Aleksis Kivi

Sologdin pääsi muutamalla virkkeellä ihan asian ytimeen. Enempi jaarittelu pilaisi elegantin ja syvällisen vaikutelman.

Eikun copypeistaamaan.

Iiitukka kirjoitti:

Sologdin pääsi muutamalla virkkeellä ihan asian ytimeen. Enempi jaarittelu pilaisi elegantin ja syvällisen vaikutelman.

Eikun copypeistaamaan.

Tuosta aikaansa suhteutuksesta ei jääny puuttumaan kuin Aleksiksen vankka panos hiihtosuunnistuksen ja ampumahiihdon kehittäjänä. Itse asiassa aikuistenoikeesti hän keksi molemmat lajit kilpaillen ankarasti itsensä kanssa piirinmestaruudesta. Pieni kirjoittelu oli vain harrastus, kesäkelihommia, Charlottan nurmikonleikkuun välipuuhana.

Itse olen kuule 13 v. ja luin ton kirjan, kun ei muita oikeen ollut... Mielestäni se oli ihan hyvä, mutta en oikein jaksanut lukea nopeasti...Kyllähän tuon nyt lukiossa voi lukea...!

Miten niin pakottavat?? kirjoitti:

Itse olen kuule 13 v. ja luin ton kirjan, kun ei muita oikeen ollut... Mielestäni se oli ihan hyvä, mutta en oikein jaksanut lukea nopeasti...Kyllähän tuon nyt lukiossa voi lukea...!

Lue lisää

Legendan mukaan: Aleksis Kivi oli rutiköyhän kyläräätälin poika, joka sinnikkyytensä ja viisautensa ansiosta ponnisteli ylioppilaaksi ja kirjoitti teoksia, joista ei eläessään saanut tunnustusta ja kuoli A. Oksasen lannistamana mielisairauteen ja nälkään. Hänen viimeiset sanansa olivat "minä elän, " joilla hän tarkoitti tietenkin tulevaa suuruuttaan.

Totuus: Aleksis Kiven lapsuus ei ollut mitenkään erityisen köyhä eikä onneton, hänen isänsä oli suurella todennäköisyydellä läheisen Raalan kartanon omistajan, Adlercreutzin avioton poika ja sen vuoksi kartanon väen ja Stenvallien perheen välillä vallitsi muuten tuona aikana täysin mahdoton yhteenkuuluvuus ja huolenpito. 25-vuotiaalle Erik Stenvallille (A:n isälle) valmistui Palojoelle sellainen asumuskin, ettei tavallisen räätälin ansioilla ihan sellaista tehtäisi.

Kivi oli laiskahko opiskelija ja hännysteli mielellään rikkaita luokkatovereitaan. Hän ei kirjoittanut ylioppilaaksi mitenkään loistavin arvosanoin eikä edes ns. ajallaan. Yliopistosta hän ei milloinkaan valmistunut.

Kivi oli lahjakas kirjoittaja ja sai kyllä tunnustusta elinaikanaankin. Nummisuutareista hän sai valtionpalkinnon, joka taisi valua kurkusta alas tai mennä muuten velkojen maksuun. Hän oli huono maksamaan velkojaan eikä osannut hoitaa raha-asioitaan.

Kivi ei ollut mielisairas, vaan vain alkoholisoitunut ja syvästi masentunut, kun hänen ystävänsä toimittivat hänet hoitoon. Lapinlahden sairaalan tuonaikaiset hoitomenetelmät eivät parantaneet ketään vaan päinvastoin siellä Kivi sairastui lopullisesti.

Kiven viimeiset sanat eivät suinkaan olleet "minä elän." Kivi puhui ruotsia ja hän sanoi häntä kammariinsa katsomaan tulleelle veljensä vaimolle, joka epäili Aleksiksen kuolleen: "Lever... lever..." Hän toi vain julki elossaolemisensa.

Kivi ei koskaan suostunut valokuvaan, ja ainoa kuva, joka hänestä on tehty, on tuo kaikkien tuntema piirroskuva. Sen piirsi hänen ystävänsä käyttäen mallina kuollutta Aleksista juuri vähän ennen arkun sulkemista. Edelfelt viimeisteli kuvan myöhemmin.

Se, mikä ei ole legendaa, vaan täyttä totta: Aleksis Kivi oli aivan mahtava sanankäyttäjä ja kirjoittaja, tuottelias ja taitava. Nykyisen kansalliskirjailijan maineensa hän ansaitsee ilman muuta.