Ainakin pääkaupunkiseudulla on havaittavissa, että alle kolmekymppiset JT:t ovat huomaamattaan muodostaneet yhteisöä, jossa ei enää piitata siitä, uskovatko kaikki Orjan opetuksiin vai ei.
Homma toimii niin, että silloin tällöin joku lakkaa askel kerrallaan uskomasta touhuun ja tuo sen esiin jossain muodossa. Koska ei voida selvästi osoittaa, kuka uskoo ja kuka ei, sitä ei kuitenkaan kytätä tarkkaan. Ennenhän huono seura oli helpompi havaita, esim. polttaako henkilö tupakkaa vai ei. Varsinaisia epäilijöitä ei yli 10 vuotta sitten juuri ollut.
Nykyään, kun joku epäilee enemmän ja toinen vähemmän, niin vaikka jotakuta alettaisiinkin osoittelemaan epäuskosta, löytyy aina toisia yhteisön jäseniä, jotka puolustavat epäilijäksi epäiltyä. Puolustajat ovat usein niitä, jotka epäilevät itsekin, mutta salaa, joten puolustamisella on tehoa kuuliaistenkin todistajien silmissä. Puolustajalle voi riittää perusteeksi sekin, että tietää epäilijäksi osoitellun toimivan jossain elämän piirteessä paremmin kuin moni muu ryhmän jäsen.
Sitten pikkuhiljaa porukan kesken kerrotaan omista epäilyksistä ja keskimääräinen uskomisen taso vähenee koko ajan. Ketään ei kuitenkaan voida selkeästi koskaan lempata porukasta, koska rajanveto on mahdotonta - kukin epäilee omalla tavallaan, omissa kysymyksissään, osa enemmän ja osa vähemmän. Jos ajatuksistaan joutuukin joskus seinää vasten, sanojensa korjaileva siloittelu hetkeksi sellaisessa hätätilanteessa pelastaa aina pälkähästä.
Tilanne on myös siinä mielessä hassu, että tyypillisesti nuoret veljet eivät usko oppikysymyksiin enää kovin vahvasti, kun taas sisaret ovat näistä veljien näkemyksistä useammin järkyttyneitä. Koska maailmastakaan ei miestä saa hakea, niin sitten sitä hommaa vaan siedetään.
Useimmiten sisaret eivät kuitenkaan edes tiedä oppikysymyksistä kovinkaan paljoa, koska heille uskonto on enemmän tunneasia, kun uskonto veljille taas on enemmän pykäläviidakko ja organisaatiokaavio. Mutta sisaret ovat järkyttyneitä veljien esittämistä ajatuksista heti sen jälkeen, kun veljet ovat heille selittäneet, että ajatukset poikkeavat Orjan opetuksista. Sisaret saavat tilanteessa usein sätkyn, mutta unohtavat tilanteen pian. He eivät useinkaan palaa asiaan jälkeenkään päin, sillä he eivät yleensä edes tiedä, miten Orja on käskenyt ajatella missäkin kysymyksessä.
Lisäksi veli on aina veli - sisaret on opetettu miesten opetusten omaksumiseen. Pieni esitetyn näkemyksen siloittelu , joka kruunataan esim. jollain Raamatunjakeella ja jonkun Seuraan liittyvän piirteen ylistämisellä, saa sisaren 100%:sen vakuuttuneeksi, että "siinä on hengellinen veli". Ja homma jatkuu...
Näin tää homma etenee täällä etelä suomessa. Mites muualla?
Homma toimii niin, että silloin tällöin joku lakkaa askel kerrallaan uskomasta touhuun ja tuo sen esiin jossain muodossa. Koska ei voida selvästi osoittaa, kuka uskoo ja kuka ei, sitä ei kuitenkaan kytätä tarkkaan. Ennenhän huono seura oli helpompi havaita, esim. polttaako henkilö tupakkaa vai ei. Varsinaisia epäilijöitä ei yli 10 vuotta sitten juuri ollut.
