Minä tiedän lunastajani elävän

Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Job 19:25

Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toi sen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut.

Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet". Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan... Joh.20:11-14

Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen ensimmäisenä särkyneelle, murtuneelle ja yksinäiselle naiselle, Marialle. Me näemme tuossa hetkessä pienen ihmisen, joka kohtaa ylösnousemuksen valtavan ihmeen. Suurimman ihmeen, mitä koskaan on maan päällä tapahtunut.

Kristuksen ylösnousemus kuolleista on niin mullistava asia juuri siksi, että se koskettaa syvästi pientä, murrettua ihmistä. Vaikka Jeesus kantoi koko maailman synnit ruumiissaan, se ei ole jokin kollektiivinen mullistus, vaan asia joka koskettaa syvästi sinua ja minua pieninä ihmisinä. Juuri siksi kristinusko on niin väkevä ja voimallinen, koska se jättää syvän jäljen pienen ihmisen sisimpään. Se muuttaa koko meidän todellisuutemme.

Mitä se merkitsee meille, jotka tänään uskomme ja seuraamme Jeesusta? Siihen antaa meille vastauksen Jobin kirja: Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

Job oli ollut suuri Jumalan mies ja kaikkien kunnioittama. Kun Job oli astunut kansankokoukseen, kaikki olivat hiljentyneet. Kun Job oli astunut torille, kaikki olivat antaneet kunnioittavasti hänelle tietä. Hänet oli tunnettu kaikkialla hyvänä, jumalisena, vanhurskaana ja siunattuna miehenä, jota kansa kunnioitti ja Jumala rakasti. Kaikki olisivat halunneet olla niin kuin Job.

Sitten Jobin elämään laskeutui pimeys. Job sairastui, omaisuus tuhoutui ja rakkaat lapset kuolivat.

Tuon tragedian keskellä Job oli menettänyt kaiken. Ei vain terveyttään ja rakkaitaan, vaan jopa Jobin omat sukulaiset ja ystävät olivat hänet unohtaneet ja hyljänneet. Kukaan ei enää kunnioittanut häntä. Jopa hänen omat palvelijansakin pitivät Jobia pilkkanaan. Kun hän kutsui palvelijaansa, hän ei enää totellut. Jobin piti rukoilla omia palvelijoitaan, jotta he tulisivat häntä sairasvuoteella auttamaan. Vaimolleenkin hän oli tullut vastenmieliseksi.

Tämän kaiken ahdistuksen keskellä Job kuitenkin sanoo: Mutta minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Siinä puhuu todellinen Jumalan mies, joka uskoo Jumalaan.

Voimme olla köyhiä, sairaita, halveksittuja ja hyljättyjä, mutta meillä voi olla samaan aikaan rauha ja lepo sydämessämme kaiken onnettomuudenkin keskellä, kun me ymmärrämme tämän sanan sisällön: Minä tiedän lunastajani elävän. Hän on ylösnoussut!

Maassamme on paljon hiljaisia kristittyjä, jotka joskus vuosia sitten olivat vakuuttuneita, että heillekin Herra on puhunut ja antanut lupauksen tehtävästä hänen elovainioillaan. Joskus tuo Jumalan lupaus tuntui niin tuoreelta ja varmalta. Nyt vuodet ovat vierineet, aika on kulunut eikä mitään ole tapahtunut.

Jotkut ovat tänään jopa sairauden runtelemia ja uupuneita. Moni kysyy, niin kuin Job: "Missä sinä Jumala olet?" Moni sanoo hiljaa sydämessään: "Tässä vain istun eikä kukaan edes tiedä, että minäkin olen kerran kuullut Herran äänen. Minäkin olen Jumalan mies tai Jumalan nainen."

Uskon, että Jumala on vuosia valmistanut sotilaitaan lopunajan viimeistä suurinta taistelua varten. Tänään tämä joukko on vielä kätkössä. Talentit, voitelu ja kyvyt ovat piilossa. Mutta tulee päivä, jolloin tuo joukko astuu ylväänä ja Jumalan kouluissa kypsyneenä nöyränä joukkona tehtäväänsä. Joidenkin kohdalla olen jo saanut tuota ihmettä katsella. Se on joukko, jolla on kasvanut Abrahamin usko: Hän toivoi, vaikka ei toivoa ollut. Heissä ovat nuo Jobin kirjan sanat tulleet lihaksi: Minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä...

Suurinta uskoa ei ole se, että sinä muutat kaikki olosuhteet sormiasi napsauttamalla. Sellaista uskonsankaria en ole vielä tavannut. Suurinta uskoa on se, että sinä kaiken taistelun keskelläkin odotat hiljaa uskossa, kunnes lunastajasi astuu näyttämölle ja antaa sinulle täydellisen voiton.

