Onko todella niin, että Custerin divisioonasta ei jäänyt yhtään sielua tai sielutonta eloon?
Little Bighorn 1876
Psykopatologia
202160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
hevosella sielu.
Kapteeni Keogh'n hevosen sanotaan olleen ainoa hengissä selvinnyt olento Custerin porukasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Comanche_(horse)
Varmaan hepalle taivaan portitkin aukesivat - tosin myöhemmin.
Kirjoitin epätarkasti divisioonista. - 7:nteen ratsuväkirykmenttiin kuului esikunnan lisäksi (muulit ym.) kolme pataljoonaa - Renon, Benteenin ja Custerin ad hoc -pataljoona - viimemainitussa 261 miestä.
http://memory.loc.gov/ammem/today/jun25.html
"On May 17, 1876, Lieutenant Colonel Custer led the 750 men of the 7th United States Cavalry Regiment out of Fort Abraham Lincoln, Dakota Territory.."
"Nearly a third of the men of the 7th Cavalry, including Custer and his brother, died at Little Big Horn..."
Siis 750 ja kolmasosa kuoli.?
Saman tiedonlähteen alussa:
"On June 25, 1876, George Armstrong Custer and the 265 men under his command lost their lives in the Battle of Little Big Horn, often referred to as Custer's Last Stand.
"
HQ 110, Reno 153, Benteen 143, Custer 261, yht. 667.
"Where the hell did all those Indians come from ?!?" — General Custer.
Mutta milloin tämmöinen kummajainen ilmestyi?
SS-Oberstgruppenführer und Generaloberst der Waffen-SS.
7. ratsuväkirykmentistä, joka oli GA Custerin komennossa, selviytyivät eversti Marcus Renon pataljoona ja majuri Lloyd Benteenin pataljoona sekä esikuntaeskadroona.
Custerin oma pataljoona (ei siis divisioona) tapettiin viimeiseen mieheen. Tosin natiiviamerikkalaistenkin tappiot olivat valtavat.
Divisioonassa on noin 20,000 miestä. Se on yhtymä, eli sisältää eri aselajeja. Rykmentti on suurin yhden aselajin yksikkö, ja rykmentissä on yleensä 1000-5000 miestä.
Majuri Reno, kapteeni Benton.
Tuon ajan ratsuväki-pataljoona sisälsi tavallisesti kolme komppaniaa, kussakin vain 50 ratsumiestä.
Intiaanien tappioista ei ole tarkkaa tietoa, mutta monet arvelet niiden olleeen huomattavasti pienemmät kuin jenkkilsoltuilla.
Intiaaneilla oli monet seikat paremmin, kuin Custerin rykmentillä. Miesylivoima, suurempi tulivoima tuliaseilla mitattuina, paremmat hevoset sekä se, että Custerin joukoissa oli paljon ensikertalaisia, kokemattomia sotilaita.
Maj. Marcus A. Reno
Capt. Frederick W. Benteen
Osallistuiko koko 7th Cavalry taisteluun vai ainoastaan Custerin pataljoona? Siis mitä tässä tarkoitetaan "taisteluun osallistumisella"?
Renon pataljoona sai kimppuunsa ensimmäisen intiaanien hyökkäyksen. Renon porukka kärsi melkoisia tappioita ja selviytyi kun intiaanit lähtivät helpomman saaliin, Custerin kimppuun.
Reno myös löysi hyvän kukkulan johon kaivautua asemiin.
Custer oli myös intiaanien keskuudessa halutumpi saalis kuin muut upseerit.
Kun tarjolla oli tilaisuus Custerin lyömiseen intiaanit eivät viitsineet käydä raskaaseen taisteluun linnoittautunutta pataljoonaa vastaan.
Voitettuaan Custerin intiaanit olivat riemuissaan eikä intoa enää ollut taistelun jatkamiseen.
Tässä taas esimerkki intiaanien oudosta ajatusmaailmasta.
Benteen taisi selvitä koko rytäkästä pienin tappioin.
Tämä näin ulkomuistista, jossain on tarkempaakin tietoa.
