi ja haluaa pelastaa myös nämä kuolleet vauvat. Heidän pääsynsä taivaaseen ei edellytä siinä tapauksessa kastetta. Kasteen laiminlyönti on tapahtunut silloin äkillisen sairauden, kuoleman tai muun poikkeuksellisen syyn takia. Usein syynä ovat myös "harhaoppiset" vanhemmat, jotka eivät halua saattaa lasta Jumalan armon piiriin. Vanhempien tietämättömyydestä tai hölmöilystä lapsen ei tule kärsiä, joten Jumala toimii näissä tapauksissa normaalikaavasta poiketen, opettaa kirkko.

kaulahuivifin, Löytyisiköhän tuon loppuosan tueksi jotakin lähdettä - tunnustuskirjoista, katekismuksesta...?


Olen samaa mieltä, kirkon opin kohtalaisen hyvin tuntevana, että (lut) kirkko ei opeta kastamattoman lapsen päätyvän helvettiin, mutta kästiykseni mukaan kirkko ei myöskään opeta, että kastamaton lapsi varmasti pelastuu, kuten mielestäni kaulahuivifin kirjoitti.

Miksi lapsia sitten kastetaan? Koska Jumala on käskenyt kastaa, ja koska (lut kirkon opin mukaan) Jumala itse ottaa kasteessa ihmisen omaksi lapsekseen ja antaa kasteessa uskon ja pelastuksen lahjaksi. (Tämä EI tarkoita sitä, että ilman uskoa pelastuuu vain kasteen takia, vaan nimenomaan sitä, että kasteessa on lähjoitettu usko, mutta sitä uskoa tulee hoitaa, siitä uskosta tulee elää - ja sen uskon voi myös menettää... Lut kirkko EI opeta kasteen yksin pelastavan ketään.)

Miksi hätäkastetaan? Koska tahdotaan antaa lapselle mahdollisuus tulla Jumalan lapseksi ja tahdotaan noudattaa Jumalan käskyä kastaa.

Entä ne, joita ei ehditä kastaa tai joita muusta syystä ei kasteta, esim. vanhemmat eivät tahdo lastaan kastettavaksi? Heistä me emme yksinkertaisesti tiedä. Kirkko ei opeta, että kastamaton automaattisesti joutuu kadotukseen, mutta ei myöskään opeta, että automaattisesti pelastuu. Raamattu ei kerro asiasta. Se, mitä tiedämme ja mihin voimme vedota, on että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja Jumala on oikeudenmukainen.

Toisaalta - eipä tilanne ole kastetun kohdalla sen kummempi. Ei yksikään ihminen voi sanoa kenestäkään, että varmasti kuolemansa jälkeen tämä ihmninen pelastui. Sen tietää Jumala yksin. Hurskaimmastakaan uskovasta ei kukaan muu kuin Jumala tiedä, mikä hänen suhteensa Jumalaan todellisuudessa on - pahimmastkaan syntisestä ei kukaan tiedä sen enempää. Ihminen ei ole toisen tuomari, vaan pelastuksen ratkaisee Jumala yksin.

Joku on sanonut: "Ei kasteen puuttuminen kadota, vaan kasteen halveksiminen." Meidän on käsketty kastaa, siis kastamme. Jos se ei ole mahdollista, niin se ei ole kasteen halveksimasta...

(Ja tämä siis luterilaisesta pohjalta luterilaisessa keskustelussa, joten kommentit siitä, että vain uskovia tulee kastaa kuuluvat jonnekin muualle...)

yksi luterilainen kirjoitti:

kaulahuivifin, Löytyisiköhän tuon loppuosan tueksi jotakin lähdettä - tunnustuskirjoista, katekismuksesta...?


Olen samaa mieltä, kirkon opin kohtalaisen hyvin tuntevana, että (lut) kirkko ei opeta kastamattoman lapsen päätyvän helvettiin, mutta kästiykseni mukaan kirkko ei myöskään opeta, että kastamaton lapsi varmasti pelastuu, kuten mielestäni kaulahuivifin kirjoitti.