Me voimme joutua odottamaan Jumalan lupausten täyttymistä vuosia erämaassa kuten Abraham, tai vuosia erilaisissa vankiloissa kuten Joosef, tai sairauden runtelemina kuten Job. Mutta me emme odota turhaan. Ei yksikään, joka Herraa odottaa, joudu häpeään.

Job kutsui Herraansa "lunastajaksi". Sana lunastaa tarkoittaa alkukielessä "ostaa vapaaksi orjamarkkinoilta, vapauttaa lunnaita vastaan". On olemassa lunastaja, joka on liikkeellä, joka on jo matkalla lunastamaan meidät ikuisesti kaikesta ahdistuksesta, heikkoudesta ja häpeästä täydelliseen voittoon ja lopulta ikuiseen kirkkauteensa. Hän lähti liikkeelle jo kauan sitten. Me voimme lukea Hänestä jo ensimmäisiltä Raamatun lehdiltä, missä vertauskuvallisesti kerrotaan Hänestä. Lunastus maksukin on jo maksettu. Se tapahtui Golgatalla. Voitto on jo saavutettu, hinta on maksettu ja Hän on noussut ylös kuolleista. Paremmin eivät asiat voisi enää olla. Hän, johon me olemme panneet kaiken toivomme, on ainoa jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Pian tulee päivä, jolloin Hän seisoo viimeisenä multien päällä ja silloin me saamme nähdä hänet voittajana, jonka jalkojen juuressa jokainen polvi notkistuu ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa Jeesuksen toista tulemusta kädet taskussa. Jumalan kansa tulee vielä palvelemaan Herraansa uudessa voitelussa ja väkevyydessä. Hän, joka on ylösnousemuksen Jumala ja joka kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat, tulee pukemaan voimallaan kansansa viimeisinä päivinä ennen tulemustaan. Siinä on meidän uskomme, että me tiedämme lunastajamme elävän. Hän on ylösnoussut ja elää!

Jeesus ei nousut ylös ja ilmestynyt omilleen vain tarjotakseen vähän sensaatiota ja viihdettä. Hän ei sanonut: "Katsokaapa, mihin minä pystyn." Sen sijaan Hän antoi heille tehtävän. "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ottakaa Pyhä Henki..."

Tuolle toivonsa menettäneelle, omat kuoleman koulut käyneelle opetuslasten pelokkaalle joukolle hän antoi suuren tehtävän. Voittaa koko maailma Kristukselle. Ei sen suurempaa tehtävää. Mutta Hän antoi tuon tehtävän toteuttamiseen myös voiman, Pyhän Henkensä. Tuossa samassa Hengessä saavuttaa voiton myös tämän päivänä Jumalan seurakunta.

Job rukoili kerran: Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, piirrettäisiin kirjaan... Job.19: 23. Ei Job silloin tiennyt, miten suuria ja salattuja asioita Jumala oli hänen elämänsä kautta opettamassa tuleville sukupolville. Niistä saarnataan vielä tuhansien vuosien kuluttua. Et sinäkään tiedä, mitä Jumala on tekemässä elämäsi kautta ja mihin valmistamassa sinua. Me emme vielä tiedä, mitä meistä tulee.

Kun Job rukoili ystäväinsä (niiden, jotka olivat häntä kiusanneet ja syyttäneet) puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon...

Mistä Job sai voimaa olla katkeroitumatta ahdistustensa keskellä? Hän ei katsonut maallisiin, vaan eli silmät luotuna uskon alkajaan ja täyttäjään. Siksi Hän saattoi sanoa kaiken vaivankin keskellä: Minä tiedän lunastajani elävän. Hän uskoi Jumalaan. Elävä Jumala oli hänen kasvojensa edessä. Kun me katselemme Häntä, kuin kuvastimesta, me muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Voitto ei ollut Jobin huulilla. Voitto oli Jobin sydämessä. Siellä paloi usko Jumalaan, joka on ylösnousemuksen Jumala. Ilman kuolemaa ei ole ylösnousemusta. Ylösnousemuksen voima ilmestyy siellä, missä kaikki on kuollutta ja missä ei ole enää tilaa millekään muulle kuin elävälle Jumalalle, joka kuolleetkin herättää. Juuri sitä Jumala usein odottaakin. Silloin on tullut ylösnousemuksen Jumalan aika, joka kuolleetkin herättää ja kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat.

Näin tapahtui Jobille, näin tapahtui Abrahamille, näin tapahtui Joosefille, näin tapahtui Jeesuksen opetuslapsille. Samaa tietä me tämän päivän seurakuntakin kuljemme. Meidät riisutaan kaikesta muusta, niin että meille ei jää mitään muuta, mihin turvata kuin ylösnoussut Jeesus ja Pyhä Henki jonka Hän on lähettänyt voimaksemme.