Nykyään, kun joku epäilee enemmän ja toinen vähemmän, niin vaikka jotakuta alettaisiinkin osoittelemaan epäuskosta, löytyy aina toisia yhteisön jäseniä, jotka puolustavat epäilijäksi epäiltyä. Puolustajat ovat usein niitä, jotka epäilevät itsekin, mutta salaa, joten puolustamisella on tehoa kuuliaistenkin todistajien silmissä. Puolustajalle voi riittää perusteeksi sekin, että tietää epäilijäksi osoitellun toimivan jossain elämän piirteessä paremmin kuin moni muu ryhmän jäsen.
Sitten pikkuhiljaa porukan kesken kerrotaan omista epäilyksistä ja keskimääräinen uskomisen taso vähenee koko ajan. Ketään ei kuitenkaan voida selkeästi koskaan lempata porukasta, koska rajanveto on mahdotonta - kukin epäilee omalla tavallaan, omissa kysymyksissään, osa enemmän ja osa vähemmän. Jos ajatuksistaan joutuukin joskus seinää vasten, sanojensa korjaileva siloittelu hetkeksi sellaisessa hätätilanteessa pelastaa aina pälkähästä.
Tilanne on myös siinä mielessä hassu, että tyypillisesti nuoret veljet eivät usko oppikysymyksiin enää kovin vahvasti, kun taas sisaret ovat näistä veljien näkemyksistä useammin järkyttyneitä. Koska maailmastakaan ei miestä saa hakea, niin sitten sitä hommaa vaan siedetään.
Useimmiten sisaret eivät kuitenkaan edes tiedä oppikysymyksistä kovinkaan paljoa, koska heille uskonto on enemmän tunneasia, kun uskonto veljille taas on enemmän pykäläviidakko ja organisaatiokaavio. Mutta sisaret ovat järkyttyneitä veljien esittämistä ajatuksista heti sen jälkeen, kun veljet ovat heille selittäneet, että ajatukset poikkeavat Orjan opetuksista. Sisaret saavat tilanteessa usein sätkyn, mutta unohtavat tilanteen pian. He eivät useinkaan palaa asiaan jälkeenkään päin, sillä he eivät yleensä edes tiedä, miten Orja on käskenyt ajatella missäkin kysymyksessä.
Lisäksi veli on aina veli - sisaret on opetettu miesten opetusten omaksumiseen. Pieni esitetyn näkemyksen siloittelu , joka kruunataan esim. jollain Raamatunjakeella ja jonkun Seuraan liittyvän piirteen ylistämisellä, saa sisaren 100%:sen vakuuttuneeksi, että "siinä on hengellinen veli". Ja homma jatkuu...
Näin tää homma etenee täällä etelä suomessa. Mites muualla?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Taidat olla ainoa "tuhnuttelija" joka elät omassa haavemaailmassa?
Tiedostatko lainkaan sitä, että sinun argumenttisi kohdistuvat lähes täysin henkilöihin, ei käsiteltyihin asioihin?
Ehkä se on osittain vain haavemaailmani. Ihminen näkee mitä haluaa nähdä, minäkin. Joten tilannekuvaukseni oli tietysti hivenen mustavalkoinen. Lisäksi olen itse tietysti ajautunut sellaisiin yhteisön sisäyhteisöihin, joissa epäilyä on enemmän. Sinä, Lähimmäinen, ehkä olet enemmän niissä Seuraan tiukemmin uskovissa piireissä useammin, joten meidän kahden on ehkä vaikea arvioida, kumman näkemä todellisuus vastaa parhaiten koko todellisuutta.
Uskallan kuitenkin väittää, että lievästä hyperbolasta huolimatta kuvaukseni ei ole kokonaan "haaveilua". Kokemukseni perustuu noin 30 todistajana pidetyn nuoren aikuisen otokseen. Lisäksi olen ehkä henkilönä sellainen, että minulle tullaan helposti puhumaan omista ajatuksista, koska minua pidetään kilttinä ihmisenä.
