Luterilaisilla on Viimeiset kiusaukset. Kuka säveltäisi ja kirjoittaisi ortodoksisen oopperan?
Meiltä puuttuu oma
oopperamme
13956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Musorgski on niitä jo tehnyt. Varmaan muutkin.
Joskin Viimeiset kiusaukset ei ole luterilainen ooppera, vaan herätyskristillinen. Vaikka säveltäjä saattoi olla luterilainen.
Mitä tarkoitusta "ortodoksinen ooppera" palvelisi?
Ortodoksisiin pyhiin liittyen Sergei Prokofjev on säveltänyt kantaatin 'Aleksander Nevski'.
Kuten edellä on viitattu, Musorgski on säveltänyt 1500-luvun kirkon tukemasta tsaarista Pushkinin libretoiman oopperan 'Boris Godunov'.
Joitain viitteitä ortodoksisuuteen on sellaisissa venäläistäkin venäläisimmissä, edelleen Pushkinin teksteihin perustuvissa, oopperoissa kuin 'Tsaari Saltanin kärsimykset' (Rimski-Korsakov) sekä näistä kai kuuluisin 'Jevgeni Onegin' (Pjotr Tshaikovski).
on mielestäni myös ortodoksinen ooppera. Sen libreton kirjoittaja, säveltäjän serkku vai oliko se nyt pikkuserkku, Lauri Kokkonen oli ortodoksi ja sai aiheensa näytelmäänsä piispa Feofanin kirjasesta Viimeiset kiusaukset. Piispa Feofan kuvaa siinä kaikkien ihmisten kuoleman hetkellä kohtaamia viimeisiä kiusauksia. Lauri Kokkonen sovelsi näitä sitten tuntemansa savolaisen saarnamiehen Paavo Ruotsalaisen elämään.
Minusta Viimeiset kiusaukset on körttiläinen ooppera ja ortodoksinen ooppera, mutta luterilaista valtiokirkollisuutta siinä ei ole yhtään.
körttiläisten keksimiä käsityksiä ortodoksisen kirkon ja körttiläisyyden opillisesta läheisyydestä. Kirjailija Lauri Kokkosella oli kai vahva körttiläinen tausta ja hän oli kääntynyt ortodoksisuuteen. Viimeiset kiusaukset on mitä ilmeisimmin puhtaasti körttiläinen teos ja houseehan sen musiikkikin heidän (aika ahdistavasta) virsiperinteestään. Mutta todellisuudessa, vaikka haluttaisiinkin niin mielellään olla kohteiliaita "ekumeenisessa hengessä", on paljon rehellisempää ja oikein todeta, että uskontojen yhtäläisyydet lienevät lähinnä vain körttiläisten katsojien silmissä.
kahden kristillisyyden muodon samanlaisuudesta tai erilaisuudesta, vaan siitä, että kirjailija tosiaan sovelsi piispa Feofanin ajatuksia ihmisen hengen lähtöön liittyvistä viimeisistä kiusauksista hyvin tuntemansa Paavo Ruotsalaisen elämään.
Ortodoksisuudelle ja körttiläisyydelle on yhteistä ankara kilvoittelu. Körttiläiset eivät joidenkin muiden protestanttisten liikkeiden tavoin sano olevansa jo pelastettuja, vaan he kilvoittelevat kohti pelastusta, joka on totta vasta tuonpuoleisessa elämässä.
Muuten herännäisyys eli körttiläisyys edustaa lännen kirkkojen mystiikkaa. Esimerkiksi herännäisyyden verimystiikka on ortodokseille täysin vierasta. Ortodoksisuus on iloisempaa ja sille on ominaista positiivinen ihmiskäsitys. Körttiläisyydessä taas ihminen nähdään kauhean syntisenä, vaivaisena ja "raadollisena" (raadollinen tarkoittaa ristiriitaista).
"musiikkikin heidän (aika ahdistavasta) virsiperinteestään"
Mitä "ahdistavaa" on herännäisyyden Siionin virsissä?
"Körttiläisyydessä taas ihminen nähdään kauhean syntisenä, vaivaisena ja "raadollisena" (raadollinen tarkoittaa ristiriitaista)."
"Raadollinen" EI tarkoita ristiriitaista vaan "kehällistä" (vanhasta sanasta radha/ratha = rata, kehä). Se tarkoittaa sitä, että ihmisen elämä on juuri sitä mitä ortodoksinenkin kirkko opettaa: lankeamista ja nousemista, kilvoittelua ja parempaan pyrkimistä oman rajallisuuden tunnustaen.
En haluaisi käydä tässä mitenkään opettamaan herännäisyydestä, mutta ei täällä nyt ihan puhdasta pas***skaa tarvitse kenenkään esittää.
**********************
"Esimerkiksi herännäisyyden verimystiikka on ortodokseille täysin vierasta."
Jälleen sotketaan asioita kun esitetään asiantuntijaa. HERÄNNÄISYYDESSÄ ei esiinny verimystiikkaa, lestadiolaisuudessa jne kyllä sitäkin enemmän.
Älä puhu, jos et tiedä. Joskus on parempi olla hiljaa.
olen yhden kerran vieraillut Kerimäen puukirkossa vuosikymmeniä sitten, vaikka en mitenkään vanha olekaan, ... ;)
Koko paikan olemus henki syvää ahdistusta ja kylmyyttä, joka oli mitä ilmeisemmin tarttunut rakennuksen hirsiinkin siellä lauletuista siioninvirsistä, ja niitä muistaakseni myös Martti Talvela siellä esitti. Martti Talvelan äiti oli tietääkseni karjalainen ortodoksi.
körttiläisestä kodista, kääntynyt ortodoksiksi noin 20- vuotiaana yli kolmekymmentä vuotta sitten. Siionin virsissähän (niissä alkuperäisissä) oli paljon verimystiikkaa kuten myös morsiusmystiikkaa. Kotonani laulettiin iltavirtenä aina Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle, jossa sanottiin vanhan käännöksen mukaan "Ohdakekruunus mielessäin pidä nytkin mun levolle mennessäni/ hautaa sun haavoihis rikokseni." Jos tuo ei ole verimystiikkaa niin mikä sitten on?
Tiedätkö muuten, mitä sana mystiikka tarkoittaa siis uskontotieteelliseltä eikä vain kansanomaiselta merkitykseltään? Olet todennäköisesti ylimielinen nuori öykkäri joka käy opettamaan vanhempiaan ja viisaampiaan.
ainakin piti Viimeisiä kiusauksia ortodoksisena oopperana (tai ainakin näytelmänä)ja puhuikin toisinaan aiheesta julkisuudessa. Hänhän oli juuri se henkilö, joka alunperin tutustutti ystävänsä Lauri Kokkosen Feofanin teokseen. Lauri Kokkosella muuten ei ole lainkaan körttiläistä taustaa: hän itse tai kukaan hänen perheensä jäsenistä ei ollut körtti, vaikka Pohjois-Savossa körttiläisyys olikin yleistä. Ehkäpä juuri siksi monet körttiläiset suhtautuivat Viimeisiin kiusauksiin alunperin varauksellisesti: Viimeisiä kiusauksia pidettiin jopa ulkopuolisen kirjailijan körttiläisyyden suurmiehestä tekemänä "pilkkanäytelmänä".
Joka lauantai-ilta ja joka sunnuntaiaamu ortodoksisissa kirkoissa esitetään rituaalinen ooppera. Librettokin löytyy vaikka kirjastosta...
sopisi hyvin "Iloiset viinilipittäjät".
sen nimeksi sopisi
Iloiset luopiot, jotka heittävät ensimmäisen kiven