Miksi lapsia sitten kastetaan? Koska Jumala on käskenyt kastaa, ja koska (lut kirkon opin mukaan) Jumala itse ottaa kasteessa ihmisen omaksi lapsekseen ja antaa kasteessa uskon ja pelastuksen lahjaksi. (Tämä EI tarkoita sitä, että ilman uskoa pelastuuu vain kasteen takia, vaan nimenomaan sitä, että kasteessa on lähjoitettu usko, mutta sitä uskoa tulee hoitaa, siitä uskosta tulee elää - ja sen uskon voi myös menettää... Lut kirkko EI opeta kasteen yksin pelastavan ketään.)

Miksi hätäkastetaan? Koska tahdotaan antaa lapselle mahdollisuus tulla Jumalan lapseksi ja tahdotaan noudattaa Jumalan käskyä kastaa.

Entä ne, joita ei ehditä kastaa tai joita muusta syystä ei kasteta, esim. vanhemmat eivät tahdo lastaan kastettavaksi? Heistä me emme yksinkertaisesti tiedä. Kirkko ei opeta, että kastamaton automaattisesti joutuu kadotukseen, mutta ei myöskään opeta, että automaattisesti pelastuu. Raamattu ei kerro asiasta. Se, mitä tiedämme ja mihin voimme vedota, on että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja Jumala on oikeudenmukainen.

Toisaalta - eipä tilanne ole kastetun kohdalla sen kummempi. Ei yksikään ihminen voi sanoa kenestäkään, että varmasti kuolemansa jälkeen tämä ihmninen pelastui. Sen tietää Jumala yksin. Hurskaimmastakaan uskovasta ei kukaan muu kuin Jumala tiedä, mikä hänen suhteensa Jumalaan todellisuudessa on - pahimmastkaan syntisestä ei kukaan tiedä sen enempää. Ihminen ei ole toisen tuomari, vaan pelastuksen ratkaisee Jumala yksin.

Joku on sanonut: "Ei kasteen puuttuminen kadota, vaan kasteen halveksiminen." Meidän on käsketty kastaa, siis kastamme. Jos se ei ole mahdollista, niin se ei ole kasteen halveksimasta...

(Ja tämä siis luterilaisesta pohjalta luterilaisessa keskustelussa, joten kommentit siitä, että vain uskovia tulee kastaa kuuluvat jonnekin muualle...)

sanontaa:
"Joku on sanonut: "Ei kasteen puuttuminen kadota, vaan kasteen halveksiminen."

Missä niin on kirjoitettu?

Tuollaisella sanonnalla juuri pönkitetään uskoa,
että kastamaton joutuisi kadotukseen!

Totuushan on, että vaikka tunnustuskirjat sanovat SELVÄSTI, että perisynti kadottaa, niin useimmat
papit eivät tätä usko.
Hekin ymmärtävät, että Jumala ei voi olla niin julma laittaisi viattoman vauvan helvettiin. Tois-
ten pelossa he vaan eivät uskalla sanoa selvästi
mielipidettään, vaan pakenevat tuollaisten sanontojen taakse, minkä esitit.

Jos kirkko luopuisi selvästi hätäkasteesta, niin
se olisi selvä merkki siitä että Luther erehtyi
tuossa perisyntiasiassa.

vesi-magia oppi kirjoitti:

sumentanut sinunkin ajattelusi. Sanot:
"Usein syynä ovat myös "harhaoppiset" vanhemmat, jotka eivät halua saattaa lasta Jumalan armon piiriin."

Vaikka kuinka yrität pyörittää asiaa, niin sinunkin
kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että vauva,
ilman kastetta, ei kuuluisi armon piiriin.

Kirkkoko sen päättää, kuka on armon piirissä???

Paavi on ottanut selvän kannan siihen, että kas-
tamattomana kuollut lapsi EI JOUDU KADOTUKSEEN,
eli ei ole riippuvainen kirkon toimittamista sak-
ramenteista.

Luterilainen kirkko on samaa mieltä katolisten kanssa. Kastamattomana kuollut lapsi ei joudu kadotukseen. Katoliset luterilaisten lailla kuitenkin kannattavat lapsikastetta ja opettavat myös, että siinä lapsi otetaan Jumalan armoon. Kummallekin kirkolle "kastamattomat" lapset ovat poikkeustapauksia.

Kirkko ei päätä mitään armosta, vaan jakaa sitä kaikille - myös lapsille. Siksi kirkko kastaa myös lapsia.

