Vappu löpinää nettiriippuvaisille, , , ,

No, tietenkin se takatalvi teidät nettiriippuvaiset taas yllätti, niin se teidät aina yllättää. On sitten loppusyksyä tai sydäntalvea, niin ainahan se pohjoistuuli tai hetkellinen räntäkuuro teitä herkkiä poloisia ahdistaa. Mutta kun vielä Valpurina, tämä on jo liikaa, siinähän juomingit ihan jäähtyy ja muuttuu yleiseksi örveltämiseksi. Eihän nyt sellaista reumatismin runtelemat luut ja maidonlämpöiseen tottuneet sisäelimet millään kestä.

Vapunvietto oli aikoinaan sirpein ja vasaroin ylistettyä työväenjuhlaa, mutta nykyisin vappukulkueen voi muodostua vaikka jokin helkutin hihhuliryhmittymä. Vappuna ulkoilmatapahtumissa turuilla ja toreilla niin poliitikot kuin muutkin aatteen palon inspiroimat saarnaavat liturgiaa, tulevat mukamas kansan keskuuteen rakentamaan sitä ihmisläheistä toimintaa. Näitä puheita ei nykypäivänä muut kuuntele, kuin iltapäivälehtien palkkionmetsästäjät, joilla päätarkoitus lienee inspiraation saaminen hyviin lööppeihin.

Valpurin aamuna oli sitten vuorossa ylioppilaiden piknikki tapahtuma, puheilla ja kuorolaululla tuotakin krapulan parannusjuhlaa on yritetty ylläpitää. Markkinavoimat ovat näistäkin ihmisten aatelisista perinnetapahtumista ottaneet aina vain suurimman siivun hyödykkeikseen. Niistä on syntynyt massatapahtumia, joissa ei politisoida eikä piitata osallistujien koulutustasosta ja karnevaalihenkeä nostatetaan nostalgisilla retroililla, joilla yritetään vaikka sitten väkisin saada aikaan mielikuva kaiken kansan vapusta. Lapin Tunturikeskukset ovat kehittäneet omia karnevaaleja, joissa talvikautta pidennetään pitkälle kesään. Nämä talvenjatkojuhlat ovat jo perinnettä, joka vain paisuu ja komistuu vuosi vuodelta. Tunturikeskuksen vapunviettäjistä tuskinpa vaan kukaan yllättyy jos, pohjoistuuli tai märkä lumisade yllättää, silloin terasseilla lisätään vain musiikin volyymia, juodaan pari ylimääräistä paukkua ja kiihdytetään vauhtia vain entisestään.

Museoajoneuvoharrastajat pitävät perinteisiä kokoontumisajojaan juuri Vappuna. Näin kesän kynnyksellä halutaan näyttää muillekin, mitä he ovat edeltävän talven rassauksella aikaansaaneet. Karavaanareissakin on omat museoajoneuvoharrastajansa, kellä on moottoripyörä tai auto, mutta vaunuharrastus tältä osin taitaa olla yksittäisten henkilöiden puuhastelua. Näitä arvonsa tuntevia ikuisia pojannassikoita rauhoittaa ihmeesti persuksissa tuntuva museopyörän värinä ja tärinä sekä ihanasti kuuluva päpättävä pärinää. Kyllä Ryhtipyörä Zshopaun satakieli aina vasemmiston vappukulkueen voittaa, sehän haiseekin vallan muulta, kuin vanhalta viinalta. Onhan toki karavaanareissa useitakin motoristeja, vaikkei heillä museopyörää olekaan. On sitä kaikenlaisia, naamiopukuisia aitoon nahkaan pukeutuneita, pyöreä kypärä päässä, jossa helvetinmoiset mollottavia silmiä muistuttava visiiri. Sellaisessa varustuksessa otus on kuin avaruusleffan kovakuoriainen. Kevätauringon kajossa ja tuulen tuivertaessa tuon kuoriaisen selkää on takertunut toinen samannäköinen kuoriainen, siinä ne päristävät reiden liimautuneena toisiinsa, ahtimet näyttivät yhdeltä ja samalta. Siina on vipran värinää, moottorin tärinää ja papattavaa pärinää, meno on noin suureksi otukseksi notkeaa ja joustavaa, kurveihin kallistelu on harkitun rauhallista ja kaunista katseltavaa. Satunnainen seurailija ei aavista, että ajotaito saattaa olla hitusen kohmeessa ja naamion takana menossa olikin ikämotoristi. Rappeutunut kroppa on helppo piilottaa korsetinlailla kiristävään ajopukuun, kasvoissa olevat uurteet ja poimut sekä pöhöttyneen turvan saa loistavasti häivytettyä kypäränvarjoon, tämä on sitä ikämiesten stailausta. Kylläpä meno on Hämäävän Oivallista ja siinä unohtuvat talviset fobiat pelottavan mustana vellovasta Jeesiöjoesta ja aavistus tulevasta kesästä antaa maisemalle oikean värin ja harmonian.

Muuttolinnut ovat palanneet ja pesimäkausi on alkanut, eteläisessä suomessa kasvit ovat heränneet hennon vihreinä uuteen kasvukauteen. Oulun läänissä joet ovat juuri luoneet jäänsä ja tuuli ravistelee lepännorkkoja samoin kuin ensimmäiset leskenlehdet puskevat räntätörmällä esiin serpentiinien seasta. Etelälapin joet ovat näinä päivinä luomassa jäitään, vaikka hyinen pohjoistuuli tuivertaa, niin arktiset kasvit ovat jo pälvipaikoissa kasvussa. Keski- ja ylälapin tuntureiden rinteillä sinirikko antaa odottavat vielä itseään, mutta kas kummaa jäisellä jängällä törröttää ensimmäinen tupasvilla. Näin kesän kynnyksellä kasvukausi on koko maassa vasta alullaan niin, että missä olikaan se aikainen kevät, ehkä ensi tai seuraavana keväänä.


Jesse Jeesiö®