Erotako kirkosta

Valtio maksaa kirkolle hautuumaiden ylläpidosta ja suurin osa Suomen ei-kristityistä haudataan ihan tavallisille hautausmaille. Erillisiä tunnustuksettomia hautausmaita on myös, mutta niille haudatuksi tuleminen taitaa olla toistaiseksi uskonnottomienkin kohdalla enemmän poikkeus kuin sääntö. Jos testamentissa ei ole esitetty erikoistoiveita, hautaamisessa noudatetaan pääsääntöisesti elossa olevien omaisten tahtoa.

Avioliitto voidaan siunata kirkossa, kunhan puolisoista toinen kuuluu kirkkoon. Tällöin kaava on vähän erilainen kuin varsinaisessa vihkimisessä, mutta puitteet ovat samat, mikä on useimmille tärkeintä. Ja jos oikein kova paikka tulee vastaan, konfirmoitu aiemmin ev-lut-kirkkoon kuulunut henkilö voi liittyä kirkkoon pelkästään ilmoittamalla asiasta. Jos eroat kirkosta saman vuoden puolella, et edes joudu maksamaan kirkollisveroa ;)

Mitä lapsiin tulee, niin lapset nyt kiusaavat kaikkia, oli erikseen aihetta tai ei. En tunne henkilökohtaisesti ketään, jota olisi kiusattu siksi, ettei tämä käy uskonnontunneilla tai koulujumalanpalveluksissa, mutta jos paikkakunta on pieni ja uskonnollinen, tilanne saattaa olla vähän eri. Kotikaupunkini ateistilapsia on jopa kadehdittu, sillä jumalanpalveluksen aikana ET-oppilaat kuulemma katsoivat Mr. Beania.

On tietysti mahdollista, että joku tulee ja sanoo sinulle tai lapsellesi, että ateistit joutuvat helvettiin, mutta jos helvettiin ei usko, niin asia on aika helppo käsitellä.

Heippa pastori!

Olet tainnut käydä läpi saman kehitysreitin kuin suurin osa meistä ateisteista, eli kasvoit itsenäiseksi ajattelijaksi. Omalta osaltani voin vain kehua kehityksen tuloksia omassa elämässäni :)

Saat itse valita, mihin sinut kuoltuasi haudataan. Hautaustoimilakia muutettiin muutama vuosi takaperin siten, että seurakunnilla ei ole edes oikeutta pyytää kirkon ulkopuolisilta muita korkeampaa maksua, vaan kaikilta tulee vaatia täsmälleen sama maksu hautapaikasta. Jotkut seurakunnat ovat kiertäneet tätä tarjoamalla hautausavustuksia seurakunnan jäsenille, mutte sepä on heidän häppeensä.

Yleisillä hautausmailla on nykyään myös osiot ihmisille, jotka eivät halua ristinmerkkiä haudalleen. Lisäksi on olemassa uskonnottomien hautausmaita, joihin hautaaminen on sitäpaitsi lähes ilmaista.

Jos tuleva vaimosi haluaa kirkkohäät, voit tilata kirkon vaikka Kanarian saarilta häitänne varten. Siellä tuskin kysellään seurakuntaan kuulumisia, rahat tiskiin vain :)

Tai voit liittyä kirkkoon hetkeksi takaisin. Kuka tahansa rippikoulun käynyt saa erota kirkosta ja liittyä takaisin milloin haluaa. Tiedän jopa tapauksen, jossa henkilö erosi ja liittyi joka vuosi välttääkseen kirkollisverot mutta säilyäkseen seurakunnan jäsenenä :)

Kummiksi pääset kyllä. Voit osallistua kastetilaisuuteen. Ainoa ero kirkon jäseneen on, että et saa kastetodistusta. Tai voit aina liittyä kirkkoon hetkeksi takaisin :)

Tuskinpa ateistilapsia koulussa kiusataan. Asia voi olla peräti päinvastainen, sillä hehän saavat ainakin vielä nykyään, kun ylivoimaisesti suurin osa lapsista osallistuu ev-lut uskonnonopetukseen, osallistua pienryhmäopetukseen elämänkatsomustiedon opetuksen muodossa. Pienryhmässä opiskelu tunnetusti parantaa oppimistuloksia :)

Kiitos positiivisita ja rohkaisevista viesteistä. Taidan laittaa "eroanomuksen" menemään saman tien.

"Aivopesua kaikki tyyni. Lapsena en esim. uskaltanut käydä vessassa, koska pelkäsin jupen näkevän pilini."

Tuo siis oli eräs nykyisen päätöksesi syy?

Suomessa ole ketään pientareille kuoltuaan jätetty mätänemään. Ikävä kyllä Suomessa ei ole kuin yksi kunnallinen hautausmaa (Kauniaisissa)ja muutamia uskonnottomien hautausmaita, mutta kyllä sinut haudataan sinne mihin ikinä haluatkin, poikkeuksena juutalaisten ja muslimien hautausmaat. Kuka uskonnotonta koulussa kiusaisi. Jos lapset toisiaan kiusaavat, niin aina löytyy "syy" Ei minun lastani ainakaan sen vuoksi ole kiusattu. Onhan nykyään kovin tavallista käydä Et-tunneilla, vaikkakin se on alkuperäisestä tavoitteestaan pahasti vesitetty. Tuotahan se luterilainen pakkosyöttö on ollut, että pitää tehdä niin kuin käsketään, tai niin kuin on tapana ollut. Pidä pintasi.

kaikki tyynni kohdallani. Lapsen uskon säilyttäminen ei ole niin yksinkertaista, kuin sanotaan. Ihmisen kasvuunhan kuuluvat epäilyt, varsinkin tuossa varhaisnuoruuden päättyessä ja aikuisuuden kynnyksellä. Silloin epäilään kaikkea ulkopuolelta annettua, koska oman minän =identiteetin kasvu on vielä kesken. Aika harvat pystyvät säilyttämään lapsenuskonsa näissä kuohunnan vuosissa. Toisilla menee pidempi aika, toiset hoksaavat (ne, jotka pitävät itseään yli-ihmisinä) nopeammin "Onkohan m inua vedetty nenästä? On, eroan noista julmureista, jotka aiheuttavat minun egolleni syöksykierteitä. Pois, pois ja nopeasti karkuun." Aivan samalla tavalla en asioita kohdannut, sillä olen hitaampi ajattelija. Lähdin kuitenkin omille teilleni, tein elämästäni jumalani ja itsestäni ylijumalan. Vaan, hankala oli oloni. Lintujen laulu kuulosti toiselta, ruohontuoksu ei vaikuttanut aisteihini kuten ennen, ihmiset olivat ikäviä, rumempia... Sitten - kerran metsässä vaellellessani tajuntaani iskeytyivät sanat: "Jos sinä et huuda, kivet huutavat..." Ymmärsin, näin ei voi ja saa jatkua. On päästävä kotiin takaisin. On istuttava Isän syliin. Nuoruudesta alkoi soida laulu: "Tie on pitkä takaisin, salassa sä itketkin, muistaissasi lapsuuskodin onnea."

Sinä, joka tituleeraat itseäsi pastoriksi, et sitä ole, et voi olla! Olet epäjärjestyksen, et rauhan ihminen. Sekasortoa haluat varsinkin nuorten ihmisten mieleen. Lopeta se! Eroa kirkosta ja pian...ei siellä sinunlaistasi kaipaa kukaan ihminen, Isä yksin, jolle olet samanarvoinen kuin kuka tahansa ihminen.