Intiaanit kyllä jatkoivat Renon ahdistelua eli eivät kaikki Gallin johtamat intiaanit lähteneet Custerin perään.
Intiaanien joukossa oli joku snaipperi joka ahdisteli Renon kukkulalle linnoittautuneita sotilaita.
Intiaanit yrittivät Kanadaan turvaan. He olisivat lyöneet jenkit helposti, elleivät he olisi samaan aikaan taistelleet ja yrittäneet viedä naisia, lapsia ja vanhuksia Kanadaan.
Lähde: John Steinbeck: Travels with Charlie.
Intiaanien tappamiseen osallistunut oli (muistaakseni) itse kertonut Steinbeckille. Soturin sympatiat olivat intiaanien puolella.
27. päivänä Terry saapuu taistelupaikalle. Intiaanit olivat häipyneet.
Kanada-episodi oli vasta elokuun lopulla.
Saimme merkittävän torjuntavoiton kalpeanaamoista ja heitä opastaneista luopioista.
25. kesäkuuta 1876
7. ratsuväkirykmentti (vahvuus 652) etenemässä länsi-lounaaseen.
Klo 12.12 Custer jakaa rykmentin neljään osaan: Reno (175) etenee edellä oikealla puolellaan Custer (221) ja vasemmalla Benteen (120). Huoltokaravaani muuleineen seuraa Custeria muulinpiiskaajina 136 miestä.
Kolonnat kulkevat suurimman osan aikaa näkö- ja tukiyhteyden päässä toisistaan Benteen erillisempänä. Muulit jäävät jälkeen.
Klo 14.55 Custer (212) eroaa Renosta ja jatkaa yksin luoteeseen vuoristoisempaan maastoon.
Klo 15.15 Reno joutuu taisteluun. 16.20 Benteen tulee hänen avukseen. Taistelu-paikka on vajaa 10 km Custerin taistelutannerta etelämpänä.
17.15 Muuli-karavaani saavuttaa Renon. - Samaan aikaan Custerin oikea siipi romahtaa.
Klo 17 - 17.30 Custerin pataljoonan taistelu ja tuhoutuminen.
Tekijä tämän taistelun ja Viron patsas kiistaan.Ällistyttävä yhtäläisyys.Onko Viro INTIAANIT,ja Custer VENÄJÄ?
Siksikö toit tämän keskusteluun?
Onko Viron vapaus heidän muistomerkki?
Näinhän asiat on nähtävä,mutta tietenkin vähän kaukaa haettuna.
"Custerista tehtiin marttyyri ja sankari ja intiaaneista roistoja, mutta nykyaikana asetelmat ovat alkaneet muuttua ja Custeria pidetäänkin roistona, joka yritti ryöstää intiaaneille luvatun maan sen luonnonrikkauksien vuoksi. Custer joukkoineen sai itselleen muistomerkin pian taistelun jälkeen, mutta intiaaneille samanlainen pystytettiin vasta vuonna 1991".
Löytyykö kuvia noista muistomerkeistä?
Custer's last stand,
kuvaannollisesti hassu tai toivoton tilanne.– Little Big Hornin taistelu 25.6.1876: klo 12.12 evluutn George Amstrong Custer (1839 –1876) jakoi 7. ratsuväkirykmentin (vahvuus 652) neljään osaan: Custerin ad hoc -pataljoona (221), majuri Renon (175) ja kapteeni Benteenin (120) pataljoonat sekä huolto (136 miestä) muuleineen (170 ). Kolonnat etenivät länsi-luoteeseen n. 20 km matkan, edessä Reno jota seurasi Custer; Benteen koukkasi etelämpää. Muulit jäivät jälkeen. Klo 14.55 Custer erosi Renosta ja suuntasi luoteeseen. Klo 17– 17.30 last stand: Taistelussa Hullun Hevosen yli 1000 cheyenne-soturia surmasivat kaikki Custerin miehet. Vain I-komppanian päällikön kapt Keogh'in ratsu Comanche jäi henkiin.