Venäjän lähettiläs Helsingissä, Aleksandr Rumjantsev ehdotti, että venäläisen vähemmistön oikeudet tulisi olla kansallisena vähemmistönä samalla tavalla lakiin kirjattuna kuin ruotsinkileisen vähemmistömme asema on.
Vastaukseni Rumjantseville:
Ruotsinkieleisen vähemmistömme alkuperä maassamme on kiinteästi Suomen omaan varhaishistoriaan liittyvää. Ruotsinkielistä väestöä on asunut maassamme jo ainakin 1100-luvulta alkaen, ja se on aikojen kuluessa sekoittunut suomenkielisen väestön kanssa kielirajojen yli.
Maamme ruotsinkielisen vähemmistön oman määritelmän mukaan asummekin yhtenäiskulttuurissa, jossa kahta kieltä puhuu yksi ja sama kansa, jonka etninen alkuperä on toisistaan erottamaton.
Ruotsinkielisen vähemmistön keskimääräinen osuus maassamme on 6%. On kuitenkin perinteisiä ruotsia puhuvia alueita, joilla tuo prosentti on huomattavasti suurempi, kuten Länsi- ja Itä-Uusimaa, Turun saaristo, Pohjanmaan rannikko sekä täysin ruotsinkielinen Ahvenanmaa. Tammisaaren kaupungissa ruotsinkielisten osuus on peräti 82.2%.
Venäjänkielistä vähemmistöä on Suomessa ollut vähän.
Käytännössä Venäjän vallan aikana autonomisessa Suomessa 1809-1917 sen määrä nousi korkeimmilleen. Tällöinkään maahan ei muodostunut selviä venäjänkielisiä alueita.
Neuvostoliiton aikana em. maan oman tiukan muuttopolitiikan takia liikkuvuutta Neuvostoliitosta Suomen suuntaan ei oikeastaan ollut. Venäjänkielinen vähemmistö Suomessa kutistui entisestään.
Enemmistön kieli ei venäjä ollut millään Suomen paikkakunnalla kuten se ei ole tänä päivänäkään.
Tietenkin tilanteen voisi muuttaa jos Venäjä palauttaisi 1944 luovutetun Karjalan alueet Suomelle, ja sen asukkaat jäisivät paikoilleen asumaan. Tuollaisessa tilanteessa meillä olisi nykyistä huomattavampi venäjänkileinen vähemmistö, joka myös olisi selvästi tietylle alueelle keskittynyttä niin, että alueella voisi lakisääteisesti tarjota joitain palveluja venäjänkielellä.
Mutta muuten ja ennen Karjalan palautusta venäjänkielen kansalliselle erityisasemalle ruotsin kielen tapaan ei ole Suomessa perusteita.
Vastaukseni Rumjantseville:
Ruotsinkieleisen vähemmistömme alkuperä maassamme on kiinteästi Suomen omaan varhaishistoriaan liittyvää. Ruotsinkielistä väestöä on asunut maassamme jo ainakin 1100-luvulta alkaen, ja se on aikojen kuluessa sekoittunut suomenkielisen väestön kanssa kielirajojen yli.
Maamme ruotsinkielisen vähemmistön oman määritelmän mukaan asummekin yhtenäiskulttuurissa, jossa kahta kieltä puhuu yksi ja sama kansa, jonka etninen alkuperä on toisistaan erottamaton.
Ruotsinkielisen vähemmistön keskimääräinen osuus maassamme on 6%. On kuitenkin perinteisiä ruotsia puhuvia alueita, joilla tuo prosentti on huomattavasti suurempi, kuten Länsi- ja Itä-Uusimaa, Turun saaristo, Pohjanmaan rannikko sekä täysin ruotsinkielinen Ahvenanmaa. Tammisaaren kaupungissa ruotsinkielisten osuus on peräti 82.2%.
Venäjänkielistä vähemmistöä on Suomessa ollut vähän.
Käytännössä Venäjän vallan aikana autonomisessa Suomessa 1809-1917 sen määrä nousi korkeimmilleen. Tällöinkään maahan ei muodostunut selviä venäjänkielisiä alueita.
Neuvostoliiton aikana em. maan oman tiukan muuttopolitiikan takia liikkuvuutta Neuvostoliitosta Suomen suuntaan ei oikeastaan ollut. Venäjänkielinen vähemmistö Suomessa kutistui entisestään.
Enemmistön kieli ei venäjä ollut millään Suomen paikkakunnalla kuten se ei ole tänä päivänäkään.
Tietenkin tilanteen voisi muuttaa jos Venäjä palauttaisi 1944 luovutetun Karjalan alueet Suomelle, ja sen asukkaat jäisivät paikoilleen asumaan. Tuollaisessa tilanteessa meillä olisi nykyistä huomattavampi venäjänkileinen vähemmistö, joka myös olisi selvästi tietylle alueelle keskittynyttä niin, että alueella voisi lakisääteisesti tarjota joitain palveluja venäjänkielellä.
Mutta muuten ja ennen Karjalan palautusta venäjänkielen kansalliselle erityisasemalle ruotsin kielen tapaan ei ole Suomessa perusteita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
1.suomessa on liian vähän venäläisiä
2.tarvitaan venäläisille oma TV (Moskova avustaa taloudellisesti)
3.tarvitaan Suomeen venäjänkielisiä päiväkoteja, kouluja
4.suomaliset lapset oppii kouluissa toisena kielena venäjää ja perehtyvät huolellisest Venäjänmaan suurenmoiseen historiaan
5.jokaisella Suomen paikkakunnalla on muistomerkki sodassa langenneelle venäläiselle sotilaalle
6. ja 9.5 on Suomessa virallinen juhla- ja vapaapäivä (lapset opetetaan viemään kukkia sotilasmuistomerkille)
Ruotsinkielisiä on 5,49% joten sen voi pyöristää 5 prosenttiin.
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#väestörakenne
Kerroit että ahvenanmaa on täysin ruotsinkielinen. Toki se on sitä virallisesti, mutta siellä asustaa myöskin 5% prosentin kielivähemmistö.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaa
Tosin heillä ei ole juuri mitään kielioikeuksia, mikä on kummallista siinä valossa että mantereen 5% kielivähemmistöllä on varsin hyvin turvatut kielioikeudet.
Vähemmistöjä kohdellaan sangen eri tavoilla maassamme.
Kiitos tarkennuksistasi. Odotinkin että joku gammalfennoman takertuu viestini siihen osioon, mikä ei ollut sen tärkein sanoma.
Joka tapauksessa venäjänkielisten asemaa koskevassa kysymyksessä heitin pallon takaisin herra Rumjantseville ja saas nähdä mitä vastaa.
Tuskin mitään.
ehdotus Jan Starkilta. Maltillinen, looginen, järkevä ja periaattessa toteuttamiskelpoinenkin.
Mutta:
Kyllä FSB ja muu Kremlin lauma tätäkin palstaa seuraa, mutta Rumjantsevin on paha mennä tähän mitään sanomaan, koska rauhanomainen(kaan) rajojensiirto ei tämän päivän natsikiihkoisen ex-imperiumin johtoportaan kalloon mahdu.
Unohdin mainita Nimierkin, joka on tietysti Tehtaankadun palkkalistoilla oleva multinikki myyrä, jonka missio on vesittää Karjala-keskustelu. Muistakaa tämä.