Miten muuten voisit selittää sen, että kymmenet todistajat tietävät, etten usko koko järjestöön ja silti en ole kokenut heidän taholtaan merkittävästi syrjintää, eikä minua ole edes aiottu erottaa?
Eihän tuon takia voi eroittaa?
viestienne perusteella jo havaitsee kumpi on mies ja kumpi nainen. Tuhnuttelija on mies ja lähimmäinen on nainen.
Yrittäkää arvata kumpi minä olen.
Ei meillä ole mitään tulevaisuutta.
ne parit sanat oli, joilla päättelit sukupuolemme. Ne tais olla jo noin meidän nimimerkit.
Aivan samalla tavalla homma toimii myös muissa piireissä kuin vain nuorten aikuisten kesken ja myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että ihan samanlainen on tilanne kunnianarvoisten vanhinten ja jopa joidenkin kierrosvalvojien joukossa, edellyttäen että kaikki ovat riittävän tuttuja keskenään.
Eräässä usean vanhimman saunakeskustelussa (EI muuten ollut alkoholia, ei edes pilsneriä nautittu) yksi nykyisinkin seurakuntansa pylväänä pidetty vanhin sanoi:'jos muut veljet kuulisivat, niin meidäthän erotettaisiin'.
Eikä sisaret niin tyhmiä ole kuin luulet. Monet heistä osaavat esittää vahvat ja hyvin perustellut epäilyksensä niin viattoman oloisesti, että siinä menee kuka tahansa lankaan.
Lähimmäiselle tiedoksi: aivan turha taas väittää, että tämä on luopion valehtelua. No, saathan sinä niinkin väittää, mutta tiedosta, että sillä yrität pettää vain itseäsi.
Jos on tosi niin, ihmettelen mihinkä te siellä suomenmaassa olette oikein menossa?
>>Jos on tosi niin, ihmettelen mihinkä te siellä suomenmaassa olette oikein menossa?
Kohti mielipiteenvapautta. Siitähän on oikein lakikin säädetty, jos ei teillä Ruotsissa ole sitä vielä huomattu. Suunta on ainoa oikea.
Tosin kyseinen toiminta ei varmasti ole siellä teilläkään päin kovin harvinaista. Satut vain kuulumaan siihen seurakunnan 'jäyhä-osastoon', jolle ei kaikkia pikku salaisuuksia kerrota.
Muistan jehova-ajoiltani sen kun yksi veli epäili minulle demonien olemassaoloa. Minä olin jehova-aikoinain kiivas demonien "harrastaja".
Olen kyllä ollut veljien kanssa saunassa monta kertaa ja kierrosvalvojatkin ovat olleet mukana, (Huom! Suomesta) jutut ovat olleet aivan järkeviä!
No erottaahan ne saunovat vanhimmat kuuluisi Seuran sääntöjen mukaan, jos ne ovat saunassa ihan oikeasti järkeviä puhuneet.
Taidat muuten Lähimmäinen olla todistajana esiintyvä luopio - tarkoituksenasi esittää hieman lapsellisia kommentteja, jotta saat todistajat näyttämään entistäkin tyhmemmiltä? Tarkoitus pyhittää keinot?
>>Minä olin jehova-aikoinain kiivas demonien "harrastaja".>>
Miten demoneja harrastetaan???
käydä kiinni henkilöön!
Tää oli Viljolle!
Saamani vastaväitteet saivat minut epäilemään aidosti, olenko sittenkin hivenen skitsofreninen ja vain kuvittelen, että nuorten todistajien piirissä syntyy epäilevä kulttuuri.
Tarkistin asian juuri äsken Markku Meilolta ja hän sanoi, etten tarvitse lääkitystä. Vetoan siis auktoriteettiin.
Jos lääkityksen tarvetta olisi, niin tuntuisi olevan muualla.
siis.
Kiinnostais tietää onko nää mainitsemasi nimenomaan epäileviä orjan tulkintojen suhteen mutta silti uskovat raamattuun?
Kai se yleensä menee niin, että ekaks epäillään Seuran joitain tulkintoja ja osalla se jää siihen. Jotkut alkavat sen jälkeen epäilemään Raamattuakin.
