oon jo useamman vuoden syöny efexoria ja haluaisin kovasti lasta. tilanne on siten oudompi kuin yleensä lasta harkitessa, että olen sinkku.
melkein 30 vuotta on jo ikää ja parisuhteiden ylläpitäminen on ollut ongelmallista. nyt on kauhea vauvakuume päällänsä, mutta vielä on efexor-lääkitys päällä.
olen varma siitä (niin varma kuin voi olla), että lapsi toisi syvyyttä elämääni ja paljon iloja ja tietysti myös jonkin verran suruja.
efexorista yritän nyt eroon päästä pienentämällä annostusta. nyt oon neljä päivää syöny puolta pienempää ja mitään vierotusoireita ei oo tullu. tää kokeilu on ollut nyt itsekseni tehty, mutta tarkotus on lääkäriä määräämään pienempää depottia ja sitten tablettia, jotta voin mahdollisimman pienestä määrästä lopettaa efexorin täysin.
onko täällä sellaisia, jotka on kenties syönyt efexoria alkuraskauden aikana ja kaikki on mennyt hyvin?
olen täysin tietoinen synnyttämisen jälkeisestä masennuksesta jne. olenkin valmistautunut siihen, että mikäli oireet on pahat silloin, niin syön efexoria ja lapsi saisi äidinmaidon korviketta.
tänä aikana, kun vasta yritän efexorista pois niin tarkoitus on löytää sopiva isä-kandidaatti. maileja tietysti tullut ihan kiitettävästi ja muutamia sellaisiakin, jotka haluavat auttaa lapsen hoidossa ja tunnustaa isyytensä jne. eli on olemassa sinkkumiehiä, joilla myös vauvakuume mutta ei kiinnostusta parisuhteeseen.
eli mitään yhden illan pokameiningillä en ole vauvalle isää lähtenyt hakemaan. muutenkaan en baareista niin pidä.
en polta, ja juon ehkä kerran kahdessa kuussa sen verran kuin hyvältä tuntuu 1-5 siideriä. yleensä se jää siihen muutamaan. en myöskään ole käyttänyt huumeita tms.
kaikki masennusongelmat on todella johtuneet lapsena koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka on aiheuttanut nyt aikuisiällä myös identiteettikriisiä. äidiksi olen aina halunnut tulla, mutta enemmän tai vähemmän olen miehiä ns. pelännyt aina. en kuitenkaan koe parisuhdetta naiseenkaan luontevaksi, joten olen päättänyt hommata lapsen yksin ja katsoa sitten, jos tulevaisuudessa eteen osuu mies, jonka kanssa olisi hyvä olla ja elää.
lapsella olisi hyvä tukiverkosto ja pari enoa miehen malleina. suhteet vanhempiini ovat hyvät ja käynkin äidin luona melkein joka viikko. myös äiti olisi riemuissaan lapsenlapsesta, mutta ei, en halua lasta äitini takia, vaan ihan omasta tahdostani.
eli palautetta ex-efexorkäyttäjä äideistä, kiitos :)
melkein 30 vuotta on jo ikää ja parisuhteiden ylläpitäminen on ollut ongelmallista. nyt on kauhea vauvakuume päällänsä, mutta vielä on efexor-lääkitys päällä.
olen varma siitä (niin varma kuin voi olla), että lapsi toisi syvyyttä elämääni ja paljon iloja ja tietysti myös jonkin verran suruja.
efexorista yritän nyt eroon päästä pienentämällä annostusta. nyt oon neljä päivää syöny puolta pienempää ja mitään vierotusoireita ei oo tullu. tää kokeilu on ollut nyt itsekseni tehty, mutta tarkotus on lääkäriä määräämään pienempää depottia ja sitten tablettia, jotta voin mahdollisimman pienestä määrästä lopettaa efexorin täysin.
onko täällä sellaisia, jotka on kenties syönyt efexoria alkuraskauden aikana ja kaikki on mennyt hyvin?
olen täysin tietoinen synnyttämisen jälkeisestä masennuksesta jne. olenkin valmistautunut siihen, että mikäli oireet on pahat silloin, niin syön efexoria ja lapsi saisi äidinmaidon korviketta.
tänä aikana, kun vasta yritän efexorista pois niin tarkoitus on löytää sopiva isä-kandidaatti. maileja tietysti tullut ihan kiitettävästi ja muutamia sellaisiakin, jotka haluavat auttaa lapsen hoidossa ja tunnustaa isyytensä jne. eli on olemassa sinkkumiehiä, joilla myös vauvakuume mutta ei kiinnostusta parisuhteeseen.
eli mitään yhden illan pokameiningillä en ole vauvalle isää lähtenyt hakemaan. muutenkaan en baareista niin pidä.
en polta, ja juon ehkä kerran kahdessa kuussa sen verran kuin hyvältä tuntuu 1-5 siideriä. yleensä se jää siihen muutamaan. en myöskään ole käyttänyt huumeita tms.