Katolinen kirkko ei pidä perisyntiä oikeana syntinä, mutta luterilaiset eivät ole lähteneet saivartelemaan käsitteellä sen enempää. Luterilaiset pitävät perisyntiä myös syntinä.

yksi luterilainen kirjoitti:

kaulahuivifin, Löytyisiköhän tuon loppuosan tueksi jotakin lähdettä - tunnustuskirjoista, katekismuksesta...?


Olen samaa mieltä, kirkon opin kohtalaisen hyvin tuntevana, että (lut) kirkko ei opeta kastamattoman lapsen päätyvän helvettiin, mutta kästiykseni mukaan kirkko ei myöskään opeta, että kastamaton lapsi varmasti pelastuu, kuten mielestäni kaulahuivifin kirjoitti.

Miksi lapsia sitten kastetaan? Koska Jumala on käskenyt kastaa, ja koska (lut kirkon opin mukaan) Jumala itse ottaa kasteessa ihmisen omaksi lapsekseen ja antaa kasteessa uskon ja pelastuksen lahjaksi. (Tämä EI tarkoita sitä, että ilman uskoa pelastuuu vain kasteen takia, vaan nimenomaan sitä, että kasteessa on lähjoitettu usko, mutta sitä uskoa tulee hoitaa, siitä uskosta tulee elää - ja sen uskon voi myös menettää... Lut kirkko EI opeta kasteen yksin pelastavan ketään.)

Miksi hätäkastetaan? Koska tahdotaan antaa lapselle mahdollisuus tulla Jumalan lapseksi ja tahdotaan noudattaa Jumalan käskyä kastaa.

Entä ne, joita ei ehditä kastaa tai joita muusta syystä ei kasteta, esim. vanhemmat eivät tahdo lastaan kastettavaksi? Heistä me emme yksinkertaisesti tiedä. Kirkko ei opeta, että kastamaton automaattisesti joutuu kadotukseen, mutta ei myöskään opeta, että automaattisesti pelastuu. Raamattu ei kerro asiasta. Se, mitä tiedämme ja mihin voimme vedota, on että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja Jumala on oikeudenmukainen.

Toisaalta - eipä tilanne ole kastetun kohdalla sen kummempi. Ei yksikään ihminen voi sanoa kenestäkään, että varmasti kuolemansa jälkeen tämä ihmninen pelastui. Sen tietää Jumala yksin. Hurskaimmastakaan uskovasta ei kukaan muu kuin Jumala tiedä, mikä hänen suhteensa Jumalaan todellisuudessa on - pahimmastkaan syntisestä ei kukaan tiedä sen enempää. Ihminen ei ole toisen tuomari, vaan pelastuksen ratkaisee Jumala yksin.

Joku on sanonut: "Ei kasteen puuttuminen kadota, vaan kasteen halveksiminen." Meidän on käsketty kastaa, siis kastamme. Jos se ei ole mahdollista, niin se ei ole kasteen halveksimasta...

(Ja tämä siis luterilaisesta pohjalta luterilaisessa keskustelussa, joten kommentit siitä, että vain uskovia tulee kastaa kuuluvat jonnekin muualle...)

En osaa antaa oikeaa lähdettä tähän hätään. Uskonpuhdistajat kyllä miettivät näitäkin asioita perusteellisesti. Moni lapsi Suomessakin kuoli ennen kasteen saamista.

yksi luterilainen kirjoitti:

kaulahuivifin, Löytyisiköhän tuon loppuosan tueksi jotakin lähdettä - tunnustuskirjoista, katekismuksesta...?


Olen samaa mieltä, kirkon opin kohtalaisen hyvin tuntevana, että (lut) kirkko ei opeta kastamattoman lapsen päätyvän helvettiin, mutta kästiykseni mukaan kirkko ei myöskään opeta, että kastamaton lapsi varmasti pelastuu, kuten mielestäni kaulahuivifin kirjoitti.

Miksi lapsia sitten kastetaan? Koska Jumala on käskenyt kastaa, ja koska (lut kirkon opin mukaan) Jumala itse ottaa kasteessa ihmisen omaksi lapsekseen ja antaa kasteessa uskon ja pelastuksen lahjaksi. (Tämä EI tarkoita sitä, että ilman uskoa pelastuuu vain kasteen takia, vaan nimenomaan sitä, että kasteessa on lähjoitettu usko, mutta sitä uskoa tulee hoitaa, siitä uskosta tulee elää - ja sen uskon voi myös menettää... Lut kirkko EI opeta kasteen yksin pelastavan ketään.)