Mutta tuo otsikko minulta oli liian raflaava. Ei mitään selkeää yhteisöä asian tiimoilta ole, vaan löyhiä kaveriporukoita, joilla on yhteyksiä toisiin porukoihin vaihtelevasti, eikä näissä porukoissa koskaan oteta puheeksi, että tässä nyt olisi jotain uutta yhteisöä muodostumassa. Seuraan ilmiötä vain sisältä ihan mielenkiinnosta.
Ja kuten sanottu, en ole havainnut mitään uutta ajatussuuntaa, vaan sen, että yksilöllinen ajattelu sallitaan entistä helpommin. Ainoa yhdistävä tekijä "jäsenillä" on ehkä se, että Seuran käsityksiä ei pidetä ehdottomina. Porukassa on myös sellaisia, jotka pitävät Seuraa ehdottomana auktoriteettinaan, mutta hyväksyvät toisinajattelijat kuitenkin kavereinaan, kunhan eivät jatkuvasti tuo esiin omia epäilyksiään Seuraa kohtaan vaan osaavat puhua myös arkipäiväisitä asioista.
Näkisin siis, että suuntaus on siihen suuntaan kuin muissakin kristillisissä ryhmissä - kirkkoon kuulutaan, mutta vapaa-aikana ei välitetä oikeasti siitä, uskooko kaveri vai ei. Tosin matka tällaiseen suomalaiseen luterilaisuus-meininkiin on vielä pitkä, mutta suunta on sinne päin.
En tiedä oliko tämä riittävä vastaus, mutta yritin ainakin.
Se piti vielä sanoa, että näihin yhteisöihin eksyy välillä ehdottomia Seurauskollisia, jotka joskus käyvät "vasikoimassa" kuulemistaan ajatuksista esivalvojalle tai jollekin muulle vanhimmalle.
Paljon on tapauksia, etta jostain ääneen lausutusta ajatuksesta vanhin on sitten varoittanut ohimennen esim. vastauksen yhteydessä salilla. Tai epäilijältä on käyty kysymässä tarkennusta. Yleensä asia jää siihen, koska ainahan siihen voi jotain kiemurrella ja vaikka jatkaa, että "...ehkä joku on ymmärtänyt nyt väärin..." tai "...ehkä mun pitäisi tuota asiaa tutkia julkaisujen avulla tarkemmin..." tms. Joskus on käynyt myös niin, että ko. vanhin on alkanut tämän vuoksi miettiä asiaa itsekin ja alkanut epäillä Seuran käsitystä.
Vanhimmatkin uskaltavat silloin tällöin mainita epäilyksistään, mutta usein he jatkavat tyyliin "...mutta varmasti Uskollinen ja ymmärtäväinen orja tulee tarkentamaan ymmärrystämme tässä, kun on sopiva aika..." tai "...on asioita joita emme ehkä ymmärrä täysin, mutta emmekö odottaisi Jehovaa...". Kun tuollaisen sivulauseen lisää, kukaan ei syytä Orjan vastaisuudesta, mutta ajatuksista on silti voitu keskustella ja taas joku muukin on alkanut ajattelemaan asiaa, jonka jälkeen on taas helpompi ajatella seuraavaa jne...
Tämmöistä tämä...
Jepjep. Eikä tuollaista "yhteisöä" voisi syntyäkään, kenkä alkaisi heti heilumaan.
Se että orjan tulkintoja epäillään ei ole sinänsä minusta ihme koska jotkut niistä eivät vain kestä tarkempaa tarkastelua Raamatun valossa. Se on toisaalta aivan eri juttu ja sääli minusta jos itse Raamattua aletaan epäillä.
Mutta suuntaus on hyvä jos asioista saa keskustella vähän vapaammin.
Kerran taas saunottiin ja kossuakin otettiin ja maailmakin parannettiin. Siinä pitkän illan ja yön aikana Jt asiatkin puitiin ja kolmen vanhimman toimesta Jt järjestö tuomittiin.