kaikki masennusongelmat on todella johtuneet lapsena koetusta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka on aiheuttanut nyt aikuisiällä myös identiteettikriisiä. äidiksi olen aina halunnut tulla, mutta enemmän tai vähemmän olen miehiä ns. pelännyt aina. en kuitenkaan koe parisuhdetta naiseenkaan luontevaksi, joten olen päättänyt hommata lapsen yksin ja katsoa sitten, jos tulevaisuudessa eteen osuu mies, jonka kanssa olisi hyvä olla ja elää.
lapsella olisi hyvä tukiverkosto ja pari enoa miehen malleina. suhteet vanhempiini ovat hyvät ja käynkin äidin luona melkein joka viikko. myös äiti olisi riemuissaan lapsenlapsesta, mutta ei, en halua lasta äitini takia, vaan ihan omasta tahdostani.
eli palautetta ex-efexorkäyttäjä äideistä, kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
täytyy jutella ehdottomasti lääkärisi kanssa.Minä lopetin lääkityksen ennen raskautta lääkärinmääräyksestä.Oletko ajatellut saatko tukea,jos vauva kovin valvottaa öitä,niinkuin yleensä tekee ? Jos jäät työttömäksi,miten pärjäät.Siinä on niin paljon asioita,kun lapsesi kasvaa hän ikävöi isäänsä.Teitpä niin,tai näin onnea matkaan.
koska olen jo reilun kaksi vuotta ollut mielenterveyspotilas enimmäkseen avo puolella (suurimmassa ns. aloituskriisissä 6 viikkoa laitoshoidossa), niin tukiverkosto jo tuossakin on ehtinyt muodostua tosi hyvin ja oon tietysti tosi kiitollinen kaikille mun läheisille, jotka on jaksanut mua.
olen varma siitä, että lapsenhoitoon saan apua äidiltäni. olen yöihminen, joten yöherätykset eivät mua vaivaa. ja kun koirakin pitää mua aktiivisena ulkoilijana, niin mieli virkistyy jo siinäkin, vaikka aamulla herätessä saattais ollakin vähän känkkäränkkä fiilis.
nyt varsinkin kesän alussa on niin hienoa nähdä kuinka kaikki kasvaa.
lääkärin kanssa aion jutella asiasta ja päätin kyllä, että jos ennen lääkärin näkemistä mun olo huononee lääkityksen vähentämisestä, niin syön sitten ihan normaaliannostusta, kunnes lääkäri antaa tietoa miten efexorlääkitys lopetetaan. jotain tukilääkettä vieroitusoireiden poistamiseen kaiketi on olemassa. joillakin on kestänyt 3 kuukautta saada efexor lopetettua.
huomaan myös kasvaneeni tämän vauvakuumeilun aikana niin, että tuntu et nyt kaikki tänne ja äkkiä, mutta nyt päätökseni on kypsentynyt niin, että haluan lapsen, mutta turvallisesti. niin etten aja itseäni vahingossa piippuun lääkityksen lopettamisella. kokeilen nyt siis rauhassa elää ilman lääkitystä. ja jos se toimii, niin silloin voisi harkita raskaaksi tulemista.
eniten tietysti mietityttää juuri tuo isän rooli lapsen elämässä. oma isäni on pettänyt äitiä ihan aina ja ne ovat saaneet omalta osaltaan mieleni skeptiseksi parisuhteiden kannalta. vihaan sitä jatkuvaa riitelyä. nyt vanhemmat ovat asumuserossa ja molemmat ovat ihania erillään. äiti tietysti teki väärin, kun haukkui meidän isää meille, kun sai tietää pettämisistä jne. eli isä ei oo näytellyt kovinkaan suurta roolia meidän elämässä.
taloudellista puolta en koe ongelmaksi. kyllä tekevä töitä löytää ja jos ei heti tärppää niin se ei pelota. tässä maassa ei kuitenkaan nälkää joudu näkemään ja katto löytyy pään päälle ihan takuulla!
saat soittamalla Teratologiseen tietopalveluun, puh. 09- 471 765 00, avoinna arkisin 9-12.
Siellä on maamme paras tietotaito mitä tulee raskauden- imetyksen aikaiseen lääkitykseen (jo paikan nimi kertoo millaisesta paikasta on kyse).
Ennen raskautumistasi hakeudu terapiaan selvittämään menneisyytesi "haamuja", lapsen tulo niitä ei saa painumaan unholaan tahi paranna niitä.
Sinuna miettisin asiaa, siis lapsen hankintaa vielä hyvin, hyvin tarkasti.
Mailitseko haet lapselle isää?!
olen psykologilla käyny jo kahden vuoden ajan ja mahdollisesti terapiaankin menen tulevaisuudessa. lapsen tulon en oletakaan poistavan mitään ikäviä asioita tai parantavan.
heh, olen miettinytkin asiaa jo pidemmän aikaa ja toisaaltahan tässä kestää joka tapauksessa vielä jonkin aikaa ennen kuin voi edes raskaaksi hankkiutumista miettiä.
isää haen aluksi mailitse, koska olisi ihanteellista, jos löytyisi mies, jolla on haluja saada oma lapsi, mutta ei parisuhdetta. on ollut kiva huomata, että en sinänsä ole yksin tämän "ongelmani" kanssa.
jos sopiva ihminen löytyy, niin on se ainakin parempi kuin "isätön" lapsi spermapankista haettuna tai joku yhden illan poka kännissä.