Miksi hätäkastetaan? Koska tahdotaan antaa lapselle mahdollisuus tulla Jumalan lapseksi ja tahdotaan noudattaa Jumalan käskyä kastaa.

Entä ne, joita ei ehditä kastaa tai joita muusta syystä ei kasteta, esim. vanhemmat eivät tahdo lastaan kastettavaksi? Heistä me emme yksinkertaisesti tiedä. Kirkko ei opeta, että kastamaton automaattisesti joutuu kadotukseen, mutta ei myöskään opeta, että automaattisesti pelastuu. Raamattu ei kerro asiasta. Se, mitä tiedämme ja mihin voimme vedota, on että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja Jumala on oikeudenmukainen.

Toisaalta - eipä tilanne ole kastetun kohdalla sen kummempi. Ei yksikään ihminen voi sanoa kenestäkään, että varmasti kuolemansa jälkeen tämä ihmninen pelastui. Sen tietää Jumala yksin. Hurskaimmastakaan uskovasta ei kukaan muu kuin Jumala tiedä, mikä hänen suhteensa Jumalaan todellisuudessa on - pahimmastkaan syntisestä ei kukaan tiedä sen enempää. Ihminen ei ole toisen tuomari, vaan pelastuksen ratkaisee Jumala yksin.

Joku on sanonut: "Ei kasteen puuttuminen kadota, vaan kasteen halveksiminen." Meidän on käsketty kastaa, siis kastamme. Jos se ei ole mahdollista, niin se ei ole kasteen halveksimasta...

(Ja tämä siis luterilaisesta pohjalta luterilaisessa keskustelussa, joten kommentit siitä, että vain uskovia tulee kastaa kuuluvat jonnekin muualle...)

Luterilaisuus tunteen myös pelastusvarmuuden.

Kun pääsy taivaaseen ei ole kiinni hyvistä teoista ja siitä, miten ihminen on toiminut, jokainen kyllä tietää, mihin uskoo vai uskooko ollenkaan Jumalaan ja Jeesukseen. Se, joka uskoo, tietää pelastuvansa varmudella, koska Jumala on niin säätänyt.

Niinpä voi iloita tässä elämässä jo isolla riemulla. Viimeinen tuomiokin on silloin uskovalle myönteinen asia. Sakramentit kuten kaste ja ehtoollinen sinetöivät asian vielä varmudeksi, mikäli paniikki iskee.

tunne tuollaista kirjoitti:

sanontaa:
"Joku on sanonut: "Ei kasteen puuttuminen kadota, vaan kasteen halveksiminen."

Missä niin on kirjoitettu?

Tuollaisella sanonnalla juuri pönkitetään uskoa,
että kastamaton joutuisi kadotukseen!

Totuushan on, että vaikka tunnustuskirjat sanovat SELVÄSTI, että perisynti kadottaa, niin useimmat
papit eivät tätä usko.
Hekin ymmärtävät, että Jumala ei voi olla niin julma laittaisi viattoman vauvan helvettiin. Tois-
ten pelossa he vaan eivät uskalla sanoa selvästi
mielipidettään, vaan pakenevat tuollaisten sanontojen taakse, minkä esitit.

Jos kirkko luopuisi selvästi hätäkasteesta, niin
se olisi selvä merkki siitä että Luther erehtyi
tuossa perisyntiasiassa.

En ole väittänyt tuota kasteen puuttumisen ja halveksimisen lausetta Raamatusta otetuksi. Näyttäisi netistä löytyvien artikkeleiden mukaan olevan kirkkoisä Augustinuksen sanoma.

Minusta se ei mitenkään pönkitä sitä että kastamaton joutuisi kadotukseen. Raamattukin puhuu uskosta ja kasteesta yhdessä, tuo lause mielestäni tuo esiin nimenomaan sen, että kaste on tärkeä eikä sitä pidä halveksia esim. ajattelemalla, että kastetta ei tarvita, pelkkä usko riittää. Samalla nimenomaan sanotaan, että kasteen puuttuminen ei kadota, jos kastetta ei ole ollut mahdollista saada. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, miten tuo lause pönkittäisi ajatusta, että kastamaton joutuu kadotukseen.

En oiken ymmärrä muutenkaan, mitä tahdot sanoa kirjoituksellasi - epäselväksi jäi, pidätkö perisyntioppia oikeana vai vääränä...