vasta sitten kun ne on seuranne ollut 4vuotta yötä päivää,ja vasta vuoden tutkittu mistä sitä alettas hoitaa,,omanlääkärin keinot on loppu, olen menossa kipupolile jos sieltä jotakin apua, vai tarviiko poikkasta jalat,en sitäkään kammosku kun vain kivut olsi pois, mut huomatkaa,,en toki vähättele tiedän mitä on helvetin kovat tuskat,ja välillä laittaa kirjoittaa suoraan,, sori en halua loukata ketään,,nytkin särkee koivet nii etä meinaa järki mennä,,mut toivon viä et apua löytys,,,
puhukaa
kivuista
15690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eihän siihen ole kriteerejä vuosissa,milloin saa puhua kivusta?
eikö olekkin niin,että toinen ei voi tietää toisen kipua,ymmärtää miltä se tuntuu?
Loppukirjoituksestasi loistaa kuitenkin kiltteys,kuulun samaan ryhmään kanssasi,kipu on ollut ja on jatkuva seuralainen.Siitä ei eroa saa vaikka haluais.Tasan ei käy onnenlahjat,sen on kyllä saanut huomata.Tsemppiä sinulle ja pidetään peukkuja pystyssä,että apua löytys.
Mulla oli kipuja 15 vuotta, joista 5 elin täysin kipulääkkeillä. Nyt ei ole enää ollut 2 vuoteen kipuja, kun vihdoin kipujen syy löytyi ja korjattiin!
Kymmenet lääkärit tutki eivätkä vikaa huomanneet vaikka se oli aiva selkeä juttu. On se vaan kumma juttu kun kipupolillakaan ei asiasta mitään tiedetty...
Ja meitä saman kohtalon kokeneita on paljon:
www.selkasivut.fi
raastavampaa kuin kipu ,luulen tietäväni,,siinä menee koko elämä päin ,sanonko mitä,)) hyvä että sait avun .mä tuskin maltan odottaa aikaa sinne kipupolil,,
Ei sieltä kipupolilta kukaan ole apua saanut. Siellä annetaan sulle säkillinen pillereitä, jotka sekottaa sun pään ja parin vuoden kuluttua sulla on maha ja maksa pilalla.
nuo sinun jutut on kyllä ihan p:eestä.Sekö on vain ja ainoastaan oikea tie terveyteen mitä sinä edustat?
Kipupolille ,joudutaan ,päästään ,myös onnettomuuksien ,ym.seurauksena,kun muu apu auta.
Ei kaikki vaivat varvasvälisilsasta neuroligisiin sairauksiin todellakaan johdu Si-nivelen virheasennosta ,niinkuin hoidettu antaa ymmärtää täällä palstalla ja näinollen "vittuilee" ihmisten todelliselle hädälle, eikä hänen "vittuilustaan todellakaan mitään apua ole.
Kyllä se lääkäri on se ensimmäinen ja paras apu yleensä, vaikka hekin virheitä tekevät.
"Kyllä se lääkäri on se ensimmäinen ja paras apu yleensä, vaikka hekin virheitä tekevät. "
On kuitenkin tutkimuksia joiden tulokset kertoo toista.
Ja SI-nivel on pieni syyllinen koko kipumaailmassa. Muitakin syitä löytyy paljon.
että ,en särkylääkkeitä suostu enään syömään,nyt kyllä on pakko ollut ottaa, mutta niistä ei mee pönttö sekasin ,mut masu ei tykkää,tramilii jo oli lääkäristä lyykkäämässä..kiitos ei,,kipu kyllä lähtee,,mut huh mikä olo on ,siis kiitos ei...jos kipupolilta en apua saa,,nii lääkril ei oo muutakun kaksi vaihto ehtoo,,ja lääkärinä hän valitsee varmati toisen,,
muu auttanut ,,lääkäri on kaikkee kokeillu ,joo sinne kipupolil ei mennä sinne päästään, kun oma lääkärin keinot on loppu,,jos lääkäri kokeilee eri hoitomuotoi vuoden verra ilma apua, ni mitä sinä teksit,,sul ei varmaa o itelläs sellasii kipui ja särkyi joka raastaa jo sisuskalui ,vaikka vika on jaloissa,,ja ollut jo neljä vuotta,revi siitä..ole hyvä
tarkoitettu,kirjoittamani viesti ,"älä viitti" oli hoidetulle.Olen kyllä repiny niitä kipuja jo 25v ,niin että kiitos vaan ,yritän repiä.Aurinkoista sunnuntaita ......Ole hyvä.
"Ei sieltä kipupolilta kukaan ole apua saanut."
Kävin sielä tosin 15 kertaa noin puolen vuoden aikana. Sen jälkeen on mennykki jo melkein kymmenen vuotta onnellisesti kivutta. Ei se ihan tyhmä paikka oo kaikille.
Mitä sulle siellä tehtiin, eli millaista apua sait ja mihin? Mikä oli se mikä auttoi?
Kivahan se on, jos sieltä joku on apua saanut. Olen vain saanut muutaman kertomuksen lukea, että entistä kipeämpänä sai kotiin lähteä ja pussillinen kipulääkkeitä annettiin mukaan...
Mulla todettiin RSD (googlella mm. Reflex Sympathetic Dystrophy) oikeassa kädessä kyynärpään leikkauksen jälkeen. Sitä hoidettiin ismelin-blokadeilla se 15 kertaa. Ja se autto. Ensin pari päivää ja lopulta tähän päivään asti. Siitä saa kyllä olla onnellinen, vaikka ei aina enää muistakaan.
Mutta tiedän kyllä sen toivottomuuden tunteenki ku mikään ei auta eikä kukaan enää ees jaksa uskoa että ois jotain vialla. Minulle tosin tuo kipupoli oli se paikka jossa uskottiin, ymmärrettiin ja vieläpä tiedettiin ja osattiinki.
sori ,luulin että se oli mulle,,kyllä sullakin sitten on kokemsuta,,sori viä,) hyvää maanataita,))
sama joka ekana vastasi aloitukseesi?