No sehän ei ole este nousta kokous ja konventilavalla Jt opetustyöhön.
Kiitos näille vanhimmille, että pääsin saunaseuraanne, avasitte osaltanne Vt seura feikin.
Taisi olla Exiä kaikki saunakaverisi.
Ei ne ollut exiä vaan veli vanhimpia!!!!Tosin nyt yksi erotettu viinan takia ja ryyppykaveri oli komiteassa erottamassa. Siis kaksi jatkaa Jt seurakunnassa "menestyksellistä" uraansa.
Tekstistäsi tuli mieleen yksi satu, Keisarin uudet vaatteet.
Sadussa kaikki meni hyvin niin kauan kuin kukaan ei uskaltanut sanoa ääneen, että keisari oli alasti. Vasta kun pieni lapsi viattomana sanoi asian ääneen, uskalsivat muutkin tuoda ilmi totuuden.
Jt-lahko elää pelotteiden varassa. Jokainen tietää, että epäilyn ääneen esittäminen voi johtaa epäsuosioon, jonkinasteiseen karttamiseen tai jopa erottamiseen.
Yhtenäisyydellä ylpeillään. Miksi ihmeessä?
Minkä arvoinen on uhkailulla ja pakotteilla aikaansaatu näennäinen yksimielisyys? Päin vastoin se johtaa teeskentelyyn, muiden arvostelmiseen, kyttäämiseen ja näyttelemiseen.
En todellakaan pidä luterilaista seurakuntaa täydellisenä, mutta kasvupohjana se on terve. Kun ihminen saa vapaasti esittää omat mielipiteensä, niin kenenkään ei tarvitse esittää olevansa muuta kuin mitä on.
Ne luterilaiset, jotka sanovat olevansa uskossa ja seuraavansa Jeesusta - ovat sitä sydämestään. Heille ei ole tarvetta teeskennellä uskovansa.
Ne luterilaiset, jotka eivät halua seurata Jeesusta etsiytyvät muualle kuin seurakunnan toimintaan.
********
Kun jt-lahkon kupla puhkeaa, tulee tapahtumaan melkoinen mullistus.
Seurakuntaa pidetään kasassa pelolla ja uhkakuvilla, mutta se ei ole terve kasvupohja.
Seurakunnan tulisi perustua Kristukselle - ei pelotteiden varaan.
Kerskaisinko oman kirkkoni yhtenäisyydestä, jos se perustuisi pakkoon ja kiristykseen?
En todellakaan.
Noinhan se menee... ainakin pääkaupunki seudulla on sellainen mainio asia, että toisia ihmisiä ei kytätä hirveän paljon.
Jos esim. sattuu asumaan eri srk:n alueella kun muut uskon veljen. Kukaan ei edes huomaa kun lopettaa/vähentää kokouksissa ja kentällä käyntiä.
Näin tuollaiseen tuhnuttelijan kuvailemaan yhteisöön rupeaa vähitellen kuulumaan ihmisiä, jotka eivät käytännössä ole enää JT toiminnassa mukana, mutta eivät ole erotettujakaan. Varsinkin jos ihmisellä on lisäksi hyvä raamatun tuntemus, häntä voidaan pitää hyvämaineisena todistajana, jolta jopa kysytään neuvoja ja apua esim puheiden tekoon. vaikka todellisuudessa henkilö ei olisi enää edes kävisi kokouksissa.
Suomen tilanne on aika otollinen tällaisten yhteisönjen syntymiseen. Kun meillä on yhä tämä yleinen asevelvollisuus, niin on pakko roikkua mukana vähintää 29 vuotiaaksi, vaikka omilla aivoilla ajattelisikin. Ja sisaret taas roikkuvat mukana veljien takia, sillä onhan huonokin JT mies aina parempi kuin mies maailmasta.
Kun ihmiset oppivat tulemaan toimeen erilailla ajattelevien kanssa, he eivät enää halua erota järjestöä, vaan roikkuvat ystäviensä kanssa mukana tutussa ankkalammessa.